. Miksi kristityt välillä pitävät kaikkea ei uskonnollista automaattisesti pahana asiana? Itsekin olen joskus huvittuneena lukenut sana-lehteä, jossa isolla otsikolla mainostettiin, että nyt on tarjolla kristillistämangaa.
Minäkin olen miettinyt samaa asiaa! Olen ollut keksivinäni ainakin yhden selityksen ilmiölle joten alan taas filosofoimaan;
Kristillisyyden pitää ihmisen mielestä näkyä ja tuntua jotenkin, muuten sitä ei ole. Siis uskonnollinen ihminen ruokkii itse omaa uskonnollisuuttaan mm. tunne-elämän kautta ylläpitämällä jatkuvaa meditaatiota; -rukouselämää, raamatunlukua, kirkossa käyntiä jne. Jos nämä lakkaa niin lakkaa uskonnollinen tunnekokemuskin eikä ihminen enää koe olevansa uskossa. Se taas on kristillisyyden opetuksen mukaan melkein pahin tila mihin kristitty voi joutua: "penseys" -ei ole kylmä eikä kuuma. Mitä enemmän ihminen taas pyrkii ja vouhottaa, sitä lähempänä Jumalakin tuntuu olevan.
Tästä kaikesta johtuu että uskovaisilla on jatkuva pakon-omainen pyrkimys tehdä kaikesta hengellistä ja vastavuoroisesti kaikkea ei-hengellistä vieroksutaan. Se on "turhaa" ja "hyödytöntä" koska se ei hyödytä hengellisesti.
Sinänsä kyllä olen sitä mieltä aika vahvastikin että kirkossa pitää saarnata Jumalan sanaa eikä perunanviljelyä. Koko maailma on täynnä perunanviljelyä muutenkin ja jos yhtenä päivänä viikossa menen 1,5 tunniksi kirkkoon, en tosiaankaan halaua kuunnella saarnoja perunanviljelystä. Kyllä se Luther hyvin selitti lepopäivän pyhittämisen: että edes yhtenä päivänä viikossa olisi aikaa Jumalan sanalle ja pyhille asioille kun muutenkin koko viikko ja kaikki arki on täynnänsä kaikkea muuta. Jos joku on perunanviljelystä kiinnostunut niin kannattaa ehdottomasti ennemmin haleutua vaikka agrologiksi kuin papiksi! Lähetystyä on asia erikseen mutta tuskin ne nyt sielläkään sentään jumalanpalveluksessa perunoista saarnaavat.