Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pirska - 12.07.11 - klo:13:32
-
Herättäjäjuhlaketjussa oli jo puhetta tuhlaajapoikavertauksesta. Siinähän aluksi tuhlaajapoika on se "pahis" ja sitten kotona asunut veli muuttuukin yhtäkkiä pahikseksi, jos asian nyt näin yksinkertaisesti voisi ilmaista.
Monesti olen ajatellut kertomusta Martasta ja Mariasta, jolloin Martta tyhjää huolehti ja Maria valitsi hyvän osan, kun istuutui kuuntelemaan Jeesusta hänen jalkainsa juureen. Sitä kun itse joutuu melkein jatkuvasti tuohon Martan rooliin, niin kuulisi ahertamisestaan mieluummin kiitoksia kuin nuhteita. Mikäpä sen helpompaa kuin jättää siivoukset, ruuanlaitot, leipomiset ja kuskaamiset toisille ja istuutua kuuntelemaan Jumalan sanaa.
-
Ihmeellisesti nämä Raamatun tekstit avautuvat vaikka kuinka monilla tavoin. Eri tyypeille eri tavoin, eri puhujien ajattelemina eri tavoin.
Se kuitenkin on kai yksimielistä että Jumalan isän rakkaus joka ilmenee myös Jeesuksessa ystävilleen ja kaikille syntisille on totuus.
Olen kuullut nuo tuhlaajapojasta kertovat muunnoksen kymmeniä kertoja, ehkä useamminkin. Yksi niistä sitten kolautti hereille. Silloin minä olin poika
ja elämäni oli sitä mitä oli, mutta minut otettiin vastaan ja minua juhlittiin Lahden Juhlilla.
Vuoroin Marttana, vuoroin Mariana. Siinä hyvä osa. :icon_cool:
-
Ihmeellisesti nämä Raamatun tekstit avautuvat vaikka kuinka monilla tavoin. Eri tyypeille eri tavoin, eri puhujien ajattelemina eri tavoin.
Minulle on jokin teksti auennut eri tarvoin eri aikoina. Siihen on varmasti ollut monenlaisia tekijöitä vaikuttamassa.
-
Niin miullekkiin. Mutta Filippiläiskirjeen kohta Älkää mistään murehtiko... on aina sama. :eusa_pray:
-
Minulle on jokin teksti auennut eri tarvoin eri aikoina. Siihen on varmasti ollut monenlaisia tekijöitä vaikuttamassa.
Kuin myös. Aika ja elämä kokemuksineen tekevät tehtävänsä, jättävät jälkensä.
-
Minulle on jokin teksti auennut eri tarvoin eri aikoina. Siihen on varmasti ollut monenlaisia tekijöitä vaikuttamassa.
Samat. Olen hyvin harvoin miettinyt koko sitä tuhlaajapojan isoveljeä, mutta nyt mietin, monin tavoin. Aloin ihmetellä kun siinä mietin kaikkia, kuinka hän ei ollut iloinen veljen paluusta. Siis paljon sellaista, mistä ei edes puhuttu. Kai se johtui siitä että tein harjoitteena kertomuksen "hyvästä natsista" eli maailman kunnollisimmasta, empaattisimmasta ja ihanteellisimmasta pojasta josta tuli yhden erehdyksen seurauksena natsi - yksi väärin valittu ihanne riitti ja hän vaiensi kaikki kyselevät ja epäilyksen äänet sitten. Se palasi mieleeni, ja näin tarinani isoveljellä äkkiä tuon vertauksen isoveljen kasvot.
Sitten olisi tietenkin aika mukavaa tietää vielä mikä merkitys Jeesuksella oli tuolle että kyseessä oli rakkaudeton "vanhempi veli", sisälsikö se toteamuksen hänen omista uskonveljistään - juutalaisista hurskaista fariseuksista silloin vai mitä...
Yhtäläisesti hänen tuli "palata kotiin".
-
:-\ Tuhlaajapoika vertauksessa kait kuvataan Isää Jumalana ja poikia vähän niinku seurakuntana. Sieltä lähtee pois ja sinne voi palata, mutta joskus ne seurakunnassa ollet ei oikein lämpimästi ota tuhlaajapoikaa takaisi?
Joku sanoi, että Raamatun ainoa kohta jossa Jumala juoksi?
Juoksi tuhlaajapoikaa vastaan?
Evankeliumien teksteissä on ihan mielettömästi miettimistä. Toisaalta ne on ihan yksinkertaisiakin, että nuori ihminenkin ne voi tajuta? Vaikka tuskin nykynuoret, kun niistä nyt ei löydy hyvää sanottavaa.
-
Vaikka tuskin nykynuoret, kun niistä nyt ei löydy hyvää sanottavaa.
Tervetuloa ikämiessarjaan! Löytyiköhän meistä aikoinaan - eppäillä tuota soppii...
Mt
-
Minulle Jeesuksen opetukset olivat erityisen rakkaita jo pienenä lapsena
seurakunnan kerhossa. Kaikissa opetuksissa oli minusta hyvin rakkaudellinen opetus ihmisyydestä.
Sainkin sitten 10 vuotiaana luokan äänestämänä hymypatsaan.
Luokalta kehittynyt lääkäri sai 1 äänen vähemmän. :107:
-
Jos lapsuuden muistoihin Raamatun kertomuksista palataan niin ylitse muiden minuun kolahti ja vaikutti syvään sääliin saakka se kohta jossa kerrotaan Jeesuksesta rukoilemassa Öljymäellä. Ja opetuslapset nukkuivat vaikka Jeesus oli kehoittanut: Valvokaa ja rukoilkaa ettette joutuisi kiusaukseen.
Lienenkö ymmärtänyt silloin muuta kuin että ystävätkin pettävät.
Toinen paikka mikä järkytti oli Joosefin kaivoon laskeminen kateellisten veljien tekona. Veljetkin!
-
Minä olen kuulemma leikkinyt kolmevuotiaana Pietaria, joka itki katkerasti. Koskettaahan tuo Herransa kieltäneen opetuslapsen tarina vieläkin.
-
Kas kuinka sattui. Olin juuri miettinyt Juudaksen syvää surua, katumusta, halua millä hinnalla hyvänsä saada tehty tekemättömäksi, ja lopulta itsemurhaa. Ja tuumin, kuinka Pietarin olisi käynyt, ellei hän olisi kohdannut Jeesusta juuri silloin, ja mitä olikaan nähnyt tämän katseessa? Epätoivon sijaan astui syvä suru - kaikki oli, kuten tulee olla. Niin käsittämätön vaikutus saattaa olla vain rakastavalla, ehkä surullisella, mutta anteeksiantavalla ilmeellä ja katseella. He ovat katsoneet toisiaan silmiin. Ja riittävän pitkään.
-
Jumala on luonut kaikki nämä näkökulmat, joilla me mietimme mm. Raamtun tekstejä. Jotkut ovat hyviä ja jotkut vähän parempia. Toisaalta näkökulmat voivat olla niin idioottimaisia.
-
Mietin tässä sitä tapausta, jolloin Jeesus jäi odottamaan, kun opetuslapset lähtivät läheiseen kaupunkiin/kylään ostamaan ruokaa. Heidän palatessaan Jeesus sanoi, että hänellä on ruokaa, josta te ette tiedä. Opetuslapset kyselivät toisiltaan, onko joku tuonut hänelle syötävää. Jeesus vastasi ruokanaan olevan sen,. että hän tekee lähettäjänsä tahdon.
Tämä on ollut itselleni semmoinen kohta joka on hatuttanut. Mitenkä niin ja miten, kun on tullut ihmiseksi jolla on nälkä... taas mietin sitä, ja aloin kysellä, entä jos tuon voisikin ottaa simppelisti?
Jeesus täytti lähettäjänsä tahdon kaikessa -- jakaen koko ihmisen osan -- ehkä hän rauhoitteli oppilaitaan tarkoittaen, että Isä halusi hänen myös tietävän mitä on olla todella nälissään? Odottaa väsyneenä, sillä sitä hänen on täytynyt olla, ajatelkaa nyt sitä jatkuvaa ihmistulvaa, härnääviä oppineita, tietämättä onnistuvatko oppilaat nyt ostoksissaan niin että he kaikki tulevat kylläisiksi, hän itsekin. Häntä ravitsi itseään tuo tietoisuus, tähän suostuin, se merkitsi niin paljon, että nälkäisyys kuului pakettiin. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä.
Parasta mitä olen saanut Siikkareista on pitkään ikävöity ja pyydetty, vuosikymmeniä jo: Tule vähän todemmaksi, Jeesus.
-
Olisikohan tuossa viittaus siihen pyhään huolettomuuteen, että Jumala huolehtii pikkulinnuistakin, vaikka ne eivät viljele eivätkä varastoi ruokaansa? Tämänkertainen leipä piti käydä ostamassa, mutta jatkuva elanto oli turvattu sillä, että Jumala huolehtii työntekijöistään.
-
Pelottanut ja vieläkin pelottaa kertomus puusta, joka ei kanna hedelmää, että se leikataan pois.
Luuk 3:9 : Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen." [Matt. 3:10+] http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Luuk.+3%3A1&rnd=1311067698309
-
Olisikohan tuossa viittaus siihen pyhään huolettomuuteen, että Jumala huolehtii pikkulinnuistakin, vaikka ne eivät viljele eivätkä varastoi ruokaansa? Tämänkertainen leipä piti käydä ostamassa, mutta jatkuva elanto oli turvattu sillä, että Jumala huolehtii työntekijöistään.
Tate Pena, oletko koskaan ollut nälissäsi? Vakavasti ja pitkään?
Minä olen. Mietin ostanko lääkkeet vai ruokaa, ostin lääkkeet. Neljä vuorokautta ilman muuta kuin hanavettä. Joka ikinen ryyni syöty. En tajunnut että varmasti diakoniatoimisto olisi auttanut.
Katselin tässä opiskeluaikaisia valokuviani. Lisäksi. Olin niin anorektikon näköinen, että hirvitti. Ja muistan, kuinka minun oli nälkä, kaiken aikaa, kaksi vuotta, eikä saanut mistään edes työtä. Se oli jokin vuosi/v uodet, joina alle 20v ei myönnetty opintolainalle valtiontakausta, muuta tukeahan ei ollut, tuli kyllä sitten myöhemmin. Eikä kukaan olisi taannut minulle, ja kodin periaate oliu että 18v pärjätköön omillaan. Äitini kyllä pelästyi ja tinki, kun matkustin toisen vuoden jouluksi kotiin, mitään puhumatta toi puntarin; 39 kiloa, hiukset lähteneet, kuukautiset loppuneet ajat sitten. Ruokaa ei yksinkertaisesti ollut. Ei rahaa ostaa mitään. Myöntö tuli nimittäin viidelle sadalle markalle lukukautta kohti, se merkitsi, älä kuluta mitään. Onneksi sain kavereilta vanhoja vaatteita. Elän edelleen, mutta entä Somaliassa tänään?
Tahdon kyllä hoikistua, mutta en siihen mittaan. Nyt kyllä olen iloinen siitä, että tiedän mitä on, kun heikottaa, hiukset pestään mäntysuovalla kimppapullosta ja leikataan kavereitten kesken. Lääketieteen opinnot siinä aika hurjassa aliravitsemustilassa.
Ja sittenkin, olisi oltava huoleton, sillä Jumala tietää, mitä Hän tekee. Mutta vain omasta puolesta se on luvallista. Toista ihmistä on aina autettava,.
-
En ole ollut muuten nälissäni kuin tahallani paastonnut. Se ei tuntunut oikeastaan missään. Join kaikenlaisia ihmemehuja ja huuhtelin kuonaa suolistani. Kymmenen päivän jakson lopulla haaveilin ruisleivästä. Raamatussa paastotaan neljäkymmentä päivää, se taitaa olla jo kuoleman rajalla käymistä.
-
En ole ollut muuten nälissäni kuin tahallani paastonnut. Se ei tuntunut oikeastaan missään. Join kaikenlaisia ihmemehuja ja huuhtelin kuonaa suolistani. Kymmenen päivän jakson lopulla haaveilin ruisleivästä. Raamatussa paastotaan neljäkymmentä päivää, se taitaa olla jo kuoleman rajalla käymistä.
Keski-Euroopan luonnonmukais-terveyslaitoksissa on ihmisiä hoidettu erilaisilla paastoilla vuosikymmenten ajan. Jotkut paastoavat useita kuukausia, mutta väliin saattaa mahtua kevyen ruokailun jaksoja tai tiiviimpää nestemäistä keittoa, ei siis pelkkiä mehuja.
Minä olen paastonnut enimmilläni 16 vrk. Siinä vaiheessa oli jo melkoisen euforinen, kevyt, pirteä, selkeä ja huippuhyvä olo, joten katsoin parhaimmaksi alkaa syödä taas. Tämä ihmiselo on kuitenkin enimmäkseen arkea, ja siihen oli palattava jossain vaiheessa. Nälkä ei ollut, ajatus oli kirkas ja selkeä, turhat ajatushöpinät osautuivat roskiin helposti. Niin omat kuin ympäröivän maailman.
-
Paasto on varallinen henkilölle, jolla on joko sairaus, jota hypoglykemia pahentaa, tai lääkehoito, jonka imeytymiseen vaikuttaa ravinnon säännöllinen nauttiminen/jonka imeytyminen edellyttää sitä. On totta, että moni tällainen henkilö oölisi kehitysmaissa jo menehtynyt, mutta jos sen voi välttää, ei ole mielekästä, mielestäni edes luvallista leikkiä terveydellään. Se on Jumalan lahja, jonka ainoastaan Hän saa ottaa pois - samaa merkitsisi samoille potilasryhmille tolkuton ryyppääminen ja lääkkeiden väärinkäyttö. Tilanne olisi heille hieman tyyliä: "Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi".
Mutta nyt olemme jo teemasta aika etäällä, olen pahoillani jos loukkasin sinua jollakin tavoin, Pena, itse en paastonnut halusta, ja kahden vuoden ajan voin todella kaiken aikaa huonommin ja huonommin. Tilanne olisi saattanut olla toinen jos olisin saanut vain levätä ja keskittyä paastoon, mutta lääketieteen opinnot olivat siinä tilassa vähän liikaa. Jokin merkitys oli varmasti sillä, että nyt tiedän mitä on olla siten nälissään - pakko ponnistella kaiken aikaa, kävellä kilometritolkulla pitkin Helsinkiä, ja pitkät päivät eri laitoksilla, ja tenttiluku.
Anteeksi jos jokin loukkasi, itse taidan nyt koettaa olla viisas ja kuitata tämän. Jos Raamattu ei puhu Jeesuksen elämästä siten toiselle kuin itselleni, ei minun asiani ole siihen puuttua.
Kiva ketju muuten,. Pirska!!! Tosi kiva!
Kunhan maltamme olla repimättä toisiamme hiuksista: Ei sitä noin kuulu kokea, tästä siinä puhutaan!
-
Eihän minua mikään loukannut. Olen lapsena nähnyt nälkäisiä läheltä, vaikka en ole itse nälkää nähnytkään. Erityisesti muistan sokeutuneen san-kyläpäällikön, joka oli sananmukaisesti vain luuta ja nahkaa. Hänelle oli rakennettu suoja aurinkoa vastaan, mutta ryhmän keräämä ruoka taisi mennä nuorempien suihin. Kysymyksessä ei ollut pelkkä piittaamattomuus vaan sanien vanha perinne. Keräilijät jättävät liikuntakyvyttömät vanhukset jälkeensä välttämättömyyden pakosta.
Lähinnä nolotti oma hyvinvointini.
-
Matteus 5: 34 Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, 35 älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. 36 Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. 37 Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta.
Minä olen vannonut virkavalan, että en kerro työn kautta saamiani tietoja asiakkaista eteenpäin. Ei siinä työssä ollessani ollut vaihtoehtoja, vannottava oli jos mieli pitää työpaikka.
-
Tuo on osa vuorisaarnaa, jossa Jeesus vie monet lain määräykset äärimmilleen, oikeastaan saavuttamattomiksi ihanteiksi. Yhteiskunta vaatii erilaisia valoja tai ainakin juhlallisia vakuutuksia. Se on vuorisaarnan vastaista, mutta monella tapaa tarpeellista. Tässä raadollisen maailman ja Jeesuksen sanojen ehdottomuuden jännitteessä meidän on elettävä. Armon varassa.
-
Sikäli minä ymmärrän kohdan "Älkää vannoko lainkaan", että jos joka asiaa vakuuttelee kauheasti, niin siltä vakuuttelulta menee terä: Aivan varmasti, ihan valehtelematta, voin panna vaikka pääni pantiksi j.n.e.
-
Sikäli minä ymmärrän kohdan "Älkää vannoko lainkaan", että jos joka asiaa vakuuttelee kauheasti, niin siltä vakuuttelulta menee terä: Aivan varmasti, ihan valehtelematta, voin panna vaikka pääni pantiksi j.n.e.
Jos päänsä pantiksi laittaneilta oli vaadittu asian realisointia niin meillä olisi runsaasti päättömiä ihmisiä.
-
Sikäli minä ymmärrän kohdan "Älkää vannoko lainkaan", että jos joka asiaa vakuuttelee kauheasti, niin siltä vakuuttelulta menee terä: Aivan varmasti, ihan valehtelematta, voin panna vaikka pääni pantiksi j.n.e.
Olen kuullut opetettavan, että Jeesuksen ajan puheenparteen kuului juuri tuollainen löyhä vannoskelu. Sitä vastaan tämä lause on selvästi. Joillekin se on ehdoton kielto myös virallisia virka-, sotilas- tai todistajan valoja vastaan.
-
Olenpa vannonut virka-, sotilas- ja todistajankinvalan. Nyt en pääse taivaan iloon. Mutta aika moni minun ystävistäni on tehnyt saman. Kiva nähdä Teitä, ystäviäni, helvetissä.
-
Olenpa vannonut virka-, sotilas- ja todistajankinvalan. Nyt en pääse taivaan iloon. Mutta aika moni minun ystävistäni on tehnyt saman. Kiva nähdä Teitä, ystäviäni, helvetissä.
Ei ne meitä siellä kauan siedä, kun rupeamme veisaamaan Siionia.
-
Minä olen pitänyt hiukan outona kertomusta verenvuotoa sairastavan naisen parantumisesta. Nainen koski Jeesuksen viittaa, jolloin verenvuoto lakkasi.
Jeesus sanoi: "Joku koski minuun, Minä tunsin, että minusta lähti voimaa."
Tämä kohta kuulostaa vähän joltakin New Age -energiavirroilta. Kertomus kuitenkin päättyy Jeesuksen sanaan, että naisen usko on hänet parantanut.
-
"olen maan päällä muukalainen" - alienkörttivirsi...
-
Matt 16: 19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu."
Jostain syystä minulla nousee iho kananlihalle tämän raamatunkohdan kanssa. Ehkä olen kuullut liikaa eräiden käyttävän sitä.
-
Matt 16: 19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu."
Jostain syystä minulla nousee iho kananlihalle tämän raamatunkohdan kanssa. Ehkä olen kuullut liikaa eräiden käyttävän sitä.
Olet ikävän oikeassa. Eräätliikkeet ovat omineet lauseen ja kertovat, että heillä on Aaronin pappeus ja vain he pystyvät tuon tekemään ja käyttävät sitä vihamiehiin
-
Lutteeruksen mukaan tämä on perisyntiä...
-
Huomisen päivän teksti on minulle vähän mysteeri:
Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.' "
2 Moos. 3:14
Tuo viimeinen lause kuulostaa jotenkin älyttömältä.
-
Olen miettinyt näin Raamatun avulla.
Salattu Jumala ilmoitti nimekseen Minä olen, hebreaksi ehjee, mikä muistuttaa Herran nimeä Jahve. Hänellä on ehkä toinen nimi, mutta tuo Minä olen
kuvaa hänen kaikkeuttaan ja se saa toistaiseksi riittää meille.
Englannin minä olen kirjoitetaan suurella i-kirjaimella: I am, tuleneeko se Jumalan luomalle ihmiselle tästä Jumalan meille ilmoittamasta nimestään.
-
Jumalan nimi on verbi.
-
Niin, ollakin on verbi. Ihmiset pitävät olemista vain laiskuutena, mutta iän mukana alan vain yhä enemmän olla ja hiukan ajatella. Lopuksi kai sängyn pohjalla.
Jumalan oleminen on salattua. Se sisältää meiltä käsittämättömiä asioita, tekoja jotka ovat niitä "todellisia" teonsanoja, verbejä.
Kiitti Pena, en ollut tiennyt että Jahve suomennetaan näin.
Antakaamme Jumalan olla se mikä hän on, yrittämättä selitellä hänen oloaan tai muotoaan.
-
Keskiajan mystikot antoivat itse Jumalalle nimiä, ne kuvasivat sitä, jota Jumalan kokivat itselleen edustavan, tai Jumalan tekoja, eli etsivät omasta mielestään jotakin, jota he joka tapauksessa usein ajattelivat lähestyvänsä lähestyessään Jumalaa.
Dosentin :026: viimeinen talteen saatu runo, jossa kuvastuu kokemus "miksi hylkäsit minut" ei avautunut ollenkaan ennen kuin tiesin tämän. "Sinä menit - -- Hätä - Onni- Autuus - mikä on nimesi? Etsinkö ikuisesti Sinua turhaan -- (voi olla virhei kun kirjoitan ulkomuistista).
Kun kirjoittelin yhtä tarinaa, jouduin pakosta löytämään sen nimen, jolla itse olisin lähestynyt ja kai lähestyn Jumalaa, ja siinäkin on verbi/adverbi: "Rakas, kaivattu Hyvä Tahto". Mietin, käyttääkö kertomuksen päähenkilö, jossa on paljon Leenaa, väärin Jumalan nimeä. Kertomuksessa ei ainakaan, sillä hän ei tiedä Jumalasta mitään, ja on ihan varma että tuo sopii muitta mutkitta. ( ...myöhemmin hän uhkaa Jumalaa lastensuojeluviranomaisillakin... kun Hän antaa oman poikansa, eikä päähenkilö vielä käsitä, miksi.)
Ehkä tuo on Leenan :seina: Jumalalle antama nimi. Sillä mitä Leena tietää salatusta Jumalasta?
-
Kiitti Pena, en ollut tiennyt että Jahve suomennetaan näin.
'Olen' ei taida olla tarkka suomennos Jahvesta (usein JHWH). Mysteeriksi tuo nimi taitaa lopulta jäädä. Minulla on intiaanimusiikin pohjalta tehty gospel-levy, jossa Jahve toimii intiaanihuutona: Yah-weh! Minusta sekin on Jumalan nimen ihan oikeaa käyttöä.
-
Pohdiskeluni itseni kanssa jatkuu.
Turhaan rukoillessani aloitan mielittely- tai hellittelynimillä: Suuri Jumala, Kaikkein Korkein, Kaiken olevaisen Luoja, Luojani, Herrojen Herra, Luomakunan hallitsija ym, ym.
Isä meidän joka olet taivaassa, miksei se riitä? Kyllä hän siitä itsensä tunnistaa.
Ihmiseksi tullut kolmiyhteinen Jumala on Jeesus. Sen nimen enkeli ilmoitti Marialle.
Ihmisille nimi on tärkeä. Sen huomaa aina kun uusi lapsi syntyy. Vanhemmat ja muukin suku pohtivat eri vaihto-ehtoja.
Nimi on enne? Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeään.
Nimeämme asioita ja esineitä usein jonkin yhteyden mukaan.
-
Siksi kai Isä Meidän on niin rakas rukous.
Kappas, Riitta-mummi! Nappasit juuri sen tarinan päättelyn: suunnilleen "Kun sanoo ihminen se voi olla kuka vaan. Kun sanoo (XXXX) tietää että se on juuri (XXXX), että se olen minä. Jos sanoo Jumala se voi olla kuka jumala vaan. Sen takia minä sanon: Rakas Hyvä Tahto! Minulla on sitä vain niin ikävä...niin kauhean ikävä vaikka en minä edes tunne sitä...
-Kuulepas. Näenhän minä, että sinut on kastettu. Mutta kasvoitko ihan varmasti kristityssä maassa?
-Mistä sinä sen voit nähdä?
-Näenhän minä ristinmerkin otsassasi ja rinnassasi, mutta mitä sinulle on opetettu Jumalasta - sittemmin?
-Ei kai niin mitään... se nimi olisi tärkeä nyt... jos se onkin niin... jos minä tosiaan sanoisin, Rakas, Kaivattu Hyvä Tahto, minä olisin jo niikuin sen luona. Kyllä se on nyt hyvä. Se on varmasti Jumalan oikea oma nimi. Minä sanonkin nyt aina: Rakas, kaivattu Hyvä Tahto!
(Opettaja jää (jälleen) ymmälleen) :026:
.................................................................................
... tämä villi pieni tyttö teki joka tapauksessa kuten tahtoi....
-
Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valkeuden: jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niile loistaa valkeus. Jesaja 9:1
Minusta tässä on hieno kuvaus Jumalasta.
-
Tänään luin tämän kohdan ja se puhutteli.
Miten oppia rukoilemaan näin tällä tavalla.
Matt. 18:19
Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.
Ja eilen tämä "4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
8 Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
9 mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne."
Filippiläiskirjeestä 4
Hyviä asioita. :)
-
Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valkeuden: jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niile loistaa valkeus. Jesaja 9:1
Minusta tässä on hieno kuvaus Jumalasta.
:-\ Mua häiritsi joskus mielettömästi, kun johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi, että minä olen maailman valo ja te olette valonlapsia.
Koko Johanneksen evankeliumi on kuin jonkunlaista lahko touhua.
No tälläisiä mietteitä Valosta. Valkeus on kyllä osuvampi ilmaus. Valo on vähän teknisen vempaimen tuotos?
-
Eilen kuuntelin radiosta Jukka Norvannon ohjelman 'Raamattu kannesta kanteen'. Siinä tuli mielenkiintoisesti esiin Jumalan nimi minä olen. Raamatunpaikka oli Luukkaan evankeliumista 22. luku jae 70. Jukan mielestä se on käännetty paremmin vuoden 1933/38 Raamatussa mitä nykyisessä käännöksessä.
Nykyraamatussa
70 Silloin he kaikki kysyivät: "Oletko sinä siis Jumalan Poika?" Jeesus vastasi heille: "Itsepä te niin sanotte."
Edellisessä Raamatussa
70 Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä olen".
-
Luomiskertomuksessa Jumala sanoi aivan aluksi "Tulkoon valo" Ja valo tuli. Einsteinkin on todistanut, että valo on tullut ensiksi, E=mc^2, eli "Energia on yhtäkuin massa kertaa valonnopeus toiseen" Jumala siis aluksi loi taivaan ja maan. Se tapahtui energian muodossa. Raamatussa lukee, että maa oli muodoton ja tyhjä. Valo on luomisen toinen elementti. Se on myös totta, Einsteinhän todisti, että valonnopeus on maailman ainoa vakio. Jos ei valoa, ei ole edes muotoja! Eli siis: Ensin energia, sitten valo, sitten muodot,massa. TÄMÄ KAIKKI OLI ENNAKOITU JA RAAMATTUUN KIRJOITETTU!!! :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: Raamattu on ihmeellinen!!!
Osoitteesta www.tv7.fi/vod/categories.html?id=373 löytää erään italialaisen Danilo Vallan ihmeellisiä opetuksia! Niiden katselun jälkeen ei ikinä voi sanoa, että Raamatussa on virheitä!!! Kun niitä ei ole!
-
:039: Heips Terzza.
Älä nyt loukkaannu, mutta sun iässäsi mäkin tiesin kaiken kaikesta ja olin hyvinkin varma mielipiteistäni. :-\
Nykyään otan askeleen taaksepäin, kun joku alkaa hyvin varmana kertomaan oikeaksi uskomiaan väitteitä.
Vastaan, nyt niinkuin psykologit potilailleen, että uskon että sinä uskot noin olevan.
Oikeesti ihan hyviä ne pari ohjelmaa joissa esiintyy tämä oliko italialainen herra ja todistelee ihmeellisestä Raamatusta.
No olkoon silti jos niin sanot, että olemme valon lapsia.
Ja ehkä maailma on saanut syntynsä valonleimahduksella ja sitä ennen olleen vain pimeyttä.
Lähinnä kirjoituksellani otin kantaa Johanneksen evankeliumin erikoiseen kerronta tapaan ja se on kuin jonkun salalahkon kerrontaa.
Jostain olen kuullut, että Johannes kuului johonkin erikoiseen akopalyptiseen lahkoon ennen kuin alkoi seurata Jeesusta ja varmaankin sieltä toi outo kerronta tapa häneltä tulee.
Jokaisessa evankeliumissa on kertojansa omaa leimaa.
Musta Johanneksen evankeliumin ne ois voinut jättää pois Raamatusta siellä kirkolliskokouksessa, kun ne kokosi Raamatun, mutta kaitpa Jumala siellä ohjasi ja vaikutti tekemisiä?
-
---
Lähinnä kirjoituksellani otin kantaa Johanneksen evankeliumin erikoiseen kerronta tapaan ja se on kuin jonkun salalahkon kerrontaa.
Jostain olen kuullut, että Johannes kuului johonkin erikoiseen akopalyptiseen lahkoon ennen kuin alkoi seurata Jeesusta ja varmaankin sieltä toi outo kerronta tapa häneltä tulee.
Jokaisessa evankeliumissa on kertojansa omaa leimaa.
Musta Johanneksen evankeliumin ne ois voinut jättää pois Raamatusta siellä kirkolliskokouksessa, kun ne kokosi Raamatun, mutta kaitpa Jumala siellä ohjasi ja vaikutti tekemisiä?
Hei Viisveisaaja, suosittelen, että käyt kuuntelemassa Jukka Norvannon ohjelmia oheisesta linkistä. Hän on perehtynyt todella hyvin myös Johanneksen evankeliumiin, joten ehkä k.o. evankeliumin poistoa parempi ratkaisu voisi olla tutustuminen siihen tarkemmin.
http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=kirjat (http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=kirjat)
-
:-\ Mua häiritsi joskus mielettömästi, kun johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi, että minä olen maailman valo ja te olette valonlapsia.
Koko Johanneksen evankeliumi on kuin jonkunlaista lahko touhua.
Ei taida olla Johanneksen evankeliumin vika, että myöhemmät 'valon lasten lahkot' ovat omaksuneet sen sanastoa ja ilmaisuja.
-
No eipä ei ja eipä kait Pena.
Onhan siinä hyviäkin puolia, että evankeliumeissa on erilaisia kertomistyylejä.
Toinen sopii toiselle ja toinen toiselle jollekkin ei mikään.
Tänään raskaan työn jälkeen tuttu Raamatun paikka: Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut antaa toivoa.
Joku vois tulkita Jeesuksen tahtovan ihmisen joka paljon työtä tehneen tekevän itsarin?
Jaa, mut voiko niin mennä hänen tykönsä?
Mut kait Jeesus takoitti hiljentymistä? Niin ainakin itse olen paikan tajunnut?
-
Ymmärsin siten että kutsu olisi ollut konkreettinen, se, millaisen merkityksen myöhemmät sukupolvet antavat on toinen juttu.
Kyllähän Johanneksen päätyminen kaanoniin oli oma juttunsa, mutta siellä se nyt on. Silloin etsittiin kandidaattien joukosta tekstejä, jotka silloisten tutkimusmenetelmien mukaan olivat kontaktissa historian Jeesuksen lähipiiriin, ja todettiin 300-luvulla että oikeastaan nämä tekstit olivat selekoituneet jo sataluvulla siihen. Myöhemmin juuri Johanneksen kohdalla ajateltiin erehdytyn. Jokin hyvin kiinnostava uuden tutkimuksen linkki puolestaan johtaa Kastaja-liikkeen perimätietoon... uh, ei kyllä tulisi esiintyä eksegeettinä, kun ei sellainen ole yhtään.
Mutta Joh 14:27 on merkinnyt itselleni aina paljon.
-
Apostolien teot ovat mielenkiintoinen kokonaisuus Raamatussa.
Olen lukenut sen nyt kahteen kertaan ihan peräkkäin.
-
Apostolin teot on kuin seikkailukertomus. Sillä tavalla mielenkiintoinen.
Aloitin taas Raamatun luvun alusta. Luomiskertomus ja syntiinlankeemus on myös mielenkiintoisaa pohdittavaa. Mikä on legendaa, mikä on Jumalan ilmoitusta.
Miksi Jumalan paratiisissa oli kavala käärme. Miksi se toimi kuten toimi. Jos Jumala loi ihmisen kaltaisekseen, miksi Adam ja Eeva lankesivat.
-
Minusta on turha kysyä Raamattua lukiessa Uutisvuodon tavoin: faktaa vai fiktiota. Jumalan ilmoitus on erilaista kuin tietosanakirjatotuus. Myyttisen kertomuksen avulla voi parhaiten kuvata ihmisen sisimpiä asioita. Paratiisin sijaintia kartalla tai Joonan suuren kalan tieteellistä nimeä etsivät ovat eksyneet pahasti olennaisesta.
-
Pena on oikeassa.
Pohdintani eivät ole epäilyä, vaan halua ymmärtää. Näinkö Jmala on suunnitellut ihmisen tien syntiin ja pelastukseen.
Paratiisi odottaa tuonpuoleisessa. Ketä odottaa.
-
Näihin kysymyksiin ajaudun itsekin aika ajoin. Lopulta joutuu aina uudestaan toteamaan, ettei kunnollista vastausta löydy. Minulla pohdinnat tuottavat kyllä suurta epäuskoakin. Onnellinen se, joka voi kysellä menettämättä uskoaan.
Viime aikoina olen ajatellut, että hedelmällisempää on pohtia sitä, mitä nämä kertomukset paljastavat ihmisestä, ei siis sitä, miksi Jumala salli näin tapahtua.
Syntiinlankeemuksessa voin tunnistaa oman tarpeeni hallita, ymmärtää, olla viisas.
Jospa sitä osaisikin hyväksyä oman pienuutensa.
-
Oliko se kavala käärme kenties jo langennut taivaassa, se jota sielunviholliseksi kutsutaan?
Joku on noinkin selittänyt asiaa.
Että ihan alussa Jumalan kuvan kaltainen, mies ja vaimo, mutta "käärmeen viettelyksestä" lankesi Eeva syntiin ja houkutteli miestäkin.
Ja kun Jumala kutsui illan viileydessä miestä vastuuseen, hän pakeni.
Ja lopuksi Jumala puki heidät nahkaisiin vaatteisiin, ettei "synnin häpeä näkyisi".
1. Moos. 3:9
Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?"
Tästä tulee mieleen se, että aina kun ihminen tekee väärin siis syntiä, hän haluaa paeta ensin vastuutaan.
Tai selitellä sitä omaksi edukseen.
Mutta jos ja kun on nöyrä, hän osaa silloin juosta Vapahtajan luo armoa saamaan avukseen oikeaan aikaan.
Tälläisiä mietteitä tuli mieleen.
-
Sitä vaan ihmettelen, että olikohan syntiinlankeemuksen aikaan muitakin puhuvia eläimiä kuin käärme?
Jos ei ollut, niin kuin ei ole nykyisinkään, niin menetimme ainoan keskustelukumppanin eläinkunnasta. Voi Eeva minkä teit!
-
Olihan se toinenkin eläin joka puhui, Bileamin aasi.
Itse Bileam ei nähnyt enkeliä tiellä miekka kädessään mutta aasi näki, aisti ja puhui ja sai Bileamin siunaamaan kirouksen sijasta Israelia.
(4. Mooseksen kirja 22)
Siis jos olen asian oikein ymmärtänyt, niin aasi oli viisaampi kuin Bileam vai oliko se vaan herkempi aistimaan "yliluonnollisen" paikalla olon?
-
Tänään oli yhden kesän leirin konfirmaatio ja nuoret kikatteli evankeliumin talenteille. Mahtoivatko tietää, että englannin sana talented tulee nimenomaan tästä raamatunkohdasta :003:
(Matt. 25:14-30)
-
Kuuntelin tänään jumalanpalveluksen radiosta ylen ykköseltä. No joo, saatoin käydä välillä unessakin, sattuneesta syystä, mutta minusta saarnassa pappi oikein painotti, että talentit eivät tarkoita meidän lahjakkuuksia. Todellakin, sanotaanhan tekstissä, että "Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan." Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta.
-
Hyvä huomio. Talentti on pikemminkin tehtävä, joka pitäisi suorittaa kykyjensä mukaan. Voisi sitä nimittää kutsumukseksikin.
-
Useimpiin vertauksiin olen kuullut annettavan jos minkälaista selitystä, ne ovat jollakin tapaa itselleni pysyneet merkillisen suljettuina. Matteus on varsin täynnä niitä, tätä edeltää kertomus viisaista ja tyhmistä neitsyeistä, joilla öljy joko riitti tai ei. Osa oli varautunut - tuossa seuraavassa samaten olivat saaneet viisi tai kaksi mitä nyt olivatkin, samoin varautuivat, jos luetaan vertaus päätökseen. Isäntä on kiivas ja vaativainen henkilö joka leikkaa sieltä minne ei ole siementä viskannut jne. Tuo joka kaivoi talentin maahan - jätti hommansa hoitamatta tai mitä se sitten onkaan ollut - vetoaa juuri siihen. Pappi totesi että ensin kävi kehnosti jos ei varautunut, sitten, jos varautui ja piilotti koko tehtävän ja kun oli tuttu mies jas sanoin että nyt putosin ,lopullisesti, hieraisi otsaansa ja sanoi että nämä vertaukset on vähän semmoisia.
Ja aitomatteuslaiseen tapaan lopuksi lennetään ulos, itketään ja kiristellään hampaita.
Tietenkin nämä ovat juutalaiskristillisten piirien parhaiten muistamia ja kokoon keräämiä. Usein todella ajattelen, että hyvä on, Henki avaa salaisuudet, muttei olisi ehkä ihan sen kanssa ristiriidassa sekään, että joku niitä selittäisi. Että siihen aikaan tämä tarkoitti tätä ja tuo tuota.
Itselleni tärkeältä tuntui viimeksi se, ettei isäntä kysynyt, millaista kauppaa kävit... :-\ oliko motiivisi aina silkinsileä ja ainoastaan jalo... hän tahtoi toimintaa, joks kuten edellä mainittiin.
Nämä eivät oikein avaudu - uskallan kyllä sen tässä sanoa... ei kukaan iske päähän Pyhän Hengen puutteella... toivoisin... kun en ymmärrä niin en ymmärrä. Jos sitten jotain joskus.
-
Tyhmistä neitsyistä olen joskus miettinyt, oliko heidän virheensä se, että lähtivät kaupunkiin öljyä ostamaan. Olisiko ollut viisaampaa pysytellä viisaiden kanssa tyhjät lamput sammuksissakin ja odottaa sulhasta.
-
Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus.
2 Kor. 8:14
Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon.
Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran.
Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. [2. Kor. 8:12]
Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."
Mark 12:41-44
Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole.
2. Kor. 8:12
Mielenkiintoista! Olisiko köyhän lesken tarvinnut panna mitään uhriarkkuun?
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible)
-
Tyhmistä neitsyistä olen joskus miettinyt, oliko heidän virheensä se, että lähtivät kaupunkiin öljyä ostamaan. Olisiko ollut viisaampaa pysytellä viisaiden kanssa tyhjät lamput sammuksissakin ja odottaa sulhasta.
Tosi kiinnostava ajatus, enkä ole koskaan kuullut tätä näinpäin ajateltavankaan. Mutta mieleeni tulee näin vertaus isännästä joka palkkasi työväkeä yhden denariun päiväpalkasta ja maksoi koko päivän raataneiden hämmästykseksi viimeksi tulleille saman.
Kun olen tätä miettinyt myös. Kyllä'hän koko tämä osio kaiketi valmistautumisesta puhuu, mutta miten ja miksi, kun emme kuitenkaan voi - ja riskinotto olisi kannattanut - lopputuloshan oli huono joka tapauksessa. Ja keitä edustavat nämä viisaat?
Se mitä itse olen kuullut ehkä tuota edeltäen koskettavimpana oli tämä: Kaikki nukkuivat, kun ylkä viipyi! Myös viisaat! Ja lamput sammuksissa. Heillä vain oli jotakin jonka avulla havahduttua päästä toimintaan - nukkuminen ei ollut se ratkaisija. Väsyminen illan tullessa ja nukahtaminen on kuin jotakin joka käy kaikille ja siinä se, eli valvominen saatettaisiin käsittää väärin... voi nukkua turvallisesti, käsittääkseni hengellisesti olla untelo kuin mikä jopa, jos... mitä?
Mietin tuota mistä Pirska kirjoittaa. Jotenkin itsestäänselvästi tuo vähän uhrannut kuitenkin tarvitaan.
Tämä koko juttu kaikkineen on kuin sinne päin kallellaan, että meiltä kyllä odotettaisiin jotakin, ja olihan se aikamoista huolettomuutta antaa kaikki mitä itsellä on, koko elämisensä... kyllä luulen että sitä pyydetään, joskaan ei ehkä taloudellisesti siten että käy niinkuin Jerusalemin seurakunnan kävi, hehän jäivät ahdinkoon olettaessaan Jeesuksen palaavan niin pian ettei kannattaisikaan katsoa mitä huomenna syödään... vähän kuin meillä seurisnuorissa, Jeesuksen piti palata niin pian, että läksyjen luku katsottiin jo vähän synniksi, kun moni oli yhä uskosta osaton ja noin.
Mutta antaa kaikki - koko elämisensä - jätä kaikki ja seuraa minua - kenen tulisi irrottautua mistäkin, mikä estää... jos estää... en tiedä, mutta onnellisempi on niin kaiketi...
-
Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon.
Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran.
Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. [2. Kor. 8:12]
Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."
Tämä tulkitaan usein niin, että köyhä leskivaimo on kristityn ihanne. Yhtä hyvin tämä voisi olla kritiikkiä kohtuuttomalle temppeliverolle, joka riistää varattomat putipuhtaiksi.
-
Eräs tuttu teologi tulkitsi tuo leskenrovon olevan nimenomaan kritikkiä käytäntöä kohtaa, joka vaati köyhiltä suhteettoman suurta osuutta temppelille. Leski siis antoi kaikkensa, senkin mitä olisi tarvinnut elämiseen.
Onko se oikeasti ihannetila.
-
Tämä on minusta sikäli tärkeä kysymys, että lesken ropoa voidaan käyttää varojen keräämisessä painostuskeinonakin: "Miksi et antaisi vanhuuseläkettäsi seurakunnalle, kun leskivaimokin antoi kaiken, mitä elämiseensä tarvitsi?"
-
Asuntojakin on otettu pakkohuutokauppaan jotta saa kirkko veronsa.Oikein hienoa lähimmäisenrakkaus esimerkkiä.
Eikös silloin ole annettu kuin se köyhä leski, kaiken mahdollisen omaisuuden jonka olisi tarvinnut lapset elääkseen ja asuakseen.
Noo, ompahan ollut laittaa sitten rahaa maailmalle todelliseen tarpeeseen.
-
Asuntojakin on otettu pakkohuutokauppaan jotta saa kirkko veronsa.Oikein hienoa lähimmäisenrakkaus esimerkkiä.
Eikös silloin ole annettu kuin se köyhä leski, kaiken mahdollisen omaisuuden jonka olisi tarvinnut lapset elääkseen ja asuakseen.
Noo, ompahan ollut laittaa sitten rahaa maailmalle todelliseen tarpeeseen.
Tuntuu käsittämättömältä, että kirkollisveroista olisi laitettu kymmeniin vuosiin mitään huutokauppaan. Yleensä verojen anteeksianto anomuksissa kirkkoneuvosto seuraa kunnan päätöksiä eikä hae mitään yksin. Jos kunta armahtaa, niin seurakuntakin armahtaa. Kunnalla on niin paljon suuremmat saatavat, että se hoitaa asiat ja seurakunta peesaa.
-
Vain Luukkaalta löytyy monin tavoin erityinen vertaus: Rikas mies ja Lasarus-kerjäläinen. Ensinnäkin sitä lukiessa aina vähän karmii. os maapallon väestö asetetaan riviin jne, minä kai olen sitten se rikas mies, ja kehnosti käy... isä Abraham kommentoi että sinä sait hyvän osasi siellä, tämä täällä. Ei niin että olisit antanut omastasi tällekin olisitte nyt täällä molemmat...
Syysflunssa... ei jaksa olla nyt viisas... tätä miettii...
-
Psalmit 23 ja 91 ovat ihania <3 :eusa_angel:
-
Päivän Sana 7. syyskuuta 2011
Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut. Sillä hyljätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra.
Jes. 54:1 KR33/38
Minun sähköpostiin tulee päivän sana, joka ei kulje samassa tahdissa kirkkkovuosikalenterin kanssa. Tämä raamatunkohta tietysti panee synnytyskivuissa ollutta vähän miettimään.
-
Opin tosi kiinnostavan asian psalmista joka alkaa Minä nostan silmäni vuoria kohti; mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on luonut taivaan ja maan etc. Tästä on tehty virsikin: Nyt silmäni mä nostan taas ylös mäkihin, saan avun armaan sieltä ja valon kaunihin...
No miten se apu juuri mäkisestä maastosta tulee olen kyllä ihmetellyt!
Ei se tulekaan! Kyseessä on matkalaulu ja vuorille katsotaan peläten, sieltä ei kyllä ollut apua tulossa, siellä asui villieläimiä ja rosvojoukkioita... mistä tulee minulle apu... Nyt psalmin merkitys muuttui hetkessä, ja paljon tärkeämmäksi, mutta virrestä tuli hieman koominen, minä en muista miten se nyt menee, mutta asiasisältö ei ole muuttunut. :icon_lol:
-
Jeesuksen sanat joissa hän puhuu lempeästi ja rauhoittavasti pelokkaalle karitsalle, seuraajalleen. Esim. Joh. 14:27 ( vanhempi käännös)
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani- sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Pidän näistä vanhahtavista sanoista. Peljätkö on minusta hiukan eri merkityksessä kuin pelätkö.
Maailma sanasta saimme hyvää ja ajatteluttavaa oppia Jukka Hautalalta seuroissa. Se liittyi Siionin virsien uudistukseen.
-
Tuo tuntuu lohdulliselta kohdalta, jonka laitoit tuossa edellä.
kiitos siitä.
(http://4.bp.blogspot.com/-DJDh_DyOD0Q/TZX71xk7-DI/AAAAAAAACwQ/x6m0SyfMncQ/s1600/angels-gift.jpg)
-Opettelen vasta tuota kuvan laittamista.
En ole ennemmin oikein tajunnut, kuinka ne liitetään. :)
-
Jeesuksen sanat joissa hän puhuu lempeästi ja rauhoittavasti pelokkaalle karitsalle, seuraajalleen. Esim. Joh. 14:27 ( vanhempi käännös)
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani- sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Nämä nimenomaiset sanat osuivat vahingossa silmiini riparilla, jota olin siirtänyt kauhun ja kaipauksen kaaostettua pientä mieltäni toista vuotta. Sain flunssan ja jouduin vuodelepoon; ei armoa siitä... retuuttivat lääkärillekin... ihan tyhmää... Rupesin opettelemaan tenttiin tulevia jakeita ja etsin missä olisi ensimmäinen eli Joh 3:16.
Tämä löytyi niin, niin vahingossa kuin voi, jos tuo vahingosta käy. Se oli outo tärskäys. Mietin hämmentyneenä, miten joku kirjoittaa juuri minulle pätkiä Raamattuun... että jos tuo on tarjolla, minä kyllä heti, hetihetiheti haluan, ja tästä, kun nyt puhuttiin elämän antamisesta Jeesukselle, ajattelin että saa se sen ottaa. Sen kun... Jos tämmöistä saa, minulta saa vastineeksi mitä tahansa, aivan mitä hyvänsä, niin. Rupean uskovaiseksi ja seurakuntanuoreksi ja...ja...ja.. Tarinahan sitten jatkui, mutta tällä minut saatiin kyllä ryömimään pois piilostani. Tämä oli minun rakkain paikkani siksi koko Raamatussa, ja taitaa olla yhä. Tähän yritin värkätä melodiaa silloin, mutten onnistunut. Nyt kun opettivat muusikkokoulussa tekee mieli koettaa uudestaan.
-
Niin, tätä samaa "sattumista " olemme me monet sanaa kuulleet ja lukeneet saaneet kokea. On se niin ihmeellistä miten Sana elää. :icon_rolleyes:
-
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Ps. 51:12
Mistä ihmeestä tämä on niin tuttu raamatunkohta? Onko tämä joskus ollut jumalanpalveluksen kaavassa?
-
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Ps. 51:12
Mistä ihmeestä tämä on niin tuttu raamatunkohta? Onko tämä joskus ollut jumalanpalveluksen kaavassa?
Papit korjatkoon, mutta eikö se ollut kirkkorukouksen pala.
-
Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" -tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus- "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".
Ef. 6:1-3
Tämä raamatunpaikka tuli taas sähköpostiini. Tässä on asiaa vähintäinkin yhtä paljon jos ei enemmänkin meille vanhemmille kuin lapsille.
-
Kolossalaiskirje 2:
3 jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
(http://www.freewebs.com/lelumaa_toy/aarrearkku2.gif)
-
Luin eilen kolossalaiskirjeitä. Kolmas luku oli ennestään (n. 25 v. sitten ) kovasti alleviivaamani. Luku on täynnänsä hyviä neuvoja, ohjeita, opetusta.
Ah, kuinka vaikeaa näiden todentaminen on! Se vaatii paljon pyrkimistä, kilvoittelua ja pyhittymistä. "Enkelielämään", kute luostareissa pyritään en
koe kykeneväni.
Armahda minua Laupias Herra Jeesus Kristus.
-
Luin eilen kolossalaiskirjeitä. Kolmas luku oli ennestään (n. 25 v. sitten ) kovasti alleviivaamani. Luku on täynnänsä hyviä neuvoja, ohjeita, opetusta.
Ah, kuinka vaikeaa näiden todentaminen on! Se vaatii paljon pyrkimistä, kilvoittelua ja pyhittymistä. "Enkelielämään", kute luostareissa pyritään en
koe kykeneväni.
Armahda minua Laupias Herra Jeesus Kristus.
Ei enkelielämästä ole mitään hyötyä ja pahanteosta on harmia. Eletään vain jatkuvassa jumalayhteydessä niin arkena kuin pyhänä ihan tavallisesti.
-
Enkelit on kauniita.
-
Tessalonikalaiskirjeitä luen koska niitä luemme Tiksissä maanantai-iltana, ne on läksynä ajankohtaisesti Raamattu läpi- ryhmässä. Kaksi vuotta myöhästyneenä kerkisin nyt, oli muuten maanantai illat varatut. Pääsin kuitenkin alkamaan UT:ta. Tosi, tosi mukavaa! Hyvä opettaja minusta meillä. Vähän huvitti kun se pyysi viime maanantaina alottamaan iltashartaudeksi "Herraa hyvää kiittäkää" ja kysyin kumpi melodia... sanoi että sinä alotat kumminkin B-melodialla... :003: hahhaa, mutta miten se arvas...
Olen ajatellut ennenkin, ja ihmetellyt todella, miten synnytyskipu voi yllättää raskaana olevan naisen? Eikö se päinvastoin ole jokseenkin odotettavissa?
Olen kyllä iloinen siitä että joku tästä jotakin selittää. Tuo "vääryyden ihminen" on aina ollut mysteeritapaus minulle, en ole niin innokkaasti ilman osaavaa opettajaa viitsinyt kajota koko Antikristukseen - se on tuntunut vähän vaaralliselta puuhalta - mutta on toista, kun koko kirje on sitä pullollaan ja opettaja tuntuu varovaiselta.
-
Kaikki sinut tietää ja tuntee.
-
Enkelit on kauniita.
http://www.youtube.com/watch?v=-VbIGo4ay5M&feature=BFa&list=AVGxdCwVVULXfHnYAgsPeaH0Ll9BgB-jIz&lf=list_related
-
http://www.youtube.com/watch?v=-VbIGo4ay5M&feature=BFa&list=AVGxdCwVVULXfHnYAgsPeaH0Ll9BgB-jIz&lf=list_related
Tosi kaunis metalliballadi ja sopii Ari Koivuselle.
-
Olen miettinyt sitä, kun Jeesus puhuu kedon kukista ja taivaan linnuista. Kyllähän monet linnut tekee ruokavarastoja talveksi. Ymmärrän, että se oli vertaus meille ihmisille olla huolehtimatta turhia, mutta sittenkin... :eusa_think:
-
Olen miettinyt sitä, kun Jeesus puhuu kedon kukista ja taivaan linnuista. Kyllähän monet linnut tekee ruokavarastoja talveksi. Ymmärrän, että se oli vertaus meille ihmisille olla huolehtimatta turhia, mutta sittenkin... :eusa_think:
Olen minäkin miettinyt ihan samaa. Toisaaltahan Raamatussa kielletään turha huolehtiminen ja toisaalta ainakin sananlaskuissa arvostellaan kovin sanoin laiskoja.
Sananl. 6: 9-11
9 Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi?
10 Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,
11 niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.
Olisiko sitten niin, että meidän pitäisi tehdä ero tarpeellisen ja turhan huolehtimisen kanssa.
Muistan itse aikanani suu täynnä amalgaamipaikkoja pelänneeni kauheasti etukäteen, että anoppi rei'ittää meidän lasten hampaat tarjoamalla heille karkkia ja limsoja jatkuvasti. Se huoli oli aivan turha ja senkin ajan olisi voinut käyttää paljon mukavammin.
-
Voi sentään! Heräsin juuri makaamasta kädet ristissä. En ole ollut tänään laiskana, lauantaina on melkein aina työpäivä.
Sananlaskut on minulla huonosti luettu paikka Raamatussa. On otettava työn alle.
-
Voi sentään! Heräsin juuri makaamasta kädet ristissä. En ole ollut tänään laiskana, lauantaina on melkein aina työpäivä.
Sananlaskut on minulla huonosti luettu paikka Raamatussa. On otettava työn alle.
Olen pannut merkille, että yleensä väärät ihmiset lukevat sananlaskut laiskuudesta ja ottavat itseensä.
-
Jeesus sanoo:
"Jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili."
Matt. 12:36
Eihän sitä paljon muuta tule lausuttuakaan kuin turhia sanoja. Mitä sitä osaa tuomiopäivänä sanoa selitykseksi?
-
Jeesus sanoo:
"Jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili."
Matt. 12:36
Eihän sitä paljon muuta tule lausuttuakaan kuin turhia sanoja. Mitä sitä osaa tuomiopäivänä sanoa selitykseksi?
Vain turhia sanoja
-
Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta.
1 Joh. 3:16
Eipä ole ihan mitätön velvollisuus. Taitaapa jäädä tekemättä.
-
Marttyyriuteen kutsu ei ole kaikille. He ovat kuin profeetat, valitut.
Kuitenkin Suomen mies astui kodin, perheen, heimon ja isänmaan puolesta ylivoimaa vastaan sodissamme. Eikä se ollutkin rakkautta veljien puolesta ?
-
Marttyyriuteen kutsu ei ole kaikille. He ovat kuin profeetat, valitut.
Kuitenkin Suomen mies astui kodin, perheen, heimon ja isänmaan puolesta ylivoimaa vastaan sodissamme. Eikä se ollutkin rakkautta veljien puolesta ?
Tuota en ollut tullut edes ajatelleeksi noin. KYLLÄ, se oli rakkautta veljien puolesta.
-
No comments. Oli olevinaan asiaa, ei ole. En osaa deletoida lopullisesti tekstiä.
-
No, kirjoitetaan nyt kuitenkin. Uhri, joka annetaan rukouksen jälkeen, saattaa olla myös vaatimattomampi. Jos oma kirjoittelu "ärsyttää" tyylillisesti "äärettömästi" ja on jo tuottanut kertaalleen pettymyksen sallimalla usean henkilön kirjallisesta anomuksesta huolimatta mukanaroikkumisen, ei tämä lopulta ole enää itsellekään kivaa. Körttifoorumi ei ole yhtä kuin henki, mutta pienemmältä pyytää Herra pienempää uhriakin. Tuntuu kurjalta ajatella, että joidenkin pitäisi jonkun osallistujan sairauden tähden kärsiä niin suuresti, että on tehtävä kirjallinen anomus ikuisesta ulossulusta - tilanne on jo varsin sietämätön silloin
. Se jää lisäksi pelottamaan. Kyllä niin saa tehdä - bannata lopullisesti. En tahdo kenenkään enää koskaan täällä kärsivän minun takiani. Tietoisuus siitä että joku jättäytyy pois koska minun tekstini hyvin mahdollisesti taas kerran inhottaa, on raskaampaa kuin lähtö.
Se ei ole marttyyriutta, se on kutsu kantamaan oma risti kokonaan.
-
Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.
Jes. 43:2 KR33/38
Tulen läpi, etkä kärvenny?
-
Taitaa olla sellaisia kristikunnan laitamilla eläviä ryhmiä, jotka järjestävät fakiiritemppuja todistaakseen tämänkaltaisten lupausten paikkansapitävyyttä. Muistaakseni Arizonassa on uskovaisia, jotka leikkivät kalkkarokäärmeiden kanssa uskonsa vahvistukseksi. Eiköhän tulella leikkijöitäkin löydy jostakin.
-
Tulen läpi kävely on vanha sirkustemppu. Tulen tulee olla riittävän kapea ja liikkeen nopea, aivan kuten kaikki olemme kokeilleet sormella kynttilän liekin läpi. Raamatussa ei luvata palavan puutalon läpikulkua sillä se ei ilman erikoisvarusteita onnistu.
-
Kyllähän sitä melkoisten vesien ja tulien läpi tässä elämässä joutuu kulkemaan. Uskonpuutettako lienee, kun välillä tuntuu, että hukkuu ihan juustiinsa tai että ahistuksen tuli polttaa kaiken ja jäljelle jää vain kasa tuhkaa.
Mutta ehkäpä sitten rajan takana huomaa, että ei se tuli oikeasti polttanut eikä vesi hukuttanut.
-
Nii-i, vertausta koko elämä. Täällä näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, siellä kirkkaasti kasvoista kasvoihin.
-
Tulen läpi kävely on vanha sirkustemppu. Tulen tulee olla riittävän kapea ja liikkeen nopea, aivan kuten kaikki olemme kokeilleet sormella kynttilän liekin läpi. Raamatussa ei luvata palavan puutalon läpikulkua sillä se ei ilman erikoisvarusteita onnistu.
Erikoisvarusteitakin voi pitää Jumalan lahjoina. Luojan luomat insinöörit niitä kehittelevät Luojan luomilla aivoillaan.
-
Erikoisvarusteitakin voi pitää Jumalan lahjoina. Luojan luomat insinöörit niitä kehittelevät Luojan luomilla aivoillaan.
Olet aivan oikeassa. Teksti oli Jesajalta ja silloin niitä tuskin oli ainakaan yhtä hyviä. Toisaalta ei silloin ollut puutalojakaan ainakaan juuttaanmaalla, vaan talot olivat kivestä ja savesta.
-
Nii-i, vertausta koko elämä. Täällä näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, siellä kirkkaasti kasvoista kasvoihin.
Mutta mitä kuvastimesta näkyy?
Mt
-
Mutta mitä kuvastimesta näkyy?
Mt
oma kuva
-
Mitähän sieltä kuvastimesta oikein näkyykään? Kysymys on mielenkiintoinen. Oliskohan Raamatun aikoina peilit olleet aika hämäriä?
Ehkä oikein huonosta peilistä näkyy hiukan Jumalan kuvan kaltaista.
-
oma kuva
minä
-
Mitähän sieltä kuvastimesta oikein näkyykään? Kysymys on mielenkiintoinen. Oliskohan Raamatun aikoina peilit olleet aika hämäriä?
Ehkä oikein huonosta peilistä näkyy hiukan Jumalan kuvan kaltaista.
Antiikin kuvastimet olivat kiillotetuja metallilevyjä, vähän kuin hopeatarjotimesta peilaisi.
-
Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. [Matt. 7:26]
Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on.
Jaak. 1:23-24
"Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.
Matt 7:26
Eipä tässä voi paljon henkseleitä paukutella.
-
Ei täälläkään.
Nämä ovat niitä tarpeellisia sanoja jotka muistuttavat: Minäkinkö olen tämä mies ? Tiedän että olen, mutta toden totta unohdan sen aina.
-
Tuosta kuvastinjutusta vaan herää kysymys, mitä tarkoittaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen? Sitä olen aina ihmetellyt. Missä näkyy tällaisessa raadollisessa ihmisessä Jumalan kuva? Vai miten kysymys pitäisi asettaa?
-
Tuosta kuvastinjutusta vaan herää kysymys, mitä tarkoittaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen? Sitä olen aina ihmetellyt. Missä näkyy tällaisessa raadollisessa ihmisessä Jumalan kuva? Vai miten kysymys pitäisi asettaa?
En minäkään sitä ymmärrä. Kysymys on käsittääkseni allegoriasta ei fyysisestä samakaltaisuudesta.
-
Tuosta kuvastinjutusta vaan herää kysymys, mitä tarkoittaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen? Sitä olen aina ihmetellyt. Missä näkyy tällaisessa raadollisessa ihmisessä Jumalan kuva? Vai miten kysymys pitäisi asettaa?
Olisko Jumalan kuva sitä, että ihminen on tietoinen olento, joka pystyy ylittämään rajojaan ja luomaan uutta. Muut luontokappaleet ovat sidottuja omien raamiensa sisälle. Ihmisen vapaudesta ja vallasta rikkoa olosuhteiden asettamia ehtoja seuraa paljon niin hyvää kuin pahaakin.
-
Olisko Jumalan kuva sitä, että ihminen on tietoinen olento, joka pystyy ylittämään rajojaan ja luomaan uutta. Muut luontokappaleet ovat sidottuja omien raamiensa sisälle. Ihmisen vapaudesta ja vallasta rikkoa olosuhteiden asettamia ehtoja seuraa paljon niin hyvää kuin pahaakin.
Näin olin minäkin miettinyt, mutta en kuitenkaan tullut sitä kirjoittaneeksi
-
Tuosta kuvastinjutusta vaan herää kysymys, mitä tarkoittaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen? Sitä olen aina ihmetellyt. Missä näkyy tällaisessa raadollisessa ihmisessä Jumalan kuva? Vai miten kysymys pitäisi asettaa?
Dosentti :026: huomauttaa kirjoittaneensa tästä kokonaisen kirjan. Oikeammin kyseessä oli luentosarja, yksi kolmesta jotka hänn ennätti pitää Beröliinin yliopistossa ennen kuin meni yhdistäömään yhden puheen radioon ja se oli kuulijoitten mielestä huono... keskeyttivät ja soittivat musiikkia päälle... No, sitten peruuttivat dosentuurinsa. Schöpfung und Fall on annettu nimekseen, ja alkukertomuksista puhuu.
Jumalan kuvaa ihmisessä oli vapaus. Du bist frei, frei, frei... eli ei ollut pakko langeta eikä olla lankeamatta. Silloin ihminen vielä oli vapaa ja sitä mitä olikin, "alasti eikä hävennyt". Eikä vielä raadollinen. Mutta lankeamiseen tarvittiin kaksi. Adam yksin ei langennut, mutta Eevan kautta, ja Eeva Adamin kautta. Siinä on kyllä ekklesiologinen paradoksi, sillä hetkeä ennen hän on kuvannut mikä syntyi, kun oli kaksi ihmistä: Kirkko. Jos pääsen taivaaseen, menen ensimmäiseksi kysymään huomasiko hän sen vai kirjoitttiko niin tarkoituksella.
Langenneenakin maailma on Jumalan maailma, miutta me emme voi enää olla yhtä huolettomasti täällä. Mitä tapahtuu jos luopuu kurinalaisuudesta - silloin on miettimättä tarkoin äkkiä turmellut hyvää toisilta. Lisäksi "aika" ei ole ystävämme, se piinaa meitä, se ei riitä mihinkään, ja sama aika toisinaan ei millään kulu, tuntuu että pitkästymme hengiltä. Jumala elää yhä vapaudessa ja ajan ulkopuolella, ja sitä on sitten iankaikkisuus. Allegoriaa, mutta tosi toden tuntuista.
Peilin läpi me näemme kaiken, kuin arvoituksen. Tuon kirjoittamisen aikaiset peilit olivat sellaisia, että ne kyllä heijastivat katsojan kasvoja, mutta myös näkyivät jonkin verran läpi. Siksi se on saksan kielelläkin "durch" einen Spiegel, eli läpi näkyy epäselvästi. Ei oikein erota kuin hahmoja kun katsoo läpi, ja väreistäkään ei saa selvää. Iankaikkisuudessa tuo joka nyt sallii nähdä kuin arvoituksen tavoin, on poissa, ja ihminen näkee kunnolla, erottaa yksityiskohdatkin, on taas vähän kuin lähtöruudussa, mikään ei verhoa meitä, siellä on selvää ja kirkasta, "tunnen täydellisesti, kuten minut itsenikin täydellisesti tunnetaan" (Joku Paavalin kirje).
Se oli hieno, lohdullinen kokonaisuus. Kerran, ja siihen on hurja kaipaus, minultakin on neurologinen sairaus poissa, ja näkyy vain Leena, ja itsekkyydestä vapaa Leena, joka hyvin tietää, että hän on täällä foorumilla suurella riskillä pahoittaa toisten mieli, ja saa joskus itsekin surua, mutta roikkuu vaan. Tietää, että on itsekäs, itsepäinen, tottelematon, sillä hänen vapaudelleen on hyvä Jumala asettanut rajoja, jotka ylittämällä hän tuottaa murhetta, päänsärkyä ylläpidolle ja saa surua, niinkuin tuollaisesta tapaa saada. Rakastaa foorumilaisia, muttei toimi rakkaudellisesti heitä kohtaan. Koska hän ei voi liikkua yhtä vapaasti kuin muut langenneet, se on hänen otettava huomioon. On väärin olla mukana :022:. koska tiedän riskit nyt. Kirjoitin tänä valvottuna yönä paljon, koska yritän jatkossa totella ja rakastaa teitä kaikkia "teoissa ja totuudessa" . Mutta minä en ikinä unohda teitä. Yritän totella koska siinä on suurin turva kaikille.
-
Joonan kirja ja erityisesti sen loppu, 4.luku on aina ollut minua puhutteeleva. Tekosyitä keksivä, kuin kiukutteleva Joona (minä) ja suuri ja viisas Jumala keskustelevat.
Tässä teksti :
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joona.4.html
-
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää.
2 Kor. 9:6
Kun katsoo joitain vanhoja "seurakunnan ihmisiä", jotka aina ovat mielellään tehneet seurakunnalle talkootöitä ja lahjoittaneet omastaan, huomaa, kuinka totta tämä jae on.
-
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää.
2 Kor. 9:6
Kun katsoo joitain vanhoja "seurakunnan ihmisiä", jotka aina ovat mielellään tehneet seurakunnalle talkootöitä ja lahjoittaneet omastaan, huomaa, kuinka totta tämä jae on.
Saman huomaa myös Suviseuroissa!
-
Saman huomaa myös Suviseuroissa!
Oletko useinkin käynyt siellä?
-
Oletko useinkin käynyt siellä?
Ihan median varassa ollaan.
Muistaakseni hesarin kuukausiliitteessä oli joskus pitkä juttu Suviseuroista.
-
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
2 Kor. 4:10
Jeesuksen kuolemaa, miten niin Jeesuksen kuolemaa. :102:
-
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Jeesuksen kuolemaa, miten niin Jeesuksen kuolemaa. :102:
Tuossa Paavali käyttää sanoja 'me' ja 'te'. Puhuuko hän itsestään ja muista apostoleista sanoessaan 'me' ja seurakuntien jäsenistä sanoessaan 'te'? Siltä se minusta näyttää: "Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä."
-
Kiitos, Pena.
-
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
2 Kor. 4:10
Jeesuksen kuolemaa, miten niin Jeesuksen kuolemaa. :102:
Kasteessa lapselle pappi tekee pyhän ristinmerkin lapsen otsaan ja rintaan jotta Jeesuksen lunastustyö (ristinkuolema) tulisi lapsen osaksi koko elämänsä ajaksi.
Kolme kertaa perätysten ristiäisissä kuultu muistui mieeleeni. :eusa_pray:
-
Ihmisen kuva on kaksiulotteinen, usein paperinen, ei puhu, ei liiku eikä ajattele.
Kolmiulotteisen ihmisen kuva on kaksiulotteinen, jonkinlainen ihmisen derivaatta.
∫[ihminen]=Jumala?
-
Tulipa juuri elvisteltyä toisessa ketjussa, kuinka en nykyään pelkää oikeastaan mitään. Niinpä sitten tuli vastaan tämä huominen päivän teksti.
Herra, neuvo minulle tiesi,
että noudattaisin sinun totuuttasi.
Paina sydämeeni syvälle
pyhä pelko nimeäsi kohtaan.
Ps. 86:11
Että olisihan sitä oikeaakin pelkäämistä, joka ei ainakaan olisi turhaa, päinvastoin.
-
Voisiko joku aramean-, heprean tai kreikankielen taitoinen selventää tätä pyhä pelko sanontaa. Tarkoittaako vain Jumalaa kohtaan tunnettavaa kunnioitusta ja
Hänen suuruutensä käsittämättömyyttä, vai myös p e l k o a, sisältäen kauhua ?
Onko Herran pelko (viisauden alku) sama asia ?
-
Voisiko joku aramean-, heprean tai kreikankielen taitoinen selventää tätä pyhä pelko sanontaa. Tarkoittaako vain Jumalaa kohtaan tunnettavaa kunnioitusta ja
Hänen suuruutensä käsittämättömyyttä, vai myös p e l k o a, sisältäen kauhua ?
Onko Herran pelko (viisauden alku) sama asia ?
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tähän kysymykseen ei vastaa yksikään teologi. :018:
Itse etsin vastausta netistä, enkä kylläkään saanut suoraa vastausta tähän kysymykseen, mutta jonkinlaista selitystä löysin. Jukka Norvanto selitti ohjelmassa "Raamattu kannesta kanteen", että tässä pelko ei tarkoita nöyristelevää eikä kauhunsekaista pelkoa, vaan sitä, että ihminen pitäisi tärkeimpänä Jumalan tahdon toeuttamista.
http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=node/1074 (http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=node/1074)
-
Onko pelko tässä synonyymi kunnioitukselle?
-
Onko pelko tässä synonyymi kunnioitukselle?
Kreikan sanakirjani antaa sanalle phobos kaksi merkitystä, toinen on 'pelko, kauhistus' ja toinen 'pelko, kunnioitus'. Lauseyhteydestä se kai pitäisi päätellä. 'Peljätä ja rakastaa' tuskin merkitsee kauhistumista.
-
Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä.
Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!
Ps. 119:104
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ps.+119%3A1&rnd=1319122756868 (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ps.+119%3A1&rnd=1319122756868)
Mielenkiintoinen psalmi, jonka otsikkona on "Herran laki on iloni"
Näinhän sen pitäisikin olla, vaikka aina sanotaan, että se on niin syntisen hyvää ja tämä ja tämä on varmasti syntiä, kun tuntuu niin hyvältä.
-
Joh. 13:20 (vanh käännös)
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut: mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet joka on minut lähettänyt.
Raamattutunnin pitäjä kirkasti hyvin tämän paikan. Jeesun voi käyttää Sanan viejänä jopa uskotonta ihmistä.
Hän käytti Juudastakin, hän käytti erikoisesn paljon Pietaria, joka oli intoilija ja kieltäjä.
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.
Tämän kun muistaisi kun keskustellaan noista eri tavoin ajattelevista.
Raamattutunnin pitäjä kertoi esimerkin: Missä on kaksi kristittyä koolla, siellä on kolmas hampaissa. ( Olen syyllinen.) :075:
-
Raamattutunnin pitäjä kertoi esimerkin: Missä on kaksi kristittyä koolla, siellä on kolmas hampaissa.
Missä on nettitoimikunta koolla niin siellä on myyrä hampaissa :003:
-
Raamatun kohta, joka on aina tai ainakin hyvin pitkään havahduttanut on se, kun pitäisi olla kylmä tai palava. Ymmärrän sen niin, että pitäisi olla aktiivinen ja palavasieluinen kristitty julistamassa evankeliumia ja tekemässä hyvää. Tai sitten kylmä uskonnoton, ateisti - sekin kai sitten olisi parempi kuin tällainen haalea, joka tunnen itse olevani.
-
Joku oli tietävinään, että 'kylmä tai palava' kirjoitettiin seurakunnalle kaupunkiin, jossa on kuumia lähteitä. Veden ajattelu muuttaa mielikuvaa. Kiehuvassa vedessä voi keittää ruokaa ja kylmä vesi virkistää. Haalea vesi kelpaa korkeintaan pesemiseen.
-
Raamatun kohta, joka on aina tai ainakin hyvin pitkään havahduttanut on se, kun pitäisi olla kylmä tai palava. Ymmärrän sen niin, että pitäisi olla aktiivinen ja palavasieluinen kristitty julistamassa evankeliumia ja tekemässä hyvää. Tai sitten kylmä uskonnoton, ateisti - sekin kai sitten olisi parempi kuin tällainen haalea, joka tunnen itse olevani.
Tuttu ajatus minullekin. Mutta ei kuuman eikä kylmän virellä ole mukava olla, mutta haalean lämmin sopii minulle.
Minulla on menossa vaihe: Minä uskon, auta epäuskoani ! Siis epäilykset ovat tulleet. Niin on körttipapit puhuneetkin, että ne tulevat.
Luulin olevani vahva uskossani, näin ei vain tunnu nyt olevan.
-
Itsekin olen kyllä lukenut tuon, tietty tietämättömänä, että suhtautukaa nyt edes jotenkin. Mieltään voi muuttaa mutta jos ei mitään mieltä ole niin muuta sitä sitten miksikään - eli en kylläkään viime aikoihin niin että polttakaa naapurin navettakin palavuudessanne. Tulen voi sytyttää vain Jumala.
Itselläni on jokin kiristynyt jokin huojentunut, kun kiristää istun hiljaa ja katselen ja ajattelen että et sinä tätä päätä vaan Jumala päättää onko olemassa vaiko ei... tai mitä nyt milloinkin...
Alkaa sarastaa yhdellä kohdin: Ehkä Jeesus ei pelastanut minua synneistä vaan koko itseltäni? Nii-in. Minut on pelastettava koko omalta itseltäni. En minä mahda itselleni kuitenkaan mitään. Ei minussa ole mitään "hyviä puolia" joihin voi vähän puhaltaa hehkua... ellei ole noin, on tilanne joka tapauksessa toivoton. Tällä ajatuksella täytyy pudottautua... Sinun käsiisi, ja tämä on antanut levon...
Silti toisinaan hirvittää, eli on parempi olla katsomatta itseään luulen, alkaa pyörryttää kuin jonkin hirveän kuilun partaalla. Jos minun on vaikea sallia itselleni mitään hyvää, saati peräti lunastusta, Jumalan täytyy tehdä joku temppu ja viis piitata minun tahtomisistani. Siksi Isä Meidän on niin tosihyvä rukous. Ja ajatellessani että Jeesus sen opetti, niin joka pyyntöön vastataan varmasti kyllä.
-
Sinä, Herra, hallitset ikuisesti,
sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
Ps. 102:13
Huominen päivän teksti on niin lohdullinen, kun ajattelee tätä maailman menoa. Meillä on presidentinvaaleja ja presidentit vaihtuvat. Maailmalla on diktaattoreita, jotka hallitsevat ankarasti ja heitä hirtetään ja ammutaan. Huomisesta ei tiedä kukaan, mutta Herra hallitsee ikuisesti, lupaa psalmi.
-
Luuk. 10: 1-12
Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.
Hän sanoi heille: »Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut - pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’ Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.»
Tässä evankeliumitekstissä minua jäi mietityttämään kohta 'Älkää siirtykö talosta toiseen.' Miksi ei saanut siirtyä talosta toiseen?
-
En myöskään ymmärrä sitä miksi ei saanut siirtyä talosta toiseen. Ehkäpiti hoitaa projekti loppuun eikä luovuttaa liian helpolla
Ne jotka eivät luovuta jatkavat osassa 2