Itselleni on kummajainen tämä naispappi-kielteisyys. En tunne SLEYn toimintaa. Noudatteleeko se vanhoillislestadiolaisuutta ?
Kelailin hieman sillä asuin kolme vuotta lestadiolaisessa ylioppilaskodissa ilman mitään taustaa, en vain saanut opiskelijakämppää. Kävin lapsenvahtina uudella nuorisopapilla, ja hän oli asunut siellä. Hän lopulta sai minulle asunnon sieltä, kun tuli peruutuksia. Siten lestadiolaisuuden historia tuli opiskelematta tutuksi, kun kaverit siellä kertoi.
SLEY ja lestadiolaisuuden kaikki haarat ovat toisilleen erittäin vieraita ja olleet aina. Tunsin teologin joka ns loikkasi evankelisuudesta lestadiolaisuuteen koska piti v.m. teologisesti pätevämpänä, mutta älä kysy miten. Hän on jo vainaa, toisekseen ja näistä siis aikaa. Sen jälkeen lestadiolaisuus ennätti hajaantua jälleen yhden kerran, ja siitä lohkesi ns pappiseriseura. Näillä oli jotenkin järjellinen seurakuntaoppi. Mutta kun puhutaan loikkaamisesta niin railo on syvä. Vaikka Etelä- Pohjanmaalla vaikuttivat molemmat niin tiukasti erikseen. Kyseessä oli 1950-1960 luku.
SLEY edusti joskus opiskeluaikanani 1970–luvulla toisaalta hyvin avaramielistä, mutta suuresti luterilaisuuden puhdasoppisuutta painottavaa liikettä. Käytiin sitä sen verran naapurissa. Lisäksi nurkan takana oli Konvikti, teologien opiskelija- asuntola ja tuli muutenkin vietetttyä vapaa-aika teologien seurassa. Silloin oleellisia olivat Lutherin kirjat siis, ja tietty kaikki reformaatioteologia Augsburgin tunnustuksesta alkaen. Niitä tutkittiin.
Se tyyli jolla nyt mennään, hajotti evankelisen liikkeen Juhana Pohjolan tullessa johtoon, mutta eihän johtoon tulla ellei miestä kannateta. Jokin siinä liikkeessä muuttui. Vielä kesällä 2000 naispappeus ei ollut mikään kysymys esim evankeliumijuhlilla. Olin siellä talkoolaisena kun sen alueen tk- lääkäri oli tuttu ihminen, eikä. tahtonut saada sitä terveyspuolen päivystystä miehitettyä, mutta kuuntelin samalla niitä juttuja. Ei siis mitään, mitä niillä on nyt.
Tai meni muistaakseni niin, että ensin oltiin vielä koossa, mutta mitä kireämmäksi alkuperäinen SLEY Juhana Pohjolan aikaan muotoutui, mitä enemmän alkoi painottaa juuri naispappeuden vastustusta ja ihmiskuvaa johon ei mahdu esimerkiksi homot, sitä varmemmin lähdettiin kohti hajoamista. Nyt jokseenkin alkuperäinen evankelinen liike etsii juuriaan ja yrittää jotenkin toipua. Evankelisuus oli alkujaan suuresti pappispitoinen herätysliike, ja jäi vaikuttamaan eteläsuomalaisiin, satakuntalaisiin pappisperheisiin. Sen maantieteellinen sijainti siis jäi hieman körttiläisyyden eteläpuolelle.
Se oli siinä teologipitoisuudessaan myös akateemisempi ja herkästi ehkä hieman vieras. Omasta suvusta sieltä lähdettiin hannulalaisuuteen ja herännäisyyteen.
Sitten taas, no, ainakin avioliitossa oppi kaiken sen mitä kumppani opiskeli, kun elämä oli pelkkää tenttimistä ja toiselta kuulustelua ja teologeja kylässä. Menin pari kertaa nukkumaan ennen kuin vieraat lähti. Kun keskustelu vaalui yli kello kahden, oli pakko eikä ne edes huomanneet.