Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: tosikkoko - 09.07.07 - klo:10:21

Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: tosikkoko - 09.07.07 - klo:10:21
Tämä voisi olla yhtä hyvin yleisen keskustelun "Muistatteko City-lehden körttiletkautuksen?"-otsikon alla koska siellä mm tällaista:

Lainaus käyttäjältä: "Hanna"
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"

Jos nyt siirtyisin lehtiteksteistä puheisiin: mitäs jo analysoisimme täällä Lahden herättäjäjuhlapuheita juhlien aikana ja niiden jälkeen!?

Erinomainen idea Kalistaja ja ois muutenkin kiva kuulla muutenkin fiiliksia juhlilta,


mutta ehkäpä kohteen "arvon" vuoksi sallitaan sille oma aiheensa (ellei jo jossain ole?).

Puheet löytyy ainakin täältä (jossain järjestyksessä):
http://herattajajuhlat.xsrve.com/mediapalvelu/
=> puhearkisto

itse kuuntelin siellä la päiväseuroista iltaseuroihin asti. Mieleen jäi erityisesti päiväseurojen puheet oliivipuista ja toivosta sekä kohtaamisesta ja iltaseurojen puhe hyvistä ja huonoista ihmisistä. Ja varmaan moni muukin, vaatii sulattelua. Ja pitää ennen ensi juhlia lukea ne puheet joita en vielä ole kuullut.  


Hätkähdyttävin oli lähetysseuroissa yhden puheen tämä kohta:
... aloitti kotiseurakuntansa parannuskoulun. Siihen osallistuvat kaikki ne, jotka ovat tavalla tai toisella rikkoneet kirkkokuria vastaan. Parannuskoulun ja julkisen synninpäästön jälkeen langenneet jäsenet otetaan uudelleen seurakunnan yhteyteen.
Varmaan moisella on seurakunta ja sen jäseniä suojeleva tarkoitus mutta muuten tuo kyllä hätkäytti sillä eikös me kaikki olla koko ajan parannuskoulussa?  Syntien jakaminen näkyviin ja näkymättömiin, tai isoihin ja pieniin tms on aina ikävää. Ja eikö juuri syntisten pitäisi saada olla srk-yhteydessä eikä vasta "täydellisten"?

Ja harmittavasti unohdettiin paluumatkalla Ylen urkulähetys vai olikohan mielessä väärintulkittuna SV 248:4:
"Pois, pois elo nurja, jumalaton meno hurja.
se on ylen kurja viihde sielulle..."
 :D
Otsikko: Re: Seurat Lahdessa
Kirjoitti: seppos - 09.07.07 - klo:10:56
Lainaus käyttäjältä: "tosikkoko"

Hätkähdyttävin oli lähetysseuroissa yhden puheen tämä kohta:
... aloitti kotiseurakuntansa parannuskoulun. Siihen osallistuvat kaikki ne, jotka ovat tavalla tai toisella rikkoneet kirkkokuria vastaan. Parannuskoulun ja julkisen synninpäästön jälkeen langenneet jäsenet otetaan uudelleen seurakunnan yhteyteen.
Varmaan moisella on seurakunta ja sen jäseniä suojeleva tarkoitus mutta muuten tuo kyllä hätkäytti sillä eikös me kaikki olla koko ajan parannuskoulussa?  Syntien jakaminen näkyviin ja näkymättömiin, tai isoihin ja pieniin tms on aina ikävää. Ja eikö juuri syntisten pitäisi saada olla srk-yhteydessä eikä vasta "täydellisten"?

Ja harmittavasti unohdettiin paluumatkalla Ylen urkulähetys vai olikohan mielessä väärintulkittuna SV 248:4:
"Pois, pois elo nurja, jumalaton meno hurja.
se on ylen kurja viihde sielulle..."
 :D


Hauska tuo lopun sanaleikki.  :D

Mitä taas tulee tuohon pääkohtaan niin itsenäisenä lauseena se on vaarallinen ja helposti väärin ymmärrettävissä. Tiedämme, että eräillä lähetyskentillämme ns. sukupuolikuri puuttuu kokonaan ja AIDS on jo vaurioittanut koko kansan. Kokonaisten kansojen tulevaisuus näyttää todella synkältä työkykyisten puuttuessa ja kuollessa käsiin.

Tiedämme myös, että eräänlainen kurinpalautus avoliitossa eläville järjestettiin 1890-luvulla Pietarin pyhän Marian suomalaisessa seurakunnassa, kun avoparien määrä oli lähes sama kuin avioparien. Heitä nuhdeltiin julkisesti ja kehoitettiin avioliittoon. Toimenpide tehosi ja minunkin esivanhampani solmivat avioliiton jo kolmannen lapsen jälkeen.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Kalistaja - 09.07.07 - klo:11:23
Jonain sateisena päivänä luen kaikki puheet, ja sitten syksymmällä siis puheasiasta lisää, mutta tässä alkuun. Lauantain iltaseuroista jäi mieleen, pääkatsomossa hievahtamatta kuuntelin, kun mikkeliläinen pappi Heikki Karasti puhui siitä kun uskovainen ylpeilee uskollaan, Jumalaton jumalattomuudellaan; rikas ylpeilee rikkaudellaan, köyhä köyhyydellään... Karastin puhe oli kaikkinensa raikas ja napakka.

                   Iltaseuroissa tein myös aikamatkan kun Toivo Tolppanen nousi puhujapönttöön. Sain olla Aholansaren ensimmäisellä rippikoululeirillä vuonna 1972, ja jos en ihan väärin muista, niin Toivo Tolppanen puhui jo tuossa yhteydessä ( 1970-luvun alussa hän ainakin puhui Aholansaaressa ) ja samalla tavalla Tolppanen tuolloin kuin nyt meni kiehtovasti aikaintakaisiin asioihin. Tolppanen lopetti ihan kelpo puheensa hyvin. Minusta Tolppanen oli miellyttävä tuulahdus menneestä, ja mieleeni pulpahti ajatuskuva kuinka Tolppanen tutkii herpaantumatta Sanaa kynttilän valossa...

                    Körttiläisyydessä on mukavasti sekaisin liberalismia ja konservativisuutta, niin pitää ollakin: samaan seuratilaisuuteen ja samaan teemaankin sopii missä vain niin railakkaan radikaalia revittelyä kuin muuttumatonta arvokonservatismia. Minä ainakin kaipaan kumpaakin.

                    Syksymmällä sitten enemmän, kun saan juhlia kelattua lisää.. Mutta muut foorumistit: antakaa tulla kommentteja, mistä tahansa herättäjäjuhlapuheesta.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: seppos - 09.07.07 - klo:11:44
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Jonain sateisena päivänä luen kaikki puheet, ja sitten syksymmällä siis puheasiasta lisää, mutta tässä alkuun. Lauantain iltaseuroista jäi mieleen, pääkatsomossa hievahtamatta kuuntelin, kun mikkeliläinen pappi Heikki Karasti puhui siitä kun uskovainen ylpeilee uskollaan, Jumalaton jumalattomuudellaan; rikas ylpeilee rikkaudellaan, köyhä köyhyydellään... Karastin puhe oli kaikkinensa raikas ja napakka.

                   Iltaseuroissa tein myös aikamatkan kun Toivo Tolppanen nousi puhujapönttöön. Sain olla Aholansaren ensimmäisellä rippikoululeirillä vuonna 1972, ja jos en ihan väärin muista, niin Toivo Tolppanen puhui jo tuossa yhteydessä ( 1970-luvun alussa hän ainakin puhui Aholansaaressa ) ja samalla tavalla Tolppanen tuolloin kuin nyt meni kiehtovasti aikaintakaisiin asioihin. Tolppanen lopetti ihan kelpo puheensa hyvin. Minusta Tolppanen oli miellyttävä tuulahdus menneestä, ja mieleeni pulpahti ajatuskuva kuinka Tolppanen tutkii herpaantumatta Sanaa kynttilän valossa...

                    Körttiläisyydessä on mukavasti sekaisin liberalismia ja konservativisuutta, niin pitää ollakin: samaan seuratilaisuuteen ja samaan teemaankin sopii missä vain niin railakkaan radikaalia revittelyä kuin muuttumatonta arvokonservatismia. Minä ainakin kaipaan kumpaakin.

                    Syksymmällä sitten enemmän, kun saan juhlia kelattua lisää.. Mutta muut foorumistit: antakaa tulla kommentteja, mistä tahansa herättäjäjuhlapuheesta.


Sama ajatus tuli mieleen.

Mitä tulee Toivo Tolppaseen niin samana viikonloppuna vuonna 1970 kun oli historian ensimmäinen nuorisokokous Nilsiän körtit viettivät Tolppasen kellokasseuroja (hän sai todella lahjaksi suuren perinteisen tuvan seinäkellon). Sain olla mukana tässä ainutkertaisessa tilaisuudessa Oikarisen Eskon, Jaakko Haavion ja vaimoni kanssa. Se tilaisuus on jäänyt pysyvästi mieleeni. Vihtori Pekkarinen edellinen kellokas  oli mennyt taivaaseen ja oli etsitty uusi kellokas. Hän sattui asumaan Kaavilla, joten hänelle hankittiin maatila elannoksi Nilsiän puolelta. Tapa oli tehdä talkoita hänelle ja kuljettaa häntä, että hän ehtisi enemmän puhumaan eikä olisi maallisia huolia. Olen aina ihaillut hänen ytimekästä puhetapaansa. Siitä on turhat korulauseet riisuttu pois.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Liisa - 09.07.07 - klo:14:12
Hyvä aihe. Toivottavasti kelpaa näinkin, että selkeytin vielä tuota aiheen otsikointia, jotta selviäisi heti, että nimenomaan herättäjäjuhlaseurojen puheista täällä keskustellaan.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: llwyd - 10.07.07 - klo:09:44
Tuossa vapaalla oli puhetta Jaakko Löytyn päiväseurapuheesta. Tunnustan että kansalaissota aiheena tuntui vähän etäiseltä, ja samoin valkoisen anteeksipyynnön sävyt. Toki herännäisyydellä on vanhoja syntejä juuri tässä yhteydessä, mutta eikö ne asiat ole jo selvitetty? Siinä oli myös tiettyä häviäjien romantisointia - luulisin että myös punaiset olisivat voitolle päästessään päästäneet irti julman koston aallon. Näin ihmisluonto toimii: sotien voittajat pääsevät vielä tuomitsemaan ja kostamaan häviäjille. Minusta pitäisi päästä jo eroon näistä ammoisista osapuolijaoista ja jälkikäteisistä leireihin kuulumisesta, pitäisi surra kumpaakin osapuolta, muistaa kumpienkin rikokset ja antaa ne anteeksi: meille ei saisi enää olla punaisia ja valkoisia, se alkaa olla jo anakronistista historian kärsimyksellä leikkimistä.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Hölkänen - 10.07.07 - klo:11:31
Ensinnäkin kiitos kaikille juhlia varten puurtaneille. Ja lämpimät terveiset kaikille tutuille, jotka juhlilla oli tällä kertaa ilo kohdata.

Oli muuten harvinaisen luonnonkaunis juhlapaikka Salpausselällä. Lähetysseuroja menin kuuntelemaan ihan harjun päälle, horsmien ja muurahaisten keskelle. :) Minuakin hätkähdytti raiskatun :?: Martan joutuminen parannuskouluun, mutta ajattelen kuten seppos, että kyse on aika- ja kulttuurisidonnaisesta asiasta. Vaikka Jumala armahtaa kulttuurista riippumatta, yhteisöt asettavat omat lakinsa. Asetetaan Suomessakin armottomia vankilatuomioita olosuhteiden uhreille. Oikeudenmukaisuus toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla, kaiketi.

Lauantain iltaseuroissa Heikki Karasti onneksi kuittasi tämän rikoksen ja rangaistuksen ahdistuksen. Hän vertasi synnintekijää sieneen, josta me vain näemme itiöemän, muttemme satojen kilometrien rihmastoa, joka sienen on näkyviimme työntänyt. Tuo puhe oli myös omalle hengenelämälleni herättävin.
Lainaus
Hyvät ihmiset, ihmiskunnan etujoukkoon kuuluvat, natsit, kommunistit, oikeat kristityt, he ovat saaneet aikaan kaikkein suurimman tuhon ja kärsimyksen ihmiskunnan historiassa. Niin kauan kuin ihminen sanoo, minä olen hyvä ihminen, hän nousee huonojen ja epäkelpojen ihmisten yläpuolelle. Niin kauan kuin ihminen sanoo, minä olen hyvä ihminen, niin kauan maailmassa soditaan, tapetaan, raiskataan, kouluissa kiusataan oppilaita ja opettajia, perheissä lyödään nainen mustelmille. Kaikki tapahtuu, koska joku on niin arvokas, että voi käyttää toista hyväkseen, esineellistää toisen ihmisen, kaltaisensa. Hyvääkin tehdessään hyvät ihmiset, asettuessaan autettavan yläpuolelle saavat pahaa aikaan.

Kuinka monta huonoa, itsekästä ja välinpitämätöntä lähimmäistäni minäkin tänään halveksin.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: tosikkoko - 10.07.07 - klo:11:47
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Tuossa vapaalla oli puhetta Jaakko Löytyn päiväseurapuheesta.

eli tässä veteraanin puheenvuoro:
http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=754

Lainaus käyttäjältä: "llwyd"

Tunnustan että kansalaissota aiheena tuntui vähän etäiseltä, ...Minusta pitäisi päästä jo eroon näistä ammoisista osapuolijaoista ja jälkikäteisistä leireihin kuulumisesta, pitäisi surra kumpaakin osapuolta, muistaa kumpienkin rikokset ja antaa ne anteeksi: meille ei saisi enää olla punaisia ja valkoisia, se alkaa olla jo anakronistista historian kärsimyksellä leikkimistä.

samaa mieltä, itsekin ihmettelin sitä kentällä.

Tamperelaisittain puheen aihe oli sikäli ymmärrettävämpi että täkäläisen tuomiokirkon 100v juhlien osana tämän vuoden keväällä oli "Vihan päivät 1918"-draama
http://www.tampereentuomiokirkko100.fi/1918
(jonka tarkoituksena oli tuoda tuon kirkon historian traaginen vaihe kaikkien tietoisuuteen) ja Löytty teki siihen Tuomiokirkon maalauksiin pohjautuvan laulusarjan. Niinpä veikkaan että varmaan aihe ollut hänellä mielessä kevään mittaan mutta ehkä tuon asiayhteyden olisi voinut kertoa alussa jottei se olisi niin yllättänyt. Mutta hyvä että päivän aikana veisattiin ainakin kaksi Löytyn virttä, ja lisääkin toivottiin!

Ilwyd oli kommentoinut Tapahtumatiedot-palstalla (Lahden herättäjuhlat aiheen alla) seuraavasti:
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
...mutta olen jo pitempään pitänyt radioseurojen puheita yleensä vähän kuivahkoina, yli-yhteiskunnallisina esitelminä - ilmeisesti on ajateltava laajempaa kuin kentän yleisöä, mutta välillä kaipaisi sanomaa noilta menneiltä polvilta: Paavo esimerkiksi varmasti on yhteiskunnallisestikin ajankohtainen, radikaali kaikkina aikoina, mutta ehkä sitten liian jyrkkä yleisradio-tunnelmaan. Joskin minulle nyt puheet useimmitenkin vain se pakollinen täyteaika Siionin virsien välillä, jotka ovat sitä herännäisyyden hoitavaa, ikävöivää ydinsaarnaa.

En nyt haluaisi olla liian kriittinen kun en ole itse edes puhuja mutta itsekin olen miettinyt samaa monista päiväseuroista. En tiedä tuleeko puhujalle tunne että "nyt pitää syleillä koko maailmaa" tms kun yhteiskunnallisuus korostuu usein juuri noissa puheissa. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen juhlapaikkaan sopiva urheilutermi "läpilasku", ei toki sentään "mahalasku" :)

Toki pitää/yritän ajatella niin että Jumalalla on varaa puhua yhdellekin ihmiselle kerrallaan eli vaikka joku puhe ei itseäni koskettaisi niin johonkin muuhun se on saattanut vaikuttaa. Ja kuten ylempänä niin päiväseuroissa oli mielestäni erittäin hyviäkin puheita. Ja vielä Hölkäsen sanoin suuret kiitokset kaikille juhlien eteen puurtaneille.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: seppos - 10.07.07 - klo:12:13
En tiedä ovatko muut kiinnittäneet samaan huomiota, mutta aattoseurat tahtovat mennä liiallisiksi talkoolaisten kiittämisiksi. Ei sinänsä eivätkö he olisi sitä ansainneet, mutta rajansa kaikella. Etelä-Pohjanmaalla olen pannut merkille, että juhlissa mennään heti alusta asti asiaan eikä tautologiaan ehdi kyllästyä.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Kalistaja - 10.07.07 - klo:18:18
Sepposin murhe poistuu sillä, että saman seuratilaisuuden ( siis vaikkapa aattoseurojen ) puhujat selvittävät toisilleen hyvissä ajoin kukin oman puheensa pääasian ja ydinteeman. Sisällön voi - ja se pitää - jättää viime hetkeen. Puhujat voisivat myös vetää pitkää tikkua siitä, että kuka heistä kehuu talkoolaiset. Jumalaa saa kehua jokainen.

 Lauantaina olin "kisapaikalla" aamusta iltaan, perjantain ja sunnuntain puheita olen nyt alkuviikosta käynyt jonkin verran läpi. Minusta esimerkiksi Mauno Nivalan perjantainen starttipuhe oli aika mainio. Vaikka siinä oli monenlaista asiaa, se ei tuntunut sekahedelmäsopalta. Mr. Nivalan mäkihypystä lähtenyt vertaus oli myös paikallaan, paikalla lähes.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: vaivainen mato - 10.07.07 - klo:21:53
Kalliit ystävät! Älkää repeloiko Jaakko Löytyn puhetta. Tiedättekö, miltä teloitetun omaisesta tuntuu ruumis tyrkätään siunaamatta sorakuoppaan.
Moni heistä on kuulunut kirkkoon, ja nyt häväisty hautaaminen. Millaisia traumoja onkaan jäänyt omailille. Ne tulevat aina uudelleen ja uudelleen muistilokeroista esiin. Näitä traumoja ei peitetä spakkelilla.Kaikkien vainajien pitäisi saada kirkollinen hautaus.

Tiedän muutaman papin, joka on siunannut yöllä salaa hävinneeseen osapuoleen kuuluneen vainajan.
Kiväärin luodin jättämä jälki korjautuu rappauslaastilla ja maalilla.

Kumpi on arvokkaampi, Jumalan luoma ihminen, vai luodin jäljen korjaaminen ihmisen rakentaman kirkon seinässä?
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Liisa - 10.07.07 - klo:22:05
Tulihan sieltä puolustuspuhettakin. Huh.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: mt - 11.07.07 - klo:10:20
Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"
Kalliit ystävät! Älkää repeloiko Jaakko Löytyn puhetta. Tiedättekö, miltä teloitetun omaisesta tuntuu ruumis tyrkätään siunaamatta sorakuoppaan.

Tunnen ihmisen, jonka sotaan osallistumaton isoisä murhattiin keväällä 1918. Murhatun lapset olivat pieniä. Sinne menivät isoisän muistot ja opetukset ja persoona. Tapausta ei tutkittu eikä se päätynyt oikeuteen poikkeuslain takia. Asia on kipeä edelleen.

Puhumattomuus ei asioita paranna. Käsittelyn tarvetta on, sen huomaa siitäkin, että noiden aikojen tapahtumia on käsitelty kymmenen viime vuoden aikana monella tavalla, tutkimuksin, kirjoin, lehtikirjoituksin ja symbolisin toimituksin. Tein muutamia hakuja Helsingin Sanomien arkistoon, ja juttuja löytyi runsaasti. Ei niitä olisi tehty, jos asia olisi loppuun käsitelty.

Samanlaisia veljessotia käydään nykyisinkin. Ne on helppo kuitata kehittymättömien kulttuurien tuotteiksi - "ei mahdollista meillä", kuten vanha sanomalehtifraasi sanoo. Joudun aina silloin tällöin muistuttamaan itselleni, että ei ole sataakaan vuotta siitä, kun suomalaiset olivat samoissa töissä ja että itsekin olen tavannut taisteluihin osallistuneita kummaltakin puolelta.

Tästä näkökulmasta katsottuna Jaakko Löytyn puhe oli itselleni sana paikallaan.

Mt
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: llwyd - 11.07.07 - klo:11:38
En tiedä, minusta tästä aiheesta on todella puhuttu ja sitä käsitelty viime vuosikymmenet läpeensä. Aina Paavolaisesta ja Linnasta lähtien. Itse asiassa tämä teema siitä, mitä punaiset olisivat voittaessaan tehneet on jäänyt ehkä eniten huomioimatta - heille on jäänyt viattomien uhrien leima, jotka kärsivät vääryyttä. Vääryttä, suurta vääryttä kärsivätkin, mutta jos olisivat saaneet ase kädessä voiton sodassa niin on aika todennäköistä, historiallisen kokemuksen valossa, että siinä tapauksessa verivirrat olisivat olleet vielä vuolaammat. Tämä ei tosiaankaan minään poliittisena tai historiallisena syytöksenä, näen itseni lähinnä vasemmisto-liberaaliksi: kansakunta joutui historialliseen murhenäytelmään, historian valtaviin pyörteisiin eikä ihmisten maltti riittänyt luopumaan väkivallasta ja vihasta. Isoisäni olivat valkoisten puolella, isäni oli sosiaalidemokraatti, itse olen suomalainen liberaali - en tunne mitään vastuuta valkoisten töistä, tai punaisten, vain suurta myötätuntoa vaikeina aikoina eläneitä heikkoja ihmisiä kohtaan. Mutta yhtä heikkoja olemme edelleenkin, vain olosuhteet ovat paremmat: sama kyky vihaan ja ennakkoluuloon elää meissä kaikissa, politiikasta, uskonnosta tai syntyperästä riippumatta. Siksi tarvitsemme niin epätoivoisesti armoa, kun emme sitä itsestämme löydä. Tälläistä saarnaa olisin kyllä mieluummin kuullut kuin anteeksipyyntöjä valkoisten näkökulmasta - en näe itseäni valkoiseksi, en punaiseksi.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Pena - 11.07.07 - klo:12:54
Juhlapaikan historia varmaan vaikutti seurapuheiden sisältöön enemmän kuin ajassamme yleisesti liikkuvat aatteet. Hennalan vankileiri Lahdessa oli nimenomaan valkoisten voittajien punaisiin kohdistuvan julmuuden paikka. Toisenlainen näkemys sodasta ja varsinkin sen arvaileminen, miten olisi käynyt punaisten voittaessa, olivat tämänkesäisestä näkökulmasta etäisempiä aiheita.

Samasta syystä puhuttiin mäkihypystä ja muusta kilpaurheilusta.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: An-na - 11.07.07 - klo:15:28
Olenko ainut, jonka mielestä Löytyn puhe oli vaikuttava? Yksi ehkä juhlien parhaista puheista. Se oli hienosti rakennettu ja omalla tavallaan ihan uusi näkökulma asiaan. Kuuntelin puheen yleltä su-iltana ja se aukeni silloin vähän lisää. Ei ehkä minun sukupolvelleni ole liian traumaattista kuulla puheita vapaus/kansalaissodasta, päinvastoin. Niistä on vaiettu niin pitkäksi aikaa, että tuntuu ihan mielenkiintoiselta kuulla asioita ja tarinoita niistä ajoista. Se, mihin kiinnitin huomiota, oli se, että hyvin monessa puheessa puhuttiin vuoden 1918 vuoden tapahtumista, ei pelkästään Löytyn puheessa. Paikka kirvoitti asiaan. Itse olisin olettanut, että esim. tunnuksen kaksimerkityksellisyys olisi ollut aiheena monen puheissa, mutta en kuullut siitä puhuttavan kuin ehkä yhdessä tai kahdessa puheessa. Oliko se sitten itsestäänselvyys?

Iltaseurojen puheet olivat kaikki hyvin mielenkiintoisia. Tärkeimpänä tietysti voin hyvinkin subjektiivisesti sanoa oman siskoni puheen. Puheena se myös kosketti omaa alaani, opettajana olemista, mutta tietysti se, että näki oman pikkusiskon puhujanpöntössä, oli jo kyllin liikuttavaa. Nuorisopapin puhe ihmisten hyvyydestä ja huonoudesta oli myös hieno, niin kuin monet ovat todenneet. Kovaa kieltä paikka paikoin, mutta asiaa. Viimeinen puhe rukoilevaisten edustajalta oli myös varsin mielenkiintoinen. Harmittaa vain hänen puolestaan hurja rankkasade, joka ihan puheen loppupuolella tuli; itse en ainakaan sateelta kuullut enää mitään ja oli pakko juosta kuorokatokseen. Oli muuten hurja ukkonen silloin; lieneekö sama, minkä tuhoja ylen uutisissakin näytettiin lahdesta?

Joissain puheissa, nimiä mainitsematta, sorruttiin välillä "teologiseen paatokseen", jolloin puheissa toistuivat vain kauniit ja sisällöttömät teologiset ja raamatulliset sanonnat, ja jotka minulle jäi vain sanahelinäksi. Ehkä itse olen niin maallikko, että minua koskettavat eniten hieman konkreettisemmat ja tietyssä mielessä ihmisläheisemmät asiat ja tyyli, miten ne ilmaistaan.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: juhani - 16.07.07 - klo:19:08
Erittäin hyviä olivat nämä yhteiskunta-sosiaaliset puheet ja ennen muuta teologisetkin puheet vaikka niistäkin sanottiin täällä foorumilla, että ne ovat teologista hölynpölyä. Ainakin olen hullu kun mieluusti kuulen teologista puheita Jumalan armosta ja ylitsevuotavasta rakkaudesta - olin kuullut tätä Lahdessa - mutta oliko siellä Ylistarossa sellaista? :wink:
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: An-na - 16.07.07 - klo:23:31
En minä ainakaan sanonut, että teologiset puheet ovat hölynpölyä, eivät tietenkään, vaan ne ovat vaan vaikeasti ymmärrettäviä, jos asia esitetään liian vaikeilla ja monimutkaisilla, joskus jopa sisällöttömillä ilmauksilla. Raamattuakin on joskus niin vaikea lukea, kun se on vaan yksinkertaisesti vaikeaa kieltä luettavaksi. Sen takia tällainen maallikko tykkää maallisesti puhutuista, vaikkakin teologis-henkisistä puheista.

Vähän sama juttu jos alkaisin puhua musiikista pelkillä klassisen musiikin termeillä. Harva ymmärtäisi, vaikka asia muuten olisi yksinkertaista ymmärtää jos sen ilmaisisi selkokielellä.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: juhani - 17.07.07 - klo:08:57
No hyvä. :wink:
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Hanna - 17.07.07 - klo:13:52
Ihan ehdottomasti olen An-nan kanssa samaa mielta! Muutenkin puheet joissa asioita kasitellaan vain yleisella tasolla koskettavat harvemmin. Mut sitten kun puhuja uskaltaa ottaa esimerkin "elavasta elamasta" samaistumiskohta on selva. Ja tietenkin tama patee uskonnollisiin asioihin aivan erityisesti, silla niita on usein (ainakin tavallisen maallikon) aika vaikea ymmartaa.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: PekkaV - 22.07.07 - klo:23:23
Lainaus käyttäjältä: "An-na"
Olenko ainut, jonka mielestä Löytyn puhe oli vaikuttava?

Et. Minäkin pidin siitä. On paljon tukahtunutta kaunaa ja vihaa, joiden juuret johtavat kansalaissotaan. En sitten tiedä, mitä tässä vanhojen haavojen avaamisella tarkoitetaan. Miten anteeksiantaminen ja -saaminen tapahtuu? Totuuskomissio? Löytyn puheenvuoro lohdutti varmasti joitakin joka tapauksessa. Minut se sai kyselemään isovanhempieni osuudesta, mutta eipä tullut vastauksia. Häpeällistä ja tuskallistahan se oli, monen valkoisen ja punaisenkin mielestä lisäksi kunniakasta. Voittajia on kuitenkin myös siinä lajissa vain yksi. Parhaansa yrittäminen suo kyllä tyydytystä.
Otsikko: samaa mielipuolta
Kirjoitti: Viisveisaaja - 23.07.07 - klo:06:33
Lainaus käyttäjältä: "satman"
Lainaus käyttäjältä: "An-na"
Olenko ainut, jonka mielestä Löytyn puhe oli vaikuttava?

Et. Minäkin pidin siitä. On paljon tukahtunutta kaunaa ja vihaa, joiden juuret johtavat kansalaissotaan. En sitten tiedä, mitä tässä vanhojen haavojen avaamisella tarkoitetaan. Miten anteeksiantaminen ja -saaminen tapahtuu? Totuuskomissio? Löytyn puheenvuoro lohdutti varmasti joitakin joka tapauksessa. Minut se sai kyselemään isovanhempieni osuudesta, mutta eipä tullut vastauksia. Häpeällistä ja tuskallistahan se oli, monen valkoisen ja punaisenkin mielestä lisäksi kunniakasta. Voittajia on kuitenkin myös siinä lajissa vain yksi. Parhaansa yrittäminen suo kyllä tyydytystä.


Jotenkin samaa mieltä.
Kerran nuorena miehenä seurustelin yhden kiinalaisen tytön kanssa. Jie. hänellä oli outo omasta kulttuuristaan peräisin oleva tapa. En tiedä oliko se sitten paras, mutta arvostan joitain kiinalaisten tapoja, sillä aika vanha kulttuuri se on ja kait nekin jotain on oppinut vuosien varrella, vaikkakkin Raamattu on paras elämänohjeita sisältävä teos.

Niin se tapa oli sellainen: Kun tuli joku asia joka ei onnistunut, teimme silloin kauppaa kiinasta Suomeen ja toistepäin, se oli sellainen harrastus hänen opiskelun ja mun työelämän ohessa. No kun joku homma ei onnistunut ja meni puihin, niin siitä asiasta ei enään puhuttu. Siitä tuli TABU, se juttu haudattiin ja kun vedin joskus kiusalla esiin sen asian oli hiljaisuus aina vastassa. Aika paljon niitä tabuja siis asioita tuli joista ei juteltu. Oli aika hauskaakin minusta se ja jotkut muut hassutkin tavat joita erikulttuurissa olivat. Ainainen hymyily jopa vihamiehille, mutta sisimmässä kiehui ja muita.

Minusta toi asia veljessodastamme voisi jo julistaa Tabuksi josta ei enään keskusteltaisi. Kun se tuo väkisinkin kismaa ja pahaa mieltä ja jopa vihaa.

Minua se alkaa rassaamaan kun se oli myös sellainen luokkasota ja kun sitä aletaan availla ja muistella alkaa itselläkin punaisten puolelle mielessä kääntyminen ja pieni herraviha alkaa nousemaan. Se availu jotenkin radikalisoi.

 Me punalipun nostamme ja huudamme. t t t se punikki..Heh muistuu jo taistelulaulut 60 luvulta. Vaikkakin silloin olin ihan kakara, mutta hämärästi muistan sen radikaalin aikajakson ja miten pinnasin koulusta ja keitin kahvia jota en ois saanu tehdä ja katoin töllöstä Vietnaminsotaa.
 No tossakin näkee mitä kansalaissodan mieleen tuominen saa aikaan.

Eikös haudata se sota. Jumalakin hautasi jonkun sukukunnan vanhassatestamentissa, eikä siitä enään sen enempää Raamatussa eikä muuallakaan.
Otsikko: Re: samaa mielipuolta
Kirjoitti: mt - 23.07.07 - klo:08:37
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"
Minusta toi asia veljessodastamme voisi jo julistaa Tabuksi josta ei enään keskusteltaisi. Kun se tuo väkisinkin kismaa ja pahaa mieltä ja jopa vihaa.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta samalla totean, että a) olen eri mieltä ja b) meidän mielipiteet ei tässä auttaisikaan, siitä sodasta kyllä puhutaan jatkossakin.

Syynä on se, että tutkimus tulee stiä käsittelemään ja myös löytämään uusia näkökulmia asiaan. Onhan esimerkiksi nuijasodasta löytynyt sanottavaa sadoiksi vuoksiksi, enkä usko, että esim. Heikki Ylikangas olisi tyhjentänyt aiheen niin, ettei siihen enää tarvitsisi puuttua. Ja nuijasodasta on sentään huomattavasti vähemmän aineistoa kuin vuosien 1917-18 tapahtumista. Tutkimusmenetelmätkin kehittyvät ja koko muun historiantutkimuksen täydentyvä kuva aikakaudesta nostaa esiin uusia kysymyksiä ja tapoja lukea lähteitä.

Hyvä esimerkki tästä on taannoinen keskustelu Viipurin taisteluista. Montakohan hyllymetriä siitäkin ehdittiin kirjoittaa, ennen kuin Ilta-Sanomien uuttera toimitus hoksasi, että lasketaanpas kuolleet. Lähteet olivat olleet olemassa, mutta laskematta oli siihen asti jäänyt.

Mt
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: An-na - 23.07.07 - klo:11:38
Eikä minusta asiosta vaikeneminen ole ratkaisu mihinkään. Niin kauan kuin asiat (mitkä tahansa) painavat, vaivaavat ja mieltä askarruttavat, niistä tulisi puhua. Aikaa on kulunut kuitenkin jo sen verran, että aivan niin tulehtunut asia ei vuoden 1918 sota enää ole, sitä pystytään jo melko objektiivisesti, ainakin nuorempi ikäpolvi, katsomaan.

Kuinka paljon ihmissuhteitakin pelastettaisiin, jos vaan puhuttaisiin eikä lakaistaisi ongelmia maton alle. Jonkun asian julistaminen tabuksi osoittaa nimenomaan sen, että asia pitäisi nostaa esille eikä vaieta siitä.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Hanna - 23.07.07 - klo:13:35
Asioista on tosiaan tarkeata puhua ja vallankin naista ns."pahoista asioista", silla niista voi oppia. Eika siita nyt taas niin kauan ole, oma isoisanikin oli vapaussodan invalidi. Tarkea on myos muistaa et punaiset ja valkoiset taisteli rinta rinnan yhteista vihollista (Venajaa) vastaan toisessa maailmansodassa. Mut nyt pitas kylla oikeesti kayda lukees se Loytyn puhe, ennen ku puhuu lisaa lapia paahansa  :lol:
Otsikko: Re: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Salis - 23.07.07 - klo:14:26
Lainaus käyttäjältä: "satman"
On paljon tukahtunutta kaunaa ja vihaa, joiden juuret johtavat kansalaissotaan. En sitten tiedä, mitä tässä vanhojen haavojen avaamisella tarkoitetaan. Miten anteeksiantaminen ja -saaminen tapahtuu? Totuuskomissio?


Meillä on jo 3-5 sukupolvea, joissa vapaus/kansalaissodan vastakkaiset puolet ovat menneet ristiin. Monista punaisten puolella taistelleiden jälkeläisistä on tullut oikeiston kannattajia ja monista valkoisten puolella taistelleiden vasemmiston kannattajia. Vaikka itse olenkin kokoomuslainen, en pidä mitenkään kummallisena sitä, että lapseni kannattavat vihreitä ja vasemmistoa. Jokainen sukupolvi valitsee itse oman maailmankatsomuksensa.

Ymmärtääkseni ei ole olemassa jäljellä sellaista kaunaa ja vihaa, joka johtuisi vapaus/kansalaissodasta. On aivan eri asia, että vasemmisto tuo aina silloin tällöin esille luokkataisteluteeman ainakin juhlapuheissa ja lauluissa.

Enkä ymmärrä, miksi nyt tarvittaisiin totuuskomissio setvimään 80 - 90 vuotta vanhoja asioita. Totuus ei totuuskomission kautta kuitenkaan tulisi esille. Eikä vapaus/kansalaissodasta yhtä totuutta ole olemassakaan.

Mitä sitten tehtäisiin henkilökohtaisella tasolla? Kysehän on viime kädessä ihmisistä, niistä, jotka kuolivat ase kädessä, joita kidutettiin, joita  teloitettiin, joilta vietiin ihmisoikeudet tai jotka kuolivat vankileireillä.
Otsikko: Re: samaa mielipuolta
Kirjoitti: Hölkänen - 23.07.07 - klo:22:48
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"
muistan sen radikaalin aikajakson ja miten pinnasin koulusta ja keitin kahvia jota en ois saanu tehdä ja katoin töllöstä Vietnaminsotaa.


*reps* :lol:

Jos meidänkin isällä oli samanlainen angstijakso silloin, ymmärrän häntä taas vähän paremmin. :P

Eikös historiaa sen takia tutkita? Ymmärtäessämme jotakin isovanhemmistamme ymmärrämme jotakin vanhemmistamme ja lopulta jotakin myös itsestämme. Jos historia on kirjoitettu yksipuolisesti ja kaunistellen, se ei tunnu täsmäävän todellisuuden kanssa, ja epämääräinen ristiriita vaivaa sukupolvea toisensa perään. Kun edelliset sodat haudataan, seuraavat alkavat itää.

Itselleni kylläkin oli ihan riittävän valaisevaa lukea Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia. Siinä kerrotaan vuoden 1918 tapahtumista aika rujosti.

Talvi- ja erityisesti Jatkosodan historia sen sijaan on nukkunut aika nättiä Ruususen unta sitten 60-luvun. Sana "torjuntavoitto" menee minun järkeni mukaan molemmilta puoliskoiltaan metsään.
Otsikko: Re: samaa mielipuolta
Kirjoitti: Viisveisaaja - 24.07.07 - klo:06:19
Olen ihan varma että siitä sodasta ei löydy kuin väärintekijöitä, jopa pappeja myöten.
 Vanhurskaan on kunnia antaa rikosanteeksi. Rakkaus ei MUISTELE kärsimäänsä pahaa.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: juhani - 24.07.07 - klo:08:14
Jonkin evankeelisen sanomana oli se, että körttiläiset kansankirkossa puhuu erilaisista näkökulmista... "toisaalta ja sitten toisaalta". Se oli kritiikkiä. Mutta kun se on näin. Pseudopohjalaisena puhun vapaussodasta, mutta sisällissota tai luokkasotakin on totta. En ole subjektivisti enkä emotivisti, mutta meillä on erilaisia näkökulmia tähän sotaan. Ärsyttää se, ettei asiasta saisi puhua.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: seppos - 24.07.07 - klo:14:59
En ole vielä ottanut tähän kantaa tahallani, mutta kai se on tehtävä.

Minulla oli kaksi isoisää kuten useimmilla. Isäni isä oli Pietarissa Suomen valtion virkamiehenä ja joutui punaisten vangiksi. Isoäitini tuotuaan perheen lapset ja anoppinsa turvaan Suomeen kävi ostamassa miehensä vapaaksi pöytähopeilla, jotka oli ommeltu takin vuoriin piiloon. No isoisäni saapui sitten Suomeen ja joutui Viipurissa valkoisten vangitsemaksi. Kolmen kuukauden kuluttua oikeus vapautti hänet sillä perusteella, ettei voinut olla punainen, koska oli ollut niiden vankina. Isovanhempani olivat Suomen kansalaisia ja täysin suomalaisia, jotka ajan tapaan olivat Pietarisa töissä kuten 25000 muutakin perheineen. Hänen mielipiteistään ja asenteistaan en tiedä muuta kuin mitä olen kuullut, että politiikkaa ei kotona saanut puhua. Hän kuoli ennen syntymääni.

Äitini isä oli seppänä Helsingin kaupungilla ja siksi luonnollisesti punainen ollen vankina ensin Tammisaaressa ja sitten Suomenlinnassa. Suomenlinnassa kävi pappi kahdesti tarjoamassa viimeistä ehtoolista, mutta isoisäni kieltäytyi siitä perustellen asiaa pastorille sillä, ettei ole tässä asiassa syntiä tehnyt. Hän pääsi sieltä elävänä pois ja eli pidempään aina vuoteen 1969. Hänen kertomuksensa muistan hyvin. Hän ei ollut tippaakkaan katkera, vaan puhui avoimesti asioista ilman tuskaa. Hänelle ne eivät olleet ongelma. Vihaisempi hän oli kommunisteille. Itse hän oli tiukka tannerilainen demari.

Siis vanhempani ovat tältä osin aika erilaisista lähtökohdista ja meillä ei ole politiikkaa kotona koskaan puhuttu eikä sihen näkyvästi osallistuttu, mutta aina on äänestämässä käyty.

Minusta ei nämä asiat enää parane repimällä. Montaa näiden kärsineiden lasta ei ole enää elossa. Joka tapahtumista jotain muistaisi täytyy olla yli 90v. Annetaan arpien olla ja keskitytään tulevaan.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Johannes - 24.07.07 - klo:20:55
Kansalaissota-keskustelu tuntuu täällä jotenkin oudolta, kun se ei ole pahemmin koskettanut pohjoisempia alueita pikkukuntineen.

Siis itsekään en tiedä ketään sukulaista, joka olisi ollut kansalaissodassa. Tokihan vastakkainasettelua on ja Lapinlahden sankarihautausmaalla on muistaakseni n. 10 valkoisten puolella taistellutta, jotka tosin taitavat (ainakin melkein?) kaikki olla Viipurin valtauksessa tai muualla kaatuneita, kun lähtivät sinne vapaaehtoisena. Sitten paikalliset punaiset ovat jonkun valkoisten junavaunun pysäyttäneet täällä, mutta junaan oli tullut varoitus ja ihmiset olivat lähteneet junasta edellisellä asemalla. Siinä on siis ollut kahakka lähellä, mutta verenvuodatukselta vältyttiin ennakkovaroituksen ansiosta.

Muistaakseni kerroinkin jossain ketjussa (vai kerroinko?) että isoukkiani oli varoitettu lähtemästä suojeluskunnan tiettyyn kokoukseen, kuulema punaiset olisivat mäen alla vahtimassa, että henki lähtee jos meinaa kokoukseen illalla lähteä. Isoukki jätti siis kokouksen suosiolla väliin.

Jotain tämmöistä kapinahenkeä on siis ollut, mutta ei varsinaisia taisteluja. Liekö kansalaissota koskettanut enemmän esim. Kuopiota, en tiedä.

Huomaa kuitenkin selvän eron 2. maailmansotaan, kun se koskettaa taas jokaista suomalaista tavalla tai toisella.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Salis - 25.07.07 - klo:06:50
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Jonkin evankeelisen sanomana oli se, että körttiläiset kansankirkossa puhuu erilaisista näkökulmista... "toisaalta ja sitten toisaalta". Se oli kritiikkiä. Mutta kun se on näin. Pseudopohjalaisena puhun vapaussodasta, mutta sisällissota tai luokkasotakin on totta. En ole subjektivisti enkä emotivisti, mutta meillä on erilaisia näkökulmia tähän sotaan. Ärsyttää se, ettei asiasta saisi puhua.


Ei vapaus-/kansalais-/sisällis-/luokkasodasta ole kielletty puhumasta. Vai tuntuuko siltä, että oikeuttasi ja vapauttasi puhua asiasta on jotenkin padottu?
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: tosikkoko - 26.07.07 - klo:13:27
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Jonkin evankeelisen sanomana oli se, että körttiläiset kansankirkossa puhuu erilaisista näkökulmista... "toisaalta ja sitten toisaalta". Se oli kritiikkiä. Mutta kun se on näin.

itsekin olen saanut samaa kritiikkiä, kuulemma se on väistelyä. Mutta minulle tämä "toisaalta, toisaalta" puhuminen on yksi syy miksi juuri pidän körttiläisyydestä, pitää olla tilaa ajatella, sallittua olla epävarma jne. Toisaalta, kaipa se on tottumus/persoonakysymys, joillekin sopii "yhden näkökulman liike" paremmin, se voi tuntua heidän kannaltaan jotenkin turvallisemmalta.
Otsikko: Niin tai näin tai noin?
Kirjoitti: Viisveisaaja - 26.07.07 - klo:20:10
Lainaus käyttäjältä: "tosikkoko"
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Jonkin evankeelisen sanomana oli se, että körttiläiset kansankirkossa puhuu erilaisista näkökulmista... "toisaalta ja sitten toisaalta". Se oli kritiikkiä. Mutta kun se on näin.

itsekin olen saanut samaa kritiikkiä, kuulemma se on väistelyä. Mutta minulle tämä "toisaalta, toisaalta" puhuminen on yksi syy miksi juuri pidän körttiläisyydestä, pitää olla tilaa ajatella, sallittua olla epävarma jne. Toisaalta, kaipa se on tottumus/persoonakysymys, joillekin sopii "yhden näkökulman liike" paremmin, se voi tuntua heidän kannaltaan jotenkin turvallisemmalta.


Körttien tapa tarkastella on parempi.
Olen sitä mieltä, mutta samaan hengenvetoon lisään, että kyllä sitä saa olla mielipuolta asiasta ja seisoa sanomisensa takana.

 Körttien pohdiskeleva ja erinäköaloja tarkasteleva tapa on hieno.
Kuitenkin miten se reaalimaailmassa toimii? Jos minä töissäni alkaisin liikaa pähkäilemään eritapoja miten työ tehdä tuskin saisin mitään aikaiseksi.
 Aika on suunnitella, mutta aika on toteuttaa suunnitelmat ja pysyä niissä. Vaikka tulisi neuvojia ja olisivat oikeassakin niin parempi tehdä niinkuin on suunnitellut, sillä neuvojat voivat olla väärässäkin.


Viimeaikoina olen miettinyt tota pieneksi tulemista ja alatien kulkemista.
Se sopii niinkauan kunnes tulee joku tilanne jossa toinen tekee väärin ja siihen tulee ottaa kantaa.
 Miten sitä voi sanoa asettumatta samalla toista ylemmäksi?
Miten voi yleensäkään pitää kiinni näkemyksestään ja tulisiko antaa toisen tehdä väärin ja antaa periksi, koska se on muuten omaa itsensä koroittamista kun alkaa mesomaan?
 Nöyränä maanmatosena kulkemisessa on hyviäpuolia, mutta miten se onnistuu käytänössä?

 Jos alkaa pitämään puoliaan ja viemään asioita väkisin vääntämällä eteenpäin, onko se aina paha?

Olisipa mullakin työ jossa voisi vaan olla humaani ja hyväksyvä, mutta kun joutuu väkisinkin selittelemään miksi näin ja pitää päänsä ja taistella ihmisten kanssa.
 Asiakkaille ei mikään ole koskaan hyvää ja aina kallista, olisihan se kivaa kun voisi vaan antaa periksi kaikessa ja olla pienellä paikalla vaatimaton ja hyväksyvä, mutta kun mun reaalielämässä ei voi.
Ei voi tulla pieneksi vaan on pakko tehdä ja uskoa eikä alkaa tarkastella asioita erinäkökulmista kovinkaan paljoa.

Vaikkakin Jumallalle kiitos ihan kivasti on asiakkaat nykyään suhtautunut ja maksellut laskunsa nikottelematta.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Hanna - 27.07.07 - klo:20:45
Alas nyt Viisveisaaja liikaa oio mutkia suoriksi. Jeesukseltahan se on lahtoisin se "toisenkin posken kaantaminen", mut kyllahan hankin heikkojen puolella oli. Ja kylla se on maailma sen verran minullekin opettanut, et "turpaansa saa" jos ei itseaan puolusta. Voisihan sen niinkin ajatella, et se on sita rakkauden kaksoiskaskyssa maariteltya itsensakin rakastamista kun itseaan puolustaa. Korttilaisyys on kuitenkin siita hyva "lahko" :lol: et en ainakaan itse koe olevani tilivelvollinen kun korkeintaan Jumalalle. Tuppaamma vaan ennemmin ajattelemaan Siionin virren sanoin pois ota mestarointi ja tuomitseva sointi, minunkin aanestani, ylhainen ystavaniJa kyllahan ne asiansa voi niin monella tapaa sanoa, kaipa siitakin tassa on kysymys?
Otsikko: Re: Niin tai näin tai noin?
Kirjoitti: mt - 29.07.07 - klo:21:44
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"
Olisipa mullakin työ jossa voisi vaan olla humaani ja hyväksyvä, mutta kun joutuu väkisinkin selittelemään miksi näin ja pitää päänsä ja taistella ihmisten kanssa.
 Asiakkaille ei mikään ole koskaan hyvää ja aina kallista, olisihan se kivaa kun voisi vaan antaa periksi kaikessa ja olla pienellä paikalla vaatimaton ja hyväksyvä, mutta kun mun reaalielämässä ei voi.
Ei voi tulla pieneksi vaan on pakko tehdä ja uskoa eikä alkaa tarkastella asioita erinäkökulmista kovinkaan paljoa.

Vaikkakin Jumallalle kiitos ihan kivasti on asiakkaat nykyään suhtautunut ja maksellut laskunsa nikottelematta.

Monet näkemykset ja suhtautumistavat, jotka soveltuvat hengelliseen elämään, eivät toimi työelämässä, jossa on saatava asioita aikaan. Kyllä Paavalikin hoiti käsityöläisen hommansa julistamisen väliaikoina, eikä Joosefkaan liene välttynyt napinalta, kun julkisti Egyptissä tuloverolinjauksensa.
 
Toimeksi on saatava, korosti Jaakko Eleniuskin taannoisessa seurapuheessaan Helsingin Seuratuvalla. Hän otti lähdön juuri veisatusta Siionin virsien iltavirrestä 234. Sen ensimmäisessä värssyssä sanotaan:
"Et aikaa turhuudessa saa viettää, ihminen. On aika Jumalamme, sen pitää omanamme vain hetken saamme, tiedät sen." Ja toisessa vielä tylymmin: "Kun väärin päivän käytin, sen tyhjin toimin täytin, en tyhmä valvonut". Tästä hän kehitteli Siionin virsien eettistä linjaa jotenkin niin, että hommat on hoidettava, ne maallisetkin. No, JE tapansa mukaan hivenen kärjisti, mutta tämäkin näkökulma on hyvä pitää mielessä.

Mt

P. S. Ja yrittäjänä tiedän, että asiakas on aina oikeassa, paitsi silloin, kun hän on väärässä, ja sen ilmoittaminen kuuluu palvelukokonaisuuteen ilman lisämaksua.
Otsikko: Vielä Löytyn puheesta.
Kirjoitti: dnasukil - 31.08.07 - klo:11:39
Täällä on runsaasti otettu kantaa Löytyn herättäjäjuhlilla pitämän puheen sisällöstä.
  Nostaessani esiin juhlilla Löytyn pitämän puheen aiheen, tarkoitin sillä vanhojen, jo sovittujen asioiden uudelleen esiin nostamista, siis arpeutuneiden haavojen auki repimistä.
  Kieltämättä ne olivat tälle kansalle kipeitä asioita vuosikymmenet, mutta viimeistään Talvisodan kynnyksellä asiat oli sovittu ja painettu unholaan, siitä oli väkevänä todistuksena Talvi- ja jatkosodan yksituumaisuus. Seistiin rinnakkain, niin vasemmistoon kuin oikeustoonkin lukeutuvat. Ei tunnettu minkäälaisia luokkaeroja. Meille oli tärkeää puolustaa kotejamme, kulttuuriamme, sekä ennenmuuta isiltä perittyä isänmaata.
  Aivan oikein, satman kyseli; mitä on anteeksi pyytäminen ja -saaminen ?
Samoin Seppos; antaa arpisten haavojen jo olla.
   Kun tässä keskustelussa toistuvasti on pyritty kaivamaan esiin syyllisiä, lienee samalla aihetta todellakin kysyä näin hengellisistä asioista keskustelevalta joukolta;Mitä on anteeksi pyytäminen ja- antaminen ? Vieläkö senkin jälkeen on kaivettava esiin ikävät asiat syyllistämällä joitakuita.?
  Me veteraani sukupolven edustajat emme halua enää keskustella jo sovituista ja anteeksi annetuista kipeistä asioista. Tuntuu ikävältä, että jatkuvasti jauhetaan näitä ja kuvittelen, että niin tullaan edelleenkin tekmään vaikka se ei kenenkään mieltä enää huojenna.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: PekkaV - 31.08.07 - klo:12:09
Voisiko Löytyn puheen innoitus olla tosiasiassa, että eriarvoisuutta on edelleen; että ei saisi sekoittaa erilaisuutta ja eriarvoisuutta nykytilanteessa, jossa nimenomaan eriarvoisuus on lisääntynyt ja erilaisuus vähentynyt? Veikkaisin, että kaksinapaistumisen juuria löytyy vielä myös kansalaissodan tapahtumista.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Pena - 03.09.07 - klo:15:03
Kansalaissodasta puhuminen tuntuu ikävältä arpien auki repimiseltä. Eikö se tarkoita, että arvet eivät ole vielä parantuneet. Niiden alla on yhä kätkössä joitakin tulehduspesäkkeitä. Sovinto ja anteeksiantaminen ovat vielä kesken.

Sen vuoksi kansalaissodasta pitääkin puhua ja sovintoa rakentaa edelleen. Sitten vasta asia on käsitelty loppuun, kun siitä voidaan puhua yhtä tyynen asiallisesti kuin esimerkiksi 30-vuotisesta sodasta tai nuijasodasta.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: llwyd - 03.09.07 - klo:15:30
Toki on syytä puhua ja käydä läpi tehtyjä hirmutöitä ja rikoksia kuten on tehtykin. En vain ymmärrä, että kenen nimessä oltaisiin enää pahoittelemassa ja pyytämässä anteeksi - itse olen syntynyt 60-luvun lopulla sosiaalidemokraattis-körttiläiseen perheeseen Etelä-Pohjanmaalla. En tunne olevani missään vastuussa valkoisten tai punaisten töistä, enkä tee erotteluja heidän suhteensa vaan näen kummankin osapuolen traagiseen historialliseen myrskyyn joutuneina suomalaisina, jotka eivät pystyneet vastustamaan väkivallan kutsua siinä hetkessä ja paikassa. En vain näe että olisi enää olemassa valkoista tai punaista, joiden puolesta Löytyn henkeen tehdä jotain postuumia tiliä, nyt on vuosi 2007, sotikoot ja setvikööt kuolleet hautuumailla asioitaan jos kiinnostaa.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: vaivainen mato - 03.09.07 - klo:21:55
Kevään -18 tapahtumia ei saada koskaan unholaan. Eilen (su) oli neloskanavalla ohjelmaa, jossa kerrottiin ko vuoden tapahtumista. Näin vain loppuosan ohjelmasta. Kirjallisuus kertoo tapahtumista varsin monipuolisesti: F.E S  'Hurskas kurjuus'. Juhani Ahollakin oli jotain kerrottavaa, samoin Iki-Kiannolla. (teosten nimiä en nyt muista). Runoilija Eino Leinollakin on sanottavaa.Vielä on muitakin, joita ei mainittu.
Maiju Lassila -> Ilmari Rantamala -> Algot Tietäväinen liittyy ko. vuoden tapahtumiin. Säveltäjä Toivo Kuulallakin on oma traaginen osansa.
Tapahtumat ovat vaikuttaneet tavalla tai toisella; histirian kirjoittamiseen, kirjallisuuteen, runouteen, säveltaiteeseen, maalaustaiteeseen ja elokuvien tekoon.
Näitten asioitten yli ei voi hypätä.

- On muistettava, punaiset lähtivät talvisotaan puolustamaan Suomea saatuaan luvan Tukholmasta Arvo Poika Tuomiselta. Hän oli siellä 'paossa' JVS:ia. 'Vieras valta ei saa loukata Suomen oikeuksia'.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: seppos - 03.09.07 - klo:22:00
Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"


- On muistettava, punaiset lähtivät talvisotaan puolustamaan Suomea saatuaan luvan Tukholmasta Arvo Poika Tuomiselta. Hän oli siellä 'paossa' JVS:ia. 'Vieras valta ei saa loukata Suomen oikeuksia'.


Tuohon lisäisin, että punaisia oli kahden värisiä. Oli Tannerilaisia demareita, jotka eivät Arvo Poika Tuomiseen päin katsoneetkaan ja sitten kommunistit, jotka kysyivät lupaa Tuomiselta. Näiden välinen rako oli todella suuri ja välit hyvin huonot.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Salis - 09.09.07 - klo:17:36
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
itse olen syntynyt 60-luvun lopulla sosiaalidemokraattis-körttiläiseen perheeseen Etelä-Pohjanmaalla.


Minäkin kokoomuslaisena eli kokkarina olen sosiaalidemokraatti, mutten sosialidemokraatti! :wink:
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: Satunnainen Etsijä - 16.09.07 - klo:01:37
Piti kesällä lähettämäni kiitokset Löytyn Jaakolle puheestaan Lahdessa, mutta niin vain jäi aikomukseksi (tie kadotukseen on kivetty hyvillä aikomuksilla), joten kun tällaisen keskustelun tänne pitkästä aikaa harhailtuani löysin, niin pistänpä sen sitten tähän:

Kiitos, Jaakko!!!

Nimimerkki
Itsekin kahden rintaman reunamilla kasvanut

- - -

Niitä, joita Löytyn puhe kummastuttaa vanhojen asioiden kaivelemisena pyytäisin vielä ajatuksella paneutumaan seuraaviin lainauksiin puheesta:

"Minä käytän siitä sodasta nimitystä: veljessota. Ukkini kahden sedän kerrotaan olleen nimittäin taisteluissa vastakkaisilla puolilla. Rintama meni siis keskeltä meidän sukuamme. Toinen veli oli valkoisten joukossa ja kaatui vallatessaan Tamperetta. Ja toinen veli, joka oli punaista Tamperetta puolustamassa, joutui vankileirille tänne Lahden Hennalaan ja palattuaan myöhemmin kotiinsa hän ensimmäistä kertaa syötyään kuoli. Suvullani on siis se tieto, ettei kumpikaan puoli voittanut sodassa, vaan kumpikin hävisi."

"Kuvittelen vankileirin yhdeksi veisaajaksi ukkini sedän, sittemmin Urjalassa ensimmäiseen leivän syöntiin kuolleen sukulaiseni. Minusta hänen ja kohtalotovereidensa veisuuseen oli oikeutus. Hävinneenkin kuuluu saada äänensä kuuluviin. Ehkä tarkasti kuunnellen se kaikuu yhä täällä Salpausselän hongikoissa. Yhtyykö sen särkynyt sävel näihin meidän veisaamiin armonkerjäläisten Siionin virsiin? Toivottavasti, sillä nyt voisi olla sovinnon aika."

"Näin minäkin uskallan toivoa, sillä puna-valkoinen rintama halkaisee yhä mieleni, muistoni ja sukuni. Näin uskallan toivoa, sillä pienten poikain housujen taskut ovat aikaa sitten ratkenneet heittokivien painosta, ja polvien haavat ovat arpeutuneet. Ja näin uskallan toivoa, jos kerran ”Kerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vain”!"

- - -

Neljän polven takaiset tapahtumat, joihin olen ihan osaton, määrittävät kuitenkin sitä, mitä minä olen, millaisen henkisen ja hengellisen perinnön olen saanut. Minun taustastani löytyy Suomen 1900-luvun alun historiaan vähintäänkin kaksi näkökulmaa. Ymmärrän erinomaisen hyvin kumpaakin. Vaan pystynkö edes omassa päässäni tekemään sovintoa niiden välille?

Kenties armo kannattaa silti.

- - -

Ps. Olen muuten sitä mieltä, että Suomen ev.lut. kirkon suurin virhe 1900-luvun loppupuolella oli poistaa tuo Löytyn lainaama Vähäväkisten virsi virsikirjasta.
Otsikko: Lahden herättäjäjuhlien seurapuheet
Kirjoitti: juhani - 29.09.07 - klo:00:02
joo