Tänään tapitin jonkin aikaa taivasta tuossa parin kilsan päässä Vehkalahdella, mutta eipä siellä näkynyt muuta liikettä taivaalla kuin kierteleviä rastaita, harmaalokkeja ja variksia. Muutaman lenkkeilijän bongasin kävelemässä rantaa pitkin.
Siirryin Kontiolahden kunnan puolelle Pöllönvaaran pelloille, jossa joskus voi nähdä hyvääkin muuttoa. Siitä kulkee tie sillä tavalla, että suurin osa pelloista jää alemmas laaksoon ja staijaamaan pystyy auton vierestä. Tie on siis ympäröivää maastoa korkeammalla ja autonkin saa hyvään paikkaan pois tieltä.
Paikalle kurvatessani langalla istui pieni falco, joka harmikseni häipyi ja vielä samaan aikaan taivaalla taittoi matkaa lounaaseen pieni hanhiparvi. Äkkiä pois autosta ja putki asemiin ja sainkin hanhet laskettua - 40 niitä oli. Aloin laskea pellolla metelöiviä valkoposkihanhia, mutta laskeminen keskeytyi alkuunsa kun alkoi kuulumaan toisenlaista hanhen ääntä. Suoraan kohti oli tulossa tundrahanhiparvi ja samalla kuului jonkin pikkulinnun surisevaa ääntä. Tundrahanhia oli 150 ja suuntana niilläkin lounas (eipähän laskeutuneet pellolle). Pikkulintu vaivaa vieläkin, joskin ääni oli luultavasti pulmusen ääntä. Niitä kai alkaa nyt näkymään, mutta syksyllä ei läheskään niin paljon kuin keväällä.
Pellolla olevat valkoposket (350 lintua) olivat levottomia - ääntelivät kovasti koko ajan ja lentelivät pitkin peltoa. Yrittipä osa lähteäkin, mutta palasi kuitenkin takaisin. Arvelen peltojen tällä viikolla tyhjenevän, koska tuuli kääntyi pohjoisen puolelle ja sää kylmenee. Pikkufalcokin näyttäytyi uudestaan ja tuulihaukkahan se oli. Se on jo myöhäinen ja sivusi omaa myöhäisyysennätystäni.
Vielä yksi hanhiparvi muutti kaukaa ja närhiä alkoi näkymään sen verran, että osa voi olla vaeltavia. Rastaita muutti myös. Viimeinen hanhiparvi olikin tosi siisti. Kärjestään aura, jonka toisella sivulla 50 ja toisella sivulla 80 lintua, kaikki hienosti jonossa. Siinä kärkilintu teki koko sen ajan töitä, mitä parvea seurasin. Nämä menivät melkeinpä länteen, mutta mikäpä niitä estää muuttamasta suuntaa. Yksi pyörämummo pysähtyi juttelemaan ja kyseli hanhista. Kertoi ihailevansa niitä kovasti ja omistavansa jopa kahdet kiikarit. Siinäpä oivallinen mummeli!!
Alkoi satamaan, joten puolitoistatuntinen riitti. Eväät söin autossa ja tulomatkalla kävin vielä vakiohuoltamollani pikkukahvilla ja tuoreella possumunkilla
