Nythän on sitten niin, että Tampereen koko keskusta on myllätty auki ratikkatyömaan takia, ja enemmän kuin vain keskusta. eli myös nuo Kalevan kirkon tienoon tiet. Kyllä siellä silti koettaa bussit pujotella ja ihmisiä aina välillä pysähtyä jollekin pysäkille laskemaan ja toisia mukaan poimimaan.
Työmaitahan on hauska katsella, ja oikeastaan ajattelin että Tamperetta voisikin tänä kesänä markkinoida työmaaturismikohteena. Muutama hotellikin sijaitsee sopivasti ikkunat savotalle päin niin että työn etenemistä voisi tarkastella huoneestaan poistumatta.
Vierailijoille suosittelen tietysti paikallisissa näkötorneissa piipahtamista. Esimerkiksi Pyynikin näkötorni (ja tornin juuren kahviossa kuuluu nauttia munkkirinkilä), tai modernimpana vaihtoehtona Tornihotellin Moro Sky Bar.
Hämeensiltakin on tätä nykyä kiinnostava nähtävyys, kun sitä puretaan, ja silti vain bussit puksuttavat yli. Hämeenkadun talojen arkkitehtuurista on paljastunut uusia kiinnostavia yksityiskotia, kun puut on kaadettu edestä pois. Ja nyt alkaa olla viimeiset hetket kokea muuan Tampereen tunnusmerkki, eli täristely Hämeenkadun katukiveyksellä bussin kyydissä. Minusta se on ollut jotenkin pikantti erikoisuus, etenkin silloin kun päivittäin kuljin siitä töihin, mutta tiedän että bussikuskit ja etenkin heidän selkänsä ovat sitä vihanneet.