Olen ollut välillä sen verran poissa, etten ihan pysy kärryillä. Sen verran mainittakoon, että kirjoitin itse siis kuin pyyteleväni anteeksi sitä että kirjoitan
,
Tosiasiassa pyuytelin anteeksi sitä, että kirjoitan sitä että kirjoitan, eokä motiivini ollut minkäänvärinen eikä muistellut minkään ryhmän marssilauluja. Vaan.
Minusta oli jotenkin noloa kirjoittaa tänne että kirjoitan kirjoja, joita siis joku menee ja painaa ja hyvin suomalaiskansalliseen tapaan tuntui että kerrassaan kaikkea piti pyytää jo valmiiksi anteeksi. Kyllä pelkäsin että ihmiset vetäytyvät --- mokoma brassailija, leventelijä, kerskailee vielä tuollakin.
Täällä ei kukaan niin oler tehnyt, mutteipa ole edes harkinnut lukevansa, ja siksi niistä mainitsemiseen ei pitkiin aikoihin.
Sitten aloin ajatella että se täytyy nyt vain kestää, siksi suuri osa se on omaa elämääni, kuin arvelen että on Zetor ja Veneheitto tai ruokien laittaminen omaisille, niistä puhutaan, kuinka m inä en puhuisi omista hommisttani kun vielä kyselen täällä niihin neuvoa. Sille on pikkuisen taustaa muualla --- kirjoittajaryhmissä ei aina ole hyväksi kertoa että juu, multa sitten on tulossa kymmenes käsis...
että tulin niinkun sitä työstämään. Ei, siellä olen Leena vaan.
Kyllä ymmärrän Thomas McElwainia, gtai luulen ymmärtäväni.
Mutta poliittista keskustelua en ymmärrä.
Joensuussa se körttikirkkoherra, joka ensin sekoitti mun pääni ja sitten kiskoi kuiville sillä ortodoksisuuden arkijulistus oli kuin olisi vetäisty matto jalkojen alta --- se oli aivan toista kuin kirjoista lukien --- hän vastasi kun kysyin että asiasta on tehty tutkimus, ja herännäisyyden piirissä poliittinen kirjo kattaa tasaisesti koko kentän, ja vastaa maan poliittista kirjoa. Ja että siitä saa kyllästymiseen saakka kuulla öuuloja, körtit on sitä körtit on tätä.
Ei ole.
Toivoisin tulevani hyväksytyksi ihan vaan Leenana jolla on epilepsia ja migreenivariantti särkyineen ja ilman, joka sen takia ei voi tehdä omaa duunia vaikka muuten tekis varmaan vielä, joka on kiitollinen kun löytyi muuta, muttei mitääm muuta. En ajatellut, että täällä löytyisi juuri poliittisesti kanssani samoinajattelevia, sillä maaklma on muuttunut ja ne ajatukset väistämättä myös.
Sen sijaan olen aika hukassa Jumalan edessä, ja täällä turvassa, osapuilleen.
Toivoisin jokaisen olevan.
Koti kestää riidatkin ja kotiin saa aina tulla. Kun lähdin sille ortodoksiselle ekskursiolleni, kirkkoherra huusi perääni: Muista, Leena, että kotiin saa aina tulla.
