Kiitos 5veisaaja koiratarinastasi, se oli hauska.
Meillä oli 50-luvulla Pörri-koira, sellainen seropirotuinen. Alhärmän martat luovuttivat seurakunnalle kirkkotekstiilin. Äitini oli siinä tilaisuudessa ja kotiin tultuaan hän alkoi kysellä Pörrin perään. Kyseltiin Pörriä porukalla viikonlopulle lauantaihin asti, niin silloin koira tuli kotia. Kävi selville, että koira oli tuntemattomasta syystä ollut kirkon sisällä koko ajan, ikäänkuin pakosta. Kirkon palvelija oli mennyt, lämmittämäänkö, ulko-ovesta sisälle, niin joku pieni eläin oli vilahtanut jalkojen välistä. Todistuskappaleena oli pieni kikkara maton päällä, ahaa siis koira. Pörri oli hyvä löytämään oravat ja vieraat kissat.
Ihana jutska.
Pörri, pörrö, takku, en muista mikä nimi tän kylän kissalla on, mutta ihmiset on kyllä keksineet, niin hevosille kuin muillekkin eläimille hassuja nimiä joskus mietin, et miten noin niinku nerokkaita ihmiset on keksimään eläimille nimiä.
No sitten luin Raamatusta tai jostain, voi olla joku hengellien kirjakin, että herra taivaassa jonakin päivänä ajatteli, et katotaan millanen mielukuvitus tolla Aatamilla on ja sanoi sille.
Aatami hyi eihän sulla ole vaatteitakaan mees puraiseen omenaa, et sua voi katella.
Äh taas katkes, mutta jotenkin, et anna nimi näille elukoille kun tuon tai luon ja Aatu antoi nimen niille kaikille.
Voi olla että juttelen meidän jengistä tai itestäni aina kun tapaan uusia tyyppejä, niin annan niille uudet nimet sellaset kuin lempparit, kun kuvaa niitä
Öppiäinen on tietty öppis ööpis eepoksen laidalta.
1944 vanhus, mut sotajan lopun lapsi ja pena ope, se välillä hermoille käyvä ja jotenkin ja taas eespäin.
