Älä sano lapselle näin

[seppos]

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/266513-kun-perhe-kohtaa-kuoleman-ala-koskaan-sano-lapselle-nain#.UoycnnSothM.email

[Riitta-mummi]

Asia on hyvä, mutta artikkelin kuva on palovaarallinen !
Älä anna lasten sytytellä kynttilöitä. Nykyisistä tuitikuista lentää säkeniä. Nailon-tylliharso syttyy helposti.

[Pirska]

Ihmettelen, kenellä voi tulla mieleen sanoa lapselle: "Ole sinä nyt vahva, äidillä on surua." Jos tuommoinen pitää erikseen opettaa, niin se on vähän sama kuin sanoisi, ettei siihen silitysraudan pohjaan kannata koskea kielellä silloin, kun rauta on kuuma.

[Pena]

Tuskin tuota sanotaankaan ääneen. Lapsi kuitenkin kokee asian helposti juuri noin. En voi sanoa muistavani tarkasti, miten ymmärsin kahdeksan ikäisenä äitini surun, kun isä kuoli. Luulen kuitenkin varoneeni ilmaisemasta suruani kovin näkyvästi ja kuuluvasti. Oliko se huomaavaisuutta vai pelkästään 'miehet eivät itke' -asennetta?

[Mansipaani]

Läheinen isovanhempani kuoli kun olin jotain viiden vanha. Ymmärsin tapahtuneen, mutta suhtauduin asiaan rauhallisesti, en muista asian järkyttäneen. Taisin jopa yrittää lohduttaa surevaa vanhempaani. Muutaman vuoden päästä kuoli toinen isovanhempani- uutinen kosketti hieman enemmän ja asiaa tuli mietittyä vakavammin silläkertaa. Piti oikein prosessoida ajatus kuolemasta läpikotaisin.

[Liina]

Isä kuoli tovin sairastettuaan, kun olin kolmevuotias. Sanoin kuulemma äidille: "Älä paajo shure, me sheevitään." Nin me sheevisimme. Minusta on ihan älytöntä syyllistää surevia. Jokainen tekee varmasti parhaansa.

[Riitta-mummi]

Miten en aiemmin ole huomannutkaan kuinka herkästi lapsi vaistoaa vaikkapa vanhempansa väsymyksen ja surullisuuden. Jo kolmevuotias osaa lohduttaa. Nelivuotias näyttäisi ajattelevan että he ovat syypäitä, ja pyrkii olemaan hyvin kiltti.
Nyt kun sivummalla pääsen näitä pieniä seuraamaan minulle on auennut uusi ymmärrys.
On tarkkaan mietittävä mitä lapsen kuullen tai suoraan lapselle puhuu. He ymmärtävät paljon, etenkin sydämellään.

[Pappako]

Joskus on parempi kun kertoo lapselle totuuden asiasta että Kuoleman kohdatessa sekin kuuluu normaaliin elämänkiertoon. Kun on isovanhemmasta kysymys niin asian on helpompi hyväksyä ja silloin sille on helpompi antaa tarkoitus. Elämämme on rajalinen ja sille on säädetty aikansa. Kun kuolemassa on lapsesta tai nuoresta kysymys niin tilanne on paljon vaikeampaa hyväksyä ja silloin saattaa tulla vihanpurkauksia ja sanottua sellaista mitä ei pitäisi aikuiselle saatikka lapselle lausua. Tunteensiirto ja kaikki suremiseen liittyvä on jokaisen henkilökohtainen asia. Uskovalle kuoleman ymmärtäminen on, en sanoisi helppoa, mutta lohdutuksenamme on toivon merkitys jälleennäkemisestä taivaan kodissa. Uskovaisella on jotakin mikä lieventää surua menetyksen kohdatessa. Lapsen kaltaisen uskon mukaan jokaisella kristityllä uskovaisella ihmisellä on paikka varattuna taivaan kodissa. Omalla kohdallani olen kohdannut paljon menetyksiä ja silloin kuoleman vierailu on tullut lähelle aiheuttaen surua mutta samalla olen havainnut että ihmisen mentyä sillattoman virran toiselle puolelle niin hänen jättämänsä muisto elää vahvana jälkeenjääneiden sydämmissä. Tosin puhelin ei enään soi eikä vanhemman neuvot kaiu korvissa. Tiedossa on myös oman elämän rajallisuus. Riitta-mummi on kirjoittanut oikein lapsista ja siihen on helppo yhtyä. Tunteensiirto tapahtuu ilman sanojakin ja siksi olisi parempi kertoa se totuus mitä kuolemassa on tapahtunut, niin aikuiselle kuin lapsellekkin. Kyllä he ymmärtävät sydämmellään. Puhumattomuus asiasta on mielestäni kaikkein pahinta, mutta lasta tulee rakastaa ei peloitella. 

[Riitta-mummi]

Monet vanhemmat ja isovanhemmat ovat saaneet nähdä kuinka hellästi mutta juhlallisesti jo pienetkin lapset hautaavat ikkunaan lentäneen linnun, kissan tappaman hiiren, tai oman marsunsa. Siihen rituaaliin voi tottua jo lapsena. Tehdään hauta, laitetaan vainaja rasiaan, peitetään kumpu, laitetaan vähän kukkia ja kivikin. Lapselle voi kertoa että kaikki ei jää sinne.
Ikävä oman lemmikin kuoltua on syvä, mutta lapsi ymmärtää jos hänelle on vähänkin puhuttu Jumalasta kaiken Luojana että on toinen paikka mihin kuolevat menevät ja jossa kohdataan omat rakkaat ihmiset ( ja eläimetkin) ovat odottamassa.