Vs: Eläimet 11.

[seppos]

Eläin se on haukikin, joten kalajutut tännekö?

Ensin tuli ihan tuosta läheltä poikanen, kun heitin vieheen sinne missä molskahti. Joku max. 30-senttinen, ja päästin takaisin järveen kasvamaan, kun oli koukku ihan siististi alaleuasta vain läpi. Siirryin kortteen täytämään lahteen, etsin sieltä sen avoimemman paikan, ja lilluttelin viehettä melkein kuin pilkkien (vaikka se virvelissä kiinni oli), ja eikös vain sillä tekniikalla tarttui toinen, paremman kokoinen, mutta pääsi mokoma irti. Joskus on käynyt niin että hauen irrottua koukusta olen heti samaan paikkaan heitettyäni saanut sen iskemään uudelleen, mutta tämä ei nyt tehnyt niin. Hauki oli tilattu pöytään, mutta tyhjin käsin oli järveltä palaaminen.

Pari mietityttävää juttua: Ensiksi mitähän mahtaa kalastuslupateknisesti olla tuo, että käytän uistinta kuin pilkkiä? Onko se ongintaa, josta ei mitään maksaa tarvitse? Ja sitten omasta mielestäni käytin ruovikkouistinta, mutta ruohikkouistin se on esim. Rapalan sivujen mukaan. Minusta ruohikko on se maalla kasvava juttu, eikä järvessä mitään ruohikkoa sentään ole vielä, vaikka se umpeen yrittääkin kasvaa

Ruovikko/ruohikko se pieni ero.

[Riitta-mummi]

Pihassamme on oleillut rusakko. Eilen seurasimme sen iltapesua ja ilta-ateriaa.
Se oli se laiha ruippana ja luulen sillä olevan poikasia koska se nuoli nisiään.

Nyt juuri hetki sitten niitä olikin kaksi. Uusi kaveri on valtavan iso, ja jotakin niillä oli mielessä, sellaista oli meno hietikolla ja nurmikolla. Oliiko jo uuden poikueen aika.

[Riitta-mummi]

Nyt aamulla näin pihassa rusakon poikasen. Ei se aivan pieni ollut, mutta aikuista puolta pienempi kuitenkin.

Oliko lähtenyt emon perään hyviä ruokamaita etsimään. Arka se oli, mutta kahteen kertaan näin kuitenkin.

[Pena]

Hain tietoa jäniksenpojista. Ne jätetään omilleen jo parin viikon iässä. Vain viidennes elää lisääntymisikään asti.

[Pyryharakka]

No ei oikeastaan ihme ollenkaan. Niin rohkeita ne ovat ja kokemattomia, esim. auton edessä juoksemaan. 
Tänään lenkillä tuli keskenkasvuinen rusakko vastaan aamupäivällä, auringonpaisteella, pomppien keskellä tietä. Pysähdyin oitis paikoilleni. Rusakko katseli ensin kauempaa. Sitten se pomppi tietä pitkin muutaman metrin päähän. Istahti katselemaan minua. Se varmaan mietti, mikä tuo on? Tovin pähkäiltyään, se päätti lähteä. Loikki muutaman metrin takaisinpäin ja sitten komealla loikalla ison ojan yli kesantopellolle.

[1944]

Olen ollut antavinani oravillekin ruokaa, niin näyttää siltä, että poikaset senkun pienenevät. Voiko olla mahdollista, että tässä huushollissa on kolmet oravan pesät. Kuuset ovat jo niin isot, että niiden oksistoon ei riittävästi näe.

[Riitta-mummi]

Tiesin tuon imetysasian, ja siksi ihmettelinkin kuinka pikku-rusakko osasi suunnata emonsa ruokamaille. Vaistolla varmaan. 

Samaa huolettomuutta osoittavat valko- ja kanadanhanhien poikaset.
Eilisellä aamulenkillä Kariniemen puistossa isot hanhet uivat laivueena tai ruokailivat nurmikoilla. Poikaset olivat asettuneet aivan Kariniemenkadun reunaan muutaman 'lapsenlikan' paimentamina. Pari jo yritti mennä kadun yli aivan meidän auton edestä matkalla Kisapuiston puolelle. 

Jos tapaturmia tulee, varikset ovat kyllä nopeita siivoamaan.

[öppiäinen]

Pihalleni kipitti juuri siili. Asettui lepäilemään terassin nurkkaan suojaisaan paikkaan. Keräsin kuunliljan juurelta kaksi lehtokotiloa evääksi, haisteli toista muttei ainakaan heti syönyt. Olisi kyllä oikein tervetullut vieras juuri niitä kotiloita hävittämään ja kyllä niiden siilin ravintoon kuulua pitäisi.

Nyt se kävi ihan tuossa villasukkani vieressä! Ja nyt heiluu tarha-alvet, kun se kulkee siellä. Lieneekö vakituisempikin vieras pihallani?

[Pyryharakka]

Minulla on mennyt varmaan pari kolme vuotta, etten ole siiliä nähnyt. Niitä ei enää liiku meidän pihapiirissä, ainakaan en ole nähnyt. Viiko sitten näin sentään yhden siilin, mutta kaukana meiltä. Se kipitti illalla tien yli autoni editse. Onneksi oli hiljainen liikenne ja ainakin sillä kertaa se selvisi tienylityksestä.

Kastelin eilen sisiliskon. Se oli vahinko. Meillä on pihassa vanha kaivonrengas, jossa on kesäkukkia. Kun kaadoin niile vettä, kukkien alta livahti pieni sisilisko. Se jäi kaivonrenkaan ulkopinnalle heinien suojaan. Sieltä se katseli minua. Lausuin sille pahoitteluni. Ei ollut tarkoitus säikytellä eikä kastella. Minusta sisiliskot on kivoja otuksia. Niitä asustelee aina pihapiirissämme. Usein niitä näkee talon tai aitan rappusilla.

[öppiäinen]

^Sisiliskoa taas minä en muista nähneeni useampaan vuoteen. Toisessa mummolassani niitä oli paljon.

Täydensin iltakävelyllä nisäkäshavaintoja rusakoilla ja joillakin lepakoilla, paikasta ja käytöksestä päätellen pohjanlepakoilla. Pitäisi hankkia lepakkotutka niin olisi helpompi tunnistaa niitä; niitä kyllä näkee aika usein. Ja sitten talloin harmikseni lyttyyn ison kovakuoriaisen jota sitäkään en tunnista lajilleen. Näytti ihan joltain suursukeltajalta, kun sitä katulyhdyn valossa tarkastelin, mutta miksi sellainen olisi asvaltoidulla tiellä 150 metrin päässä lähimmästä vesistöstä 

[öppiäinen]

Nyt kun lueskelen lepakoista, selviää samalla asia jota olenkin miettinyt, eli katulamppujen valon väri. Ne oranssinkeltaiset ovat siis suurpainenatriumlamppuja. Olen miettinyt, miksi kaupunkien etenkin isommat kadut pitää valaista oranssilla valolla, ja tuoltahan se tieto löytyy: Aiempi vaihtoehto elohopeahöyrylamppu on kalliimpi ja sittemmin myös kiellettiin. Lepakkoja keltaisten lamppujen ympäristössä ei kuitenkaan ole. Ehkä ne eivät houkuta hyönteisiä samoin? Nythän katuvaloja taas vaihdetaan valkoisiksi ledilampuiksi (ja minun pitänee ruveta kulkemaan lippalakki päässä kun ne häikäisevät).

[Pyryharakka]

Ukkokullan piti tänään lopettaa rusakonpoikanen. Se löytyi aamulla meidän riiheltä makaamasta. Hän toi sen minulle pihalle nähtäväksi. Luultiin ensin, että se oli vain niin säikähtynyt, että jähmettyi paikoilleen. Sen sydän löi tuhatta ja sataa.
Otettiin pari kuvaa ja laitettiin Facebookiin. Se oli melkein saman kokoinen kuin Tiitin Boris-kääpiökani.
Ukko vei sen takaisin löytöpaikkaan. Ajateltiin, että kun se tokenee, niin lähtee. Vaan eipä lähtenyt. Päivällä kävin katsomassa. Kyhjötti samassa paikassa. Yritin tarjota apilaa. Ei kelvannut.
Myöhemmin se yritti lähteä, mutta takakäpälät ei totelleet. Etukäpälillä se yritti nousta, mutta takajalat ei reagoineet.
Mitään näkyvää vammaa ei ollut. Luulisi jonkinlaiset jäljet olleen, jos se olisi vikuuntunut jonkun pedon hampaissa tai kynsissä. Ei jätetty kitumaan.   

[1944]

Kyllä, oikein toimittu. Luontokappaleita ei saa jättää kitumaan.

[Pyryharakka]

Niin oli eilen pupu mielessä, että unohdin kertoa sudesta. Meillä on tuossa ihan naapurissa Vapon suo. Näin kesäkuumalla nostavat turvetta vain öisin. Siellä konekuski näki toissayönä suden. Niitä ei niin usein täällä liiku kuin karhuja.
Sus sentään!

[1944]

Onko Kuurmanpohja siinä jossakin lähellä kinkeripiirissä? Olen aikoinani perehtynyt yhteen sota-aikaiseen karttaan, jossa en millään saanut po sanaa selville, kun se oli vahaliidulla "suunniteltu" taktista toimintaa täyteen.
Toisekseen: onko turvesoita siellä enemmänkin, kun olen ymmärtänyt, että jonkinlainen harjumuodostelma siinä olisi ja ne sotabunkkeritkin.  Meidän naapureina parin kilometrin päässä on parikin turvealuetta. Peipporämeenkin turpeen paksuus on tiedossa.

Näille rämeille ei voisi juoksuhautoja kaivaa. Ja meni elukoista aika paljon sivuunkin.