"Mies lähti kylvämään.
Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.
Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti,
mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.
Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.
Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää."
"Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa.
Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen.
Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan
mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta.
Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen.
Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää."
(Matt. 13:3-8, 18-23)
Minusta siihen, millainen maaperä itse on, vaikuttaa kuten nyt kaikkeen muuhunkin perimä ja kasvatus/omat kokemukset. Minkäs sille sitten teet? Tietysti se auttaa, että suhtautuu asioihin avoimesti eikä sillä ennakkoasenteella että toi on ihan jostain revittyä. Mutta en puhuis mistään vastaanottamisesta... Ei nuo pellotkaan ollu siemeniä pois sylkemässä.
Kun armon vastaanottamisesta puhuttiin niin ei sillä minusta oo "uskoontulon" kanssa oikeen mitään tekemistä. Armon vastaanottaminen on sitä, että ymmärtää lopettaa omien tikapuiden rakentamisen (siis omien tekemisten väkertäminen kauniin tosiuskovaisen kiiltokuvan rakentamiseksi) ja antaa Jumalan kantaa...