Viimeöinen halla todennäköisesti vikuutti mansikankukkia. Satohan siitä kärsii. Kaariinan enari on 43 ämpäriä mansikoita omasta pellosta, siitä on 6-7 vuotta. Vaikka "jalostan" mansikoita pirtissä penkillä istuen, niin en niitä juurikaan napostele. Syynä on se, että mansikka on minulle pikadiureetti, josta johtuen seisoisin vesisirpppini ääressä enkä lohkoisi jaloa marjaa.
Tässä tulee hallayöstä mieleeni yksi tarina tämän kylän pikkutilallisesta. Hän on kuulemma tullut kauppaan kovalla tohinalla ja kertonut, että "kyllä halla taas ehtii käydä eväilläni kolme kertaa ennenkuin itse pääsen syömään". Emännät siihen ihmettelemään, että mitenkä se on mahdollista. Pikkuvekkuli siihen sai vastata, että ensin pellolla, sitten laarissa ja vielä kerran repussani.