Kirjoittaja Aihe: Nyt 18  (Luettu 28502 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Nyt 18
« : 31.10.18 - klo:20:15 »
Saunoimme. Maatiaissaunamme palvelee edelleen hyvin vaikka kiuasta olen korjaillut jo kauan. Kaikkien kiuasmallien peräpää palaa punahehkuisena, mutta vain eräiden pelti menee kurtulle ja särkyy. Meidän on tämä viime mainittu. Ripustan sinne tulipesän perälle pultin varaan riippumaan paksua valurautalevyä aina uudelleen ja uudelleen, jolloin tuli ei pääse omille teilleen.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33647
Vs: Nyt 18
« Vastaus #1 : 01.11.18 - klo:07:25 »
Valmistaudumme saamaan influenssarokotukset tänään aamulla. Menemme Mehiläiseen ja samalla otetaan koepaloja kädestä ja rinnasta.

Eilisen asuntokatselmuksen jälkeen tuli outo olo molemmille. Minulle ei tullut uni
illalla kun suunnittelin ja sijoittelin tavaroitamme paljon pienempiin tiloihin.
Vielä en ole Matilta saanut lupaa antaa kirjallista sitoutumista asunnon tarjoajalle.
Minä olisin heti valmis, mutta Matti tarvitsee aikaa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Nyt 18
« Vastaus #2 : 01.11.18 - klo:14:31 »
Piipahdin naapurissa ja sain selville, että yotubessa "Suomi 100 Veneheitto ilmasta" Sami Lämsä on dronellaan  videoinut pätkän tietä no 800 ja sen molemmilta puolilta maisemaa. Kankaalan rustingin punainen peltikatto näkyy pilvistyvässä säässä. Sanoisin, että hienoa kotiseututyötä nykyaikaisilla välineillä.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Nyt 18
« Vastaus #3 : 01.11.18 - klo:16:31 »
Valmistaudumme saamaan influenssarokotukset tänään aamulla. Menemme Mehiläiseen ja samalla otetaan koepaloja kädestä ja rinnasta.

Eilisen asuntokatselmuksen jälkeen tuli outo olo molemmille. Minulle ei tullut uni
illalla kun suunnittelin ja sijoittelin tavaroitamme paljon pienempiin tiloihin.
Vielä en ole Matilta saanut lupaa antaa kirjallista sitoutumista asunnon tarjoajalle.
Minä olisin heti valmis, mutta Matti tarvitsee aikaa.

Meillä oli pari vuotta sitten asunnon pienennysharjoitus, kun luovuimme 159neliöstä ja muutimme 94neliöön. Rankkaa hommaa, pienesimme kirjastoa 500kirjalla ja kärräsimme monta kuormaa erilaista tavaraa Punaisen Ristin kontiin sen jälkeen kun lapset olivat hakeneet omansa ja haluamansa pois. Lapsilla on tapana jättää lapsuudenkotiinsa runsaasti tavaraa. Onnea vaan matkaan. Vain vähän on todella tarpeen.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33647
Vs: Nyt 18
« Vastaus #4 : 01.11.18 - klo:16:56 »
Hei !

Juuri siihen vähentämiseen mekin pyritään. Töissä, tavaroissa ja matkoissa meillä tulee paljon vähenemään. Autonkäytössäkin, ehkä.

Tässä on tilaa ja siivottavaa ollut 165 neliötä ja piha päälle. Nyt mennään 72 neliöön, saunalla ja isolla parvekkeella varustettuun kompaktiin asuntoon.

Rouva joka sitä vielä asuu kertoi että hyvin on hiljaista. Lähes kaikki asukkaat ovat eläkeläisiä. Talossa on yksi lapsi ja yksi vauva.

Matille oli iloinen yllätys hyvä pöräkellari ja säilytystilat kellarissa. Minä pidin asunnon pohjaratkaisusta jossa olohuone on keskellä , ja muut huoneet ympärillä. En koe kodikseni jos on pitkä käytävä jonka toisella laidalla on kaikki huoneet peräkkäin.

Olen piirrellyt pohjapiirustukseen kalusteiden paikat.
Puolet jää tänne, mutta ne kuulema kelpaavat jälkikasvulle. Tämä onkin se paras tässä järjestelyssä että kaikkea ei tarvitse siirtää johonkin. Yksi kuormalava on tilattava poisheitettäviä varten.

Mutta kaikki tämä alkaa vasta joulun jälkeen.   :039:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Nyt 18
« Vastaus #5 : 01.11.18 - klo:17:22 »
Meidän talon asunnot on myyty senioriasuntoina, joten alussa (2003)  ei ollut yhtään lasta. Ensin tuli rouva kahden pojan kanssa (15v ja 17v), mikä aiheutti joillekin suuria vaikeuksia vahtimisessa. Nyt pojat ovat jo lähdössä ja toisella on armeija takana ja toinen menossa. Yhtiöjärjestyksessä ei ole senioriasuntopykälää eli se +55 koski vain ensimmäisiä asukkaita. Nyt on tänä vuonna tullut 3v 1,5v ja 10kk ja yksi on tekeillä. Ne kaikki asuvat sattumalta meidän rapussa.

Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33647
Vs: Nyt 18
« Vastaus #6 : 01.11.18 - klo:17:59 »
Joten sinua ja K:a ympäröivät monet lapset, omat jälkeläiset ja naapurienkin.
Kun tätän rakensimme 1980 oli kakissa taloissa myös lapsia, meillä nuoret naiset. Nyt on vain nuo vastapäiset, jotka asuvat mös edesmenneitten isoisovanhempien rakentamaa taloa. Siitä meidän tylleröt saavat leikkikaverit. Ovatkin tunteneet jo pari vuotta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Nyt 18
« Vastaus #7 : 01.11.18 - klo:18:17 »
Meillä oli parhaimmillaan rivitalossa yhdet kolmoset ja kolmet kaksoset, joista kukaan ei ollut syntynyt talossa. Nyt siellä on menossa sukupolvenvaihdos ja useampi on muuttamassa pienempään.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1441
Vs: Nyt 18
« Vastaus #8 : 01.11.18 - klo:19:39 »
Aikoinaan kun asuimme tossa naapurikorttelissa, talosa oli kaksi lasta,toinen oli tyttäemme, talo oli rakennettu 1952 ja pahaimpaan aikaan siinä asui 101 lasta! Kyllä sen kiviportaikossakin näki että niitä oli "pentulaumat" ravanneet, oli potaitten reunat selvästi pyöristyneet.
Eipä tässä nykyisessäkään talossa kovin montaa lasta ole, olisko 6kpl.
Enemmän noista airbind asukkaista lähtee ääntä kuin lapsista.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Nyt 18
« Vastaus #9 : 03.11.18 - klo:17:56 »
Kävelytin Nepi-koiran vuorostani. Annoin koiran pimeässä mennä halunsa mukaan. Rannassa se alkoi yhtäkkiä vetää tiettyä ruohotupasta kohden, jolloin tuppaan luota vastaavasti alkoi joku vesilintu ulota etäämmälle rannsata. Koiraa asia kiinnosti pitkän aikaa, se nuuhki ilmaa, kiersi ruohokkoa kuivalla pysyen ja vasta sanottuani"kyllä se nyt riittää"luopui paikasta ja lähti vetämään kasarmialueelle päin.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Nyt 18
« Vastaus #10 : 03.11.18 - klo:19:08 »
Onko Nepi lintukoira? Terrierimme ei juuri linnuista piittaa, mutta oravien touhuja se seuraa tarkasti. Niinpä se onkin oravien höynäytettävissä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33647
Vs: Nyt 18
« Vastaus #11 : 03.11.18 - klo:19:21 »
Sopinee tässä vainajien muistopäivänä muistaa myös koiriamme jotka tuolla koirien tuonilmaisissa meitä vartoovat.  Busse oli workin-springerspaniel, onnellinen lintukoira jonka aikoina oli vielä peltopyitä ja teeriä mökin ympärillä.

Basso oli samaa rotua mutta näyttelylinjaa. Se oli innokas uimari ja siksi hyvä sorsastuksessa. Jos veneellä lähdettiin, niin se ui perään. Juoksi myös kerran minun auton perässä pari kilometriä kun halusi mukaan Lahteen. Isäntä jäi mökille ihmettelemään. Basso oli minun kultani.

Themis, oli bourbonnaisen seisoja,  hieno rouva jolla oli ollut yksi poikue ennen kun se tuli meille. Lintukoirahan sekin oli, mutta ei sitä ollut ex-vävy oikein opettanut. Kyllä se hyvin linnun seisoi, luonnostaan.
Themis tunsi yhden isännän, Matin.

Tyttärellä oli ennen hevosia kaksi isoa villakoiraa, oikeita kehäkettuja näyttelyissä.

Tyttärentyttärellä on Eino, englanninbuldoggi. Eino muuttaa tähän taloon. Vaikka se on kuin kinkku, niin kyllä se rappusissa ravaa melko ketterästi.

Rakkaudella muistaen ! R.I.P  ( paitsi Eino )

R-m

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Nyt 18
« Vastaus #12 : 03.11.18 - klo:21:09 »
Muistetaanpa siis körtti-Kerttuakin. Se oli borderterrieriksi sopivan ärhäkkä, karkotteli iltahämärissä mökkimaaston pienpedot luolistaan ihan omin päin. Terri on paljon lauhkeampi, vaikka samanrotuinen. Hyvä seurakoira.

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1441
Vs: Nyt 18
« Vastaus #13 : 04.11.18 - klo:01:18 »
Kun meillä haluttiin perheesseen koiraa, suostuin sillä ehdolla, että valitsen rodun. Niinpä haimme dopperin pennun joka valikoitui lyhyen karvan ja korkean maavaran ja luonteenpiirteiden perusteella. Ehkä siinä oli jotain luonteellenikin ominaista, mutta hienon koiran saimmme, vielä vuosienkin jälkeen sen muisteleminen saa kyyneleet nousemaan peheenjäsentemme silmiin. Se, vaikka usein koiristakin puhutaan nykyään HÄN, eli päivälleen 10v ikäiseksi, ja kuoli palloa noutaessa.
Uskolisempaa kaveria saa hakea, mitä koirat usein ovat. Niin meilläkin, silti se oli vain koira.
« Viimeksi muokattu: 04.11.18 - klo:01:24 kirjoittanut donpate »

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Nyt 18
« Vastaus #14 : 04.11.18 - klo:08:34 »
Nepi on pieni japanilaisseropi, sellainen pureskelija, jos muuta hommaa ei ole. Kankaalassa voin pitää sen irti ja siellä se maavainunsa mukaan jotain hajua seuraa. Kissoja se on nähnyt, mutta en halua sen oppivan niitä ajamaan, joten toistaiseksi ei ole tappeluja tullut. Leikattukin on. Erityisenä avuna sillä on vauhtinsa näyttäminen yhäti pienenevässä ympyrässä, mikä päättyy keikaukseen.