Siinä tulee sitten niin kumman selväksi se, että kun rupeaa seuraamaan omaatuntoa, niin ei pääse sanomaan heikkouden synniksi, eikä miksikään muuksi kuin ehdolliseksi synniksi sitä, mitä on harjoittanut. Omatunto sanoo sen, mitä on sitä vastaan tehty, ehdolliseksi synniksi, ja se on Jumalan sana, mitä hänelle omatunto sanoo. Ja siinä saa sitten kyllä jauhaa, ennenkuin suhde Jumalaan on taas oikea. Kun niitä syntejä kasaantuu sitten vielä useampia ja eri laatuisia ja aina uudistuvia, niin kai se on penseys tai synnin rakkaus, eli mitä se mahtaa olla, joka estää, niin ettei tohdi antaa Jumalalle täyttä lupausta, ei sitä, että antaisi koko sydämensä, sielunsa ja ruumiinsa, koko olentonsa Hänelle. Siinä on liuhalliselle mielelle liika rakkaita puolia, joista ei luopuisi, ja sentähden joutuu jakamaan sydäntänsä ja mieltänsä, josta taas saa kärsimisiä paljon enemmän, jos kerran Jumalan Henki asuu sydämessä ja omatunto valvoo, niin että synti syntinä pysyy, sen nimisenä, mitä se todella on.
Juho Malkamäki
(Ehdollinen tarkoittanee ehdoin tahdoin tehtyä syntiä.)