Mitä luet parhaillaan/ viimeksi!? [vol. 4]

[PekkaV]

Ilkka Huhta: "Täällä on oikea Suomenkansa" - Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880-1918

Siksikö nykyhetken julkisuuskuvaa ei tutkita, koska riittävää etäisyyttä ei ole? Se kiinnostaisi kuitenkin enemmän. Mutta tutkijan on oltava kohteensa ulkopuolella. Nyt olemme muodostamassa sitä ja olemme se. Kuitenkin itseämme voimme tutkistella. "Historia antaa tuomion." "Historia on voittajien historiaa." Niin paljon kuin tiede voi olla objektiivista, niin paljon sen harjoittaminen on perusteltua, ja onhan sekin itsetutkiskelua, olemme vain elossa, tutkimuskohde elää meissä.


Pekka Niiranen: Martti Simojoki - kirkon ääni

Siskon kavallukset ja tyttären skitsofrenia muodostivat sen ristin, sen kärsimyksen, josta Niiranen siteeraa: "'Jumala auttaa hyväksymään sairauden ja silloin kärsimys jälleen vie yhteyteen elämän syvimpien lähteitten kanssa.'
     Simojoen mielestä nämä lähteet olivat Jumala itse. Jumala oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitä ihmiset yleensä ajattelivat: hänet saattoi tuntea vain Kristuksen kautta." (s.358)

[Sanneli]

Tolkien - Hurinin lasten tarina

[Liisa]

Mutta tutkijan on oltava kohteensa ulkopuolella.

Ei välttämättä, vaikka silloin jos tutkija on itse osa tutkimuskohdettaan (esim. toimintatutkimus), toki objektiivisuudesta tulee haaste. Olisihan tuo, mielenkiintoinen. Joskus yritin lähteä etsimään vastausta internetin keskustelupalstoilta (pois lukien Körttifoorumi) ja suomi24:hän tarjosi paljon. Sen laadusta ja "trollauksen" määrästä voi sitten olla montaa mieltä. Järjettömän paljon on vallalla täysin vääriä (negatiivisia) käsityksiä körttiläisyydestä, sekoitetaan myös eri herätysliikkeisiin.

Itse luen: User Interface Design and Evaluation (Stone, Jarrett, Woodroffe, Minocha). Tosin silmäilyasteen täytyy riittää, kun palautusaika on jo kohta käsillä.

[Salis]

Menossa on Juha Siltala: Valkoisen äidin pojat. Siveellisyys ja sen varjot kansallisessa projektissa. Otava 1999.

Siltalan pyrkimys selittää historiaa psykohistoriana on ongelmallinen. Arvailu siitä, mitä ihmiset tietyssä historiallisessa tilanteessa todella ajattelivat ja miten heidän psyykensä toimi, on valtasosin ohiammuntaa.


Tässä tapauksessa ohiammunta on laaja, koska
sivuja on julmetusti eli noin 800 kappaletta. Arvostan Siltalaa
jonkinlaisena yhteiskuntakriitikkona, mutta kirjaa lukiessa
hämmästelee, että onko tässä teoksessa päätä ja häntää.

[mt]

Hannu Lauerma: Huijaus.

Ilmestynyt aikaisemmin muistaakseni nimellä Usko, toivo ja huijaus. Käsittelee aihepiirejä suggestiosta ja hypnoosista persoonallisuushäiriöihin ja uskonnollisiin johtajiin ja lahkoihin.

Kirjoittaja on vankimielisairaalan (vai mikä se nyt lienee) ylilääkäri. Asiasisältö kohdallaan, tiukempi editointi olisi parantanut luettavuutta.

Mt

[Pena]

Olen kahlannut Jonathan Franzenin kirjaa Muutoksia (the Corrections) sivulle 194. Lambertin perheen moninaiset tavat sotkea oma elämänsä näyttävät muodostavan varsinaisen möhläysten kuvakudoksen. Mikäli teos kuvaa perheen kautta jokseenkin oikein koko Yhdysvaltojen lähihistoriaa, ei ole ihme, että nyt ollaan tässä lirissä, missä ollaan.

[Progressor]

Viimeksi meni Salman Rushdie - Saatanalliset säkeet. Mielenkiintoinen ja taitavasti kirjoitettu oli, mutta jätti vähän sekavan olon. Niin kai oli tarkoituskin.

[Mauno]

Viimeksi lukemani kirja:

Lahden kaupungin talousarvio vuodelle 2009.

Mielenkiintoinen, paljon ihmiskohtaloita sisältävä, keskustelua herättävä teos. Oli myös monien äänestysten kohteena eilen illalla.

Seuraavaksi luen jotakin, jossa on vähemmän numeroita!

[Atanasia]

Enpä ole ennen kuullut, että talousarvio voi olla
mielenkiintoinen, paljon ihmiskohtaloita sisältävä, kuten mauno väittää  :lol:

Itse luin viimeksi Stefan Einhornin Ihmisen tehtävä  (tykkäsin)
ja pätkittäin työn alla on Kirkon historia - ortodoksin käsikirja.

Luen yhtäaikaa useampaa kirjaa  :shock:
mikä on kyllä aika kummallista.

Nyt aloitin myös Siri Hustvedtin Amerikkalaisen elegian, vaikuttaa mielenkiintoiselle.

[mt]

Meghnad Desai: Marxin kosto.

Kirjoittaja on lordi, ylähuoneen jäsen ja taloustieteen professori emeritus (London School of Economics). Marxilainen taloustieteilijä, Marxin kapitalismiteorian tuntija. Kirja käsittelee sekä kapitalismin kehitystä vuosituhannen vaihteeseen asti että Marxin kapitalismiteorian kehitystä. Edellisen suhteen Desai on sillä kannalla, että kapitalismissa on vielä paljon potkua, taloudellisen tasa-arvon yhteiskunnissa vallitsee köyhyys ja vapaakauppaa ei pidä mennä suitsimaan. Jälkimmäisen kysymyksen suhteen Desai katsoo Marxin saaneen kostonsa, kun Neuvostoliitossa huipentunut kapitalismiteorian vulgarisointi eli valtiokapitalismi osoittautui turmiolliseksi.

Edellinen tiivistelmä 400-sivuisesta kirjasta vetää mutkat suoriksi, mutta niin vetää Desaikin paikoitellen...

Kiinnostava kirja, mutta ei kyllä aivan helppo.

Mt

[Mauno]

Tervehdys, Atanasia ja muut!

Kaupungin talousarviossa on numeroiden lisäksi paljon tekstiä, jossa selvitetään, mitä verovaroilla aiotaan tehdä ja mihin ne rahat kuluttaa.

Nillä rahoilla rakennetaan eli annetaan työtä.
Niillä rahoilla pidetään yllä terveydenhoito-organiosaatio ja koko kaupungin sosiaalitoimi.
Niillä rahoilla koulutetaan pojat ja tytöt peruskouluissa ja lukioissa.
Jne...

Talouarviota on sen vuoksi luettava huolellisesti ja tarkasti. Esim. edellämainittuihin asiakokonaisuuksiin sisältyy hyvin paljon hyvinvointia / pahoinvointia, ihmisten elämäntarinoita ja -kohtaloita. Se tekee kaupungin talousarviosta myös mielenkiintoisen.

kokee Mauno

[Atanasia]

Ymmärrän!

Ja nostan hattua...tai huivia,
että näet miten nämä numerot vaikuttavat/merkitsevät ihmisten elämiin . Se vaatii suurta inhimillisyyttä ja empatiaa.

Enemmän sinunlaisiasi päättäjiin!

[PekkaV]

"'Hengellisen kuukauslehden edellinen toimitussihteeri Arto Peltola kertoi aikoinaan lehden palstoilla mieleen jääneen tapauksen. Hän oli ollut vuoden 1999 herättäjäjuhlilla Leppävirroilla kaikessa rauhassa kuuntelemassa seurapuhetta, ja kertomansa mukaan ehkä juuri vaipumassa täydestä valvetilasta kevyen torkunnan puolelle, kun kuusen, jonka juurella hän istui, latvasta putosi suoraan hänen päähänsä käpy.'

– Jaakko Löytty"

Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2008, takakansi

[Mauno]

Mä muistelen, että tuo tapaus, jossa kuusenkäpy kopsahti Arton päähän, jatkui seuraavasti:

- Arton takana seurapenkissä istunut henkilö on taputtanut välittömästi Artoa olkapäähän ja kysynyt ystävällisesti: "Tuliko herätys?"

[Atanasia]

Löysin (=eteeni taas tunkeutui johdatuksena)
aivan upea kirja:

Gerard W.Hughes: Matkaoppaana rukous
Käytännönläheinen "opaskirja" kuinka elää Kristuksessa ja tunnistaa Jumalan työ jokapäiväisessä elämässä.
Kirjan rakenne myötäilee pääsiäispaaston päiviä, mutta sopii hyvin luettavaksi milloin vain.
Herätyksenkaltaisia syvempiä oivaltamisia on tullut jo monta.

Tekijä on skotlantilainen jesuiitta, kirjailija, hengellinen ohjaaja,
ei ollut ennestään tuttu minulle.
Suomennettu häneltä myös Pyhän yllättämä.