Tulen mukaan pohdiskelemaan.
Kuoleman pelko on kai hyvin yleinen nuorempana, ja miksei vanhempanakin. Se onkin elämän s u u r i a kysymyksiä. Siitä on hyvä aloittaa matka, armonkerjäläisenä jos niin sen haluaa nähdä tai kokea.
Sitä mukaa kun muut suuret asiat ihmisyydessä ja elämässä alkavat avautua, ja saada ehkä joitakin asioita järjestykseen mielessään, tulee ihmisen jumalakaipuukin tutummaksi.
Itseensä tutustuminen on hyvä asia, olemmehan Jumalan luotuja kuten kaikki muukin , kuten eläimet ja luonto.
Ei luontokaan kuole lopullisesti vaan elää siemenistään, juurivesoistaan ym, Eläimet jälkeläisistään, kuten ihmistkin.
Elämä jatkuu.
Tästä riittää pohdittavaa ja ehkä alkaa myös vastauksia löytyä.