Malla heitti foorumille viisauden professori Yrjö Egeströmin ajatuksena. Mietin tuota jonkin aikaa, lähinnä mitä on huono oppiminen, sillä se on ikäänkuin mielenkiintoisempi ilmiönä.
Minähän en näitä teorioita ole opiskelun kautta saanut tunteakaan, mutta elämän kautta ovat silmät ja korvat jotakin haviainneet.
Luin edellisen Pohdita-ketjun alkua ja havaitsin, että itsekin olen ollut jotakin oppimassa . Se mitä olen kirjoitellut luettuani kristillisiä mystikoita, on nyt koettua ja toteutuneeksi havaittua . Tarkoitan saavuttamaani rauhaa jota olin aina etsinyt. Olin kaivannut muutosta, ja muutos tuli ja pidän sitä hyvänä. Siis opin jotakin hyvää.
Jos huonolla oppimisella tarkoitetaan sitä, että jostakin suunnasta aletaan jakaa ohjeita kuinka tulee ajatella, käyttäytyä ja etenkin uskoa, se on mielestäni Jumalan muuttavan voiman ' tontille' tunkeutumista.
Sellaisella saavutetaan kopioita, josta joku muu kuin Luoja on mallin ja muotin valmistanut.
Silloin ilmenee mallioppimista joka on opittujen fraasien toistelua ja tietynlaista ' uskonnollista' käyttäytymistä matkimista.
Vertasin olemustani kiveen Kristuksen kirkossa. Kivi vaikuttaa kovalta ja vahvalta. Kuitenkin se voi lämmitä auringon paisteessa kuumaksikin, kiukaan ahjossa jopa tuliseksi. Se särkyy kun sitä moukaroidaan, mutta on muokkaajansa käsissä luja. Sillä on käyttötarkoituksensa, ehjänä ja hyvinmuotoiltuna.
Kivellä on ollut aina käyttötarkoituksia. Lasten ravinnoksi se ei sovi, eikä sitä kukaan hellä äiti lapselleen syötä. Pehmeä leipä on lapsen ravinto.