Otin. Ei ollu punainen pää ja rinta, vaan ruosteenruskea. Siipipeilissä valkoista. Punatulkun oloinen. Toinen lintu oli pienempi enkä nähnyt sitä yhtä hyvin kuin sen isommat. Sitä pystyin seuraamaan hyvin liki 5 min.
Tuntomerkit sopii kyllä hyvin nuoreen taviokuurnakoiraaseen
Voihan se olla nokkavarpunenkin kyllä. Sukupuolet on samankokoisia, joten pienempi on ollut joku muu.
*
Lintujen määrityksestä: olen harrastanut niitä kymmeniä vuosia ja muistan alkuaikojen innokkuuden, jolloin joskus tuli määritettyä tavallinen lintu harvinaisemmaksi. Se on ymmärrettävää, varsinkin, jos ei kokeneemman apua ole siinä tilanteessa saatavana. Menin jossain vaiheessa kansalaisopiston lintukursseille (tänne muutettuani), koska kurssin kanssa pääsi retkeilemään minulle aiemmin tuntemattomille hyville lintupaikoille. Ensin kevätlintu- ja myöhemmin syyslintukurssi. Siellä opin paljon lisää -myös määrittämisestä.
Varsinainen koulu alkoi, kun aloin retkeillä yhden Suomen parhaimman lintutuntijan kanssa ja välillä retkillämme oli toinenkin huippu mukana. Keväästä syksyyn mentiin, aamusta iltaan sekä myös yölaulajaretkillä. Opin valtavasti lisää ja mikä tärkeää opin kriittisyyttä omiin havaintoihini. Linnut ei ole helppoja. Opin myös sen, että joskus kannattaa jättää määrittämättä mieluummin kuin vääntää (lintuslangia) väkisin joku tirpukka lajilleen. Parempi niinkin päin, että määrittää harvinaisuuden tavalliseksi lajiksi kuin toisinpäin.
Lintuharrastuksessa ei koskaan tulla valmiiksi vaan aina oppii uutta.
