Mitä sinulle Espoon heräätäjäjuhlat antoi?

[Teme]

Kuopiossa ja siitä pohjoisempana tuli MONTA tulekivenkatkuista saarnaa kuultua ja itsekin saarnattua. Se oli onneksi Jonkun Muun Kirkon piirissä kuin luterilaisen.

Teme

[llwyd]

"Olen armonkerjäläinen, ikävöivän uskon omistaja, alatien kulkija": sanoo  foorumilla kirjoittaja. Hyvä niin! - Jeremia oli alatien kulkija, jonka elämä monin tavoin havainnoittaa vuorisaarnan alun autuaaksi julistuksia (Matt 5:3-12). Ennen kaikkea Jeremia korostaa sydämen suhdetta Jumalaan: "Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut" (Jer 24:7). Ulkonaista ympärileikkausta tärkeämpi on sydämen ympärileikkaus (4:4) ja se, ettei laista muodollisesti kerskuta, vaan että se on kirjoitettuna sydämiin (31:33). Minun on henkilökohtaisesti murheellisena tunnustettava, etten täytä tätä mittaa. Olenko edes körttiläinen? Täytänkö kuitenkaan körttiläisyyden niitä mittoja, jota nykykörttiläisyys vaatii? Olenko tarpeeksi trendikäs kuuluakseni enää heränneen kansan riveihin?

En ole ymmärtänyt että trendikkyys olisi vaatimus. Jos olet erittäin tyytymätön nykykörttiläisyyden "sallivuuteen" niin sitten ehkä liike ei kelpaa sinulle. Sinä kyllä kelpaat, kun kerran jopa minäkin. Kaikki kelpaavat. Ja se ei kelpaakaan sitten kaikille.

[Liisa]

Tässä Laki&Armo-asiassa kun ei koskaan tule valmiiksi. Sitä pitäisi koko ajan kuulla ja opiskella, muutoin tulee sellainen unelias ja paatunut olotila.
Körttiseuroihin mennessä sitä yleensä toivoo, että edes joku niistä neljästä puhujasta käsittelisi sitä aihetta, mikä mielestäni on kaikkein oleellisinta Kristukseen suuntautuvalle ihmiselle: Laki, ihmisen loputon syntisyys, Kristuksen ansio.
Joskus harvoin siihen seuroissa törmään.
Suodattimetko korvissani vai puuttuuko se todellisuudessakin se Laki&Armo sieltä? Pullamössöä on tarjolla, jolla on toki oma tärkeä paikkansa myös.

Varovasti kommentoin sisällöistä, kun en koe itseäni varsin asiantuntijaksi. Viime aikoina ei ole puheista ihmeitä jäänyt mieleen - olen kai yleensä ollut niin työmoodissa, etten ole saanut itseäni vastaanottotaajuudelle. Mutta tuntuu, että laki on kuitenkin se, mikä aina jää. Jää kyllä tunne syntisyydestä, omista virheistä ja vajavuudesta, lähimmäisten ohi kävelystä, omaan napaan tuijottelusta ja ulkokultaisuudesta. Tuleeko se tunne seurapuheista, Siionin virsistä, muiden ihmisten kohtaamisesta ja niissä tilanteissa liikkuneista ajatuksista ja tunteista, vai pelkästään itsestäni - en tiedä. Mutta siihen sitten kyllä onkin jo ihan paikallaan puhe armosta.

Mitä körttituttavien kanssa sitten keskusteluja olen käynyt, kyllä siellä tuntuu muillakin usein olleen omantunnon asiat mielessä. Tiedä mistä sitten tulee. Onko ylipäätään tuntosarvet usein herkässä, mutta mikä ne sitten on alkujaan herättänyt? Jo rippikoulusta kuultu julistus ihmisen pahuudesta ja syntisyydestä? Kyllä se on selväksi käynyt. Omaa pahuuttaan vastaan on taisteltava, lähimmäisen parasta tavoiteltava. Vai pitääkö tämä arveluni alkujaankaan paikkaansa, en tiedä.

[mami]

Jaakko Elenius sanoo kirjassaan Vakavin kasvoin iloisin mielin:

"Seurat, joissa veisataan Siionin virsiä, täyttäisivät hyvinkin kaikki kristillisen kokoontumisen tunnusmerkit ilman puheitakin. Kun seuroissa on tullut tavaksi myös puhua, on paikallaan, että myös puheet ovat kristillistä julistusta eivätkä mitä tahansa hienostunutta elämän erittelyä tai ponnetonta juttelua.

Siksi seurapuheessa pitäisi olla Jumalan sanan molemmat puolet, laki niinkuin evankeliumikin - laki, joka liittyy tähän aikaan, nuhtelee, syyttää ja tuomitsee, ja evankeliumi, sanoma syntisen vanhurskauttamisesta, Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta."

[Penanpoika]

Hauskan raapaisun sain valokuvaajan työstä. Tuli sitä välillä istahdettua penkkiin veisaamaankin. Olin siis ensimmäistä kertaa talkoolaisena juhlilla. Siinä hommassa Herättäjäjuhlille ominainen yhteisöllinen meininki tuntuu todella käsinkosketeltavalla tavalla. Meillä oli todella mukava porukka tekemässä kuvaushommia.

[Kalistaja]

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin nimenomaan Penanpoika oli se "fotograafi", joka otti jossain katsannossa varsin veikeän kuvan lauantain pääpuhujista. Kuvan olen nähnyt myös painettuna.  :lol:  :lol:

[Penanpoika]

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin nimenomaan Penanpoika oli se "fotograafi", joka otti jossain katsannossa varsin veikeän kuvan lauantain pääpuhujista. Kuvan olen nähnyt myös painettuna.  :lol:  :lol:

http://ekortit.espoonseurakunnat.fi/kuvapankki/la-5-7-klo-13-paivaseurat-juhlakentalla/mpe1598.jpg/view?searchterm=matteus%20pentti

Onko se tämä sama joka juhlien sivuilla. Onhan tossa melko vakava tunnelma. Taisin ohimennen kuulla sen menneen johonkin lehteen.

[llwyd]

Oheisessa linkissä vähän vanhaa juttua, vuodelta 1985 Nilsiästä (ehkä jo tänne foorumiin linkitettykin). Elävästi muistuivat mieleen ne juhlat, joista nyt tuntuu yhtäkkiä olevan kovinkin pitkä aika - mutta lohdullisesti tuntuu olevan tapahtumassa paluu siihen lapsuuden tilanteeseen, että juhlat tosiaan ovat yksi vuoden todellisista kohokohdista. Espoon jälkeen on ollut jotensakin virkistynyt olo - kaipa sitä oli huolissaan miten tämä nykyinen, yleensä aika taitamaton kotipitäjä suuresta haasteestaan selviytyy. Hyvin selviytyi. Mutta ulkoisten asioiden lisäksi tuli sellainen tuntemus, että suuret kuivat alueet saivat kastelua, elävää sanaa virtasi niin puheista kuin virsistäkin. Ja niiden lisäksi tietysti se kovin vaikeasti sanoiksi puettava juhlien tunnelma - hyvää ja kaivattua hoitoa sai tälläinen erittäin marginaalinen körttikin.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=646&a=5762

[Mahjong]

Heti kun laitan Espoon herättäjäjuhla-CD:n soimaan, Sanaa tulee tuutin täydeltä. Tilasin CD:t H-Y:ltä. Suosittelen!
Minäkin  oli Nilsiässä 1985.

[vaivainen mato]

Nilsiässä oli hyvät juhlat. Olin kökässä kolme viikkoa. Sieltä (kökästä) jäi mieleeni laitapuolen kulkija, joka tuli kyselemään;' tuleeko ehtoollispöytä, se on tärkeä. Kuultuaan myöntävän vastauksen mies poistui tippa silmässä. Armoaterian kaipaus näkyi olevan suuri.

[jUHOMA4]

Suonenjoen herättäjäjuhlat 1945 ovat minulle mieleenpainuvimmat juhlat. Olin lähellä kun minulle läheinen henkilö jutteli hyvän ystävänsä Ellen rouvan kanssa ja kumpikin itkivät.
Moni teistä tietääkin syyn siihen .

[hm]

Minulle Laukaa 1980 oli mieleenpainuvin.

Olin keräämässä siellä kolehtia ja isäni oli kai liikennetoimikunnan pj. Ei juhlat kuitenkaan näistä syistä mieleen erityisemmin jääneet, mutta koin siellä jotakin, jota en osaa oikein selittää.

Liityin juhlien jälkeen H-Y:n jäseneksi.

[seppos]

Suonenjoen herättäjäjuhlat 1945 ovat minulle mieleenpainuvimmat juhlat. Olin lähellä kun minulle läheinen henkilö jutteli hyvän ystävänsä Ellen rouvan kanssa ja kumpikin itkivät.
Moni teistä tietääkin syyn siihen .

Se on ollut varmasti mieleenjääpähetki. Tuo miksi olisi ollut hyvä kysymys körttitriviaan. Tietääkö kukaan muu?

[Mörtti-57]

Sota oli juuri loppunu, mutta kyynelehet ei monella viälä pitkään?
http://uk.youtube.com/watch?v=DXXyFY0IMfg

[Kalistaja]

juhoma4 - olisiko itkun syy: Katajanokka!