Kirjoittaja Aihe: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.  (Luettu 28186 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #15 : 23.11.19 - klo:09:37 »
Taitaa possu olla sitten samassa kategoriassa, että en tätä minään ekskjuusina halua kirjoittaa.

Juuri näin, possu on samassa kategoriassa!

Lähes kolmannes maapallon pinta-alasta on karjatalouden käytössä, ja se tietää paljon metaania ja haisevaa sontaa. Ilmastonäkökulmasta katsottaessa naudanlihan tuotanto on omassa luokassaan kasvihuonekaasupäästöissä, koska nauta on märehtijä, jonka ruuansulatus nostattaa ilmaan jatkuvasti metaania, joka on erittäin voimakas kasvihuonekaasu. Jo yksi nauta röyhtäilee metaania noin 250-800 litraa joka päivä.

Maassamme erillistä lihakarjaa on hyvin vähän, mutta maailmalla lihakarja kasvatetaan erikseen. Yhdysvalloissa tyypillinen tehosikala tuottaa vajaat 3,3 miljoonaa kiloa siansontaa, tyypillinen broilerikasvattamo 3 miljoonaa kiloa kanansontaa ja tyypillinen nautakarjanavetta 156 miljoonaa kiloa naudansontaa.

Yhdysvaltojen hallituksen tarkastusviraston General Accountabily Office GAO:n mukaan yksittäiset tilat saattavat tuottaa enemmän raakajätettä kuin eräiden USA:n suurkaupunkien väestöt. Yhteensä tuotantoeläimet tuottavat Yhdysvalloissa 130 kertaa enemmän jätettä kuin ihmiset- noin 40 000 kiloa sontaa sekunnissa.

Tämän sonnan saastutusvoima on 160 kertaa suurempi kuin puhdistamattoman kunnallisen jäteveden. Siitä huolimatta tuotantoeläinten jätehuollelle ei ole juuri minkäänlaista infastruktuuria. Vessoja niillä ei tietenkään ole, muttei liioin jätevesiputkistojakaan. Sonnan toimittaminen käsiteltäväksi ei ole kenenkään vastuulla, eikä valtakunnallisella tasolla ole juuri minkäänlaisia ohjeistuksia siitä, mitä sonnalle pitäisi tehdä. 

General Accountabily Office GAO:n mukaan mikään valtion virasto edes kerää luotettavaa tietoa tehotuotantotiloista eikä liioin tiedä USA:n luvanvaraisten tehotuotantotilojen määrää, minkä vuoksi se ei pysty myöskään niiden tehokkaaseen valvontaan.

Kiinan sikatuotanto on kasvanut valtavasti. Tuotannon päästöt ovat Wilson Centerin mukaan 42 prosenttia maasta mereen virtaavasta typestä ja 90 prosenttia fosforista. Kiinassa syödään paljon pihviä, ja Brasilian lihantuotanto kiittää. Siksi Brasilian presidentti Jair Bolsonaro haluaa kasvattaa maataloustuotantoa, ja on valmis uhraamaan Amazonin alueen sademetsiä kiinalaisten pihvilihan himon eteen polttamalla Amazonin sademetsiä.

Lähteet

General Accountabily Office

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/raaka-aineet-kiinassa-syodaan-paljon-pihvia-brasilian-lihantuotanto-kiittaa/dfaf6d8e-488c-382a-bf5d-e9afdd5e14fb

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006213955.html
« Viimeksi muokattu: 23.11.19 - klo:09:42 kirjoittanut luterilainen »

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #16 : 23.11.19 - klo:12:02 »
Muistan lukeneeni, että karjan merkitys maassamme oli muinoin nimenomaan lannan tuottaminen peltojen ravinteiksi. Maito ja liha olivat sivutuotteita.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #17 : 23.11.19 - klo:12:12 »
Muistan ajan sovjettiEestistä, kun sinne oli rakennettuu megasikala, jossa oli useita kerroksia, ainakin kolme. Vain alinta kerrosta voitiin käyttää, koska kolhoosin peltoja oli liian vähän sikojen lannan levittämiseksi. Se oli sitä keskitetyn suunnitelmatalouden aikaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #18 : 23.11.19 - klo:13:41 »
Juuri näin, possu on samassa kategoriassa!

Lähes kolmannes maapallon pinta-alasta on karjatalouden käytössä, ja se tietää paljon metaania ja haisevaa sontaa. Ilmastonäkökulmasta katsottaessa naudanlihan tuotanto on omassa luokassaan kasvihuonekaasupäästöissä, koska nauta on märehtijä, jonka ruuansulatus nostattaa ilmaan jatkuvasti metaania, joka on erittäin voimakas kasvihuonekaasu. Jo yksi nauta röyhtäilee metaania noin 250-800 litraa joka päivä.

Maassamme erillistä lihakarjaa on hyvin vähän, mutta maailmalla lihakarja kasvatetaan erikseen. Yhdysvalloissa tyypillinen tehosikala tuottaa vajaat 3,3 miljoonaa kiloa siansontaa, tyypillinen broilerikasvattamo 3 miljoonaa kiloa kanansontaa ja tyypillinen nautakarjanavetta 156 miljoonaa kiloa naudansontaa.

Yhdysvaltojen hallituksen tarkastusviraston General Accountabily Office GAO:n mukaan yksittäiset tilat saattavat tuottaa enemmän raakajätettä kuin eräiden USA:n suurkaupunkien väestöt. Yhteensä tuotantoeläimet tuottavat Yhdysvalloissa 130 kertaa enemmän jätettä kuin ihmiset- noin 40 000 kiloa sontaa sekunnissa.

Tämän sonnan saastutusvoima on 160 kertaa suurempi kuin puhdistamattoman kunnallisen jäteveden. Siitä huolimatta tuotantoeläinten jätehuollelle ei ole juuri minkäänlaista infastruktuuria. Vessoja niillä ei tietenkään ole, muttei liioin jätevesiputkistojakaan. Sonnan toimittaminen käsiteltäväksi ei ole kenenkään vastuulla, eikä valtakunnallisella tasolla ole juuri minkäänlaisia ohjeistuksia siitä, mitä sonnalle pitäisi tehdä. 

General Accountabily Office GAO:n mukaan mikään valtion virasto edes kerää luotettavaa tietoa tehotuotantotiloista eikä liioin tiedä USA:n luvanvaraisten tehotuotantotilojen määrää, minkä vuoksi se ei pysty myöskään niiden tehokkaaseen valvontaan.

Kiinan sikatuotanto on kasvanut valtavasti. Tuotannon päästöt ovat Wilson Centerin mukaan 42 prosenttia maasta mereen virtaavasta typestä ja 90 prosenttia fosforista. Kiinassa syödään paljon pihviä, ja Brasilian lihantuotanto kiittää. Siksi Brasilian presidentti Jair Bolsonaro haluaa kasvattaa maataloustuotantoa, ja on valmis uhraamaan Amazonin alueen sademetsiä kiinalaisten pihvilihan himon eteen polttamalla Amazonin sademetsiä.

Lähteet

General Accountabily Office

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/raaka-aineet-kiinassa-syodaan-paljon-pihvia-brasilian-lihantuotanto-kiittaa/dfaf6d8e-488c-382a-bf5d-e9afdd5e14fb

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006213955.html

   Sontaa sonnan päälle, hyi saatana! Herra armahda!



Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #19 : 23.11.19 - klo:21:09 »
Muistan ajan sovjettiEestistä, kun sinne oli rakennettuu megasikala, jossa oli useita kerroksia, ainakin kolme. Vain alinta kerrosta voitiin käyttää, koska kolhoosin peltoja oli liian vähän sikojen lannan levittämiseksi. Se oli sitä keskitetyn suunnitelmatalouden aikaa.
Yhdysvalloissa tehosikaloiden ja teurastamoiden siansonnat pumpataan niiden lähistöille suunnattomiksi  järviksi, jotka saattavat olla jopa 11 neliömetriä suuria ja 9 metriä syviä. Näitä sontajärviä pidetään normaalina, ja se on täysin laillista, vaikka niissä ilmenee toistuvasti vuotoja.
« Viimeksi muokattu: 23.11.19 - klo:21:18 kirjoittanut luterilainen »

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #20 : 23.11.19 - klo:21:10 »
Muistan lukeneeni, että karjan merkitys maassamme oli muinoin nimenomaan lannan tuottaminen peltojen ravinteiksi. Maito ja liha olivat sivutuotteita.
No sontahan on ollut pitkään maanviljelijän ystävä, koska se lannoitti hänen peltonsa, joilla hän kasvatti rehun karjalleen, jonka lihaa vietiin ihmisille, ja jonka sonta ajettiin takaisin pelloille. Sonnasta tuli paha saasteongelma vasta sitten, kun ihmiset päättivät syödä enemmän lihaa kuin mikään muu kulttuuri historian saatossa, ja maksaa siitä historiallisen vähän.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #21 : 24.11.19 - klo:07:40 »
Maanviljelijällä on samanlainen oikeus kuin muillakin yrittää tehdä työtä ja pärjätä. Suomessa lanta- ja virtsa-asioista on selvät pykälät, joita viljelijä noudattaa. Virtskaivot esim ovat suljetut ja, jos lantaa viedään pellolle, se on tietyn ajan sisään käännettävä maan alle. Mistähän suomalainen kaupunkilainen saisi elintarvikkeensa, jos ei sitä suomalainen lähiruokana/muuten tuottaisi? Tätä asiaa ei saisi globalisoida liikaa, että meilläkin niin maanviljelijä saastuttaa.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #22 : 24.11.19 - klo:11:46 »
Maanviljelijällä on samanlainen oikeus kuin muillakin yrittää tehdä työtä ja pärjätä. Suomessa lanta- ja virtsa-asioista on selvät pykälät, joita viljelijä noudattaa. Virtskaivot esim ovat suljetut ja, jos lantaa viedään pellolle, se on tietyn ajan sisään käännettävä maan alle. Mistähän suomalainen kaupunkilainen saisi elintarvikkeensa, jos ei sitä suomalainen lähiruokana/muuten tuottaisi? Tätä asiaa ei saisi globalisoida liikaa, että meilläkin niin maanviljelijä saastuttaa.
Juuri näin! Suomea ei tietenkään voida verrata Yhdysvaltoihin, koska pohjoisessa maassamme maatilat ovat pieniä verrattuna yhdysvaltalaisiin suurtuottajiin ja teurastamoihin, kasvukausi on maassamme lyhyt, ja ruokittavia suomalaisia suita vain viisi miljoonaa. Suomalaisen ja yhdysvaltalaisen lihantuotannon identtinen piirre kuitenkin on se, miten tietyt tällä hetkellä vallitsevat tuotantomuodot syntyivät vasta muutamia kymmeniä vuosia sitten, minkä myötä lihankulutus on kasvanut maassamme valtavasti.

Elintarvikemarkkinat ovat nykyisin maailmanlaajuiset, ja EU-jäsenyyden myötä maamme tarve eläintuotantoon on omaksunut samanlaiset käytännöt kuin muuallakin tuotannon lähtökohdaksi. Ruuan tuotanto on kokenut maassamme huikean muodonmuutoksen viimeisen 50 vuoden aikana, ja muutoksen vauhti vain kiihtyy.

"Suomessa tuotettiin lihaa vuonna 2018 Kantar TNS Agri Oy:n kokoamien tilastojen mukaan yhteensä 393 miljoonaa kiloa (- 1%). Sianlihaa tuotettiin 168,4 (-7%), naudanlihaa 86,4 (+1 %) ja siipikarjanlihaa 136,5 miljoonaa kiloa (+ 5%). Kulutuksen kotimaisuusaste oli 80,0%.

Suomalaiset söivät lihaa vuonna 2018 81,3 kiloa henkeä kohden vuodessa, kun 1940 luvun lopussa kulutus oli reilut 20 kiloa henkeä kohden. Yhdysvalloissa syötiin vuonna 2017 97, 1 kiloa lihaa henkeä kohden.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 56,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttia ja laskivat lähes viisi prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen osuus oli noin 11 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Siitä lihantuotannon osuus oli noin kuusi prosenttia.

Yhdistetty maidon- ja lihantuotanto tuottaa noin kolmanneksen vähemmän päästöjä kuin pelkkä pihvikarjan kasvatus. Suomalaisen naudanlihan ympäristöhaitat ovat ulkomaista naudanlihaa pienemmät, sillä meillä yli 80 prosenttia naudanlihasta saadaan maitorotuisista lehmistä. Kahden eri tuotantotavan yhdistäminen on ympäristön kannalta tehokkaampaa. Ympäristötehokkuutta lisää suomalaisen naudan ruokinta karkearehulla: kesällä laidunta tai nurmirehua ja talvella säilörehua (ns. AIV-rehua) tai kuivaheinää.

Maitorotuisten nautojen päästöt ovat noin 20-30 kg CO2 ekv ja liharotuisten 35-50 kg CO2 ekv. Maitorotuisten nautojen ilmastopäästöt ovat noin kolmanneksen pienemmät kuin liharotuisilla naudoilla. Kun kotimaista naudanlihantuotanto (maito- ja liharotuiset) verrataan muihin maihin, päästömäärissä ei ole merkittäviä eroja. Aitoja ympäristöetuja sen sijaan on lukuisia.

Naudan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan noin kolme prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Hiilidioksidipäästöjä voidaan pienentää edelleen vähentämällä lannan varastointia ja tehostamalla käyttöä sekä tarkentamalla eläinten ruokintaa. Eläinten jalostus parantaa resurssitehokkuuttaa ja vähentää siten päästöjä."

Lähde

Lihantuotanto Suomessa https://www.lihatiedotus.fi/tilastotietoa/lihantuotanto-suomessa-2.html
« Viimeksi muokattu: 24.11.19 - klo:11:51 kirjoittanut luterilainen »

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #23 : 24.11.19 - klo:12:02 »
No sontahan on ollut pitkään maanviljelijän ystävä, koska se lannoitti hänen peltonsa, joilla hän kasvatti rehun karjalleen, jonka lihaa vietiin ihmisille, ja jonka sonta ajettiin takaisin pelloille. Sonnasta tuli paha saasteongelma vasta sitten, kun ihmiset päättivät syödä enemmän lihaa kuin mikään muu kulttuuri historian saatossa, ja maksaa siitä historiallisen vähän.

Meilläkin oli ennen lehmänlanttaa kuivapatterina pellolla ennen levitystä. Yksi vaha isäntä kyyti minua ja kolmea muuta naista koteihimme. Peltomme kohdalla isäntä hihkaisi: ompa komea lantapatteri. Hän ymmärsi hyvän päälle. Minua nauratti, mutta muita kyydissä olleita naisia kommentti ihmetytti. Mitä komeaa tuossa on. Hyi.
Kemiallisissa lannotteissa on vain ne typpi, fosfori ja kalium määrät, jotka on laskettu kasvien tarvitsevan. Karjanlannassa on paljon muutakin. Maa köyhtyy, jos se saa vain kemiallista lannoitetta ja jos kaikki kasvanut kuljetetaan pois. Toki kasvinviljelyssä jää aina maahan eloperäistä ainesta. Mutta vilja viljan perään, ei ole hyvä ratkaisu.
Luomuviljelijä osaa arvostaa karjanlantaa ja kompostia.  :023:
Pyryharakka

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #24 : 24.11.19 - klo:14:05 »
Juuri näin! :icon_wink: :039:

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #25 : 25.11.19 - klo:16:10 »
Muistan lukeneeni, että karjan merkitys maassamme oli muinoin nimenomaan lannan tuottaminen peltojen ravinteiksi. Maito ja liha olivat sivutuotteita.

No kyllä se on, sano, merkillistä ollu. Nauta oli arvoeläin alusta, ja kai se sentä syötiin ja nautinnolla, ei se pelkän sonnan takia pitäminen kannattanu kun sitä samaa hyvää sontaa tuli ihmisistä ja pelloille neki jätökset oli kipattava. Tavallisesti tiät miten asiat oli, mutta tätä kertomusta epäilen.

En tie. Puoluepolitiikasta varotellaan, mutta perimmältä sanotaan etten rupee rehuja pureksiin...tana.  On ollu huikeet kattaukset sitte, ei meillä syöty lihaa kun juhlana ja possua se tapas olla sillonkin.  Yhen ensimmäistä naudanpihvipäivää en muista. Tosi on, että makkarasoosit ja joku tiplu jauhelihaa makaroonilaatikkoon ja kaalin sekaan oli viskata, mutta siinä meni koko ruho kun syötiin maksalaatikkoa kanssa joskus. Muistelkaa nyt mitä kakarana saitte eteenne, vissiin ihan kokolihaa.  Tuntuu vähän, että kumma on, jatkuvasti muristaan ja millon mihinä ollaan tyytymättömiä, kun se nyt vaan on niin että kaikkee parasta hyvää ei voi saada pitää, jos yritetään vähänkän --- vaikka olihan se jo kuultu. Ettei meijän täällä piänes Suames mitään kannata kun isot pahat kehittyvät kehitysmaat tekee kummiskin pelkkää pahaa, vissiin niin, ne köyhimykset riisikulhoineen.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #26 : 25.11.19 - klo:19:26 »
Nautakarjan pito Suomessa    

Karjanpito alkoi yleistyä Suomessa pronssikaudella, jolloin sitä harjoitettiin etupäässä rannikolla. Rautakaudella naudat olivat korkeudeltaan noin 110 cm, eli 18–25 cm matalampia kuin nykyisin. Teuraspaino vaihteli 50–150 kg ja maidontuotto oli parhaimmillaan 4 litraa päivässä.

Lantaa pelloille

Peltoviljelyn myötä naudat tulivat tarpeelisemmaksi, koska maidon, nahan ja lihan lisäksi ne tuottivat lantaa. 1500- ja 1600-luvuilla nautakarjaa oli eniten Ahvenanmaalla ja Pohjanmaalla, jossa taloa kohden oli 6–7 lehmää.
Tärkeimmät karjanhoitoalueet 1800-luvulla olivat Keski- ja Pohjois- Pohjanmaa.

Suomalainen karjanhoito historiallisena ajanjaksona jakautuu kahteen eri aikakauteen. 1800-luvun loppuun saakka harjoitettiin perinteistä maataloutta, jolloin karjanpito oli suurinmaksi osaksi maanviljelyksen sivuelinkeino. 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa vain Pohjanmaalla karja tuotti myös myyntituotteita.

http://www.virtuaali.info/userfiles/nautakarjan_pito_suomessa.php

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #27 : 25.11.19 - klo:19:28 »
Hehheh Lady L pani parastansa ,,,tana :039:. Meinaan, että hyviä kohtia minulle.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #28 : 26.11.19 - klo:08:37 »
On ollu huikeet kattaukset sitte, ei meillä syöty lihaa kun juhlana ja possua se tapas olla sillonkin. 
No noinhan se oli ennen, jolloin lihaa syötiin kristillisissä juhlissa, kuten jouluna ja pääsiäisenä, eikä lihaa syöty joka päivä kuin kuninkaan pöydästä. Elämä oli siihen aikaan arkivegeilyä, eikä nykyisinkään arkivegeily ole mustavalkoista, sillä siinä syödään lihatuotteita rajoitetusti. Pääpaino on siis siinä, miten arkisin eläinkunnan tuotteita ei käytetä, vaan lihalla herkuteltaisiin juhlissa, ja se olisi hieman jopa luxsusta.
« Viimeksi muokattu: 26.11.19 - klo:08:43 kirjoittanut luterilainen »

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Luonnon ja ympäristön suojelu vol 4.
« Vastaus #29 : 26.11.19 - klo:10:14 »
Yhen ensimmäistä naudanpihvipäivää en muista.
Muistaako kukaan ensimmäistä broileripäiväänsä, siis broileria, joka on jalostettu kasvamaan nopeasti untuvikosta teuraskokoiseksi linnuksi?  :017:

Vuonna 1959 suomalaisille esiteltiin ensimmäistä kertaa yhdysvaltalaisten herkuksi kutsuttu broileri, aivan uudenlainen siipikarjanliha. Broilerigrillejä pystytettiin maatalousnäyttelyihin ja muihin kesätapahtumiin. Tavoitteena oli tutustuttamisen jälkeen aloittaa kotimainen broilerintuotanto. Tuohon aikaan siipikarjan kulutus oli ollut maassamme vähäistä, ja munintansa lopettaneet kanat kelpasivat vain harvoihin ruokalajeihin.

Broilerin kulutus ei kuitenkaan heti ampaissut nousuun. Kymmen vuoden kuluttua vuonna 1969 suomalaiset söivät vuodessa vain puoli kiloa broileria henkeä kohden. Sitten 1980- luvulla marketteihin saapui muiden broilerivalmisteiden lisäksi suosikkituotteeksi noussut grillattu broileri. Silloin broilerin kulutus ampaisi nousuun kohti nykyisiä lukemia. Kun 1950-luvun alussa maamme teurastamoissa teurastettiin 0,1 miljoonaa kiloa siipikarjaa vuodessa, niin 2000-luvulla määrä nousi 100 miljoonaan kiloon vuodessa. Kysyntään vastattiinkin kasvavalla tilakoolla, ja nykyisin maassamme kasvatetaan monilla tiloilla yhdellä kertaa jopa yli 100 000 broileria.

Kuten Yhdysvalloissa, niin myös maassamme siipikarjaa teurastetaan valtavasti muita tehotuotantoeläimiä enemmän. Teurastettavista tuotantoeläinyksilöistä noin 95 prosenttia on maassamme siipikarjaa, lähinnä broilereita. Lihankulutuksen siirtyminen yhä broileripitoisemmaksi merkitseekin maatilojen muutoksesta tuotantoeläimiä raaka-aineenaan käytettäväksi tehdastuotannoksi.

Suomen suurimmat lihatalot tuotantokulujen pienentämiseksi huijaavat kuluttajia tuomalla maahan broileria Brasilian ja Thai-maan hikikanaloista, ja pakkaukseen merkitään suurella tunnetun kotimaisen lihatalon logo, ja miniatyyrikirjaimilla lihan alkuperämaan olevankin Brasilia tai Thai-maa. Suomessa rahanpesu on lailla kiellettyä, mutta ruuan peseminen kotimaiseksi on sallittua.

Lähteet

Suomen broilerituotannon historia 1959-2009 -Hilja Toivio, Suomen Broileriyhdistys, 2010

Siipikarja-lehti 1961

Ei kotimaiseksi pesulle! Kotimaiseksi pesulla harhautetaan kuluttajia https://www.selry.fi/kotimaista-ruokaa/ei-kotimaiseksi-pesulle/

Mistä ravintolaketjujen lihat tulevat? https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/09/mista-ravintolaketjujen-lihat-tulevat
« Viimeksi muokattu: 26.11.19 - klo:10:20 kirjoittanut luterilainen »