Uskon, että asian takana olevat ihmiset puuhaavat hyvässä tarkoituksessa. Tosin suhtaudun aina epäillen toimintamuotoihin, joiden verkkosivuilla ei ole toiminnasta vastaavien ihmisten tai järjestöjen nimiä.
Vilkaisin vähän noita ohjeita. Pikainen tulkintani on se, että tarkoilla toimintaohjeilla ja rukousjakson ohjelmoinnilla pyritään saamaan aikaan jotakuinkin jatkuva aktiivinen toiminta. Ja toimintahan lieventää kaikenlaisia ahdistuksia, jotka ovat riesanamme. Hyvä niin.
Vaihtoehtona olisi tietysti hiljaisuus ja passiivisuus. Marianne mainitsikin luonnon helmaan siirtymisen. Hiljaisuudessa ihminen kohtaa itsensä. Siksi seuroissa virren ja puheen, puheen ja virrren väliset tauot ovat usein seurojen järein seurapuhe. Pakoon ei pääse, kun ei voi tehdä mitään, ei kuunnella mitään. Hiljaisuus paljastaa. Kveekareidenkin tilaisuuksissa hiljaisuus puhuu.
Viis työn tuloksesta, koha tuppi heiluu, sanottiin Kannaksella. Kun järjestetään, kasvetaan, menestytään, niin voidaan sitten huokaista tyytyväisenä: kovasti on puserrettu, isolla porukalla ja pitkän aikaa. Ei ole aika hukkaan mennyt.
Entä se, jonka tuppi ei ole heilunut rukoustuvassa? Onko aika valunut hukkaan? Tätä asiaa on pohdittu kutsumusta käsittelevässä viestiketjussa.
Mt