Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 29.09.08 - klo:09:35
-
Jälleen kerran työtehtäväni ja oma mielenkiinto yhdistyvät mielekkäästi. Luen parhaillaan rinta rinnan kahta kirjaa: toinen niistä on 100-vuotisjuhlakirja seurasta nimeltä Kronohagens Idrottsförening eli tutummin Kiffen tai Mustat hurmurit, kuten myös sanottu - kirjaan kanteenkin - on. Pääkirjoittajina tunnetut ja arvostetut sporttikynäilijät Göran Wallén, Timo Huotinen ja Erkki Alaja. Muina osaavina kirjoittajina Ronald Engblom ja Kalle Parkkari. :wink: :lol:
Toinen kirja on Ossi Runne: trumpetilla ja tahtipuikolla, toimittanut Pertti Luhtala. :wink: :lol:
Urheilua ja viihdettä siis: mutta rivien välissä paljon muuta, kiehtovaa aikalaiskuvausta, yhteiskuntaa ja ihmissuhteita, muun muassa. :D
-
Minä olen kokenut jonkinlaisen D. H. Lawrence -herätyksen tänä syksynä. tai oikeastaan se koskee vain hänen kuuluisinta teostaan Lady Chatterleyn rakastaja. Sain sen lopultakin luetuksi, kun ostin omaksi divarista - ei tarvinnut huolehtia kirjastomätkyistä. Lisäksi olen katsonut monta eri filmatisointia teoksesta plus jokin aika sitten tv:stä tulleen The Chatterley Affair, joka käsitteli teoksen julkaisuoikeudenkäyntiä Britanniassa 60-luvulla. Kirja on hieno ja tärkeä teos ja kuvaa terävästi 1920-luvun luokkayhteiskuntaa. Minua koskettaa sen konstailemattoman herkkä ja aito suhtautuminen ihmisen ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuden tärkeyteen. Ja se, että teos on niinkin vanha kuin on, rohkeudessaan todellakin edellä aikaansa. Sen esittämät teemat ovat pyörineet viime vuosina paljon mielessäni, kun olen pohtinut kristinuskon suhdetta ruumiillisuuteen, luotuna olemista, koskettamista, ihmisten välistä rakkautta. Suomennos oli tosin kieleltään vähän jäykkä ja kömpelö, en tiedä riittäisikö kielitaitoni alkukieleen. Oletan, että se on sujuvampi ja runollisempi englanniksi. Ei voi kuin suositella kaikille, jotka eivät vielä ole lukeneet ko. klassikkoa.
-
Minä olen kokenut jonkinlaisen D. H. Lawrence -herätyksen tänä syksynä. tai oikeastaan se koskee vain hänen kuuluisinta teostaan Lady Chatterleyn rakastaja.
Lawrencen teokset pitää asettaa historialliseen kehykseen. Kysymys on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjailijasta. Kirjailija herätti teoksillaan pahennusta, mutta Lawrencen kirjoja luettiin salaa posket punaisina.
1960-luvun alussa Lawrencen kirjat olivat aivan yhtä paheksuttuja kuin 30 vuotta aiemmin. Meitä poikia kiinnosti juuri tämä kielletty hedelmä eli paheksuttu kirja.
Luimme kirjaa ääneen naapurin pojan kanssa hyvässä piilossa vanhemmilta. Nykyisessä ilmapiirissä kirja tuntuu varsin tavanomaiselta eikä siinä ole enää samaa hehkua kuin entisinä aikoina. Kirjasta on tehty lukuisia versioita.
-
No niinhän minä asetinkin. Juurihan sanoin, että 1920-luvun englantilaisen luokkayhteiskunnan kuvaus on hienoa. Minusta Lawrencen teos on ajaton, eikä sen arvoa vähennä se, että nykyään suorasanaista seksikuvausta tunkee ovista ja ikkunoista ja se on ihan normaalia. Kirja puhuu kuitenkin kohtaamisesta, läsnäolosta ja fyysisen intiimiyden tärkeydestä. Se ei vanhene.
-
No niinhän minä asetinkin. Juurihan sanoin, että 1920-luvun englantilaisen luokkayhteiskunnan kuvaus on hienoa. Minusta Lawrencen teos on ajaton, eikä sen arvoa vähennä se, että nykyään suorasanaista seksikuvausta tunkee ovista ja ikkunoista ja se on ihan normaalia. Kirja puhuu kuitenkin kohtaamisesta, läsnäolosta ja fyysisen intiimiyden tärkeydestä. Se ei vanhene.
Mielenkiintoista tässä on myös se, että Englanti on edelleen jonkinlainen luokkayhteiskunta. Yläluokka tekee omiaan vaikkakin se on paljon rahvaanomaisempi kuin 1920-luvulla.
-
Monta kirjaa menossa koulua varten.
Titus Hjelm (toim.): Mitä wicca on? (Ei mitään tiettyä kurssia varten)
Martti Haavio: Karjalan jumalat (Suomalainen kansanusko- ja Kirkkohistorian peruskurssi 2- kursseja varten)
Simo Heininen: Mikael Agricola - elämä ja teokset (kirkkohissaan)
Markku Ruotsila: Yhdysvaltain kristillinen oikeisto (pian alkavalle Religion and the U.S. Presidency- kurssille)
Lisäksi sänkylukemisena
Tomi Purovaara: Nykysirkus - aarteita, avaimia ja arvoituksia
-
Ikuisuusprojekti Taru Sormusten Herrasta tämä viimeinen eli Kuninkaan paluu on menossa. Se alkaa taas sitten, kun loppuu..
Dostojevski, Tarinoita Kuolleesta Talosta. Löytyi kirpputorilta ja aattelin, että tuohonpas en oo koskaan tutustunut.
Ja sitten Elimäen Kootut Tarkoitukset :)
Muston tullu näin isoona lukutoukka.
-
Ikuisuusprojekti Taru Sormusten Herrasta tämä viimeinen eli Kuninkaan paluu on menossa..
Kuinkas Tolkienin muut teokset? (Itseltäni on Tarun englanninkielisen alkutekstin lukeminen yhä kesken, mutta suomennoksen olen lukenut useita kertoja.)
Viimeisin loppuun saamani kaunokirja on Jarkko Tontin "Luokkakokous". Romaanissa on vuoronperään äänessä kaksi kolmikymppistä miestä, entisiä luokkatovereita, toinen nuorta Matti Klingeä muistuttava historioitsija, toinen it-alan nouseva kyky. Kolmas päähenkilö on näiden yhteinen ihastus, lääkäri/kunnallispoliitikkonainen, joka ei kuitenkaan saa omia puheenvuoroja ja saattaa siksi ehkä vaikuttaa kaveruksia epäsympaattisemmalta.
Kirja on hauska, mutta sen antama kuva niin yliopisto- ja bisnesmaailmasta kuin ihmissuhteistakin on jotenkin tasapaksun kyyninen. Kirjaa luonnehdittiin jossain kuvauksena pätkätyösukupolven vaikeuksista löytää paikkaansa yhteiskunnassa, mutta tämä on minusta harhaanjohtavaa. Päähenkilöt ovat nimittäin kaikki varsin kyvykkäitä persoonia ja menestyksekkäitä omalla alallaan. Keskeisempää kirjassa on ehkä päähenkilöiden suhde vanhempiinsa ja sukujuuriinsa. Yksi henkilöistä kiinnostuu syövän uhatessa myös uskonnosta...
Työn alla olisi seuraavaksi Joel Lehtosen "Kerran kesällä". En näet ole vielä lukenut mitään Lehtosen Putkinotko-aiheisia kirjoja, myöhemmin kirjoitetun "Henkien taistelun" sen sijaan luin joitain vuosia sitten suurella mielihyvällä.
-
Maamies ja lohikäärme on Tolkien-suosikkini.
-
Suorastaan ahmin kaikkea merenkulkuun liittyvää kirjallisuutta! Olen viime vuosien aikana lukenut suuren määrän kertomuksia merimatkoista aina vanhalta purjelaiva-ajalta nykyiseen aikaan asti, yksinpurhjehtijoiden kertomuksia kuten "Nahkaveneellä atlantin yli" tai viimeisin lukemiseni oli Naomi James:n "Yksin maailman merillä" (ensimmäinen naispurjehtija, joka purjehti yksin maapallon ympäri".)
Huikeita tosikertomuksia!
-
Oletko, Jampe, lukenut Eric Newbyn The Last Grain Race? Lue, jos osuu joskus kohdalle!
-
Ikuisuusprojekti Taru Sormusten Herrasta tämä viimeinen eli Kuninkaan paluu on menossa..
Kuinkas Tolkienin muut teokset? (Itseltäni on Tarun englanninkielisen alkutekstin lukeminen yhä kesken, mutta suomennoksen olen lukenut useita kertoja.)
Ainoastaan Hobitti, Paluu sinne ja takaisin vai miten se meni :) sen olen lukenut tuon lisäksi. Olisihan tuo aivan asiallista varmasti kaivella esiin muitakin teoksia. Keskeneräisten Tarujen Kirja, jonka on koonnut Tolkienin poika, on tuolla jossain. Siinä kun ei ole päätä eikä häntää ja tarinat tosiaan jää kesken, niin se on jäänyt kesken minultakin.
Taru on semmoista terapialukemista. Voi vaipua omaan maailmaansa sitä lukiessa. Kiitän vinkistä, ehkä täytyy katkaista oravanpyörä ja etsiä käsiin vaikka tuo Maamies ja Lohikäärme seuraavaksi :)
-
Ainoastaan Hobitti, Paluu sinne ja takaisin vai miten se meni :) sen olen lukenut tuon lisäksi. Olisihan tuo aivan asiallista varmasti kaivella esiin muitakin teoksia. Keskeneräisten Tarujen Kirja, jonka on koonnut Tolkienin poika, on tuolla jossain. Siinä kun ei ole päätä eikä häntää ja tarinat tosiaan jää kesken, niin se on jäänyt kesken minultakin.
Keskeneräisten tarujen kirja kannattaa lukea Keski-Maata käsittelevistä kirjoista viimeisenä. Se lähinnä täydentää Hobittia, Sormusten Herraa ja Silmarillionia, eikä se oikein aukea, ellei ole lukenut kaikkia noita. Suosittelisin Silmarillionia seuraavaksi, mutta jos Sormusten Herrakin tuottaa jo vaikeuksia, niin Silmarillion saattaa olla liian kova pala purtavaksi.
Taru on semmoista terapialukemista. Voi vaipua omaan maailmaansa sitä lukiessa.
Minäkin luin tuon taas kertaalleen läpi vähän aikaa sitten. En osaa enää sanoa lukukertojen määrää, koska olen seonnut laskuissa jossain kymmenen paremmalla puolella. Aina kuitenkin löytyy jotain uutta, mitä ei aiemmin ole pannut merkille. Hieno teos kertakaikkiaan.
-
Maamies ja lohikäärme on hauska teos, siinä on Sormusten herrasta ja Silmarillionista puuttuva satiirinen asenne kuninkuuteen ja sankaruuteen. (Hobitti on myös osittain kieli poskella kirjoitettu). Lisäksi Maamies ja lohikäärme-kirjassa on myös tolkienilainen opetus hyljeksittyjen vanhojen esineiden ja kirjoitusten arvosta.
Tolkienin Keski-Maa-mytologia (oikeastaan oman maailmamme kuviteltu esihistoria) on valtavan mielikuvituksen ja oppineisuuden luomus, mutta sinne sijoitetut kirjat eivät ehkä kuitenkaan ole tarinoina aivan sataprosenttisen onnistuneita. Maamies ja lohikäärme on visioiltaan vaatimattomampi ja siksi ehkä tasapainoisempi.
Ehkä hienoin Tolkienin kirja on minun mielestäni "Seppä ja satumaa", se on mietiskelevä aikuisten satu, johon on pienessä mittakaavassa mahdutettu monia samantapaisia teemoja kuin Keski-Maa-mytologiassa.
Keskimaa-kirjoistahan olisi nyt suomeksi myös Christopher Tolkienin toimittama (Silmarillionista erotettu ja täydennetty) Húrinin lasten tarina, joka on Tolkienin teoksista tyyliltään lähinnä kovaksikeitettyä islantilaista saagaa. Se olisi varmasti mahdollista lukea ilman että on lukenut Silmarillionia. Minusta olisi kovin kiinnostavaa kuulla mitä Húrinin lapsista pitäisi joku joka ei ole lukenut Tolkienilta mitään muuta.
-
Ei se Taru, Progressor, mitään vaikeuksia tuota. Luen sitä ainoastaan siksi, että pidän siitä.
-
Ei se Taru, Progressor, mitään vaikeuksia tuota. Luen sitä ainoastaan siksi, että pidän siitä.
No se on hyvä. Sanoinko jo muuten, että minäkin pidän siitä? :wink:
-
Menossa on Eero Ojasen "Sivistyksen filosofia". En ole aivan vakuuttunut, että luen kirjan loppuun. Kirjassa on liikaa hiuksenhalkomista eli turhaa käsitteiden selittämistä.
-
Puolessa välissä Setä Tuomon Tupa alkukielellä. Aika sykähdyttävää. Suosittelen.
-
Ojasen "Sivistyksen filosofia"
Onko sinulla sitten parempia kokemuksia Ojasen muista kirjoista?
(En ole itse lukenut ainuttakaan, ennakkokäsitykseni niistä ei jostain syystä ole kovin myönteinen.)
-
Ojasen "Sivistyksen filosofia"
Onko sinulla sitten parempia kokemuksia Ojasen muista kirjoista?
(En ole itse lukenut ainuttakaan, ennakkokäsitykseni niistä ei jostain syystä ole kovin myönteinen.)
Olenhan minä lueskellut näitä Ojasen filosofioita (Ihmisen filosofia,
Tien filosofia, Ajan filosofia) Ojasen näkökulmat ovat enemmänkin uskonnolliset kuin filosofiset. Jotenkin väsyttävää tekstiä Ojanen kirjoittaa.
-
Menossa Timo Soikkasen Presidentin ministeriö II. Agressio iski kun mediassa leviteltiin tätä alkoholin käyttö -asiaa (kenelle se nyt muka tuli yllätyksenä?), mutta kiinnostus heräsi kun ihastuttava professorimme itse kertoi kirjojen syntyprosessista ja otti kantaa myös tähän viinankäyttö asiaan, ei ollut suostunut sitä suuremmin siistimään vaikka pyydettiin, eikä voinut uskoa että sitä nostettaisiin esille, mutta näin tietysti sitten kävi. Lähinnä pitäisi perehtyä Jakobson-tapaukseen, mutta jos vain tenttihelvetiltäni ehdin yritän lukea koko kirjan.
-
Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin
Kaverit käppäilee 0-meridiaania maailman ympäri Halleyn juhlavuoden kuuden joukkueen kilpailussa. Ei siinä mitään, mutta isännät ei tykkää maittensa ja peltojensa tallaajista.
-
Antti Tuuri: Suuri asejuna Pietarista.
Ja sen taustaksi vuoden 1918 tapahtumien historiaa, kuten Soikkasen Kansalaissota dokumentteina ym.
Mt
-
Ylihärmän Junkkarien 100v historiikki, olipas mainiota luettavaa, pienelläkin paikkakunnalla saadaan paljon aikaan kun yhdessä tehdään.
Erityisesti Pauli Koivusalon kirjoittama läpileikkaus seuran toiminnasta oli todella hyvin kirjoitettu!
-
Matti Sihvonen: Uskon yksinkertaisuus.
-
Jokin aika sitten luin 'Hannuksela vastaan Laurila.' Tekijä unohtu.
Kyseessä on sotaherrojen riidat.
Viimeisin kirja oli Anni Wallenius: 'Kyyditys.' Kyseessä on ent. pres. Stälbergin kyyditys. Melkoista sopan keiittoa.
-
Aloitin juuri Soile Yli-Mäyryn kirjan Palava tuhka. Esimerkiksi seuraava taidemaalari Yli-Mäyryn lause tuntui liittyvän foorumillamme käytyyn keskusteluun kolminaisuudesta: "Vuonna 1998 sanoin Kirsti Beckerin toimittamassa radio-ohjelmassa Kolmio: 'Niin kauan on toivoa, kuin on kulmia.' Vaikka to ajatus tuli mieleeni yhtäkkiä, uskon sen pitävän paikkaansa. Kolmio on rakennuksen kantava elementti, joten miksi se ei kantaisi myös uusia ajatuksia."
Mörtille kiitos kirjasta!
-
Soile Yli-Mäyryn näyttelys Kuartanehen Mäyrys on kesääsin tullu aina käytyä. Soile on aina ollu paikalla, kun oon siäläkäyny ja joskus oon aprikoonu hänelle seinillä roikkuvista rängistä, että taitavat olla mun isoisän, Lammen Eliaksen veistämät. :roll: Mukava ihiminen, vaikka ei oo yhtään körttilääsen näköönen. :wink:
Taiteelijat on useen aikamoosia "havukoota", kun ettivät inspiraatiota ja ajatuksia.
Paavo Rintalan romaani Jumala on kauneus, kertoo Vilho Lammen tarinaa. http://vilholampi.ouka.fi/
"Tuskan paahteessa sydän kypsyy", on yksi hänen aforismeista.
Aika palion on yhtälääsyyksiä itte Vincent van Goghiin, jonka viimeiset sanat; "Nyt haluan kotiin. Älkää itkekö. Se minkä tein on parhaaksi kaikille meille. Ei kannata. En koskaan pääse eroon tästä depressiosta.
-
Ngugi wa Thiongon Variksen velho oli melkoinen lukukokemus.
-
Loppulumien aikana luin Heikki Ylikankaan 'Murtuva säätyvalta.'
Kärrykelin aikana luin saman tekijän 'Körttiläiset tuomiolla.'
-
Ilkka Huhta: "Täällä on oikea Suomenkansa" - Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880-1918
Siksikö nykyhetken julkisuuskuvaa ei tutkita, koska riittävää etäisyyttä ei ole? Se kiinnostaisi kuitenkin enemmän. Mutta tutkijan on oltava kohteensa ulkopuolella. Nyt olemme muodostamassa sitä ja olemme se. Kuitenkin itseämme voimme tutkistella. "Historia antaa tuomion." "Historia on voittajien historiaa." Niin paljon kuin tiede voi olla objektiivista, niin paljon sen harjoittaminen on perusteltua, ja onhan sekin itsetutkiskelua, olemme vain elossa, tutkimuskohde elää meissä.
Pekka Niiranen: Martti Simojoki - kirkon ääni
Siskon kavallukset ja tyttären skitsofrenia muodostivat sen ristin, sen kärsimyksen, josta Niiranen siteeraa: "'Jumala auttaa hyväksymään sairauden ja silloin kärsimys jälleen vie yhteyteen elämän syvimpien lähteitten kanssa.'
Simojoen mielestä nämä lähteet olivat Jumala itse. Jumala oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitä ihmiset yleensä ajattelivat: hänet saattoi tuntea vain Kristuksen kautta." (s.358)
-
Tolkien - Hurinin lasten tarina
-
Mutta tutkijan on oltava kohteensa ulkopuolella.
Ei välttämättä, vaikka silloin jos tutkija on itse osa tutkimuskohdettaan (esim. toimintatutkimus), toki objektiivisuudesta tulee haaste. Olisihan tuo, mielenkiintoinen. Joskus yritin lähteä etsimään vastausta internetin keskustelupalstoilta (pois lukien Körttifoorumi) ja suomi24:hän tarjosi paljon. Sen laadusta ja "trollauksen" määrästä voi sitten olla montaa mieltä. Järjettömän paljon on vallalla täysin vääriä (negatiivisia) käsityksiä körttiläisyydestä, sekoitetaan myös eri herätysliikkeisiin.
Itse luen: User Interface Design and Evaluation (Stone, Jarrett, Woodroffe, Minocha). Tosin silmäilyasteen täytyy riittää, kun palautusaika on jo kohta käsillä.
-
Menossa on Juha Siltala: Valkoisen äidin pojat. Siveellisyys ja sen varjot kansallisessa projektissa. Otava 1999.
Siltalan pyrkimys selittää historiaa psykohistoriana on ongelmallinen. Arvailu siitä, mitä ihmiset tietyssä historiallisessa tilanteessa todella ajattelivat ja miten heidän psyykensä toimi, on valtasosin ohiammuntaa.
Tässä tapauksessa ohiammunta on laaja, koska
sivuja on julmetusti eli noin 800 kappaletta. Arvostan Siltalaa
jonkinlaisena yhteiskuntakriitikkona, mutta kirjaa lukiessa
hämmästelee, että onko tässä teoksessa päätä ja häntää.
-
Hannu Lauerma: Huijaus.
Ilmestynyt aikaisemmin muistaakseni nimellä Usko, toivo ja huijaus. Käsittelee aihepiirejä suggestiosta ja hypnoosista persoonallisuushäiriöihin ja uskonnollisiin johtajiin ja lahkoihin.
Kirjoittaja on vankimielisairaalan (vai mikä se nyt lienee) ylilääkäri. Asiasisältö kohdallaan, tiukempi editointi olisi parantanut luettavuutta.
Mt
-
Olen kahlannut Jonathan Franzenin kirjaa Muutoksia (the Corrections) sivulle 194. Lambertin perheen moninaiset tavat sotkea oma elämänsä näyttävät muodostavan varsinaisen möhläysten kuvakudoksen. Mikäli teos kuvaa perheen kautta jokseenkin oikein koko Yhdysvaltojen lähihistoriaa, ei ole ihme, että nyt ollaan tässä lirissä, missä ollaan.
-
Viimeksi meni Salman Rushdie - Saatanalliset säkeet. Mielenkiintoinen ja taitavasti kirjoitettu oli, mutta jätti vähän sekavan olon. Niin kai oli tarkoituskin.
-
Viimeksi lukemani kirja:
Lahden kaupungin talousarvio vuodelle 2009.
Mielenkiintoinen, paljon ihmiskohtaloita sisältävä, keskustelua herättävä teos. Oli myös monien äänestysten kohteena eilen illalla.
Seuraavaksi luen jotakin, jossa on vähemmän numeroita!
-
Enpä ole ennen kuullut, että talousarvio voi olla
mielenkiintoinen, paljon ihmiskohtaloita sisältävä, kuten mauno väittää :lol:
Itse luin viimeksi Stefan Einhornin Ihmisen tehtävä (tykkäsin)
ja pätkittäin työn alla on Kirkon historia - ortodoksin käsikirja.
Luen yhtäaikaa useampaa kirjaa :shock:
mikä on kyllä aika kummallista.
Nyt aloitin myös Siri Hustvedtin Amerikkalaisen elegian, vaikuttaa mielenkiintoiselle.
-
Meghnad Desai: Marxin kosto.
Kirjoittaja on lordi, ylähuoneen jäsen ja taloustieteen professori emeritus (London School of Economics). Marxilainen taloustieteilijä, Marxin kapitalismiteorian tuntija. Kirja käsittelee sekä kapitalismin kehitystä vuosituhannen vaihteeseen asti että Marxin kapitalismiteorian kehitystä. Edellisen suhteen Desai on sillä kannalla, että kapitalismissa on vielä paljon potkua, taloudellisen tasa-arvon yhteiskunnissa vallitsee köyhyys ja vapaakauppaa ei pidä mennä suitsimaan. Jälkimmäisen kysymyksen suhteen Desai katsoo Marxin saaneen kostonsa, kun Neuvostoliitossa huipentunut kapitalismiteorian vulgarisointi eli valtiokapitalismi osoittautui turmiolliseksi.
Edellinen tiivistelmä 400-sivuisesta kirjasta vetää mutkat suoriksi, mutta niin vetää Desaikin paikoitellen...
Kiinnostava kirja, mutta ei kyllä aivan helppo.
Mt
-
Tervehdys, Atanasia ja muut!
Kaupungin talousarviossa on numeroiden lisäksi paljon tekstiä, jossa selvitetään, mitä verovaroilla aiotaan tehdä ja mihin ne rahat kuluttaa.
Nillä rahoilla rakennetaan eli annetaan työtä.
Niillä rahoilla pidetään yllä terveydenhoito-organiosaatio ja koko kaupungin sosiaalitoimi.
Niillä rahoilla koulutetaan pojat ja tytöt peruskouluissa ja lukioissa.
Jne...
Talouarviota on sen vuoksi luettava huolellisesti ja tarkasti. Esim. edellämainittuihin asiakokonaisuuksiin sisältyy hyvin paljon hyvinvointia / pahoinvointia, ihmisten elämäntarinoita ja -kohtaloita. Se tekee kaupungin talousarviosta myös mielenkiintoisen.
kokee Mauno
-
Ymmärrän!
Ja nostan hattua...tai huivia,
että näet miten nämä numerot vaikuttavat/merkitsevät ihmisten elämiin . Se vaatii suurta inhimillisyyttä ja empatiaa.
Enemmän sinunlaisiasi päättäjiin!
-
"'Hengellisen kuukauslehden edellinen toimitussihteeri Arto Peltola kertoi aikoinaan lehden palstoilla mieleen jääneen tapauksen. Hän oli ollut vuoden 1999 herättäjäjuhlilla Leppävirroilla kaikessa rauhassa kuuntelemassa seurapuhetta, ja kertomansa mukaan ehkä juuri vaipumassa täydestä valvetilasta kevyen torkunnan puolelle, kun kuusen, jonka juurella hän istui, latvasta putosi suoraan hänen päähänsä käpy.'
– Jaakko Löytty"
Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2008, takakansi
-
Mä muistelen, että tuo tapaus, jossa kuusenkäpy kopsahti Arton päähän, jatkui seuraavasti:
- Arton takana seurapenkissä istunut henkilö on taputtanut välittömästi Artoa olkapäähän ja kysynyt ystävällisesti: "Tuliko herätys?"
-
Löysin (=eteeni taas tunkeutui johdatuksena)
aivan upea kirja:
Gerard W.Hughes: Matkaoppaana rukous
Käytännönläheinen "opaskirja" kuinka elää Kristuksessa ja tunnistaa Jumalan työ jokapäiväisessä elämässä.
Kirjan rakenne myötäilee pääsiäispaaston päiviä, mutta sopii hyvin luettavaksi milloin vain.
Herätyksenkaltaisia syvempiä oivaltamisia on tullut jo monta.
Tekijä on skotlantilainen jesuiitta, kirjailija, hengellinen ohjaaja,
ei ollut ennestään tuttu minulle.
Suomennettu häneltä myös Pyhän yllättämä.
-
Gerard W.Hughes: Matkaoppaana rukous
Käytännönläheinen "opaskirja" kuinka elää Kristuksessa ja tunnistaa Jumalan työ jokapäiväisessä elämässä.
Kirjan rakenne myötäilee pääsiäispaaston päiviä, mutta sopii hyvin luettavaksi milloin vain.
Herätyksenkaltaisia syvempiä oivaltamisia on tullut jo monta.
Pari muuta kirjavinkkiä matkalle pääsiäiseen - näin joulun alla...
Munkki Serafimin Tie ylösnousemukseen : suuren paaston ja pääsiäisen sanoma - lienee tuttu Atanasialle, ja jos ei ole, suosittelen tutustumaan.
Luterilaiselta puolelta ainakin Juhani Rekolan Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun, piirroskuvitus Leena Rekola. Kirja on vuodelta 1973, vaikeasti antikvariaateistakin löydettävissä, mutta kirjastoista löytyy.
Mt
-
Munkki Serafimin Tie ylösnousemukseen : suuren paaston ja pääsiäisen sanoma - lienee tuttu Atanasialle, ja jos ei ole, suosittelen tutustumaan.
Juu, tuttu on ja luettu ja luetaan vastakin ja suositellaan eteenpäin :)
Luterilaiselta puolelta ainakin Juhani Rekolan Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun, piirroskuvitus Leena Rekola. Kirja on vuodelta 1973, vaikeasti antikvariaateistakin löydettävissä, mutta kirjastoista löytyy
Tämä on tuttu vain nimeltä,
mutta Juhani Rekolan Kuva uskon tulkkina löytyy hyllystä.
-
Luen pientä kirjastaSanoja Jouluksi (Gummerus 2001 )
sisältää Joulun hengellisen sanoman, suomalaisia jouluperinteitä,vanhoja joulurunoja esim.Immi Helleniltä ja joululauluja.
Muuten tykkään lukea historiallisia romaaneja, tätä nykyä sisällissodasta kertovia.En kuitenkaan varsinaista sotahistoriaa,vaan sellaisia jossa pienen
ihmisen eläämää kohtaa sota.Kiinnostuin kirjallisessa TV-ohjelmassa esitellystä Kaiho Niemisen Perillisistä ja aion lukea sen joulun jälkeen.
Ohjelma oli siitäkin nostalginen,että se oli kuvattu etupäässä Lappeenrannassa,ja siinä näkyi pitkät ajat se valkoinen vanha kasarmimainen rakennus jossa olen syntynyt .Nykyään se on kuulemma
remontoitu asunnoiksi,ja siinä asuu venäläisiä.
Kaiho Niemiseltä olen muuten lukenut koko hänen tuotantonsa.Historioissa hän on hyvä, ja murteissa.
-
Nyt luen Klaus af Ursinin Avaudu ja Kapinoi Seitsemän avainta sitoutuvaan työyhteisöön. Koulun takia tätä luen, pitäisi kirjasta vääntää seitsemän sivun raportti johtamistaidon näkökulmasta... Kirja on kyllä mielenkiintoinen ja selkeästi kirjoitettu, että tekstiä siitä kyllä saa. Mutta aina se tuntuu hankalalta kirjoittaa tekstiä niin, että ajatus on sama kuin lähteessä, muttei suoraan lainaa lähdettään. Ja tiedän, että tällä aikaa kun kirjoitan tätä, saisin jo kummasti tekstiä aikaan... :) olen ihan kauhia laiskiainen...en saa mitään aikaiseksi, kun vaan möllötän ja haaveilen..
Mut toinen mitä luen parhaillaan on Mika Waltarin Kiinalainen kissa Satuja ja tarinoita. Walarin sadut ovat loistavia! Kerronta on persoonallista ja hauskaa, tämän kirjan parissa viihtyy varmasti niin lapset kuin aikuiset.
-
Jussi Ahlroth –niminen mies kirjoittaa valtakunnallisessa aamulehdessä, sen uusimmassa numerossa, osastossa C sivulla 2 otsikolla 'Raamatun jokaista sääntöä noudattamassa' esittelemällä A. J. Jacobs –nimisen miehen kirjaa Raamatullinen vuosi (The year of living biblically) Suom. Kira Poutanen. Nemo. 448 s. 30 e.:
"Idioottimainen kirja, ajattelin.
Mies noudatti vuoden kaikkia Raamatun sääntöjä, kirjaimellisesti. Sitten hän kirjoitti siitä kirjan.
... Hän haluaa tutkia mitä kirjaimellisuus on. 'Yritän löytää raamatullisen säännön tai opetuksen alkuperäisen merkityksen ja noudattaa sitä kirjaimellisesti.'
... Jacobsin mielestä siinä on jotain pelottavaa, hallitsematonta. Paradoksaalisesti, sääntöjen noudattaminen tuo elämään jotain kaoottisen oloista.
... Konkreettisimmillaan se [uskonto] on ihmisten muodostama perinne.
Ja nämä yhteisöt, perinteet, kirkot, veljeskunnat, kaikki syntyvät kun jokainen lukee oman tulkintansa suuriin teksteihin ja opetuksiin.
Sillä jokainen aina valitsee miten tulkitsee, mitä ottaa, mitä jättää.
Sen Jacobs lopulta ymmärtää. Täyttä kirjaimellisuutta ei ole olemassakaan." [Mikäpä tässä ihmisen maailmassa "täyttä" / täydellistä olisikaan.]
.
-
Ilkka Huhta: "Täällä on oikea Suomenkansa"
Kirjan nimi tulee vuodelta 1917 Suomen kuvalehden Lapuan herättäjäjuhlien reportaasin otsikosta.
Kirjan alaotsikko on "Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880 – 1918"
Painovuosi 2001. Väitöskirja. Julkaisija Suomen kirkkohistoriallinen seura. 2. painos.
S. 225: "... Herännäisyys ilmensi suomalaista uskonnollisuutta, ja siinä nähtiin liike, jonka ansiosta kansa oli kypsä heräämään myös kansallisesti. Selvimmin tämän ilmaisi Juhani Aho Eliel Aspelin-Haapkylän kirjoittaman Lars Stenbäck –elämäkerran arvostelussaan. Siinä kirjailija kirjoitti, että herännäisyyden historiallinen merkitys oli yksinkertaisesti kansan herättämisessä 'itsetietoisuuteen'. Koska 'herääminen' oli tapahtunut ensin uskonnollisesti ja sitten valtiollis-kansallisesti, kukaan ei Ahon mukaan enää 1900-luvun alussa kieltänyt kansallisen herätyksenkin olevan herännäisyyden ansio."
-
Deepak Chopra: Ikuinen elämä
-
Sofi Oksanen: Puhdistus
-
Pekka P. Rantalan Noususta syöksykierteeseen.
Kertoo nimensä mukaisesti metsäteollisuutemme johtajien hölmöilyistä.
Toinen kirja on joululahja; Mannerheimin muistelmat.
Aloittelen sitä. On vaikea lukea sängyssä, kun on niin iso ja painava. Pitäisi hankkia lukuteline (vävyn esitys). Mannerheim jaksaa yhä kiinnostaa meitä suomalaisia. Paljon on hänestä julkaistu teoksia. Tämä on hänen omansa, julkaistu jo vuosina 1951-52.
-
Natural History & Ornithology Books 2009.
Olisi tarjolla toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja, mutta arvattavasti mielenkiintoiseen hintaan. :cry:
-
Raahauduin tänään antikvariaattiin ja löysin monta hyvää kirjaa, joista mainittakoon
Juhani Rekola: Beetlehem on kaikkialla
jossa käydään läpi päivät jouluaatosta loppiaiseen.
Kuinka sopiva tähän hetkeen. Puhuttelevaa tekstiä.
Sitten löytyi
Jaakko Haavion Runon rippi.
Valikoima Suomen uskonnollista lyriikkaa.
Josta näyte sopii toisessa ketjussa olevaan identiteetti-keskusteluunkin...
(...saakohan toisten runoja kirjoittaa...???)
* Valitettavasti ei. Tekijänoikeuslaki kieltää. Siksi poistin runon alta. Liisa *
Savi ja valaja
Olen, Herra, savea vain,
...
Hilja Haahti 1922
Kolmas kirja oli Aku Rädyn Kädenlyönti.
Aku Rädystä täällä on kirjoitettu, nyt minäkin tutustun häneen.
:D
-
Ilkka Kantolan paimenkirjassa 'Vastaan, siis kysyn' on muuten kuivasta luennoinnista poikkeava luku 'Kristuksen kirkon rakentajaksi', joka on puhe Katri Rinteen virkaanasettamisessa Huittisten kappalaiseksi. Siinä on hieno arvaus, että Korinttolaiskirjeen 'nainen vaietkoon ja kysyköön kotona mieheltään' -käsky olisi käynnistänyt kristittyjen naisten kiinostuksen opiskeluun, josta on nyt seurauksena nähtävissä Suomessakin joukko oppineita ja päteviä pappisnaisia.
-
Lutteeruksen Kristityn vapaudesta.
-
Puhdistus on nyt meneillään.
-
Menossa kolme kirjaa, Myllyniemi Urho:Antti Pennanen Petsamon, Lapin ja rajan kenraali, Sakari Virkkunen: Mannerheimin kääntöpuoli ja Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu. Haluaisin luettavaksi edellisissä viesteissä esiin tulleen Aku Rädyn Kädenlyönti.
Tulee se joskus vastaan käydessäni kirpputoreilla.
Tänään ostin "vain" neljä kirjaa. Eilen yhden. Ei niihin suuria summia mennyt. Petsamon tapahtumista kertovassa kirjassa oli mielenkiintoinen ja surullinenkin tapaus; koulun opettaja pääsi sotavankeudesta vasta vuonna 1958 Neuvostoliitosta. Syynä oli ilmeisesti talvisodan aikana koululla pidetty itsenäisyyspäivä juhla. Miehityksen aikana. Huh, huh.
-
Viime keväänä saatu, v. 1856 syntyneelle ukilleni kuulunut v 1892 painettu kirja Kirjan on kirjoittanut Mauno Rosendal ja sen nimi on:
'Sananen kiusatuille sieluille'
Kirja on painettu Oulussa Kustannusosakeyhtiö Herättäjän toimesta.
-
Markus Kajo: Kettusen kannettava.
Taitaa olla ihan hyvää vanhaa hupaisaa Kettusen laatua. Tosin olen vasta parikymmentä sivua ehtinyt lukea, mutta eiköhän tuota uskalla suositella.
-
Markus Kajo: Kettusen kannettava.
Taitaa olla ihan hyvää vanhaa hupaisaa Kettusen laatua. Tosin olen vasta parikymmentä sivua ehtinyt lukea, mutta eiköhän tuota uskalla suositella.
Joku Markus Kajon sukulainen oli kuulemma ollut kerran äitimummi-vainaan luona siioninvirsiseuroissa täällä Joensuussa. En jaksa muistaa, että kuka.
Eino Leinon serkun tytär tai tyttärentytär tai vastaava oli myös ollut mummilla seuroissa. Kuulemma silloin vielä eloisa mummo. Hänet olisin mieluusti tavannut, jos hänellä olisi ollut vaikka jotain kerrottavaa kuuluisasta sukulaisestaan.
Tässä vähän "Kettusta".
http://www.markuskajo.com/P5.html
-
Minulla on sellainen muistikuva, että Markus Kajon alias Kettusen isä olisi ollut pappi...!?
-
Minulla on sellainen muistikuva, että Markus Kajon alias Kettusen isä olisi ollut pappi...!?
Voit olla ihan oikeassa vuona 1975 oli kirkon kalenterin mukaan vuonna 1925 syntynyt Kauko Kajo sairaalapastorina Joensuussa, missä Markus Kajo on käynyt koulunsa.
-
Minulla on sellainen muistikuva, että Markus Kajon alias Kettusen isä olisi ollut pappi...!?
Voit olla ihan oikeassa vuona 1975 oli kirkon kalenterin mukaan vuonna 1925 syntynyt Kauko Kajo sairaalapastorina Joensuussa, missä Markus Kajo on käynyt koulunsa.
Vahvistus netistä. (http://kirjailijat.kirjastot.fi/kirjailija.aspx?PersonID=1457&PageContent=-1)
Mt
-
Lahja Kajo oli tuttu seuravieras lapsuuteni lieksalaisissa seuroissa. Markus Kajo lähetti tälle Lieksan tädilleen joskus televisiossa terveisiä ja muisteli lättähattumatkaansa ja eväiden syöntiä, mikäli oikein muistan.
-
Vihdoinkin sain ostettua joululahjakirjan itselleni (piti kuulemma ostaa hyvissä ajoin ennen joulua). :wink:
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden lait.
..."parasta Joensuun proosassa on se yksinkertaisin ja samalla vaikein: ihmisen näkeminen ja hänen tuntojensa oivaltaminen"... (Antti Majander, Helsingin Sanomat).
-
Toiviainen, Kalevi: Jukka Malmivaara - sanan ja miekan mies; 1999.
"Koko toiminnassaan Malmberg [N.G.] kulki omia, se on oman uskonvakaumuksensa polkuja. Niiden mukaan olemassaoleva kirkko näytti muodostavan vain kehykset toiminnalle olematta itse hengellinen suure. Gossnerin [Johannes Evangelista (1773-1858)] tapaan Malmberg kokosi kannattajansa ystäväjoukoksi, jonka kokoontuessa seuroihin saadaan kokea tunto Vapahtajan armollisesta läsnäolosta. Malmbergin johtajuus oli siten yhdessäolojohtajuutta, jossa opetus ja sielunhoito olivat keskeisiä.
Malmbergin ja hänen liikkeensä, herännäisyyden, jota myös on körttiläisyydeksi kutsuttu, merkitys oli edellisestä huolimatta kirkkoa monipuolisesti rakentava. Siitä tuli kirkon uudistusliike, joka tähtäsi kirkon ja sen palvelijoiden sekä jäsenten hengelliseen uudistukseen. Se oli valtaosaltaan maallikkoliike, joka vaikutti uuden kirkkolain (1869) mukana maallikkoenemmistöisen kirkolliskokouksen syntyyn. Taistelu heränneitä vastaan johti lopulta konventikkeliplakaatin kumoamiseen ja välillisesti siihen, että uskonnonvapaus tuli hyväksytyksi periaatteeksi tavallaan jo uudessa kirkkolaissa. Kirkkolaki ei velvoittanut enää koko yhteiskuntaa, vaan koski vain luterilaista kirkkoa."(s. 18 - 19)
-
Olen tänä-aamuna hakenut Lahden pääkirjastosta Viljo Porkolan
Laista ja Evankeliumista,Mitä Se On ja Kiuruveden seurakunta 1763-1962 nimiset kirjat (ainoat kappaleet Lahden kirjastoiden varastossa )ja aloitin
heti L ja E:n lukemisen.Olen vasta sivulla 20,mutta innostuksestani ja kiitollisuudestani johtuen kerron heti ensivaikutelmiani.
Olen luullut olleeni uskossa tammikuusta 1983, mutta nyt Porkola aivan kuin minun alkutaivaltani ( vain 20 vuotta )kuvaillen kertoo,että kyseessä onkin ihmisen herätyksen tila jossa ollaankin lain eikä armon alla.
Herätys on yritys tehdä itsestään jotakin.Jos hän joutuu pietistien seuraan,hänestä tulee pietisti.Hänen ylihengellinen ympäristönsä ylistää uuden ystävänsä ahkeruutta,ehdottomuutta,jyrkkyyttä,suvatsemattomuutta ym.Hänet valitaan sinne ja tänne ja tuonne. - Nyt ymmärrän tai luulen ymmärtävänäni. Loistava ajattelija,hyvä kirjoittaja.Kiitos suosittelijoille.
Kiuruveden seurakuntahistoriaa selaillessani sattui silmääni muutama Paavo Ruotsalaisen sana kiuruvetisille 1838 Ananias ja Maria Niskasen häissä.
"Paavo selvitti elävän uskon luonnon ja näytti mitättömäksi sen lentohengen kaunistaman juhlaturkin eli ne tyhjät kuvittelemiset hengen
paisteen nimellä ".
Nyt eteenpäin ,sillä tällainen teksti ruokkii,jos kyllä hapankaalikin!
-
Kauppalehteä :!:
-
Kauppalehteä :!:
Vartti sitten samat sanat. Kauan ei vienyt.
Kohta aion lukea java-koodia.
-
Kauppalehteä :!:
Vartti sitten samat sanat. Kauan ei vienyt.
Kohta aion lukea java-koodia.
Se tulee meille jo Hesarin kanssa aamuvarhaisella, joten se on luettu jo silloin.
-
Kalevi Toiviainen: Jukka Malmivaara – Sanan ja miekan mies, Kirjapaja, 1999:
"HERÄNNÄISYYDEN ÄÄNI JA JUKKA MALMIVAARA
Jukka Malmivaara oli kuunnellut liikkeensä ääntä koko ikänsä. Aina Paavo Ruotsalaisen ajoista lähtien herännäisyys oli silti kerran toisensa jälkeen torjunut ajatuksen, että se edustaisi jotakin opillisesti erottuvaa ääntä Suomen luterilaisessa kirkossa. Se vakuutti yhä uudestaan eri julistajien suulla, että se tahtoo olla luterilainen ja uskoa niin kuin kirkossa uskottiin.
Kuitenkaan kysymys herännäisyyden omasta äänestä ei ollut tällä ratkaistu. Helpostikin on todettavissa, että herännäisyydellä on oma taustansa, esiymmärryksensä, josta käsin se mieltää luterilaisen perinnön ja opin. Tähän huomioon ei liity yritys kieltää herännäisyyden uskollisuutta luterilaiselle tunnustukselle, vaan vain se yksinkertainen toteamus, että niin kuin yksityiset ihmiset, niin myös kirkot, hengelliset ryhmät ja liikkeet lähestyvät Raamattua ja tunnustusta omista lähtökohdistaan ja kysymyksistään käsin.
...
Malmivaaran puheenjohtajakaudella päätoimikunta joutui tulkitsemaan, mitä ymmärretään herännäisyyden linjalla. Siihen pakottivat jo uudet tai sellaisina esiintyvät ilmiötkin. Niinpä karismaattinen liike oli saanut joitakin esittämään toivomuksen, että herättäjäjuhlilla järjestettäisiin sielunhoitopalvelua. Päätoimikunta totesi tällöin, että herännäisyys on aina ymmärretty sielunhoidolliseksi liikkeeksi. Jos kuitenkin toimittaisiin ehdotetulla tavalla, se olisi omiaan pikemminkin kaventamaan sielunhoidon mahdollisuuksia tai ainakin antamaan aihetta herännäisyyden sielunhoidon väärinymmärtämiseen. Päätoimikunta viittasi siihen, että Siionin virret ovat rukousta. Syytökset, ettei herättäjäjuhlilla rukoilla, johtuvat väärinkäsityksestä. (H-Y:n päätmk:n ptk 26.10.1978)
Siten päätoimikunta vältti sen vaaran, joka tämäntapaisiin pyyntöihin sisältyy. Jos olisi tehty toisin, olisi vahvistettu sitä hiljalleen levinnyttä käsitystä, etteivät esimerkiksi virsien rukous tai jumalanpalveluksessa luetut rukoukset ole "oikeaa" rukousta, vaan jotakin muuta, kenties vain muotomenoa. Virsien ja jumalanpalveluksen liturgian ohella ja jälkeen voidaan vasta "oikeasti" rukoilla, siunata ja hoitaa sieluja. Niin tapahtuu tämän käsityksen mukaan, kun järjestetään erityistä rukous- ja sielunhoitopalvelua. Mutta silloin eivät sana ja sakramentit lopulta olisikaan niitä armonvälineitä, joissa luterilaisen uskon mukaan lahjoitetaan Pyhä Henki." (s. 225–226)
Kommentti:
Körttiläisyyden profiloitumisesta kirkon kiinteäksi osaksi ja tukijaksi seuraa jumalanpalveluksen pelkistäminen ainoaksi varsinaiseksi sanan ja sakramenttien jakajaksi. Pyrkimys selkeyteen Jumalan sanan levittämisessä edellyttää selkeää keskusjohtoisuutta Pyhän Hengen ja demokratian välityksellä.
"Oikean rukouksen" vaatimus nousee kokemuksesta, että jumalanpalvelus ei ole koskettanut. Erillinen sielunhoito olisi vastaanmenoa henkilön, joka kaipaa elävää sanaa, suuntaan. Mutta se olisi ihmistekoa? Kristuksen katselemisen julistus voisi mennä piruntorjuntabunkkerista ulos, jos jalkauduttaisiin ruohonjuuritasolle. Kuitenkin tässä yhteydessä suostuttaisiin näkemykseen jumalanpalveluksen väljähtymisestä suuntaamalla saman tien aktiivisuutta pois sen kehittämisestä. Välttämätön selkeys laimenisi. Silläkin uhalla, että joukkomme pienenee, pidämme kiinni todellisesta torjuen populistisen ajan hengen mukailun.
-
Luin ja yritin ymmärtää V Porkolan Laista Evankeliumiin, ja nyt on puolessavälissä saman kirjoittajan Mitä Se On, ja olen lehteillyt myös Kiuruveden seurakunnan historian.
Mitä Se On on minulle helppotajuisempi katekismuksen selitysteos, kun taas
Laista Evankeliumiin piti monin kohdin lukea uudestaan ja uudestaa ja silti
ajatus ei auennut. Oli paradoksi paradoksin perään. Toisin paikoin, etenkin
alkuosa selvensi sen miksi minullekin on käynyt näin.
Ihmeellistä on, että Paavo Ruotsalaisen 200 vuotta sitten sen ajan kielellä
kirjoitetut ajatukset aukeavat helpommin.
-
Hengellisessä kuukauslehdessä oli joitakin vuosia sitten rovasti Viljo Porkolan kolumneja. Muistan niistä sujuvan armon sanoman, kevyen vakavan evankeliumin julistuksen.
Rovasti Viljo Porkola oli isäni ystävä ja kollega. :smt045
-
Haikolan kämppäkaveri... körttiksellä
-
Onnittelen. Olet sitten istunut "Gamalielin jalkojen juuressa."
Katsoin juuri uusintana tämän Lillin TV-sarjan Armon Varassa.Jäi aiemmin alku näkemättä.Hyvä oli ohjelma edelleen. Seppo Tirkkosesta sain nyt
vahvemman kuvan. Panin nimittäin silmäni kiinni ja kuuntelin. Oli vanha
radioaamuhartauksien Seppo. Lämmin, viisas ja nöyrä mies. Ja ensivaikutelmani Kari Kuulasta piti kutinsa.Nyt lopetin siihen kun Lilli oli
menossa rukouskokoukseen.
Kaali-jauhelihapadan käryiset terv.Lahdesta
...jos joku kaverini kaipaa sähköpostia valittaen ilmoitan ettei toimi toistaiseksi. Olen saanut sen taas jumiin !
-
Netistä löytyy mielenkiintoista luettavaa.Innostuin hakemaan Kari Kuulan ja Pauliina Kainulaisen sivustot.Nämä TT:t ovat kai teille tuttujakin tutkijoita.
Minulle nimet esiintyivät ensikerran tässä Lilli Riihirannan ohjelmassa.
-
Uskojarukous foorumilta erilaisista pietismin lajeista. 8)
-
Riitta-mummille; Pauliina Kainulaisen Leppävirran herättäjäjuhlilla pitämä puhe löytyy H-y:n sivuilta Herättäjäjuhlat. Vuosi oli 1999.
-
Kiitos hm ja Antti Juhani yhteystiedoista kyseisiin puhujiin. K Kuula löytyy tosiaan ahkerana keskustelijana mainitsemastasi foorumista ja Pauliina -pappi puhui rakkaasti suosta ja lähdesilmästä. Puheessaan oli myös muutama aivan aforistinen lause. Nykypäivän ylellisyyttä on hiljaisuus.
-
Minulla on luettavana nytkin pari k,irjaa:
Pekka Niiranen: Martti Simojoki Kirkon ääni.
Jukka Partanen,Juha Pohjonen,Pasi tuunainen: E.J. Raappana Rajan ja sodan kenraali
-
Jukka Partanen,Juha Pohjonen,Pasi tuunainen: E.J. Raappana Rajan ja sodan kenraali
Sotahistoriasta kiinnostuneille:
Martti Turtola: Jääkärikenraali Einar Vihma - Ihantalan taistelun ratkaisija.
Taitaa Vihma olla Juden kaukainen sukulainen. :wink:
-
..ja Martti Turtola on muistaakseni luokkakaverini Lauri Turtolan serkku.
Laurin isä oli Hausjärven kirkkoherra 50-luvun lopussa .
-
Muistini mukaan Einari Viohma oli ainoa sodissamme kaatunut kenraali rintamaplosuhteissa. (korjatkaa, jos muistini on väärässä)
-
On kai viisi kenraalia, jotka menehtyivät sotien aikana. Einari Vihma kaatui Ihantalassa 5.8.44, uhkarohkeana esiintyen. Kaarlo Viljanen miinaan -44. Aarne Snelman haavoittui ja kuoli myöhemmin 1.4.44. Sydänkohtaukseen 8.div. komentaja Bertel Winell sekä Esa Hannuksela myös. Muistaakseni Vihma kirkosta eronneena ei meinannut saada ensiksi kirkollista siunausta, marsalkka Mannerheim puuttui asiaan ja Vihma siunattiin haudan lepoon Kuopion tuomiokirkossa. Martti Turtolan isä, eversti arvoltaan, kaatui myös. Poika on kirjoittanut hänen vaiheistaan kirjan ; Kyllä täällä kaatuakin voidaan.
-
Eero Huovinen: Avoin taivas ja Leena Huima: Vapauden kuvat. Meni viime yönä puoli neljään, luin vuorotellen. Kommentoikaa kirjoista, kun olette tutustuneet niihin. Kriitikoksi itsestäni ei ole. Kuuntelen sujuvasti.
-
Muistaakseni Vihma kirkosta eronneena ei meinannut saada ensiksi kirkollista siunausta, marsalkka Mannerheim puuttui asiaan ja Vihma siunattiin haudan lepoon Kuopion tuomiokirkossa.
Wikissä oli Vihmasta (alunperin Wichmann tms) ja siinä kerrottiin hänen olevan pappissukua. Eli onkohan sitten sukua Kuortaneella olleisiin Vihma-pappeihin?
-
Muistaakseni Vihma kirkosta eronneena ei meinannut saada ensiksi kirkollista siunausta, marsalkka Mannerheim puuttui asiaan ja Vihma siunattiin haudan lepoon Kuopion tuomiokirkossa.
Wikissä oli Vihmasta (alunperin Wichmann tms) ja siinä kerrottiin hänen olevan pappissukua. Eli onkohan sitten sukua Kuortaneella olleisiin Vihma-pappeihin?
Jep, sukua ovat. Kuortaneella oli ensin pappina Kalevi Vihma, allekirjoittaneen äidinisänisä, ja sitten tämän nuorin poika Heikki, isoisäni pikkuveli. Einar oli Kalevin serkku.
-
Luen parhaillaan - ties monennenko kerran - Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirjaa 2008 "Ei toista ole sellaista". Ja siellä aivan erityisen koskettava ja minua lähelle tuleva on Jouko Mäki-Lohiluoman "Jumala, körttiläisyys ja pajatson kahvirahat". Se on Joukon seurapuhe Espoon herättäjäjuhlien päätösseuroissa 6.7.2008.
Ihan itkuksi pistää, niin läheltä tuo liippaa omia tuntojani, sydäntäni.
Samanlaista uskon ja epäilyn kamppailua se on minunkin elämäni ollut jo murrosiästä saakka. Järki sanoo ei, sydän kyllä. Minäkin kytistelen Jeesuksen viitan liepeessä. Ja lompakossani on valuuttakriisi, on taantuma tai ei. Elämä on kolhinut kovasti. Minä, rantojen mies, olen tainnut tulla sille viimeiselle rannalle...
Joukon kertomus maastojuoksukilpailuista vertautuu Luukkaan evankeliumin 15:nnen luvun tuhlaajapoikakertomukseen. Päähenkilö on kummassakin isä.
Joukon isä sanoo: "Ei se mitään. Älä välitä." Ja kantaa juoksussa viimeisenä perille laahustaneen Joukon harteillaan kotiin. Kotona äiti oli laittanut makaronilaatikkoa.
P.S.1. Mistähän saisi J. Jyrän cd:n "Kumma maailma"?
P.S.2. Siionin virret lisävihko: virret 270 ja 272.
-
P.S.3. Mistähän saisi Nupposen Esterin makaronilaatikon reseptin?
-
Pena, en ymmärrä, miksi lyöt lyötyä. Minusta tuntuu erittäin pahalta.
-
Ei Pena lyö ketään. Pena on kuin kiltti kissa.
-
usko, epäily ja epäusko onkin körttiläisen jokapäiväisiä ahdistuksia... Jumala tahtoo näin
-
P.S.1. Mistähän saisi J. Jyrän cd:n "Kumma maailma"?
Aika vähissä taitavat nykyään olla. Hieno levy kyllä. Jyrä kotisivuillaan näkyy todenneen, että Lähetysseuran Basaarista voisi yrittää.
-
Ruoho, pyydän anteeksi huitaisuani! Kyseinen makaronilaatikko on minulle yhtä tärkeä merkki Jumalan huolenpidosta kuin Jouko Mäki-Lohiluoman äidin tekemä hänelle. Ester-mumin uskomattoman herkullinen versio tästä arkiruoasta vietiin käsistä Pasilan lähetysmyyjäisissä kai vielä 70-luvun alussa. Se edustaa minulle juuriani niin sukuni perintötekijöiden kuin arvoperinnönkin tasolla. Ruoka kristillisenä symbolina taitaisi kuulua Riitta-mummin ruokajuttuihin. Ei siis tässä muuta kuin maininta Leonard Aualan muistelmateoksen Kerron elämästäni kuvauksesta puuron muotoon keitetystä rukouksesta. Jos sellaisen kirjan löytää, kannattaa hakea kyseinen tuhti hengenravinto!
-
Aloittelen Max Jakobson, Kohtalon vuodet. Mielenkiintoinen alku, kerrotaan Euroopan ja Suomen juutalaisten vaiheista 1800-luvun lopun ja 1900-alkupuolen tienoilta. Suomi antoi toiseksi viimeisenä valtiona Euroopassa kansalaioikeudet juutalaisille v.1917. Ei ole helppoa ollut mooseksenuskovilla kai koskaan. Kirjan motto; Suomi nousi, taipui ja selvisi.
-
P.S.1. Mistähän saisi J. Jyrän cd:n "Kumma maailma"?
Aika vähissä taitavat nykyään olla. Hieno levy kyllä. Jyrä kotisivuillaan näkyy todenneen, että Lähetysseuran Basaarista voisi yrittää.
Tuo levy on kyllä huippu!
Jos et saa omaksi esim Liisan neuvomasta paikasta , niin sen voi varmaan saada (kauko)lainaksi monesta kirjastosta. Ja esim Tampereella on seurakuntien oma materiaalilainauspalvelu, tosin en tiedä onnistuuko sieltä kaukolainat.
-
Luen Päiviö Tommilan Suomen autonomian synty 1808-1819. On aina kiinnostanut historia. Lieneekö ihanan opettajani Terttu Joustelan ansiota.
Äiti ja hänen isänsä olivat myös näistä kiinnostuneita. Toisia luokkatovereita Vänrikki Stoolin lukeminen tympi, minä olin ihastunut.
Ennen tätä luin aika ronskistikin kirjoitetun kuvauksen erään talonpojan seikkailuista nälkävuosien 1867-1868 jälkeen . Hänen palkattiin kuljettamaan
kerjäläisiä pois kunnanjauhoja syömästä paikkakunnalta toiselle. Kuten Reidar Palmgren kirjaohjelmassaan puhui Kaiho Niemisen kieleen tottuminen ottaa aikansa. Se on erikoisilla verbeillään iloittelevaa kansankieltä kaikkine rohkeine sanoineen. Juonessa on Seitsemän Veljeksen otteita yhden miehen toteuttamina. Ahneus on erittäin vahvasti
esillä. Veijaritarina toisaalta tämä Pakolaisten kuski.
-
Pena, annan anteeksi.
Hyvät immeiset, tarjoan teille luettavaksi ajatuksella ja kaikessa rauhassa seuraavaa: 1) Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2008 "Ei toista ole sellaista", Jouko Mäki-Lohiluoman artikkeli "Jumala, körttiläisyys ja pajatson kahvirahat", s. 82-84. 2) Hengellinen Kuukauslehti 2/2009, Jouko Mäki-Lohiluoman kolumni "Isänmaa ja ihmiskunta", s.7. 3) Luuk. 15:11-32. 4) Siionin virret lisävihko virsi 270, erityisesti sen sanat (Jukka Jyrä ja Kaija Pispa). 5) Siionin virret lisävihko virsi 272, samoin erityisesti sen sanat (Jouko Mäki-Lohiluoma).
Jos luette nuo tekstit ja ne tulevat jotenkin lähelle ja koskettavat, kuulisin mielelläni tarkemmin, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia ne synnyttävät.
Omat huoleni ja kärsimykseni eivät ole huokeita. Olen tällä hetkellä elämässäni hyvin heikoilla.
Varjoista ja pimeästä valoon!
-
Voimia, Ruoho. Paremmat ajat tulevat kyllä.
Nuo ovat kaikki (tai ainakin 1, 4 ja 5, jotka muistan tarkistamatta) olleet sellaisia tekstejä, että ovat kyllä herättäneet ajatuksia ja koskettaneetkin. Nyt en tosin ehdi/ jaksa enempiä ajatuksia kirjoittaa, ehkä joku muu.
-
Minullekin on Luukas 15:11-32 erityisen tärkeä paikka. Minä kun luulin olevani jo uskosta osaton ja ulkopuolinen ja yksin , sain tämän paikan kuultuani Lahden Herättäjäjuhlilla palata kotiin ja lapseksi jälleen. Kertomushan on tuttuakin tutumpi, ja ei se toisille puhu kuin tarinan.
Mutta meille , jotka olemme käyneet tavalla tai toisella pohjamudissa Isä
itse antaa siinä uuden elämän yhteydessään.
SV 270 säe 2 on suoraa kuvausta siitä mitä minulla oli loppu-aikoina ennen
em. paluutani .
Jouko Mäki-Lohiluomaa en tunne, enkä hänen tuotantoaan. Minulle on tullut
kuukausilehti jo toista vuotta ja pidän ne tallessa. Onkohan jäänyt hänen haastattelunsa lukematta. Kiitos vihjeestä.
SV 272:5 sanoin Riitta-mummi
-
Mainospala: tuo kolumnihan löytyy myös H-Y:n nettisivuilta, os. http://www.h-y.fi/hk/hk2009/ark_09_02_kolumni_jml.html
-
Jouko Mäki-Lohiluoman maallisetkin laulut ovat karuja ja koskettavia, hauskatkin ja varhaisnuorille suunnatut. Hengellisissä ollaan aika lähellä sitä samaa arkista todentuntua. 'Itketkö sinäkin, Jumala, kun näet, ettei rakkaasi piittaa' on kauan ollut suosikkejani.
-
Luen Nyt Antti Tuurin kirjaa Wallenberg. Se kertoo tositapahtumiin perustuen kiertelevästä kauhavalaisesta lasimestarista, joka kuuluu outoon lahkoon, "maan hiljaisiin". Kirkko ei katso tätä saksalais-ruotsalaista perua olevaa herätysliikettä hyvällä. He itse taas pitävät kirkon oppeja vanhan liiton lakina, joka pitää murskata kuin käärmeen pää. Tapahtuu 1700-luvulla.
P.S. Parhaan kaverini mies on J. Jyrän ensimmäinen serkku. Minäkin tykkään J. Jyrän musiikista, jota kuulin Lahden herättäjäjuhlilla.
-
Barack Obama: Unelmia isästäni - Kertomus rodusta ja sukuperinnöstä
Simo Heininen: Turun piispat - Pyhästä Henrikistä Mikko Juvaan
(Riitta-täti sanoi minua Mikkelin piispan näköiseksi [sen edellisen]) :wink:
-
Jonkun japanilaisen kristityn kirjaa Jäätymispiste. En muista kirjoittajan nimeä.
-
Sain tänään lahjaksi kirjan, Jaakko Sahimaa, Körttikuhilas. Selailin, kertoo ajasta, Paavo Routsalainen ja N.K. Malmberg sekä Niskaset. Alkaa Kiuruveden Remeskylältä 1836. Taitaa kertoa herännäisyyden alkutaipaleelta.
-
Katri Lipson: Kosmonautti.
-
Viikonlopun luettavaksi kaksi ohutta kirjaa, painavaa tekstiä: Risto Ryti, Ratkaisun hetkiä, puheita ja Olavi Kares, Heränneen kansan elämää. Löytyivät kirjaston myynnistä. Sain 25 "uutta" kirjaa sieltä.
-
A J. Luitko sen Jaakko Sahimaan Körttikuhilaan ? Voisin lainata sen kaupunginkirjastosta jos suositat.
Onko tämä Sahimaa se vanha mies josta tuli TV:ssä tositarina. Kierteli polkupyörällä myymässä ja ottamassa tilauksia Pohjois-Karjalassa päin.
Jotenkin vaikutti joidenkin kirjojensa nimet tutuilta kun selasin kirjaston tiedostoa.
Kaikki mikä kertoo Paavo Ruotsalaisesta kiinnostaa kovasti.
-
Kirja kertoo tavallisten kansanihmisten näkökulmasta herännäisyyden alkutaipaleesta, Tiinan ja Jussin. Ukko-Paavo ja Malmberg ovat seurapuhujina näissä kokemuksissa. Sahimaa on ollut vuoteen 1944 asti sukunimeltään Varis ja ei ole mielestäni sama henkilö, josta mainitsit. Näin tästä mainitsemastasi kansanmiehestä tehdyn dokumentin ja hän on eri henkilö. Sahimaa teki elämäntyönsä helluntaiseurakunnan pastorina Kainuussa. Häneltä on tullut useita teoksia. Googlesta olen itsekin hänestä ensi kerran lukenut. Kirjan sain tuomisiksi siksi, kun "luulevat" minun olevan körtin. Nimen perusteella olivat valinneet. Kommentti: lukeehan tuon. Savolaisittain; vastuu siirtyy kuulijalle!!!!
-
Riitta-mummi: Seuratuvassa, iltavirsi, on tästä Sahimaan kirjasta lainattu vanhan virren säkeistö. Joskus nuoruuteni päivinä kuulin jopa sävelen tästä, mutta nyt ei ole mitään tietoa mikä ja kenen ja millä nuotilla tämä menee. Tietäisitkö?
-
Onko Seuratuvan iltavirsi tosiaan Sahimaan? Luulin aivan Eino Leinon tuotannoksi. Sävelestä ei oo tietoa.
Huomasinkin että kysymäni kirjan on kustantanut Ristin Voitto. Erikoista että on kirjoittanut Paavosta. Varmaankin Nilsiä -Ilomantsi akseli on yhdistänyt.
-
Virsi ei ole Sahimaan, vaan on siinä kirjassa yksi säkeistö jostakin vanhasta virsikirjasta lainattuna.
-
Ihmettelin Sahimaan "intressiä" kirjoittaa körttiläisistä. Ilmeisesti kodin perintö oli kumminkin lähellä näitä alatien kulkijoita. Kansan syvät rivit ja tunnot tuodaan esille tässä kirjassa. Tavallinen ja raadollinen elämä myös. Sitähän tämä on.
-
Tällä hetkellä menossa Ulla Viertolan Arokissan aika, joka on kolmas sarjassa Oman keisarien aikakirjat.
Jos pääsee yli kliseisestä nimestä, ja tyypillisestä suomalaisen kirjailijan mielikuvituksen rajoittuneisuudesta, voi odottaa laadukasta nuorten fantasiaa.
Linkki Risingshadow.netin sivulle:
http://fi.risingshadow.net/index.php?option=com_library&Itemid=67&action=book&book_id=5052
Pakko-ostoshan tuo koko sarja oli minulle. Kerään suomalaisten naiskirjailijoiden fantasiaa, tai ainakin yritän. Tästä johtuu, että vielä lähemmäs kolmekymppisenä tulee luettua yläasteikäisille tarkoitettua kirjallisuutta. Ja kyllä, joskus mietin, kuinka paljon parempiakin fantasiakirjoja mahtuu maailmaan. Mutta suomalaiset naiset haluavat kirjoittaa näköjään vaan fantasiaa nuorille.
Tässäpä työ jollekin naiselle: kirjoita oikeasti hyvä fantasiakirja. Tason oltava George R. R. Martinia.
-
Tässäpä työ jollekin naiselle: kirjoita oikeasti hyvä fantasiakirja. Tason oltava George R. R. Martinia.
Mielellään kuitenkin vähän vähemmän sitä naurettavuuksiin menevää väkivallalla ja kurjuudella mässäilyä, jos saa toivoa...
Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli minusta aika hyvä aikuisten fantasiakirja. Se fantasia-aines on siinä kyllä suhteellisen kevyttä, mutta kyllä sen silti fantasiaksi luokittelisin.
-
Wallenberg kirja oli mukavaa kerrontaa. Luin sen joulun aikaan.
Luin Sofia Oksasen: Puhdistus kirja oli hyvä lukukokemus ja mielenkiintoista historiaa, raadollisuudessaan.
-
Minä taas luin Puhdistuksen joulun kieppeissä. Nyt olen aloittelemassa Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Tähän kirjaan on vaadittu varmaan paljon taustatyötä, koska siinä liikutaan niin laajoilla alueilla ja pitää tietää meritutkimuksestakin jotakin. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.
-
Luin eilen Johanna Ervastin Jäähyväiset Einolle. :cry:
-
Sain tänäaamuna päätökseen Lassie palaa kotiin. Teki mieli väliin lukea jotain kevyempää.
-
Minä löysin hyllystä Asko Martinheimon Jäähisten mahdin. Sehän oli ihan mainio satuseikkailu, ajankohtainen ja kantaaottavakin tavallaan ihmisten aikaansaamine ilmastonmuutoksineen.
-
Luen nyt samaa kirjaa minkä A J sai lahjaksi joku aika sitten. J Sahimaa:
Körttikuhilas. Koomillisin piirtein kuvattuja kansanihmisiä, körttejä. Mutta
asiat on oikein, ainakin tässä vaiheessa. Olen alle puolenvälin. Historiasta innostuneena tykkään kun tässä kuvataan 1836 vuoden suomalaista maalaiselämää. Herännäisyys ja seurat antavat lisämielenkiintoa. Tiinan halu Remeskylän naisprofeetta Deporaksi kuvaa leikkisästi ihmistä joka tietyn armolahjansa vuoksi katsoo olevansa muita parempi.
Innostuin tästä koska siinä kerrotaan Paavo Ruotsalaisesta.
Ihmettelen minäkin, että tämän on kirjoittanut helluntaiseurakunnan saarnamies. Ristin Voitto on sen julkaissut 1970
-
Oma vanhurskaus ja sydämen kovuus, Tiinan Deporaksi kohottaminen ovat Tiukkalan emännän kasvupisteet. Ihmettelen helluntai herätyksen saaneen miehen tekemää kertomusta. On se niin alatien hengellisyyttä. Kuhilaatkin löytyvät. Ystävyyden ja lähimmäisen rakkauden yhteys ovat läsnä. On erilainen kirja.
-
aloittelin Viljo Remeksen Herännäisyyden nousu ja hajoaminen.
Seuraavaksi Merja Merraksen Ortodoksinen elämäntapa ja sitten Eero Huovisen Pappi.
-
Luovan ajattelun käsikirja - KUINKA IDEAT SYNTYVÄT (Jussi J. Koski, Saku Tuominen, Ilkka Kärkkäinen)
Voitin kirjan arpajaisista Hyvinkään taidemuseossa, kun menimme Talviveisujen jälkeen katsomaan Unto Pusan töitä. Oli siellä Schjerfbeckiäkin. Molemmat asuivat Hyvinkäällä.
-
Luen Suolaa 1/2009. :wink:
-
Silmäillyt kirjaa; Kari Cantell, Tiedemiehen mietteitä uskosta. On pappissukua, ei vain itse usko Jumalan olemassa oloon. Äitinsä suvussa körttejä, ollut joku herätysliikkeen merkkimieskin. Joku voisi tietää enemmänkin? En jaksa lukea tätä teosta kokonaan, harppaillen riittää.
-
Luettuani Cantellin kirjan olen sitä mieltä, että tiede edistää uskoa. Tiede käy kielen kehittymisessä edellä, koska kirjainmerkit ovat näkyviä. Niiden merkityssisältö muotoutuu uuden tiedon myötä. Kielen uudistuminen on syy uusiin raamatunkäännöksiin. Ihmiskunnan kehitys on kielen kehitystä. Ajan mukana pysyminen vaatii toistuvasti raamatun kääntämistä. Niinpä arjen tasolla me muurahaiset kuljemme saattueessa, jota johtaa Jumala, sitten tulevat tiede, taide ja uskonto, uskonto merkityksessä "uskominen".
-
Antti Tuuri: Erno Paasilinna; Lähikuvassa-sarja
Paasilinna pyöräili Juicen kanssa Tampereen teillä, ihmetteli, ettei Juicella ollut pyöräilykypärää, vaan myssy. Leskinen kertoi lukeneensa tutkimuksesta, jossa kypärä ja myssy oli pudotettu Näsineulan huipulta. Myssy oli säilynyt ehjänä.
-
* Martti Ahti: Salaliiton ääriviivat. Oikeistoradikalismi ja hyökkäävä idänpolitiikka 1918-1919.
* Ansaharju & Maaranen: Koneenasennus.
* Tiainen ym: Maatilatalouden teknologia.
Mt
-
Per Olov Enquist: Matkamies (618 sivua) on sivulla 97. Sekava, mutta kiinnostava.
-
Sain juuri luettua kirjan: Jeesus, lähi-idän asukkaan silmin ( kirj. professori Kenneth Bailey)Sain paljon uusia oivalluksia jo tuttuihin vertauksiin ja vuorisaarnaan ym. se oli varsinainen lukuelämys!
-
Aikoinaan tuli luettua paljon scifiä. Jotenkin tulee nyt mieleen muistumia Ursula Le Guinin kirjasta Pimeyden vasen käsi. Pitäisi kai lukea se uudestaan.
-
Luin juuri loppuun Talviveisuista ostamani Urpo Karjalaisen Mitä meiltä puuttuu? Paavo Ruotsalaisen paradoksi. Tuon luettuani tunnen olevani ainakin jonkin verran hedbergiläinen. Hmmmm. 8)
Paavo Ruotsalaisen perintö on varmaan Malmivaaran aikana muuttunut? Kun Paavo kohotti omatunnon ja muut tuntemukset + kilvoittelun katoliseen tapaan niin vahvasti lahjavanhurskauden yläpuolelle, niin eikö se olisi pitemmän päälle näivettänyt liikkeen sukupuuttoon? Kuinka moni heränneistä halusi jäädä kitumaan "Jumalan vihan alle"?
-
Markku T. Hyyppä: Linnaeus kävi täällä
Kirjailija käy kirjeenvaihtoa Carl von Linnèn kanssa. Molemmat ovat lääkäreitä. Mielenkiinnolla seuraan heidän kokemuksiaan yli kahdensadan vuoden erottamien maailmoiden välillä.
-
Luin juuri Saarikosken kirjan Leinosta. Nyt aloitin sitten Salaman kirjan Saarikoskesta...
-
Aikoinaan tuli luettua paljon scifiä. Jotenkin tulee nyt mieleen muistumia Ursula Le Guinin kirjasta Pimeyden vasen käsi. Pitäisi kai lukea se uudestaan.
*fanittaa*
Kannattaa. Aina uudestaan.
Mulle on tullut Kortepohjan kirjastoon tietämättäni (miten mulle ei kerrottu?!) käännetty Ursulan muutaman vuoden takainen The Telling. Kahdesti haarautuva puu on sen suomenkielinen nimi. Se oli oikein mainio englanniksi, mutta osa nyansseista menee väistämättä vähän ohi, kun se ei ole oma äidinkieli. Ihanaa päästä siihen käsiksi omalla kielellä. Se kertoo jonkinlaisesta vapaamuotoisesta uskonnollisesta yhteisöstä, jonka yhteisöllisyys perustuu narratiivisuuteen, tarinoiden kertomiseen, eikä yhtä totuutta ole. Jotenkin koin syvää körttiyhteyttä Ameriikkaan päin sitä lukiessani.
-
Käytännöllisen filosofian tenttiin...
Juha Sihvola: Maailmankansalaisen etiikka
Georg Henrik von Wright: Hyvän muunnelmat
Varsinkin 2000-luvulla kirjoitetaan niin pitkää ja laihaa tekstiä että välillä oikein ärsyttää. Vastapainoksi olen löytänyt ihanan selkeän (ja ohuen) oppaan valitsemaani ammattiin:
Martti Haavio: Opettajapersoonallisuus
-
Hermann Behr: "partisaanina Viron metsissä".
Suosittelen lähihistoriasta kiinnostuneille. Ja olisi kannattanut etsiä Viron kartta, jotta monet paikannimet olisivat hahmottuneet paremmin.
-
Kysymys. Onkos jokU foorumilaisilta lukenut jo A.D 30? Haluaisin tietää, onko kirja sellainen, että kannattaa lukea?
-
Kysymys. Onkos jokU foorumilaisilta lukenut jo A.D 30? Haluaisin tietää, onko kirja sellainen, että kannattaa lukea?
En ole lukenut, mutta Kari Kuula on ja suosittelee sitä blogissaan (http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=8403&Itemid=173) Kotimaan verkkosivuilla:
"Ukot näyttävät kädestä pitäen, miten evankeliumien aineksesta kaivetaan esiin jokseenkin kova historiallinen ydin.
Kirjan esittelemä historiallinen Jeesus on melko yhteneväinen evankeliumien Jeesuksen kanssa. Kyse ei silti ole raamattu-uskovien puolustuspuheesta, vaan tähän on tultu vakavan tutkimuksellisen lähestymistavan kautta."
Kirjoitus sai minut harkitsemaan vakavasti kirjan lukemista.
Mt
-
Tänään tuli postista Aku Ankka ja sitä lueskelen. Sisällön perusteella tuntuu, että se on enemmän aikuisten kuin lasten lehti.
-
Tänään tuli postista Aku Ankka ja sitä lueskelen. Sisällön perusteella tuntuu, että se on enemmän aikuisten kuin lasten lehti.
En ole koskaan lukenut Aku Ankkaa suomenkielisenä eivätkä lapsenikaan. Sen sijaan saksankielistä Akua on luettu hartaasti opetusmielessä. :wink:
-
Tänään tuli postista Aku Ankka ja sitä lueskelen. Sisällön perusteella tuntuu, että se on enemmän aikuisten kuin lasten lehti.
KÄÄK! A.Ankka on ehdoton suosikkini.
-
Eilen tuli Kotiliesi. Kiva kun Kymenlaakson ruokakunnat Kotka, Hamina,Lappeenranta, Lemi , Kouvola ja Iitti esiteltiin perinneruokineen.
Rieskan höpsytys oli miullekin uutta. Kaunissaari on näkemättä, voi kun joskus pääsisi.
Hei ystävät Salossa ja Joensuussa. Teidän kuntalaisitakin(tai entisistä) oli
haastattelut. Nokian ent. lakinainen sanoi aika rohkeastikin. Katajan ent. koripalloilija jäi vähän etäiseksi vaikka on nykyisin dokkarimiehiä.
-
Eihän Pyhtään Kaunissaari ole mikään tavoittamaton ihmemaa. Sapokan rannasta Kotkasta sinne lähtee tuurimoottoreita* monta kertaa päivässä ja tuovat illemmalla sitten takaisinkin. (*Tuuri tarkoittaa vuoroa eikä onnenkantamoista. Toim. huom.)
-
Kirjaa Marokon kauhusta, Aarne Juutilaisesta. Elämä oli rankkaa, sodassa rintamalla, muukalaislegioonassa, ja sodan jälkeen sopeutuminen työelämään. Velimies "Illu", Mannerheim ristin ritari. Kirjassa koskettava kohta v.1939 joulun kenttäjumalanpalveluksesta. Toinen kirja vaatii enemmän aikaa; Erik Heinrichs , Mannerheim Suomen kohtaloissa. Malli Cajander tulee selvästi esille näissäkin teoksissa.
-
Ja tämä tuli täyteen eli jatketaan uudessa ketjussa.
Illu Juutilaisen hautakiveä luen kun menen kirkkoon. Se on meidän kirkkopuistossa polun varressa, jota kuljen.