Murehdin ystävääni Hölkästä.
Kytllä taas kadutta, kun en otttanut voimakkaammin kaveriin yhteyttä, siis jutellut enempi sielunhoidollisesti, vaikka ihan körttiystävinä tavattiin.
Mua harmittaa, kun näin ja totesin, että kaverilla hakusessa kaikki.
Oisin ehkä vähån voinut tukea kaveria, mutta kun kaveri katseli vain jonnekkin kauas ja iotellläni pikkasen körttien kanssa siinä tapaamisessa olo, et miten ne nyt mut kivittää, vaikka, en niin paljon välitä, kun kaupunkilainen ja me kaupunkilaiset jotenkin ollaan nähty paljon ja osataan armahtaa outoja ja omia outoja tempauksiamme, kun kaikki niuitä tekemässä.
Jotenkin Tanskassa asuessani tajusin, että den at go fulstendig amog, er held normal, niin mulle se on ihan normaalia olla epä normaali, kuten tulisi olla tilaa yhteisöissä.
No tää nuorimies, kun sitten Hölkänen, niin poistui keskuudestamme, niiin mua harmitti, kun oin liian suomalainen ja en välittänyt musita ja mennyt kaverin kanssa juttelemaan ja tukemaan enempi.
Suomalaiset ja itsemurhat, niissä on jotain liian paljon ja sellaista kohtaamisen puutetta.
en syytä kuitenkaan muita kuin itseni. sodan er det.