Uskallan kyllä väittää, että Haavisto tai kannattajansa eivät ole tuoneet ehdokkaasa homoseksuaalisuutta juurikaan esiin - toisin kuin valitettavasti Niinistön kannattajat, jotka usein puuttuvat vain ja ainoastaan tähän seikkaan eivätkä lainkaan keskity oman ehdokkaansa paremmuuteen, kuten minusta syytä olisi. Se on sitten asia erikseen, kumpi puoli on keskustelussa aktiivisempi - mutta edelleen väitän että useammin asian ottaa esille joku Niinistön kannattaja morkatakseen Haavistoa. Siitä pisteet Jampelle, että ainakin edellisessä viestissäsi muistit myös kehua omaa ehdokasta - ehkä olisi syytä jättää kilpakumppanin moittiminen ja arvostelu kokonaan pois, ja keskittyä oman suosikkinsa hyviin ominaisuuksiin?
Samoin on mielestäni härskiä, että täällä ja muuallakin aina jossain vaiheessa joku muu kuin sotaveteraanit ottavat esille sotaveteraanien teot tai kunnian, usein molemmat. Mistähän johtuu, että sotaveteraanit itse eivät niinkään tuo itseään esille, eivätkä juurikaan vetoa veteraaniuteensa jos johonkin asiaan kantaa ottavatkin. Se on tahdikkuutta, jos mitä. Samaa voisi edellyttää meiltä muiltakin - on toki hyvä että julkisestikin ilmaisemme tukemme ja kunnioituksemme sotiemme veteraanien isänmaalle tekemään palvelukseen. Se on kuin onkin jotain korvaamatonta, ja veteraanit varmasti tätä kunnioitusta arvostavat itsekin. Sen sijaan en usko, että on järkevää poliittisessa keskustelussa ottaa veteraanikortti esille - se ei enää ole kunnianosoitus, se on argumentointivirhe.
Itse kannatan kyllä Niinistöä presidentin virkaan - nimenomaan siksi, että mielestäni osoittanut poliitikolle poikkeuksellista suoraselkäisyyttä ja rehtiyttä. Niinistö on uskaltanut puuttua mm. eduskunnan puhemiehenä sellaisiinkin asioihin, joista tiesi syntyvän kalabaliikkia - ja tästä hän saikin edustajatovereiltaan näpäytyksen viimeisimmässä puhemiesäänestyksessään. Pitkän puoluejohtaja- ja ministerikautensa aikana Niinistö on luonut kattavan suhdeverkoston etenkin Euroopassa. Ulkopoliittista kokemusta en välttämättä lähtisi hirveästi korostamaan, mutta toisaalta Haavistonkaan ansiot eivät sillä saralla ole sen kummemmat. Ehkä Niinistöllä on laajempi kontaktiverkosto Euroopassa, mutta toisaalta Haavisto on tunnetumpi kolmannessa maailmassa, ja ehkä laajemminkin Euroopan ulkopuolella. Uskoisin, että molempien on silti helppo kulkea maailmalla, ja tulla tunnetuksi siellä, missä eivät tunnettuja jo ole.
Vaikka presidentiltä ei välttämättä edellytetäkään sen enempää laki- kuin talousmiehenkään taitoja, Niinistö on näissä kahdessa ehdottomasti kokeneempi. Liekö oikeudentuntonsa ja oikeudenmukaisuutensakin sitten koulutuksen peruja? Myös talousosaamista ja asiantuntemusta saatetaan tulevaisuudessa tarvita, ja tarvitaankin kun Eurooppa halutaan nykyisestä suosta nostaa kuiville. Haastetta on tässä kerrakseen, ja vaikka ei presidentin olekaan tarpeellista ottaa kantaa talouspolitiikkaan, ei varmasti Niinistö presidenttinä panisi pahakseen jos Urpilainen kysyisi talousneuvojakin asiantuntijalta. EIB-ajoilta saattaa Niinistöllä olla myös joitain kontakteja, joista saattaa olla tulevaisuudessa hyötyä.
Siitä ainakin olen itse suunnattoman iloinen, että voittaa kilvan kumpi tahansa ehdokkaista, saa maamme edustavan ja osaavan presidentin tulevaksi 6-vuotiskaudeksi, ja miksei vaikka kahdeksikin!