Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Lars Mikael - 04.04.07 - klo:17:28

Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 04.04.07 - klo:17:28
Rohkenen jatkaa vielä keskustelua parannuksen tekemisestä viittaamalla Erkki Kaikkosen viimeisimmässä Hengellisessä Kuukausilehdessä olleeseen kirjoitukseen "Vielä siitä parannuksen asiasta" ja kehotukseen ottaa asiaan kantaa Körttifoorumilla.

Seuratessani Körttifoorumilla käytyä keskustelua sekä lukiessani Hengellisestä Kuukausilehdestä parannusta käsitteleviä kirjoituksia olen tehnyt havainnon: parannusta käsitellään hyvin yksipuolisesti.

Ihmiset ajattelevat useasti, että parannuksen tekeminen on itsensä paremmaksi tekemistä tai ainakin pyrkimystä siihen. Sitä ei Raamattu parannuksella tarkoita. Parannuksen tekemistä ei siis voida verrata - tällainen vertauskuva sallittakoon - vanhan auton vikojen korjaamiseen. Se on tunnetusti pääsääntöisesti hyödytöntä puuhaa.

Parannuksen tekeminen on ennen kaikkea Jumalan puoleen kääntymistä. Vanhassa Testamentissa kääntymisellä tarkoitetaan "täyskäännöksen tekemistä". Uudessa Testamentissa käytetään usein sanaa, joka tarkoittaa mielenmuutosta. Kääntyminen on siis elämänsuunnan täydellistä muuttumista. Mielenmuutos on radikaalia sisäistä muutosta, joka riistää vanhalta ihmiseltä vallan ja antaa sen Kristukselle.

Luther sanoo kolmannen uskonkappaleen selityksessä, ettemme me omasta järjestämme tai voimastamme voi uskoa Jeesukseen Kristukseen emmekä tulla hänen tykönsä, "vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa".
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 04.04.07 - klo:17:58
Olen ymmärtänyt, että kääntyminen ja parannus tarkoittavat lähes samaa. Kääntyminen on kai ensin tapahtuva suunnan muutos ja parannus on taivaltamista sen jälkeen kohti parempaa. Ellei kääntymistä tapahdu kulku käy huonompaan ja on siis rappiota. Jumala vaikuttaa niin suunnan tarkistuksen kuin oikealla tiellä etenemisenkin. Hänen työnsä tapahtuu kuitenkin seurakuntansa, siis ihmisten välityksellä ja saamme olla siinä työssä mukana. Taivaan enkeleitä ja ilmestyksiä suodaan vain harvoille.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: C-kortti - 05.04.07 - klo:09:58
Minä ymmärrän Jeesuksen opetuksen perusteella, että parannus, mielenmuutos, kääntyminen Jumalan puoleen, näkyy sitten myös sitä seuraavina hedelminä, uuden elämän merkkeinä. Ei ihminen niillä muutoksilla sinänsä ole otollinen Jumalalle, koska Kristus valmisti koko pelastuksen sielullemme, mutta silti niillä hedelmillä on arvonsa, kuten voimme lukea evankeliumista:


7. Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te
kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista
vihaa?
8. Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko
sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä minä sanon
teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
9. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee
hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."
10. Ja kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?"
11. Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon
toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin
".
12. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle:
"Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?"
13. Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on
säädetty
".
14. Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää
tekemän?" Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä
kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne
".

Tuskin uskoisimme vaikkapa ikänsä varastellutta, huorannutta ja valehdellutta ihmistä, joka sanoo kääntyneensä Jumalan puoleen ja uskoo Jeesukseen, jos hän edelleenkin jatkaisi vanhaa elämäänsä aivan samalla tavalla.

Usko Jeesukseen näkyy rakkautena Häntä kohtaan. Se näkyy haluna etsiä Jumalan tahtoa omassa elämässä.

Totisesti Kristus on ylösnoussut, muttei siksi, että jatkaisimme vanhojen syntiemme puolustelua ja eläisimme niissä.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 05.04.07 - klo:10:28
Kääntyminen on minun ymmärtääkseni samaa kuin parannuksen tekeminen. Vanhan testamentin käyttämämä sana kääntyminen ja Uuden testamentin käyttämä sana mielenmuutos on meidän Raamatussa käännettu sanaksi parannus.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: llwyd - 05.04.07 - klo:10:31
Synti on kiinnostava keskustelunaihe. Ehkä sitten kotitekoisesti itse yhdistän sen etäisyydeksi absoluuttisesta Jumalasta, mikä käytännön tasolla tarkoittaa tietysti etäisyyttä absoluuttisesta etiikasta. Tässä mielessä olemme kaikki synnin tilassa, aina olleet ja aina tulemme maailmassa olemaan - ihmiskunnan historia on synnin riehumisen historiaa. Ahneus, pelko, tietämättömyys, aggressio ja viha, perusteeton ennakkoluulo, lyhytnäköisen itsekkään edun korostaminen yleisen edun kustannuksella - kaikki nämä tälläkin hetkellä ovat tekemässä tätä ihmisen maailmaa helvetilliseksi paikaksi miljoonille, miljardeille ihmisille: vaellamme kärsimyksen laaksossa, toki suhteellisen onnekkaina kaikesta fyysisestä sorrosta ja puutteesta täällä rikkaassa pohjoisessa, mutta hyytävän kylmä on monessa suhteessa omakin yhteiskuntamme. Tälläkin hetkellä tuhansia vanhuksia makaa käytännössä heitteillä kroonikkosairaaloissa, tuhannet lapset ovat rakkaudettomassa tai pahemmassa tilanteessa, tuhannet aikuiset polttavan väsymyksen ja jaksamattomuuden kourissa kylmässä työelämässä, tuhannet jo siitä syrjäytyneinä toivonsa ehkä jo kokonaan menettäneinä jne. jne.

Paljastavaa on ettei tällä tilanteella ole mitään kovin suoraa yhteyttä uskonnollisiin asenteisiin. Silloin kun kristinusko oli vapaa uskonnonvapauden kirosta ja kaikki pakotettiin samaan "puhdasoppiseen" muottiin oli tämä ihmisen maailma aivan yhtä julma ja lyhytnäköinen kuin se nytkin on. Yksilöt ja uskonyhteisöt tulkitsivat kovin sopivasti Jeesuksen oppeja, muuttaen ne joskus täysin tuntemattomiksi voidakseen päästä parannuksen vaatimuksesta. Nytkin tietämätöntä, primitiivistä vihaa sataa naispappien, seksuaalisten vähemmistöjen, valistuksen ajatusten päälle kristinuskon, absoluuttisen hyvän Jumalan nimessä. Tekemättä on heidän parannuksensa. Mutta tekemättä on myös omammekin, vaikka suruttomia emme ole ja heikkoina pyrimme kohti Jumalaa: niin usein synti tiemme kuitenkin sulkee. Voimme vain heikkoina toivoa että silloin syntisten ystävän tie luoksemme kulkisi. Silti surun, synnin tunnossa on suurta merkitystä maailmassa olemisellemme: olemme edes tunnistaneet pahan itsessämme ja maailmassamme, se on ensi askel parannukseen - kiviseen, piikkiseen polkuun kohti absoluuttista. Sitä emme vain tässä maailmassa koskaan täydellisesti saavuta. Tekemättä jää tässä ihmisen maailmassa täydellinen parannus - mutta missä olisimme ilman sen vaatimusta, ilman kaukana siintävää päämäärää, muukalaisten isänmaata?
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 05.04.07 - klo:16:15
Lainaus käyttäjältä: "C-kortti"
Minä ymmärrän Jeesuksen opetuksen perusteella, että parannus, mielenmuutos, kääntyminen Jumalan puoleen, näkyy sitten myös sitä seuraavina hedelminä, uuden elämän merkkeinä.


Tottakai parannus on sitäkin. Puhuessaan parannuksesta kirkkomme kristinoppi sanoo: "Taivaallinen Isä odottaa, että herätetty ihminen kääntyy hänen puoleensa ja tunnustaa hänelle syntinsä. Herätetty ihminen pyytää niitä Kristuksen tähden anteeksi ja anoo voimia luopua niistä. Näin hän tekee parannuksen".

Koska vanha ihminen on meissä yhä jäljellä, me pysymme syntisinä koko elämämme ajan ja olemme jatkuvassa sisäisessä taistelutilanteessa. Tässä taistelutilanteessa tarvitsemme jokapäiväistä kääntymystä ja parannusta.

Kristuksen ristillä suorittaman sovitustyön vuoksi voimme olla turvallisella mielellä. Kristuksessa meillä on pelastus ja vapautus synneistä.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 05.04.07 - klo:17:55
Joidenkin tahojen mielestä parannuksen tekeminen on välttämätöntä pelastumisen kannalta, joittenkin mielestä taas parannuksen teko on armotyön seurausta. Kaikki näkevät parannuksen omalla tavallaan. Toiselle se on sitä, että on mentävä julistamaan sanaa kovaan ääneen jotta kaikki kuulisiva tparannuksestasi, tai auttaa köyhiä, joillekkin se on vain mielellinen tila, siis kuten jo mainittua uolla jossain aiakisemmin, pyrkimistä Jumalaa kohti.

Miten siis on, onko parannus teko ja vai seuraus? Onko se ollenkaan välttämätön.
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Kristuksen ristillä suorittaman sovitustyön vuoksi voimme olla turvallisella mielellä. Kristuksessa meillä on pelastus ja vapautus synneistä.

Mikä on siis parannuksen merkitys. Saatan tässä kysyä sellaista mikä tuolla aikaisemmin jo on tullut esille, mutta en sitä sieltä itse löytänyt.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: uskova - 05.04.07 - klo:19:14
Apostolien tekojen kolmannessa luvussa sanotaan:

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Jumalan kasvoista.

Todella, niin kuin Lars Mikael sanoi, usein raamatussamme kreikankielen sana joka tarkoittaa mielenmuutosta, on käännetty parannuksenteoksi.

Kääntyminen on käännös synneistään Jeesuksen puoleen, eli ei enää katsele syntisyyttään tai syntejään, vaan Jeesusta. Synti ja Jeesus ovat päinvastaisissa suunnissa, joten Jeesusta katsomalla synnit jäävät taakse.

Kreikankielen sana, joka on käännetty anteeksiannoksi harhaanjohtavasti, tarkoittaa: anteeksiantoa, sovitusta, vapautusta ja vapautta. Sen vuoksi syntien anteeksiantaminen on syntien anteeksiantaminen, syntien sovitusta, synnistä vapautusta ja vapautta synnistä.

Kun tätä ja mielenmuutosta saarnattaisiin, ihmiset vapautuisivat taakoistaan rauhassa, jonka Jeesus antaa. Jeesus ei anna niin kuin maailma antaa. Maailma antaa väärän rauhan.

On todella meillä ilosanoma :) anteeksianto, sovitus, vapautus ja vapaus... Jumalan armo ja rakkaus, mielenmuutos Jumalan rakkaudessa ja armossa.

Miksi siis moni meistä näyttää kuin meillä olisi surusanoma kannettavanamme? Miksi uskovat, joiden kuuluisi iloita siitä, että heidän nimensä ovat kirjoitetut elämän kirjaan ja joille on ilmoitettu ilosanoma, ovat niin surullisia? Iloinen syntinen sanoo surulliselle vanhurskautetulle: En halua samaa, olen iloinen ilman ilosanomiasi joka tuo surun ja kärsimyksen.

Minä näytän kantavani sanomaa, joka on okei, ihan hyvä. Onneksi, ei omin teoin vaan armosta Jumala antaa minun olla Kristuksen kirje maailmalle, josta näkyy mikä on evankeliumi, ilosanoma. Minä joka en itsessäni ole mitään, mutta kaikki minä voin Hänessä joka minua vahvistaa. Ei mitään kerskaamista itsessäni, syntisessä lihassani. Ainoastaan Jeesuksessa, jonka nimessä minut on luotu uudeksi, Jumalan Hengessä.

Siunausta kaikille, kirjoittelin taas mietteitäni asian pohjalta ja toivon, ettei kukaan loukkaannu mietteliäästä sävystäni. Rukoilen Jumalaa että joku voisi saada "armonvilauksen" kirjoitukseni kautta, vai miten olettekaan tottuneet kutsumaan ilmiötä, jossa Pyhä Henki paljastaa palasen Kristuksen armoa.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: vaivainen mato - 05.04.07 - klo:22:34
Parannuksen tekeminen tai tekemättä jättäminen on 'ikuisuus kysymys'
Raamatussa on:'Tehkää parannus', (= älkää yrittäkö korjata rikkoutunutta Jumalasuhdetta). 'uskokaa evankeliumi'. (= Kristus on kaiken suorittanut puolestanne.)'

Kristus on ristiinnaulittu syntiemme tähden, herätetty meidän vanhurskautemme tähden. Tämä on ylösnousemususko.

Tyhjä risti ja tyhjä hauta todistaa sen.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: C-kortti - 05.04.07 - klo:22:52
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"

Miten siis on, onko parannus teko ja vai seuraus? Onko se ollenkaan välttämätön.


Jos Jeesus kehoitti kuulijoitaan parannukseen, mielenmuutokseen, niin tuskin kutsumme Hänen kehoitustaan samantekeväksi? Ei, vaan se on välttämätöntä.

Parannuksen tekemisessä ihmisen mieli, joka perimmältään on mm. minäkeskeinen, ihmiskeskeinen ja nautintokeskeinen, muuttuu. Sinne sydämen keskelle on tullut Herra itse. Jumalan armosta ihminen alkaa etsiä "sitä mikä on ylhäällä, eikä sitä mikä on alhaalla." Siinä hommassa ei kukaan silti tule valmiiksi. Parannuksen tekemisen aihetta tulee eteen yhä uudelleen, roikkuuhan synti meissä kiinni, kuten Paavali opetti.

Siinä on kuitenkin ero, jos eräskin mies teki ensin parannusta rikollisesta elämäntavasta ja vuosia myöhemmin tuntee tarvetta tehdä parannusta itsekkäistä asenteista ja omavanhurskaudesta. En usko, että Herramme haluaa seuraajiensa rämpivän aina siellä alkumetreillä, aina niissä samoissa synneissä.

Tunnen itse parannuksen tehneitä ihmisiä. Joku on tehnyt parannuksen prostituoidun elämästä, toinen väkivaltaisesta elämäntavasta, yksi ylettömästä työnteosta, useampi päihteistä, kuten viina ja huumeet.  Pari tuttua on tehnyt parannuksen homoseksuaalisesta elämäntavasta. Itse sain tehdä parannusta monestakin asiasta, useimpien käskyjen rikkominen siinä suurimpana.

Parannuksen tehnyt ei enää puolustele menneitä syntejään, ei etsi niille oikeutusta, vaan kutsuu entisiä tekojaan synniksi. Hän kiittää Vapahtajaa, jonka veri on saanut pestä pois kaiken menneen ja uusi on tullut vanhan sijalle.
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin
että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
"

Jos Kristus ei olisi ylösnoussut, olisi kaikenlainen parannuksen tekeminen aika lailla turhaa puuhaa. Mutta Hän on ylösnoussut!

"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan
armon niin, ettei se jää turhaksi.
2. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja
pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika,
katso, nyt on pelastuksen päivä
."
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: C-kortti - 06.04.07 - klo:09:35
Lainaus käyttäjältä: "C-kortti"

Jos Kristus ei olisi ylösnoussut, olisi kaikenlainen parannuksen tekeminen aika lailla turhaa puuhaa. Mutta Hän on ylösnoussut!


14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 06.04.07 - klo:10:34
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"
Mikä on siis parannuksen merkitys.

Jumalan tarjoaman rakkauden vastaanottaminen: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)

Sinuhun turvaan, Jumala, jo vaivan alta päästä.
Minua kuule heikkoa ja häpeästä säästä.
Armollinen, nyt rukoilen, armahda Kristuksessa.
Sä linnani, saan turviisi paeta taistellessa.
(Paavon virsi; Sv 282, 1. säkeistö)
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 07.04.07 - klo:16:04
Se vain edelleen ihmetyttää että tuleeko parannus todella meistä itsestämme. Siis etä me omalla voimallamme käännymme Kirstuksen puoleen. Tällöinhän Kääntyminen olisi teko, mutta riittäkö siihen ihmisellä voimia?

Kun uskova kirjoitti siitä että paranus on ihmisen kääntymistä kristuksen puoleen ja synnin jätäämistä taakse, niin mieleeni nousi kysymys siitä, että yrittääkö ihminen tässä tulla kääntymyksellä synnittömäksi? Eihän imisestä tule edes jumalan vanhurskauttamisessa synnitöntä, vaan ainoastaan Kristuksen kautta saadun armon varassa Jumalalle kelpaava. Näin ainakin toivottavasti. Mikä silloin on oman voiman merkitys?

Jos kääntymys taas tulee Jumalalta, silloinhan se on Jumalan teko meissä eli seuraus, ei ehto pelastumiselle.

Erästä toista uutta Siionin virttä lainatakseni, "Oma voimani eihän riitä, edes voimaa pyytämään, sinä silti et syytä siitä, vaan autat etsimään." (Sv. 275)

Kun Jeesus kehottaa meitä kääntymykseen, niin mitä hän siis sillä todella tarkoittaa? Oman voiman varassa ponnistelua permpaan elämään synni alta, vai turvautumista Jumalaan?

Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"

Mikä on siis parannuksen merkitys.

Jumalan tarjoaman rakkauden vastaanottaminen: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)


Onko se siis todella näin helppoa? Mihin silloin jäävät kaikki hienot puheet elämäntavasta, parannuksen ulkoisista merkeistä.

Saattaa kuulostaa sekavalta, mutta aihe on melko vaikea, anteeksi.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Hölkänen - 07.04.07 - klo:19:50
Minä uskon, että Kristuksessa on riittävästi jokaiselle. Lestadiolaiset puhuvat parannuksen armosta, siis parannus todella on Jumalan armoa, jotain mitä omilla teoillamme emme ansaitse.

Lainaus käyttäjältä: "C-kortti"
Minä ymmärrän Jeesuksen opetuksen perusteella, että parannus, mielenmuutos, kääntyminen Jumalan puoleen, näkyy sitten myös sitä seuraavina hedelminä, uuden elämän merkkeinä.

Nimenomaan näin. Moni yrittää oikotietä, tehdä Jumalan mielen mukaisia tekoja saadakseen parannuksen armon. Se on väärä tie. Jumala armahtaa kenet tahtoo, eikä meillä ole siihen sanottavaa. Muuta kuin korkeintaan kiitos. :) Ja tästä kiitoksesta ne hyvät teotkin kumpuavat.

Kristityn elämän paradoksi on nähdäkseni, että oikein emme voi lisätä hyviä tekojamme, mutta pahoja voimme. Siis jos pidämme ristintyötä halpana ja käännymme yhä uudelleen synnin puoleen.

Omassa ajattelussani syntiä on myös itsensä korottaminen, pyrkimys lähemmäs Jumalaa, etäämmäs lähimmäisestä. Luotan siihen, että Jumala ottaa meidät kyllä ajallaan luokseen jos haluaa. Tässä maailmassa on mielestäni oikeampaa rukoilla kärsivällisyyttä rakastaa toista ihmistä kuin Jumalan salaisuuksien tuntemista.

Eksyinköhän jo aiheesta... :roll:
Otsikko: Vielä siitä parannuksesta
Kirjoitti: dnasukil - 07.04.07 - klo:20:42
Jos ajattelemme, että Jumala on salattu, kuten Raamattukin asian toteaa, myös Hänen toimintansa täällä on salattua. Aina emme ole varmoja mitkä olivat vaikuttimet jossakin asiassa,olinko itse asialla vai Jumala?
  Tämä ajatuttaa myöskin kääntymisen asiassa.
  Jos Jumala ei kiusaa ketään, (Raamatun toteamus,) kuitenkin elämässä tulee eteen asioita, tie näyttää nousevan pystyyn. Kuka ja mikä on tällaiseen tilanteeseen johtanut,ihminen vai Jumala? Kun omat mahdollisuudet ovat loppuun käytetyt, on pakko kääntyä Jumalan puoleen, tapahtuuko se ihmisen vai Jumalan tahdosta, pysyy salaisuuten ja tunnustaa tehneensä väärin, virheen, rikkonut käskyt.
 
   Muistiini on jäänyt Jussi Kuoppalan lausahdus ottaessaan kantaa herättäjuhlien yhteydessä juhien yhteyteen myöhäisiltaan järjestetyistä nuorten tilaisuuksista; " Iltamyöhällä kun on liikkkeellä Pyhän Hengen lisäksi muitakin henkiä".
  Puhuttaessa parannuksesta, mielestäni yksi sananlaskujen kirjan viisauksista ohjeistaa mielestäni asiassa melko pitkälle: "joka rikkomiksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" Siinä on eräs tärkeä avain parannuksen tekemiseen !
 Jostain olen lukenut vanhojen heränneiden puhuneen "armon päälle krossaamisesta." Tarkoittivatkohan he sitä, ettei tarvitse tunnustaa syntejään, luottaa vain armolliseen Jumalaan, tekemättä mitään,en osaa sanoa.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: uskova - 07.04.07 - klo:21:46
Lainaus
Kun uskova kirjoitti siitä että paranus on ihmisen kääntymistä kristuksen puoleen ja synnin jätäämistä taakse, niin mieleeni nousi kysymys siitä, että yrittääkö ihminen tässä tulla kääntymyksellä synnittömäksi? Eihän imisestä tule edes jumalan vanhurskauttamisessa synnitöntä, vaan ainoastaan Kristuksen kautta saadun armon varassa Jumalalle kelpaava. Näin ainakin toivottavasti. Mikä silloin on oman voiman merkitys?


Parannus tehdään rakkaudesta Jeesukseen :)

Ei siinä ole rakkaus että me rakastimme Jumalaa vaan siinä että Jumala rakasti ensin meitä, sanoo raamattu.

Eli Jumalan antaman rakkauden kautta vaikuttava usko, Jumalan mielen mukainen murhe ja Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen. Se ei ole ihmisen teko vaan Jumalan teko ihmisessä, Jeesuksen etukäteen ansaitsemana.

Ei ihmisestä synnitöntä tule, mutta ihminen vapautuu synnin orjuudesta. Liha pysyy loppuun asti syntisenä, mutta Jumalasta syntynyt uusi luomus on täysin synnitön ja puhdas alusta loppuun, vaikka lankeamisiakin sattuisi.

Synnistä vapaata elämää voi elää, kun vaeltaa Hengen mukaan eikä lihan.

Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, tarkoittaen että sielumme ja henkemme puhdistuu täysin synnistä, kun taas liha ei puhdistu eikä pyhity mihinkään vaan se loppuun asti pysyy syntisenä ja Jumalan vihollisena. Liha on heikko, mutta Henki altis. Uusi luomus Kristuksessa on paljon, paljon voimakkaampi kuin heikko liha, joten Jumala on antanut meille voiman elää synnistä vapaata elämää.

Miten muuten voisimme: Rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme ja lähimmäistä niin kuin itseämme?

Rakkaus ei satuta ketään, rakkaus ei tee mitään pahaa Jumalalle eikä ihmiselle. Rakkauden kaksoiskäskyssä täyttyy koko laki, koska rakkaus ei tee lähimmäiselleen pahaa. Raamattu sanoo, että meidän ei pidä rakastaa sanoilla vaan teoilla.

En tarkoita kuitenkaan, että tuo rakkaus olisi meistä lähtöisin tai meidän pitäisi ponnistella hirveästä täyttääkseemme nuo asiat, vaan Kristus on täyttänyt ne, Hän myös haluaa täyttää ne meissä, niin raamattu ilmoittaa. Vapauteen Kristus meidät vapautti, älkää antako sitoa itseänne uudestaan orjuuden ikeeseen, mainitaan raamatussa myöskin. Toisin sanoen olemme vapaita valitsemaan elämän ja kuoleman välillä, toisin sanoen hyvän ja pahan väliltä.

"Kaikille, jotka Häneen uskoivat, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi".

Niin, meillä on Isä taivaassa joka ei halua salata itseään lapsiltaan :) Mikä sellainen Isä on, joka salaisi itsensä lapsiltaan? Vanhassa testamentissakin Jumala ilmoitti itsestään paljon, mutta oli silti salattu Jumala. Nyt Hän on ilmoitettu meille Jeesuksessa, Hän ei enää ole salattu. Hän haluaa näyttää itseään enemmän ja enemmän purkamalla erottavaa synnin muuria meidän ja Hänen väliltään.

Emmehän halua olla orpoja? Erossa Jumalasta olemme orpoja, Jeesuksessa me olemme lapsia. Orvolla ei ole rakastavaa Isää joka pitää Hänestä huolen, orpo haluaa selvitä elämästään itse ja yrittääkin, orvolla ei ole perintöä, orpo joutuu ansaitsemaan kaiken, orpo on yksinäinen vaikka olisi ihmisten seurassakin, orpo ei saa lahjoja...

Siksi Jumala on antanut meihin Poikansa Hengen, joka huutaa: Abba! Isä! :)

Jos olemme Jumalan lapsia, emmekä enää orpoja, on meillä rakastava Isä joka pitää meistä huolen KAIKISSA ASIOISSA, enää ei tarvitse itse yrittää MITÄÄN, koska Hän pitää meistä huolen. Meidän ei itse tarvitse yrittää selvitä elämässämme vaan Isä antaa meidän selvitä ja vie meidät läpi vaikeiden tilanteiden, Hän kurittaa meitä rakkaudessaan. Meillä on perintö, meidän ei tarvitse ansaita mitään (muuta kun maallisessa työssä, mutta Jumala antaa meidän pärjätä sielläkin). Me emme ole yksinäisiä vaikka joutuisimme viettämään vuoden autiolla saarella, me saamme lahjoja...

Menestymme sielujenvoittamistyössä, kaikessa mitä käsillämme teemme, emme ole lapsettomia, ruoanlaitto onnistuu aina, stressi puuttuu, työt sujuvat, kaikki sujuu kuin rasvattu. Olemme kuitenkin vainottuja ihmisten puolelta usein, olemme ahdistettuja uskomme tähden, muttemme pahojen tekojemme tähden enää.

Voimme myös palvella toisiamme arkiaskareissa, vaikka vessan pesussakin ja monessa muussa asiassa, koska emme ole orpoja joiden motto on: minulle ensin, sitten muille. Kukin huolehtikoon itsestään.

Koska olemme lapsia, Isämme huolehtii meistä ja me huolehdimme toisistamme, mutta se on Isä joka ne teot tekee, koska ne ovat Hänen tekojaan.

Lapsi on vapaa eikä lapsen enää tarvitse turvautua vanhoihin, pahoihin tapoihin eikä mihinkään pahaan tekoon, ei tarvitse pitää itsellään mitään koska kaikki mikä on Isän, on meidän. Niin tuhlaajapoikavertauskin päättyy, vanhemman pojan osa oli tuo.

Kun pääsee parannukseen, eli mielenmuutokseen jossa hyljätään synnit, Jeesuksen veri puhdistaa ja päästään lapseuteen, nuo kaikki asiat tapahtuvat :) Siksi on tärkeää ensin etsiä Jumalan valtakuntaa, kaikki tämä annetaan siinä sivussa.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: vaivainen mato - 07.04.07 - klo:23:47
Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että 'krossaaminen' on kerskumista.
Jos jollain on toinentieto tai käsitys, korjatkoon.

Riemullista ylösnousemusjuhlaa foorumiin osallistujille ja lukijopille
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: uskova - 07.04.07 - klo:23:53
Mitä on krossaaminen? :)
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: seppos - 08.04.07 - klo:08:45
Lainaus käyttäjältä: "uskova"
Mitä on krossaaminen? :)

'
Korskaamista, ylpeilyä
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: uskova - 08.04.07 - klo:08:55
Ok, kiitos selvennyksestä! :)
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 08.04.07 - klo:16:42
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"

Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"

Mikä on siis parannuksen merkitys.

Jumalan tarjoaman rakkauden vastaanottaminen: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)


Onko se siis todella näin helppoa?



"Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" (Matt. 7:14)

"Kaikki sanat uupuvat kesken,
kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.
Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
eikä korva täyttään kuulemisesta.

Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla."(Saarnaajan kirja 1: 8-9)
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 08.04.07 - klo:19:43
Ymmärsin nyt tuolat että parannus on synni hylkäämistä ja kristuksen puoleen kääntymistä.
Siis synnin hylkäämistä. Voiko yksikään ihminen tulla synnittömäksi niin kauan kuin hänen sydämmensä lyö tai veri kiertää hänen suonissaan? Voiko ihmisestä siis tulla maan päällä synnitöntä ja näin vanhurskasta?

Ja jos portti taivaaseen on kapea, ja tie on vaikea, niin kuinka tällainen sokea vaeötaja sinne voi perille löytää? Tunnenko kristuksen äänen vaikka se huutaisi korvani juuressa? Missä on siis parannus jota synnin alla oleva kaipaa.

On niin vaikeaa käsittää koko parannusta tai mitään muita näistä asioista. Mitä enemmän tutkii raamattua, sitä vaikeammalta näyttää tuo tie. jeesus itse sanoillaan vuorisaarnassa sulkee ihmisiltä tuon portin, mutta kuitenkin Jumala on sen meille avaava poikansa kuoleman ja tämän kärsimyksen kautta sovittaessaan meidän syntimme.


Kun Jeesukselt kysyttiin, kuinka ihminen pelastuu, hän sanoi, että ihmiselle se on mahdollista, mutta Jumalalle mahdollista. Misää silloin on parannus? Kysyn edelleen pelastummeko me parannuksen tehtyämme, riippuymatta siitä mistä se tulee. "Siellä missä on synti suuri, on armo suurempi." Pelastummeko siis ilman parannusta? Vai onko sittenkin niin että parannus on juuri tuo armo, niin kuin lestadiolaiset sen ilmaisevat.
Lainaus

Siksi on tärkeää ensin etsiä Jumalan valtakuntaa, kaikki tämä annetaan siinä sivussa.


"Oma voimani eihä riitä edes voimaa pyytämään..." Kuina silloin voi edes etsiä? Sama jatkaa: "On vain armoa jos saan jatkaa, täältä taivaan pitoihin."
Tähän voisin vielä sanoa, että isoskoulutuksessamme meiltä kysyttiin kirjallisessa kokeessa seuraava kysymys: Kuinka ihminen pelastuu?
Jos Oli vasttannut hyvästä elämästä, omahurskaista teoitsa jne. olivat Linko, Nuorva & co. piirtäneet vastaukseen pääkallon. Jos taas oli runoillut jotain armosta ja Kristuksen rakkaudesta, oli saattanut saada kukan.

Tämän keskustelun perusteella kuitenkin voisi katsoa ettei pelastus olekkaan niitä omahurskaita tekoja, joista meitä varoitellaan. Pystymmekö kuitenkaan näkemään omahurskauden ja aidon parannuksen armon välistä eroa?
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: llwyd - 08.04.07 - klo:21:40
En ymmärrä miten kukaan ihminen voisi olla synnitön... Varmasti täällä rikkaassa hyvinvointivaltiossa meillä on tilaisuuksia paljon vähemmän ilmeiseen syntiin. Mutta jokainen päivä tässä maailmassa on sadoille miljoonille pelon, nälän, vihan ja tietämättömyyden päivä: heikot eivät löydä turvapaikkaa ja vahvat käyttävät hetkellistä valtaansa väärin ja julmasti. Itse olen monen muun lailla välinpitämätön, mukavuudenhaluinen, en missään merkittävässä määrin pyri helpottamaan kärsivien osaa vaikka jokainen päivä tässä maailmassa on hätkähdyttävä moraalinen romahdus - mutta en hätkähdä, en pysähdy. Emme hätkähdä, emme pysähdy. Heikot ja hädänalaiset eivät saa apua, emmekä tuomitse huutavan äänenä korvessa vahvoja vallanpitäjiä. Jos vain synnittömät pelastuisivat, kukaan ei pelastuisi. Ansiosta emme saa pelastusta, eikä meillä ole mitään valtaa sitä toisilta kieltää tai jakaa, pelastus on järkemme ja tahtomme ulottumattomissa. Omasta mielestäni parannusta tarvitaankin teoissa, ei abstraktissa uskossa, etiikka, ei uskonto, on keskeinen asia tämän ihmisen maailman toivottomassa parannustyössä. Kristinuskon hämmästyttävä vapautuksen sanoma tuo armon meille tässä työssä epäonnistujille, meille heikoille matkalaisille. Mikään järki, mikään sydän ei siis saa kristinuskosta julman, sulkevan autoritäärisyyden uskontoa - sellaiset tulkinnat eivät ole kristinuskoa vaan epäkristillisyyttä, ihmisen kylmää vallankäyttöä uskonnon valepuvussa.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 09.04.07 - klo:10:14
Minun on helppo yhtyä Ilwydin ajatuksiin. Näinhän se todella on! Toivottavasti kukaan ei ole saanut minun kirjoituksistani toisenlaista tunnetta, tai sitten olen käsitellyt aihetta taitamattomasti.

Vielä uskosta: "se ei ole suoritus, meidän hyvä aikaansaannoksemme. Pikemminkin sitä voitaisiin sanoa tyhjyydeksi, tarpeeksi, puutteeksi, jonka Kristus täyttää sillä, mitä hän yksin voi antaa. Uskoa on verrattu tyhjään käteen, joka ottaa vastaan lahjan." (katkelma Uskon ABC-kirjasta)

Parannus, usko ja kivoitus on täysin Jumalan aikaansaamaa. Haluan vielä korostaa Raamatusta saamani käsityksen mukaan: "Usko ei ole - kuten jo olen todennut - suoritus, se ei ole mikään meidän tekomme. Mutta se on tarve ja avoimuus, joka on edellytyksenä sille, että voisimme ottaa vastaan sen, mitä Kristus tahtoo meille lahjoittaa." (lainaus Uskon ABC kirjasta)
---------------------------------
Kristus on ylösnoussut!
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: llwyd - 09.04.07 - klo:11:49
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Minun on helppo yhtyä Ilwydin ajatuksiin. Näinhän se todella on! Toivottavasti kukaan ei ole saanut minun kirjoituksistani toisenlaista tunnetta, tai sitten olen käsitellyt aihetta taitamattomasti.


Ei ainakaan minun puolestani! - ehkä olen siinä mielessä pessimistinen, etten kovin helposti voi nähdä ihmiskunnan kykenevän parannukseen koskaan ja siinä suhteessa taas optimistinen, että uskon että se siltikin armahdetaan. Mutta kun puhutaan parannuksen teosta ja kääntymisestä niin itse haluaisin ennen kaikkea nähdä sellaista parannusta ja sellaista kääntymistä, joka lopettaisi suruttomuuden ja välinpitämättömyyden maailman pahuuden suhteen, eikä niinkään että ne olisivat jonkun tietyn suuntauksen käsitysten mukainen teologinen esterata, joka pitäisi hyvässä ajassa ylittää puomeja pudottamatta. Parannusta kaipaisin siis tämä maailma silmissäni ja jättäisin kunkin huonoudessaan sille toiselle portille aivan toisiin käsiin; itse en kyllä usko, että sillä portilla kysellään puhtaan dogman ja siihen uskomisen perään. Kuka tietää - ei ainakaan kukaan ihminen.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 09.04.07 - klo:14:13
Paljon on meiltä salattu:

Salattu Herra, valtakunnassasi
Ei kuolevainen kestä valoasi.
On aivan suuri pimeyteni,
Kun peität kasvosi ja valon varjoot,
Ja tuntemuksesikin, jonka tarjoot,
On salattu.

Salattu tarkoitus on Jumalalla.
Hän lapsiansa johtaa armon alla
Täyttäen suurta armopäätöstään.
Aivoitus, jolla Poikansa hän antoi ja
armohelmastansa avun kantoi,
On salattu

Salattu elämä, kun Herra johtaa
Ja armossansa ihmissielun kohtaa.
Salattu sisällinen kristitty.
Maailma vain ei tunne armon lasta,
Kun sille uusi luonto Jumalasta
On salattu.

SV 94, säkeistöt 1-2 ja 4.

------------------
Jospa kaikki meille joskus selviää?
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: uskova - 09.04.07 - klo:18:50
Lainaus
Kun Jeesukselt kysyttiin, kuinka ihminen pelastuu, hän sanoi, että ihmiselle se on mahdollista, mutta Jumalalle mahdollista. Misää silloin on parannus?


Tässä kyseisessä raamatunpaikassa oli kyse kaikesta luopumisesta pelastuksen ehtona, ja siitä kuinka rikkaan on yhtä vaikea päästä taivasten valtakuntaan kuin kamelin neulansilmän läpi.

Pietari kysyi: kuka sitten voi pelastua?

Jeesus: Ihmiselle se on mahdotonta, Jumalalle se on mahdollista.

Pietari jatkaa, että hän ja muut opetuslapset ovat luopuneet kaikesta ja seuranneet Jeesusta.

Sitten seuraakin Jeesuksen lupaus, mitä saa jo tässä ajassa kun luopuu asioista. Satakertaisesti takaisin.

Jumalalle on mahdollista TEHDÄ MEISTÄ vapaita synnistä. Itse asiassa Hän pani sen täytäntöön jo n. 2000 vuotta sitten, Jeesus huusi: se on täytetty!

Jumalalle on todella mahdollista tehdä meissä ja meidän kauttamme se, mikä meille itsellemme on mahdollista tehdä. Ihmiset unohtavat Jumalan vallan ja voiman lihamme yli. Onhan Hän kaikkivaltias. Tähän on vain suostuttava, koska Jumala on antanut meille vapaan valinnan, valita Hänen antamiensa vaihtoehtojen väliltä ja maailman tarjoamien. Jumala on se, joka meille tarjoaa jatkuvasti tiettyjä asioita, esim. pelastusta, vapautusta, sovitusta, anteeksiantoa.

Lainaus
Siellä missä on synti suuri, on armo suurempi.


Tuo kuvaa murtumistamme synnin painosta. Kun näemme sen, miten suuri on pieninkin syntimme, lyyhistymme sen painosta ristin juurelle pyytämään armoa. Murrumme synnin suuruudesta, ja silloin armo on niin suuri, että vapaudumme synnin taakasta. Meidän ei tarvitse pitää sitä mukanamme eikä kärsiä omantunnontuskista, olemme saaneet anteeksi ja synti on ristillä.

On hyvä muistaa, että lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, siinä synti ja laki myös. Kun uskossa otamme vastaan tuon myös niin kuin anteeksiannon yleensä, emme vaella lihan mukaan (tehden syntiä) vaan Hengessä, niin kuin raamattu asian ilmaisee.

Väärällä nöyryydellä en päässyt kovinkaan paljoa lähemmäs Jeesusta, nimittäin on valheellista nöyryyttä se, että vähättelee itseään jatkuvasti, kun meidän tarttis kääntää katseemme itsestämme Jeesukseen, oman voimamme vähyydestä Jeesuksen voiman suuruuteen, joka on "kääntymistä".

Kääntyminen on kääntymistä omasta itsestä, omasta voimasta, omista haluista ja himoista, omasta järjestä ja ymmärryksestä Jeesukseen, Jeesuksen voimaan, Jeesuksen haluihin, Jeesuksen viisauteen ja ymmärrykseen.

Silloin olemme oikeasti heikkoja kun emme turvaa omaan voimaamme emmekä katso siihen. Silloin Jumalan voima tulee täydeksi heikkoudessa. Jos katsomme omien voimiemme vähyyteen, elämme oman vähäisen voimamme varassa. Kun katsomme Jumalan voiman suuruuteen, olemme todella heikkoja emmekä turvaa omaan voimaamme vaan Hänen. Silloin Hänen voimansa tulee täydeksi elämässämme.

Nöyryys on sitä ettei turvaa itseensä vaan Jumalaan, ei myöskään katso omaan heikkouteensa. Omaan heikkouteen vetoaminen ja nöyristely on käänteisylpeyttä ja omalla kohdallani oli myös tekonöyryyttä, niin suuri rakkaus syntiin että keksin tekosyitä vaikka Jumala tarjosi vapauttaan, voimaansa, rakkauttaan, Isyyttään, läheisyyttään jne.

Ollaan kaikki siunattuja Jeesuksessa! :) rakkaat veljet ja sisaret!
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 09.04.07 - klo:20:16
Joudun vielä viipymään tämän aiheen parissa, kun minulta kysyttiin henkilökohtaisesti: Mitä usko on?

Vastaan siihen "viisaampien suulla". Teksti on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen asettaman työryhmän mietinnöstä ETIIKAN KÄSIKIRJASUUNNITELMA osa "Luonnollinen moraalilaki luterilaisen etiikan perustana".

Otteita mietinnöstä:

"Luterilaisen käsityksen mukaan usko merkitsee Kristuksen reaalista läsnäoloa ja asumista kristityssä. Uskon välityksellä Kristus ja kristitty yhdistyvät toisiinsa. Tällöin kristitystä tulee osallinen Jumalasta, tämän elämästä ja rakkaudesta (partisipaatio).

Uskossa läsnäoleva Kristus valaisee kristityn järjen ja vaikuttaa tämän tahtoon niin, että tämä alkaa toimia rakkauden lain mukaisesti.

Kristuksen läsnäolo muuttaa kristityn asenteen siten, että hän oivaltaa rakkauden vaatimuksen, sen että rakkauden tulee olla pyyteetöntä.

Usko on pelastumisen kannalta välttämätön, koska vain uskon kautta Kristus on läsnä ja liittää kristityn itseensä sekä saattaa hänet pelastuksesta osalliseksi. Pelastus, uskossa annettavat lahjat, Jumala ja hänen elämänsä, ovat puolestaan rakkaus. Usko pelastaa sen tähden, että se lahjoittaa ihmiselle Jumalan rakkauden."
________________
Jumala on rakkaus!
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: uskova - 09.04.07 - klo:20:45
Lars Mikael: hyvä teksti lainattuna, yhdyn tuohon aika lailla kokonaan.

Täsmentäisin vielä, mitä raamattu sanoo uskosta ja mitä sana usko tarkoittaa kreikankielessä:

Lujaa luottamusta Jeesukseen, Hänen sanoihinsa, siihen, kuka Hän on ja mitä Hän tekee, kiinni pitämistä ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy.

Usko on myös kuuliaisuutta.

Uskossa voi vahvistua, niin epäusko sulkeutuu pois. Aabraham on tässä hyvä esimerkki. Uskossa vahvistutaan pitämällä kiinni Jumalan lupauksista ja päättämällä, että niiden on pakko olla tosia ja asioiden on pakko tapahtua, niin kuin Jumala on sanonut.

Kiitos Jumalalle uskosta, jonka Hän vaikuttaa! Kiitos Hänelle Jeesuksesta, joka on meidän uskomme alkaja ja täyttäjä! Hän ei jätä alkamaansa työtä kesken!
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 11.04.07 - klo:11:25
Lars Mikaelin toisaalla kertoma Aku Rädyn kysymys: tahdotko lähteä kulkemaan Elämän tietä? on kaunis esimerkki kehotuksesta kääntymykseen. Se ei ole vaatimus vaan tarjoutuminen oppaaksi. Parannus on sitten sitä kulkemista neuvottuun suuntaan. Jokainen askel on sentään jo lähempänä määränpäätä, vaikka olo tuntuisi yhtä vaivaiselta kuin ennenkin.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 12.04.07 - klo:15:27
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
ehkä olen siinä mielessä pessimistinen, etten kovin helposti voi nähdä ihmiskunnan kykenevän parannukseen koskaan ja siinä suhteessa taas optimistinen, että uskon että se siltikin armahdetaan.


Ihmiskunnan tekemän parannuksen suhteen olen samaa mieltä. Parannuksen  tekoon meitä kuitenkin kehoitetaan. Olen lausunut tästä mielipiteeni ja perusteluni tällä foorumilla, joten ei siitä sen enempää.

Ihmiskunnan armahtamisen näen eri tavalla. Jospa olisikin niin, että meidät kaikki armahdettaisiin. Kuitenkin, Jumalan Sanan perusteella näen asian toisin. Uskon Raamatun selkeään ilmoitukseen armahduksen suhteen.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 07.05.07 - klo:21:47
Luin jotain kirkkokurista lausuttua, missä avainten valta ymmärrettiin näin: Kirkko julistaa synnit anteeksi sille, joka tekee parannuksen ja pdättää anteeksiantamuksen siltä, joka ei parannusta tee. Minusta tällainen on sydämetöntä lakihenkisyyttä. Katumuksen pitäisi riittää; pystyykö syntinen ihminen aidosti edes siihen? Ymmärrän, että vasta synneistään vapautunut voi kääntyä ja lähteä kulkemaan parannuksen suuntaan. Valmiiksi parannus tulee kotona Jumalan luona, kun Hän parantaa meidät.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: vaivainen mato - 07.05.07 - klo:22:13
Avaintenvaltaa on käytetty ja käytetään väärin. Sillä orjuutetaan ihmiset omille teille, eli ohitetaan Kristuksen sovintotyö.  Kannattaa lukea J.Eleniuksen kirjoitus Joonas Laguksesta. Lagus sanookin 'Kristus riittää'.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 08.05.07 - klo:07:53
Muistan lukeneeni jostain, että päästämisen ja sitomisen avaimet on tarkoitettu oikeastaan asioiden (ajatusten, sanojen ja tekojen) lukitsemiseen eikä ihmisten. Niillä siis vapautetaan jotakin luvalliseksi ja suljetaan jotain kielletyksi. Olisikohan tämä juutalainen merkitys, jota kristillinen kirkko sitten muutti tai syvensi?

Toinen tulkinta, jonka muistan lukeneeni, on sellainen, että avaimilla sidotaan synti ja päästetään syntinen vapaaksi. Pitänee hakea kirjoista ja muualta tarkempaa tietoa.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: VileVee - 09.05.07 - klo:15:47
Tervehdys!

Ehkä tulin, raatosyntinen, tänne hurskastelemaan, mutta jos halutaan tehdä parannusta niin miksei samantien mennä tekemään sitä Golgatalle, jossa Jumalan Poika on meidän takia yltäpäältä veressä, ja jätetä omat ajatukset ja vanhojen viisaat opetukset parannuksen teosta sikseen? (ei minun spitaalinen järkeni ainakaan riitä sitä selittämään.)

p.s. hyvä lienee silti neuvo, jonka eräs nilsiäläinen talonpoika pappisystävälleen jutteli: "Jos minä harjoitetun tiedon ja ymmärryksen kautta rupeen Christusta etsimään, niin hän on pannut minun paulaan ja kovaan kiusaukseen. No minkä syyn tähden? Kristuksen vanhurskauden tähden. Tässä ei kelpoo minun nöyryyteni; jos minä opin kautta tahdon lähestyä Kristusta, mutta tässä täytyy minun langeta alastoinna Hänen armahtavainsa kasvojen eteen, jota minun järkeni ei annais koskaan rauhan aikana tehdä."
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: vaivainen mato - 10.05.07 - klo:14:54
Tuo oli sitä Paavalin opettamaa viisautta: Kristus kuollut meidän synteimme tähden. herätetty meidän vuoksi.
Kristus teki Golgatalla parannuksen meidän synneistämme.
Kristus on meidän parannuksemme, vanhurskautemme ja pyhyytemme.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: C-kortti - 11.05.07 - klo:09:47
Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"

Kristus teki Golgatalla parannuksen meidän synneistämme.


Ei se noin Raamatussa mene. Matteus 4.luku kertoo:

17. Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää
parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Jeesus saarnasi kuulijoilleen, siis meillekin, että meidän on tehtävä parannus, muutettava mielemme.

Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"

Kristus on meidän parannuksemme, vanhurskautemme ja pyhyytemme.


Raamatun mukaan Hän on se, joka vanhurskauttaa ja pyhittää, muttei ketään väkisin, vaan sen, joka pyytää sitä Häneltä.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 11.05.07 - klo:11:49
Niinhän se on, että Jeesus on jo tehnyt kaiken.

Usko on sitä, että pitää valmiiksi suoritettua pelastustyötä totena ja turvautuu siihen. "Hänen haavojensa kautta olemme paratut."
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 11.05.07 - klo:12:34
Herättäjä-Yhdistys on julkaissut "traktaatin", joka sopinee tuoda julki myös tällä foorumilla. Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu HERÄNNÄISYYDEN KOROSTUKSET:

Herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Toiselta ihmiseltä ei kysellä hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Hän antaa ajallaan, mitä kaipaava ihminen tarvitsee. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen perinnön hengessä luottamista Jumalan aikatauluun.

Ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen, jota körttiläiset kutsuvat omavoimaisuudeksi. Se on luottamista omaan uskoon ja uskon tekoihin. Kilvoitteleminen on sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin.

Parannuksen tekeminen on lähimmäisen hädän kyselemistä, pyrkimystä oikeudenmukaisemman ja armollisemman maailman rakentamiseen. Parannuksessa "onnistuminen" ei ole pelastuksen ehto tai merkki, sillä kukaan meistä ei täytä onnistuneen mittaa. Tämän vuoksi ajatus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta korostuu herännäisyydessä.

Pienessä nelisivuisessa julkaisussa on muutakin tietoa herännäisyydestä. Se on hyvä ojentaa sellaiselle sisarelle ja veljelle, joka kyselee, mitä herännäisyys on tänä päivänä?
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Liisa - 11.05.07 - klo:13:14
^ Näinpä, hyvää tiivistystä.
Aika lailla samainen teksti on myös HY:n etusivulla (http://www.h-y.fi).
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: C-kortti - 11.05.07 - klo:16:30
Paavali kirjoitti korinttilaisille mm. siitä erosta, mikä oli entisen ja nykyisen välillä. Ennen tuon kaupungin väki oli elänyt ujostelematta synneissään, mutta käännyttyään, tehtyään parannuksen he olivat muuttuneet:

9. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
11. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

He olivat kääntyneet "pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö". He olivat saaneet "synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa" uskomalla Jeesukseen (Apt. 26:18 ).
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 11.05.07 - klo:19:27
Paavalin kirjeet korinttilaisille tarkoittavat toki vain suurkaupungin pientä kristillistä seurakuntaa. Ei koko kaupungin väki ollut kääntynyt ja tehnyt parannusta. Eikä seurakuntakaan ollut mikään ongelmaton enkeliparvi, koska Paavali joutui näitä kirjeitä sille lähettämään joskus huoli sydämessä ja itku silmässä. Oliskohan siellä päässyt juuri se omavanhurskaus syrjäyttämään armon turvautumisen?
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: onesimus - 04.06.07 - klo:16:11
Tässä mielenkiintoista tekstiä parannuksesta:

http://www.sana.fi/raamattu/raamattua_oppimassa/pitaisiko_minun_tehda_parannus/
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: juhani - 22.09.07 - klo:21:09
Olen edesmenneen appiukkoni ajatusten kautta saavuttanut yhdenlaisen tai monenlaisen näkökulman parannukseen. Herrnhutilainen ajatus; kaikki maailma on pelastunut Kristuksen kautta. Looginen vastaus on se, että me emme tarvitse omakohtaista parannuksentekoa. "On tekemättä vielä mun parannukseni..." Wilhelmihän tarkoittaa juuri tätä samaa asiaa. Parannus ei ole moraalia tai oikeammin moralismia. Parannus tarkoittaa lain käytön hengellistä puolta. Hengellinen puoli on kauhua, Jumalan poissaoloa ja saatanallisuutta. Mutta Jumala on isäntä talossa ja saatana on renki. Me ollaan pikku porsaita. Porsas ei sano mitään.  :wink:
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Kalistaja - 23.09.07 - klo:10:10
"On tekemättä vielä mun parannukseni...", tuo "wilhelmismi" on myös realismia, ei auta ajan aallokoissa jos päätän itseni nyt parantaa, huomenna voi kaikki olla toisin, huomenna voin ajatella mitä vaan, unohtaa tänäiset puheet ja mietteet, parannus on korkeemmas käres. Toki parempaan voi pyrkiä, voi yrittää olla ihmisiksi...
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Salis - 24.09.07 - klo:10:55
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
"On tekemättä vielä mun parannukseni...", tuo "wilhelmismi" on myös realismia, ei auta ajan aallokoissa jos päätän itseni nyt parantaa, huomenna voi kaikki olla toisin, huomenna voin ajatella mitä vaan, unohtaa tänäiset puheet ja mietteet, parannus on korkeemmas käres. Toki parempaan voi pyrkiä, voi yrittää olla ihmisiksi...


Aivan: Kristityn pitää pyrkiä ihmisenä aina parempaan, tehdä hyviä tekoja, katua syntejään vaikkei se ei takaakaan taivasosuutta.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 24.09.07 - klo:11:36
Hyvien töiden tekeminen on paljon oleellisempaa kuin ns paheiden välttäminen.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Salis - 24.09.07 - klo:13:12
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Hyvien töiden tekeminen on paljon oleellisempaa kuin ns paheiden välttäminen.


 :lol: Heh. Sanotaan, että paheiden määrä on vakio. Kun yhden paheen jättää, tulee tilalle toinen. :wink: Mutta onks paheet syntiä? Alkoholin juominen, suklaan syöminen ja seksi ovat paheita. Minulle kelpavat kaikki nämä paheet, kunhan ei liikaa hamua. Mikäs on parempaa kuin kohtuumäärä paheita. :wink:
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: juhani - 28.09.07 - klo:23:44
Salis, sanopa se. Yritän pitää nämä paheeni rajoissa, mutta... :wink:
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 30.09.07 - klo:10:51
Kirjallisuudesta löytämiäni ja omiakin mielipiteitä parannuksesta:

- Parannus on luottamista Jumalan Sanan lupauksiin.
- Parannus on sitä, että myöntää tarvitsevansa Vapahtajaa. Ne, jotka                  kuvittelevat olevansa terveitä, eivät näe olevansa lääkärin tarpessa. Milloin ihminen ei ole tullut köyhäksi, kadotetuksi ja tuomituksi syntiseksi, ei hän tahdo myöskään vakavissaan tietää mitään syntisten Vapahtajasta.
- Parannus ei ole meidän suorittamamme teko.
- Jumalan Sanaa ei jaeta oikein, jos evankeliumista tehdään parannussaarna. Evankeliumi ei ole parannuksen saarnaamista vaan syntien anteeksiantamuksen julistamista.
 
Ei itseään siis yksikään
pois orjuudesta osta.
Vain Jumala armosta
voi nostaa turmiosta.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: onesimus - 30.09.07 - klo:10:59
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Evankeliumi ei ole parannuksen saarnaamista vaan syntien anteeksiantamuksen julistamista.


Voisiko tämän ilmaista myös näin:
"Laki on sitä, mitä meidän tulee tehdä 'Jumalan hyväksi'. Evankeliumi on sitä, mitä Jumala on tehnyt meidän hyväksemme."
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 30.09.07 - klo:12:32
Jumalan hyväksi emme voi tehdä muuten kuin tekemällä lähimmäisen hyväksi.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: onesimus - 30.09.07 - klo:13:54
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Jumalan hyväksi emme voi tehdä muuten kuin tekemällä lähimmäisen hyväksi.


Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Siinä on lain vaatimus. Sitä voi tietenkin yrittää täyttää tekemällä hyvää lähimmäiselleen.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Lars Mikael - 01.10.07 - klo:16:47
Lainaus käyttäjältä: "onesimus"
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Evankeliumi ei ole parannuksen saarnaamista vaan syntien anteeksiantamuksen julistamista.


Voisiko tämän ilmaista myös näin:
"Laki on sitä, mitä meidän tulee tehdä 'Jumalan hyväksi'. Evankeliumi on sitä, mitä Jumala on tehnyt meidän hyväksemme."


Hyvin ilmaistu.

Evankeliumi ei kuormita hätääntyneitä omiatuntoja hyveellisen elämän vaatimuksilla. Se yksinkertaisesti vain tarjoaa levon lain vaatimuksista. Se antaa tämän levon Kristuksessa, joka on täyttänyt lain meidän puolestamme. Saamme elää anteeksiantamuksessa Kristuksen tähden.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: juhani - 10.10.07 - klo:21:47
Usko ja rakkaus olivat Lutteerukselle kaikkein tärkeimmät asiat. Jumala antoi nämä asiat. Jumala loi uskon. Jumala loi rakkauden. Ei ihminen pysty itsessään tekemään uskoa eikä rakkautta.  :wink: Eikä mitään moralismia.
Otsikko: parannus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 20.10.07 - klo:09:43
Parannus on kai sellaista, että tehdään joku asia paremmin tai paranneellaan vaikka autoa siihen tulee parannus.

No körttien mukaan parannus on huononnus- Olenko tajunnut oikein?

Pahaksi huonoksi tuleminen saa aikaan paremmaksi tulemista. Siis Herran edessä pahemmaksi ja syntisemmäksi tuleminen ja pieneksi tuleminen?

Eli mitä pahempi, sen parempi?
Otsikko: Re: parannus
Kirjoitti: Sanneli - 20.10.07 - klo:20:55
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"
Parannus on kai sellaista, että tehdään joku asia paremmin tai paranneellaan vaikka autoa siihen tulee parannus.

No körttien mukaan parannus on huononnus- Olenko tajunnut oikein?

Pahaksi huonoksi tuleminen saa aikaan paremmaksi tulemista. Siis Herran edessä pahemmaksi ja syntisemmäksi tuleminen ja pieneksi tuleminen?

Eli mitä pahempi, sen parempi?

"Parannuksen tekeminen on lähimmäisen hädän kyselemistä, pyrkimystä oikeudenmukaisemman ja armollisemman maailman rakentamiseen. Parannuksessa ”onnistuminen” ei ole pelastuksen ehto tai merkki, sillä kukaan meistä ei täytä onnistuneen mittaa. Tämän vuoksi ajatus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta korostuu herännäisyydessä." www.h-y.fi
Otsikko: Re: parannus
Kirjoitti: onesimus - 20.10.07 - klo:22:08
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
"Parannuksen tekeminen on lähimmäisen hädän kyselemistä, pyrkimystä oikeudenmukaisemman ja armollisemman maailman rakentamiseen. Parannuksessa ”onnistuminen” ei ole pelastuksen ehto tai merkki, sillä kukaan meistä ei täytä onnistuneen mittaa. Tämän vuoksi ajatus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta korostuu herännäisyydessä." www.h-y.fi


Tämä on kyllä parannusta, mutta ei sitä, mitä Raamattu parannuksella tarkoittaa. Tai - korjaan, kyllä Raamattu tästäkin parannuksesta puhuu, kts. Ap. t. 24:3.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Viisveisaaja - 20.10.07 - klo:22:13
"Parannuksen tekeminen on lähimmäisen hädän kyselemistä, pyrkimystä oikeudenmukaisemman ja armollisemman maailman rakentamiseen. Parannuksessa ”onnistuminen” ei ole pelastuksen ehto tai merkki, sillä kukaan meistä ei täytä onnistuneen mittaa. Tämän vuoksi ajatus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta korostuu herännäisyydessä." www.h-y.fi
:::::::::::::
Noinko se on?
Kyllähän se parantelua ainakin on jos lähimmäisen hätään tuo apua ja kyselee siitä, Pyrkimys maailman armollisuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseen on myös varmastikkin jotain parannusta aikaansaavaa.

Onko kuitenkaan hengellisen parannuksenteko sitä niin sitä ihmettelen.
Minusta parannuksenteossa Raamatussa tarkoitetaan oman elämän synneistä pääsemisestä.
Tietenkään kukaan ei tässä ajassa synnittömäksi tule, sillä se asuu ihmisessä, Raamatun mukaan lihassa ja siitä nyt on vaikea irrottautua.

Outo määritelmä tuo jonka Eliiza esitti tai lainasi.

Minusta se näkymys jossa painotetaan omaa huonoksi ja syntiseksi tulemista on kivempi parannuksenteko malli.
Silloin armo tulee suureksi ja suhtautuminen lähimmäisiin muuttuu armollisemmaksi, kun huomaa kuinka itse saa anteeksi syntisyytensä ja suuren pahuutensa.

No kait siihenkin alkaa lähimmäisen hädän kysely sitten vaikuttamaan ja muu maailman parantelu.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 21.10.07 - klo:20:50
Tällaisen parannusehdotuksen haluaisin tehdä Hottentotti-loruun:
Miten ihmistä kutsuu, ei ole ihan sama;
Hottentotti on nykyisin Khoikhoi tai Nama.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: juhani - 21.10.07 - klo:23:30
Malmberg, jonka synnyinjuhlista tulin, sanoi, että herännäispapeista ja maallikoista ei yksikään pidä pyhitystä tärkeänä. Maallisen yhteiskuntakäytännön mukaan on se parannus tärkeää. Ei meillä ole lakisuhdetta Jumalaan. Jumala antaa armonsa mm. Hitlerille, Stalinille ja voi olla että minullekin. :wink:
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: vaivainen mato - 22.10.07 - klo:16:55
Joku profetoi vuosia sitten, ettäs armosta riittäisi minullekin.
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: juhani - 23.10.07 - klo:12:15
Parannusta Jumalalle ei tarvitse ihmisen tehdä. Edesmennyt körttipappi vain sanoi, että Jumala armollansa tunkeutuu helvetin syvempiin syövereihin asti. Ja vie syntiset ihmiset toiseen kotimaahan. :wink:
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 23.10.07 - klo:13:18
"Niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset (1. Piet. 4:6)."
Lueskelin juuri mitä Aimo T. Nikolainen tästä pähkäilee: - Vaikka olisikin varottava liian rohkeita päätelmiä, on kuitenkin tämän ongelmallisen UT:n kohdan sanomana Jumalan tekojen universaalisuus. Jumala on kaikkien ihmisten tuomari, Kristus on kaikkien ihmisten vapahtaja."
Otsikko: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: juhani - 23.10.07 - klo:22:13
amen!
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.08.14 - klo:16:15
Huomasin, että tätä seitsemän vuotta sitten käytyä keskustelua joku lukee. Hyvä että lukee, minäkin löysin tänne.

Luulin parannuksen tarkoittaneen paremmaksi ihmiseksi tulemista, synnistä irtaantumista.

Luulen nyt, että parannus merkitsee syntiseksi ja huonoksi tulemista. Toisen Parantajan apuun turvautumista.

Orjina me orjan töitä
teimme alla synnin lain,
pelko ruoski nääntyneitä
syvemmälle syntiin vain.
Nyt on poissa pakkovalta,
Kristus vapahti sen alta.

VK 84: 3
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: öppiäinen - 05.08.14 - klo:03:59
Luulen nyt, että parannus merkitsee syntiseksi ja huonoksi tulemista.

Äh. Jos pitäisi valita taivaalliset ilot ja Karitsan hääateriat, tai se että olisit edes vähän vähemmän paskiainen lähimmäisiäsi kohtaan, niin kumman ottaisit? Pakkohan se on moraalisen ihmisen tyytyä jälkimmäiseen, vaikka helvettiin tuomittaisiin kun ei ole kunnolla tullut huonoksi.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.08.14 - klo:07:08
Ymmärsit varmasti, että ajattelin parantumista pelastuksemme kannalta.  Toki parannus vaikuttaa myös ajalliseen elämäntapaamme.
Jos kiinnostaa, luepa sinäkin Oravalan Erämaan profeetta. Sen opetukset eivät vanhene.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 05.08.14 - klo:08:40
Huonoksi itsensä tunteva ihminen on usein parempi ihminen kuin itsensä hyväksi tunteva. Hän ymmärtää muitakin huonoja ja osaa olla heille avuksi.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Thomas McElwain - 05.08.14 - klo:08:53
Huomaan lopultakin olevani oikeassa seurassa. Saa nähdä pystynkö edes helvetissä veisaamaan Siionin virsiä nuotilleen.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 05.08.14 - klo:10:02
Erään kaskun mukaan helvetistä passitetaan pois, jos rupeaa kyselemään, missä seuraavat siioninvirsiseurat pidetään.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 05.08.14 - klo:10:47
Erään kaskun mukaan helvetistä passitetaan pois, jos rupeaa kyselemään, missä seuraavat siioninvirsiseurat pidetään.

Hyvä!   :023:
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Thomas McElwain - 05.08.14 - klo:11:03
Erään kaskun mukaan helvetistä passitetaan pois, jos rupeaa kyselemään, missä seuraavat siioninvirsiseurat pidetään.

Olen jo tottunut saamaan lähtöpaperit uskonnollisista yhteisöistä. Vuosia sitten, kun olin ollut Suomessa jonkun aikaa, menin kysymään papilta kirkkoon liittymisestä. Hän vain tokaisi, ettei minulla ole mitään syytä liittyä kirkkoon. Olen varmaan ainoa ihminen maan päällä, joka ei ole kelvannut Suomen ev.lut. kirkkoon.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.08.14 - klo:11:23
Joku kirkkoherra pelkää.  Jos ( ? ) sinut on kastettu, kuulut silloin Kristuksen kirkkoon. Herättäjäyhdistykseen varmasti kelpaat. :023:
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: öppiäinen - 05.08.14 - klo:13:41
Huonoksi itsensä tunteva ihminen on usein parempi ihminen kuin itsensä hyväksi tunteva. Hän ymmärtää muitakin huonoja ja osaa olla heille avuksi.

Voi joskus olla, mutta voi myös olla rasittava huonoutensa valittelija. Tai ettei edes kehtaa ilkeä ihmisten ilmoille kun on niin huono. (Tämä jälkimmäinen oli minulle privaattirippikoulua aikoinaan pitäneen lehtorin näkemys körttiläisistä. Itse taisi olla enempi Kansan Raamattuseuran ihmisiä.)

Luin myös kirjaimellisesti: "tulla huonoksi" on eri asia kuin "ruveta tuntemaan itsensä huonoksi".
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 05.08.14 - klo:15:03
Tuo lienee totta. Huonouteensa voi masentua, eristäytyä ja lamaantua. Siinä sitä armoa sitten tarvitaankin. En usko Riitta-mummin tarkoittaneen huonommaksi tulemista vaan sitä, että toteaa olevansa syntinen ja huono, kun ei enää vertaa itseään toisiin ihmisiin, vaan ainoastaan Jeesukseen.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.08.14 - klo:16:36
Pena, tulkitsit oikein. Huonous ei ole sairautta, vaikka valittelisikin. Valittaminen sopii körttiläisyyteen siinä missä hurmahenki vapaisiin suuntiin.
Kun herää huonommuuteensa, on se parannuksen oire ja alku. Kun huomaa tulleensa paremmaksi, se on sitä taantumista ja omaa voimaa.
Körttiläisyyden "käsikirjasta" saamani opit olin jo kantapään kautta jo todennut oikeiksi ja paikkansapitäviksi.   Voi kuitenkin olla, että kun olemme niin kovin erilaisia, niin Jumala on varannut toisille toiset tiet. Muuttumiselle on annettava tilaa.

Marisijat ovat erikseen. Siinä haisee tyytymättömyys.

Sitten on niitä hyviä päiviä, iloa ja kiitollisuutta, mutta se ei kestä kauan, ja pian taas koetellaan  kestävyyttä.  Room. 5: 3 - 5
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 05.08.14 - klo:17:23
Huonoksi itsensä tunteva ihminen on usein parempi ihminen kuin itsensä hyväksi tunteva. Hän ymmärtää muitakin huonoja ja osaa olla heille avuksi.

Tästä mie tykkäsin.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 05.08.14 - klo:19:15
Tästä mie tykkäsin.

Varmaan ajattelin noin tältä pohjalta: "Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan."
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 06.08.14 - klo:13:02
Varmaan ajattelin noin tältä pohjalta: "Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan."

Kyllä juuri näin. Arveluni mukaan saamme joskus seurata ihmisiä myös joilla on mennyt vähän hepankepan tämä maallinen elämä mutta jaksavat katsella kun nurin heitetään sitä juuri Jumalan työnä. Eipä Paavokaan siihen mitään voinut kun poikansa ammuttiin.

Jos ahdistuksen tie on edessämme
myös silloin Kristus meitä kuljettaa
Annamme Isän käteen elämämme
Hän itse meille rauhan valmistaa.

Arvelen ettei Riitta-mummi liioin tarkoita, että tulisi tehdä tietoisesti huvikseen rikkomuksia. "Missä synti on tullut suureksi, siinä armo on ylenpalttinen". Pyydän anteeksi, en muista mistä. Mutta jatko on Galatalaiskirjeestä. Onko meidän siis tehtävä syntiä....?
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 06.08.14 - klo:13:25
Niin ainakin ajattelen, että meidän ei tule varoa synnin tekemistä niin paljon, että lakkaamme tekemästä hyviäkin tekoja.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.08.14 - klo:14:05
On syntejä joille emme lihassamme voi mitään. Vaikkapa ajatuksen synnit. Tai sairauksien aiheuttamat katkeruuden teot. Niiden ei pidä kuitenkaan antaa nujertaa, vaan ymmärtää ne luodun, syntiinlangenneen ihmisen heikkouksiksi. Jumala niistäkin armahtaa.
 " Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta ! "    Perisynnistä pääsemme vasta kun aikamme on käydä tuomiolle.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 06.08.14 - klo:17:35
Tuo "sairauksien aiheuttama teko" pysyy minua mietityttämässä. Arvelen, että tulisi osata ja muistaa erottaa toisistansa väiliinen reaktio, tuskastuminen ja katkeroituminen, suuttuminen tyyliin " miks just mulle" sellaisesta, jossa ärtymys kohoaa suoraan aivoista, sille ei mahda mitään eikä jälkeenpäin edes muista.

Aikuisen kyseessä ollen tällaista on hankala uskoa olevan olemassakaan. Pahinta on, että tuohon menee itse mukaan ja alkaa vihata itseään, luojanluomaa kapistusta, vähintään epäillä itseään, sillä hallinnan menetys on erittäin epämiellyttävää. Sitä mieluummin ajattelisi kaiken todella omaksi syykseen, silloin voi ajatella että ensi kerralla minä hillitsen itseni.  Matkoilla sun muilla tällainen mahdollisuus pelottaa.

Eräs viime reissulla Italiaan matkustanut henkilö valitti, että häntä pidetään olemuksensa ja heikon kielitaitonsa takia psyykkisesti sairaana.  Kumma kyllä osui omallakin kohdallani oikeaan. Kumma sikäli että näitä on katseltu kolme vuosikymmentä. Ei näy päälle mielen maailma, onneksi on viisaampi punnitsemassa.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 06.08.14 - klo:17:46
Lyhyesti toinen mäkökulma.
Tuo "ajatuksin, sanoin ja töin, teoin ja laiminlyönnein" jättää usein miettimään.

Teko saattaa viedä hengen, sana johtaa vaikeuksiin jos liittyy väärään todistukseen lähimmäisestä ja suoraan iskettynä tekee paljon pahaa, mutta ajatus. Kun itsestäni tuntuu parhaalta ajatella ne pahat ajatukset ennen, kuin ne lipsahtavat sanoina saati tekoina.  Ajatella voisi sitä samalla, mksi jokin ärsyttää tai harmittaa.

Minun on mahdotonta pitää tunteita syntinä, ja tunne jota ei pueta sanoiksi työnnetään pois tietoisuudesta. Se purkautuu ennemmin tai myöhemmin sanoina tai tekoina, tai aiheuttaa oireita.

Eri asia on tietty helliä jotakin lempiajatustaan vaikka nyt siitä, kuinka tulee väärinkohdelluksi ilman syytä. Parempi etsiä syitä. Kuka viisas onkaan sanonut: kärsimyksen kohdatessa ihminen tutkii tekojaan ja etsii syytä. Ellei löydä, katso, ne ovat rakkauden aiheuttamia kärsimyksiä.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.08.14 - klo:18:10
Vain omia tekojani ja etenkin ajatuksiani tarkoitin kun kirjoitin mitä kirjoitin. Yritän kirjoittaa tiivisti, mutta ei ole ammattitaitoa asettaa sanoja niin, että ajatelmani tulevat aina oikein ymmärretyiksi.
Onneksi Leena kirjoitti: on sairauksien aiheuttamia tekoja ( sanoja ilm. ) joille ei voi mitään. Sairaus ei ole synti, vaan piiloitettua armoa.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: juhani - 15.10.14 - klo:10:52
Sairaus ei ole synti, vaan piiloitettua armoa.

Tämä on minunkin mielteissäni.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 15.10.14 - klo:12:14
Tein sitä esitelmääni kun tutustuin metanoian käsitteeseen käytännössä. Se käännetään parannus katumus tai modernisti mielenmuutos. En pidä modernista, muutan mieleni kaupassakin aika usein ja vien jonkin ostoksen hyllyyn kun näen jotain minulle paremmin sopivaa. Pidän dosentin  :026:  (no, siinä hän taas on) käsiteparista katumus ja kiitollisuus.

Hän  käyttää sitä yksinkertaisesti merkityksessä Jumalan puoleen kääntyminen. Katumus ei ole yhtä kuin syntien tuomista Jumalalle, se merkitsee syntisen tulemista, joskus ei edes niin vaan koska ainoastaan Jumala voi auttaa, tai koska selityksittä ihminen kääntyy sinne päin kuin magneettineula kohti pohjoista. Se tulee erittäin lähelle ahatusta, ellet jaksa edes sairastaa Herralle, sinun täytyy sitten ainoastaan sairastaa, ja on hyvin herännäinen  :kahvi: ajatus.

Kiitollisuus on Melanie Kleinin käsitteistössä konstruktiivisin olemassaoleva tunne, kateuden selättämisestä syntyvä. Kateudesta Klein kirjoittaa: Kateus on vihamielinen tunne, se voi hyvin vain nähdessään toisen kärsivän.

Klein siis ei ole jumalannaisia, hän on psykoanalyytikko. Kateus on personifioitu kai jotta sitä olisi helpompi ymmärtää.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 04.12.14 - klo:04:44
Miten ajattelinkaan tätä, tämä on kai kirkkojuttua tai arkkipiispajuttua tai mitä tahansa.
Mietin miten osaisin sanoa tämän.
Jeesus söi syntisten seurassa, ja yhdessä aterioimisella oli silloin suurempi merkitys kuin vatsan täyttäminen.

Mietin ja yritän olla täs itse epätekopyhä. Mutta minua kiusaa tuossa joukkopaossa kirkosta nyt yksi kysymys. Kuinka olisi Jeesus menetellyt? Lähtenyt läpyttelemään paremmin pyhien kattaukseen? Jättänyt syntiset omaan joukkoonsa?

Muistanpa kuinka Huoviselle ei annettu Ehtoollista. Oli niin syntinen piispa. Nyt otetaan Mäkisestä mittaa. Väitänpä että jos saisi infarktin järjestäisivät kiitoskokouksen.

Täällä ei pitänyt arvostella toidia ja oikein se onkin. Koko syksy on mennyt näyttämättä juur naamaani ja täyttämättä paikkaani kirkonpenkissä, ollut niii-in kiireellistä ja tärkeää tointa. Jos täs yekisi parannuksen ja vääntäis luunsa mihin tahansa kirkkoon valikoimatta vain olemaan osallistuva ja osallinen. Syntisten seurakunnassa. Jos vaikka tekis vähemmän pahojaan viikolla viivyttyään hetken hyvässä seurassa, antais tehdä kaltaisekseen.  >:(
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: vn - 04.12.14 - klo:08:18
Jeesus rakastaa ihmistä, etsii kadonnutta ja eksynyttä lammasta, jättää muut odottamaan.
Mielessäni pyörii Psalmi 91:15.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Liina - 04.12.14 - klo:10:40
Eri asia on tietty helliä jotakin lempiajatustaan vaikka nyt siitä, kuinka tulee väärinkohdelluksi ilman syytä. Parempi etsiä syitä. Kuka viisas onkaan sanonut: kärsimyksen kohdatessa ihminen tutkii tekojaan ja etsii syytä. Ellei löydä, katso, ne ovat rakkauden aiheuttamia kärsimyksiä.

Sanoisitko tosiaan, että joku koulukiusattu-- tai vielä pahempaa: tapettu -- lapsi on kärsinyt rakkauden tähden?  Miten hän voisi, osaisi tai edes ehtisi tutkia tekojaan ja etsiä syitä?
Äläkä nyt vastaa: "Tarkoitin tietenkin vain aikuisia." Aikuinenkin voi joutua kärsimään, esimerkiksi tulla pahoinpidellyksi tai rasikastuksi, yllättäen, ilman muuta syytä kuin se, että osui paikalle. Minusta se on väärinkohtelua. Miten rakkaus on aiheuttanut hänen kärsimyksensä?
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 04.12.14 - klo:23:28
Sanoisitko tosiaan, että joku koulukiusattu-- tai vielä pahempaa: tapettu -- lapsi on kärsinyt rakkauden tähden?  Miten hän voisi, osaisi tai edes ehtisi tutkia tekojaan ja etsiä syitä?
Äläkä nyt vastaa: "Tarkoitin tietenkin vain aikuisia." Aikuinenkin voi joutua kärsimään, esimerkiksi tulla pahoinpidellyksi tai rasikastuksi, yllättäen, ilman muuta syytä kuin se, että osui paikalle. Minusta se on väärinkohtelua. Miten rakkaus on aiheuttanut hänen kärsimyksensä?

No jopas. Taas löytyy tekstistä erikoisia konnotaatioita. Liina kuule, nyt en viitsi edes vastata. 

Oletko milloinkaan ollut tilanteessa - siis aivan itse - jossa kukaan ei kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta voinut sinua auttaa? Hyppäät nyt kyllä aika monen portaan ylitse.  Kirjoitinko siis aivan totta, että jätetään kaikki ponnistelu toisen ihmisen hyväksi  sikseen?  Kerropa nyt,  että mekin saamme tietää,  mitä muuta itse teet kuin luet nettiviesteistä neuvoja  joita niissä ei ole? 

Voimme me tästäkin lähteä, toisaalta. Jätetään nyt ne kidutetut aikuiset ja kiusatut lapset ja kuritetut koirat. Kirjoitetaan niistä ihan erikseen. Kun joudut tilanteeseen jossa saat vaikka niskaasi silkkaa ilkeyttä - kiusaavat töissä, etuilevat kassajonossa, tuuppivat alennusmyynnissä, kaappaavat taksin edestäsi ja ovat sinulle ihan siis kokonaan ilman syytä häijyjä -  tutkitko ikinä omia tekojasi?  Tästä voisimme keskustella ensin.  Ja aivan omana ketjunaan siitä kaikesta, mitä tulee kenties hyväksyä omalle kohdalle, muttei koskaan toisen?

Tekstilähde koski kylläkin lasta ja oli alun perin rabbiinista viisauskirjallisuutta:  se oli sitaatti kirjasta, jossa isä joutui sivusta seuraamaan pienen poikansa kuolemaa aikana jona auttamiskeinot olivat pienemmät:  Risto Santala: Pieni astia Pyhässä Maassa.

Tääl Docens!  :026: 

Leena taas joutui järkytyksen vallassa olemaan kun hänen piti hyväksyä että oli minulla niitä vaikeita aikoja ja hän muistaa sitaatin väärin se oli Eberhardin kun m inä Aawemaailmasta poikkesin ja päätimme kirjeiden nimenä olevan Widerstand und Ergebnis.  Ihmisdil teemme vastarintaa kun kärsimystä ojentaa Jumala me otamme kiittäen sen, säiky emme.

Miten tämä liittyy kiusattuihin lapsiin?  Eikö tämä Leena ehdottanut Amnestyyn sitä projektiksi kun hän sinne menisi nyt kun ei voi työssä olla?  Eiköhän hän yrittänyt siellä auttaa, että ollaanpa nyt kohdallamme kukin maltilliset.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 05.12.14 - klo:01:21
Sanoisitko tosiaan, että joku koulukiusattu-- tai vielä pahempaa: tapettu -- lapsi on kärsinyt rakkauden tähden?  Miten hän voisi, osaisi tai edes ehtisi tutkia tekojaan ja etsiä syitä?
Äläkä nyt vastaa: "Tarkoitin tietenkin vain aikuisia." Aikuinenkin voi joutua kärsimään, esimerkiksi tulla pahoinpidellyksi tai rasikastuksi, yllättäen, ilman muuta syytä kuin se, että osui paikalle. Minusta se on väärinkohtelua. Miten rakkaus on aiheuttanut hänen kärsimyksensä?

Anteeksi jos kuumenin, sitä ei voi enää saada pois. Ei, en ajatellut. Sen sijaan ajattelin ihmistä, joka hellii lempiajatuksenaan sitä osaa lauseesta, mitä et joko lukenut tai ymmärtänyt:  Hellii - lempiajatuksenaan - olevansa aina se viaton uhriparka.

Silloin voisi ihan vain virkistää mieltään vaihtamalla kokeeksi näkökulmaa.

Saisinko nyt tiedustella, pidätkö lainkaan mahdollisena tällaista ilmiötä?  Vai onko ihminen todella aivan aivan aina kykenemätön nousemaan vaikeuksiensa yläpuolelle?  Rinnastettavissa kuoliaaksi kidutettaviin lapsiin peräti?
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Liina - 05.12.14 - klo:10:09
Anteeksi jos kuumenin, sitä ei voi enää saada pois. Ei, en ajatellut. Sen sijaan ajattelin ihmistä, joka hellii lempiajatuksenaan sitä osaa lauseesta, mitä et joko lukenut tai ymmärtänyt:  Hellii - lempiajatuksenaan - olevansa aina se viaton uhriparka.

Silloin voisi ihan vain virkistää mieltään vaihtamalla kokeeksi näkökulmaa.

Saisinko nyt tiedustella, pidätkö lainkaan mahdollisena tällaista ilmiötä?  Vai onko ihminen todella aivan aivan aina kykenemätön nousemaan vaikeuksiensa yläpuolelle?  Rinnastettavissa kuoliaaksi kidutettaviin lapsiin peräti?

Kuumene ihan rauhassa. Se voi olla jopa hyväksi näinä hyisinä aikoina, villasukkien ohella.

Pidän hyvin mahdollisena.
Ihminen on monesti kykenevä nousemaan vaikeuksien yläpuolelle.
Ymmärrän ehkä ajatuksesi ilmiöstä, jota modernisti kutsutaan uhriutumiseksi: kaikesta poimitaan viestin ikävä osa, ja jos sitä ei löydy, kuvitellaan loput ("se kuitenkin tarkotti niin".)
Olen myös huomannut, että tulkintaan vaikuttaa paljon se, kuinka yksinäinen ihminen on.  Jos on paljon hyviä sosiaalisia suhteita, satunnainen letkautus menee ohi. Jos on kovin yksin, kaikesta kommunikaatiosta tulee normaaliläppää merkityksellisempää ja vakavampaa. Esimerkiksi kaupan kassahenkilön ynseä tokaisu on yhdentekevä sille, jolla on kiire kotiin huolehtimaan läheisistään. Yksinäiselle vanhukselle se (vaikkapa: "no mikä nyt taas kestää, hopihopi") voi olla suuren surun aihe.

Itse yritän aina selvittää sotkut mahdollisimman nopeasti, ennen kuin rikkinäinen puhelin (jos muistat sen leikin) alkaa toimia täydellä teholla. Läheskään aina se ei onnistu.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 05.12.14 - klo:14:58
Sinä ajattelet moninaisia, kassaneiti ja vanhuskin on valmiina. Se on hyvä se. Keskustellessa on viisinkertainen nippu argumentteja kourassa. Entäs sitten ne ja entäs sitten kun.


Jäin miettimään laveerausta juuri noiden ryhmähyökkäyksen uhrien, tapettujen lasten ja kiusattujen vanhusten suuntaan.  Jostakin syystä et nosta esille niiden asemaa, joista on mahdottoman kiva olla sen kiusantekijän pöksyissä. Onko heidänkin  siis lupa nähdä itsetutkistelu tarpeettomaksi vaikka sillä perusteella että pienenä oli kireä pipo ja sepeliä hiekkalaatikossa? 

Millään kohdalla ei ole vilahtanut ajatus itsestä osallisena siihen, että kärsimys ei katkeakaan.
Eli voisimmeko käynnistää toisen ketjun. Onko minulla milloinkaan ollut osuutta omiin harmeihini? Toteaisin yhden tai kaksi kertaa jolloin ehdottomasti ei ollut, muista kerroista en ole niinkään vakuuttunut.

Luonnollisesti on ihmisiä jotka voivat katsoa peiliin tyytyväisinä. Eihän nyt minulla enkähän minä.
Valitettavasti en kuulu siihen sakkiin.  Sen sijaan arvelen tärkeäksi ponnistautua ikävien kokemusten yläpuolelle. Miten se menikään...  Niinkuin mekin annamme anteeksi.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Liina - 05.12.14 - klo:15:21
Millään kohdalla ei ole vilahtanut ajatus itsestä osallisena siihen, että kärsimys ei katkeakaan.
Eli voisimmeko käynnistää toisen ketjun. Onko minulla milloinkaan ollut osuutta omiin harmeihini? Toteaisin yhden tai kaksi kertaa jolloin ehdottomasti ei ollut, muista kerroista en ole niinkään vakuuttunut.

No, minulla on ainakin vilahtanut. Eikä vain vilahtanut, kyllä se on useimmiten päällimmäisenä mielessä, "mitä tein väärin, miten olisin voinut toimia toisin?" (Nyt juuri mietin, olenko vastannut sinulle töykeästi tai vähintään turhan kärkkäästi.) Ja kas, sekin on itsensä korottamista (omipontessiharhasta taitavat jotkut puhua): kuvitella että olen niin mahtava, että teoillani tai tekemättömyyksilläni on merkitystä.

Kyllä ne kassahenkilöt (eivät suinkaan aina neitejä tai rouvia) ja hieman sekavat ja hitaat vanhukset ovat arkisinta arkeani.  Heitä näen päivittäin, "omia ihmisiäni" ja "reiluja riitakumppaneitani" erittäin harvoin. Minusta arkiset, satunnaiset kohtaamiset ovat tärkeitä.

(Annteeksi kun vatvon, mutta minusta nämä ovat mielenkiintoisia asioita. Olen toisaalta-toisaalta -ihminen, sinä selkeämpi?)

Pieni ilo, ehkä vähän OT tai ehkä ei: Ystäväni oli mokannut mielestään pahasti. Puhuin hänen kanssaan pitkään ja usutin selvittämään sotkun mahdollisimman nopeasti. Sain viestin: hän oli tehnyt niin ja oli helpottunut. (Vastaavasti hän usutti minua selvittämään rasittavan asian, ei mokan, mutta ahdistavan. Tein niin. Helpotti ainakin hetkeksi.)
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: juhani - 07.12.14 - klo:09:40
Te, Leena ja Liina, käytte ongelman kimppuun aivan toisenlaisin avuin. Liina, joka itsekin sanoo, että hän on toisaalta-toisaalta -henkilö. Leena on musta-valkoinen. Minussa kamppailevat molemmat puolet. En ole löytänyt siihen ratkaisua kuin ihan hiukkasen. Arvottamaan minä en pysty so. kumpi on parempi. Arkiminä, joka on diplomaattisesti asennoituva on liinamaista. Arkiminä on julkiminä. Leenamaista on syvälleluotaama rationaalinen yliminä. Oikeastaan tämä oli minun mietteitäni. Vetäkää vessasta alas jos se ei kiinnosta.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 07.12.14 - klo:10:06
Te, Leena ja Liina, käytte ongelman kimppuun aivan toisenlaisin avuin. Liina, joka itsekin sanoo, että hän on toisaalta-toisaalta -henkilö. Leena on musta-valkoinen. Minussa kamppailevat molemmat puolet. En ole löytänyt siihen ratkaisua kuin ihan hiukkasen. Arvottamaan minä en pysty so. kumpi on parempi. Arkiminä, joka on diplomaattisesti asennoituva on liinamaista. Arkiminä on julkiminä. Leenamaista on syvälleluotaama rationaalinen yliminä. Oikeastaan tämä oli minun mietteitäni. Vetäkää vessasta alas jos se ei kiinnosta.

En tiedä mikä  on rationaalinen syvälleluotaava yliminä kun ei ole kerrottu.  :repee2: mutta se kuulostaa hienolta. Semmonen olisi varmasti hieno päässä. Etenkin näin adventtina.

Nämä kirjoitukset on toivottu niin lyhyinä, ettei tänne mahdu jokainen poikkeus  " niin en nyt tietysti tarkoita naista jolta on leikattu rinnat tämä koskee heitä niitä ja näitä" Liina taitaa itse tietää, etsiikö mielellään mahdollisesti vain joidenkin teksteistä rintansa poistattaneita naisia, joilla hutkaista. Varmuuden vuoksi kun torppaa takatietkin " äläkä nyt vastaa että".    :repee2:  joku tykkää semmoisesta ja lähtee kirjoittelemaankin, eli riitelyonkivaa- meiningillä. Itse aattelin jotta olkoon. Hän nyt on hän. Joten kuinka olisi Juhani joulun kunniaksi jätettäiskö tuo toistemme ruotiminen ihan vaan sikseen? Se vaatii ammattitaitoa.   Liina on tapaisensa ja olkoon. Leena pyytää joulurauhaa. Mitä maksaa, Juhani?
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Leena - 07.12.14 - klo:10:24
Se näkökulma parannukseen sitten jäi, mutta kuinka olisi, ja joku muistaisi mistä sitaatti tämä on, Paavalilta kuitenkin. Mikäli teistä riippuu ja mikäli mahdollista, eläkää rauhassa toisten ihmisten kanssa.

Jäiköhän samal parannuksentekokin.
Ajattelin kokeilla.

Täällähän riippuu minusta tarpeeksi suures määrin, kenelle viitsin ruveta vastaamaan, vääntöön jotakin sinä olet ilmeisesti semmoinen minäpäs olenkin tämmöinen ja minäpäs en ja minäpäs puolestani. Mitä semmosia lukemaan.

Herännäisyyteen taisi kuulua hyveenä tuo ettei niin ruodita toisiamme vaan kun ei pappa ollut herännäisiä, en osaa varmaksi sanoa.
Otsikko: Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
Kirjoitti: Pena - 07.12.14 - klo:12:29
Roomalaiskirjeen 12. lukua sanotaan kai huoneentauluksikin. 18. jae kuuluu: - Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa (ει δυνατον το εξ υμων μετα παντων ανθρωπων ειρηνευοντες).