Rukous

[Leena]

Miten voi olla varma että on uskova?
On alkanut kiinnostamaan.

Kirkkoisä Augustinus on sanonut: "Kun hän alkaa kaivata minua, minä olen jo löytänyt hänet".  Augustinuksen käsityksen mukaan Jumala 
herätti sinut huomaamaan,   että voit olla varma siitä että olet uskova, kuten sanot, koska sitä kyseletkin. .  Näin minä tämän ymmärrän.

Varmaan jollakin olisi täydennettävää, ehkä eri näkemyskin.

Se mitä Mörtti puhuu synnintunnosta ja minäkin Hellaakoskea siteeraten, on sitten väistämätön puoli: Alkaa nähdä semmoista, missä on toiminut toisia kohtaan julmasti. Jeesus itse sanoo ´: Minulla oli nälkä, jano, olin sairas, vankilassa, yksin, vieras teille, ettekä te mitenkään auttaneet minua,...    ja selittää: Kaiken sen minkä jätitte tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, te jätiotte tekemä'ttä minulle... ja siitä se kurja olo tavallisesti herää, niinkuin siitäkin, että sanoin pahasti, olin julma, kadehdin...  ja sitten... en jaksanut antaa anteeksi... mitä pidemmälle kuljet hänen mukanaan, sitä helpommin huomaat tuon...  ja samalla saavasi anteeksi. Sitä kai Hellaakoski tarkoittaa.

Mitä luulet, Mörtti? Etten pane sinun suuhusi sanoja joita siellä ei ole.

[malla]

Olipa kiva tuo runo ja sanasi 

[malla]

Ja tuo viimeinenkin kirjoitus on mukava.
Saatan alkaa lukemaan runoja ja Raamattua.
Ja mukava, kun tämä on rukous-foorumi johon laitoin ensimmäisen viestini niin iltarukouksen kanssa menen nyt nukkumaan.  

[malla]

Luin Johanneksen evankeliumin ensimmäisen säkeistön.
Ja siinä 5. kohdassa sanotaan, että "5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt."
Aika mielenkiintoinen asia.
Alussa oli siis sana ja ajattelin että sana on tärkeä asia vieläkin.
Pitää taas lukea enemmän illalla.
Nukuin hyvin kun iltarkouksen luin ja ajattelin että se voidaan kuulla.  

[juhani]

Lutteerus sanoi, notta kaikki kastetut ihmiset ovat uskovaisia.

[Jampe]

Miten voi olla varma että on uskova?
On alkanut kiinnostamaan.

Lyhyt vastaus: -Ei mitenkään!

Mutta onneksi ei tarvitsekaan!  Saat uskoa omalla epävarmalla tavallasi eikä meistä kukaan voi sen parempaa itsestään todistaa ainakaan jos on rehellinen. Usko ei loppujen lopuksikaan ole eikä sen ole tarkoituskaan olla mikään on-off -tila. Jos rupeaa oikein tosissaan "uskovaiseksi" niin pian siinä unohtuu totuus ja oma syntisyys.  Tähän sellainen tarkennus, että evankeliumista ja Kristuksesta SAA olla varma (=ei ole pakko, mutta saa olla!), -mutta itsestään tai uskomisestaan ei edes SAA olla varma. Se olisi omahyväisyyttä.

[karjalaisenkyösti]

Lyhyt vastaus: -Ei mitenkään!

Paavalin tekstejä ja muutenkin Raamattua lukiessa näyttää vahvasti siltä, että sellainenkin vaihtoehto tuolloin oli, että voitiin tietää, että onko uskova vaiko ei.
Voihan olla, että noina aikoina ei vielä ollut kellekään nöyryys kihahtanut hattuun siinä määrin, että olisi ryhdytty pohtimaan sitä, että voiko uskossa olemistaan tietää, vaiko ei.
Nykyään tämä "nöyryys" on muotia: mitä epävarmempi uskonasioissa, sitä kirkkaampi kruunu kerran päässä.

[karjalaisenkyösti]

Lutteerus sanoi, notta kaikki kastetut ihmiset ovat uskovaisia.

Ei sanonut.

[Pena]

Paavalin tekstejä ja muutenkin Raamattua lukiessa näyttää vahvasti siltä, että sellainenkin vaihtoehto tuolloin oli, että voitiin tietää, että onko uskova vaiko ei.
Voihan olla, että noina aikoina ei vielä ollut kellekään nöyryys kihahtanut hattuun siinä määrin, että olisi ryhdytty pohtimaan sitä, että voiko uskossa olemistaan tietää, vaiko ei.
Nykyään tämä "nöyryys" on muotia: mitä epävarmempi uskonasioissa, sitä kirkkaampi kruunu kerran päässä.

Niin kai olisi hyvä, että itse olisi epävarma uskostaan, vaikka muut näkisivät sen jo matkan päähän. Ainakin se olisi parempi kuin päinvastainen.

[Leena]

Paavalin tekstejä ja muutenkin Raamattua lukiessa näyttää vahvasti siltä, että sellainenkin vaihtoehto tuolloin oli, että voitiin tietää, että onko uskova vaiko ei.
Voihan olla, että noina aikoina ei vielä ollut kellekään nöyryys kihahtanut hattuun siinä määrin, että olisi ryhdytty pohtimaan sitä, että voiko uskossa olemistaan tietää, vaiko ei.
Nykyään tämä "nöyryys" on muotia: mitä epävarmempi uskonasioissa, sitä kirkkaampi kruunu kerran päässä.

Paavalin aikaan kristinuskon merkitys oli hieman toinen. Se oli uusi asia, sekä juutalaisille että kreikkalaisille.  Jos joku oli kristitty, hän tiesi sen ja tiesivät toisetkin. Nyt moni on kastettu vauvana ja konfirmoitu teininä mutta hänelle on ehkä epäselvää mitä merkitsee olla kristitty.  Silti moni minunkin ateistiksi luulemani on ollut kaiukkea muuta, olen nolona saanut havaita. 
Vespasianuksen aikaan oli paras mitä harvempi tiesi että ollaan kristityitä.  Hän taisi olla pahin. Juuri ennen Konstantinus Suurta oli joku vainoaja, Nero on jäänyt muistetuksi kristittyjen vainoajana, vaikka hän oli muutoin ihan omalaatuinen tyyppi. Vespasianus niistä pahin oli.  Vaikuttaa siltä, että mitä pimeämpi on aika, sitä kirkkaammin erottuu kuka on kristitty. Me emme ole joutuneet sitä kokemaan.  Tahtoisin kyllä tietää, kysyykö Jumala sitä meiltä jollakin toisella tavoin. Hyväksytkö kärsimyksen? Katkeroidutko menetyksestä? Mitä teet, kun menetät? Itse tällä hetkellä kyllä ajattelen että niin käy. Mutta saatan erehtyä.  On vain niin lyhyt hetki siitä, kun Riitta-.mummi kysyi minulta: Jaksatko kuitenkin uskoa, ja kun vastasin kyllä, hän sanoi: No sitten ei ole mitään hätää. Silloin muistin että olin viikoksi unohtanut Isä Meidän -rukouksen, jota suuresti ihmettelen sillä tavallisesti vaivaan sillä koko lailla aivojani. Jos "Tapahtukoon Sinun tahtosi" yhtäkkiä mieleen palatessaan rauhoittaa sen kokonaan, se oli kyllä minussa asuva Pyhä Henki, joka sen rukoili ja Leenan tyynnytti.  Sillä hetkellä ainakin Leena oli kristitty... eikä tulisi elämässä ylipäänsä muuten toimeen. Joskus tuntuu että olisi turhaa edes yrittää elää muutoin. En pärjäisi. Ja jos olen siitä jokseenkin varma niin...  no on helppoa puhua suuria kun ei kiduteta. Mutta kuinka pärjäisin ilman - en ymmärrä.

[Pena]

Jotenkin jäin miettimään tuota Vespasianusta. Taisin juuri lukea hänestä ihan päinvastaista. Diocletianus sen sijaan mainitaan laajimpien vainojen käynnistäjänä.

[juhani]

Kyllä Köpille Martti Luther sanoi. Minä voisin sanoa Lutherin kasteeseen suuntaavia "nootteja".

[Leena]

Jotenkin jäin miettimään tuota Vespasianusta. Taisin juuri lukea hänestä ihan päinvastaista. Diocletianus sen sijaan mainitaan laajimpien vainojen käynnistäjänä.

Voi olla. Hyvä kun korjasit.

[karjalaisenkyösti]

Voi olla että samalla rukoilee jonkun homon tai lesbon puolesta. Onko se syntiä?

Homon, lesbon taikka heteron puolesta rukoileminen ei ole syntiä.
Tällaisesta lienee kristikunnassa varsin yhtenevä käsitys enkä taida tietää ketään, joka on edes muuta ehdottanutkaan.
Tuskin kukaan muukaan foruumilainen.

Syntiä on ennemminkin jättää ihmisten puolesta rukoileminen.
Syntiä on yleensäkin kaikki se, minkä Raamattu synniksi sanoo, syntiä on myös synnin sanominen luvalliseksi.

[seppos]

Homon, lesbon taikka heteron puolesta rukoileminen ei ole syntiä.
Tällaisesta lienee kristikunnassa varsin yhtenevä käsitys enkä taida tietää ketään, joka on edes muuta ehdottanutkaan.
Tuskin kukaan muukaan foruumilainen.

Syntiä on ennemminkin jättää ihmisten puolesta rukoileminen.
Syntiä on yleensäkin kaikki se, minkä Raamattu synniksi sanoo, sanoi ihminen sitten mitä sanoikaan.

Monet ymmärtävät tuon puolesta rukoilemisen mitä maitsit toiveeksi, että muuttuisivat, mutta se on turha ja naivi. Katselin uutisia tänään TV:stä ja siinä yksi irkon konservatiivi pyysi suojaa muilta, että voivat vapaasti tehdä  muille mitä haluavat. Pahempi juttu.