Mielessä esim että kun eräs tuttuni kiroilee monenmoisten asioiden yhteydessä, niin miten osaisin kuunnella hänen sanomaansa (se mitä kirosanojen väliin jää eli usein n 30-50%) enkä alkaisi mielessäni tai ehkä usein ilmeilläkin paheksumaan voimasanojen määrää. Siinä menee vain ojasta allikkoon.
Niin, tai jos häirikkö kadulla haukkuu taikka tönii muita kadunkulkujoita, niin kuinka osaisi iloita niistä kaikista ihmisistä, joita hän ei onnistu tönimään taikka ei ehdi haukkua.
(Noh, nyt sorruin puhumaan hieman asian vierestä. Esimerkkini tönimisistä taitaa kuulua ns. nollatoleranssin piiriin, jossa ainakaan yhtään tönimistä ei pitäisi sallia, haukkuminen taasen menee sallitun puolelle).
Tuo Tosikokon esimerkkitilanne on vaativa, mutta silti mahdollinen toteuttaa: jos esitystapa ei ole hyvien tapojen mukainen, kuinka onistua siinä, että ei kompastu esitystapaan vaan onnistuu sulkemaan sen pois ja keskittymään esittäjän asiaan.
Esim. Auri Hakomaan kirja "Hurskas Sika" on kirjoitettu sellaisella agressiivisella tyylillä, että se välillä suututtaa ihmisiä.
Jos Aurin esitystavan onnistuu suodattamaan pois, yllättyy iloisesti siitä syvällisestä sanomasta, joka siellä välillä törkeää vivahtavan tyylin alta löytyy.
