Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: juhani - 18.07.11 - klo:08:47
-
Wilhelmi Malmivaara oli ukkojen ajan (n. 1860-1890) jälkeisen herännäisyyden mahtimies. Tässä oli ukot (mm. W. Niskanen), toistupalaiset (mm. Jonas Lagus) ja beckiläiset (mm. papit) ennen Malmivaaraa. Malmivaara oli näet käytännön pappi, ei teologi. Vanhemman pietismin tavoin hän korosti uskon tunteenomaista puolta. Mielestäni hän oli teologiselta ajattelultaan toistupalainen vaikka nimenomaan pohjalaiset maallikot ja ukot tulivat hänen taakseen. Hän ei pitänyt millään tavalla itseänsä opin puolustajana vaikka kritisoikin mm. hedperiläisyyttä ja lestadiolaisuutta vastaan. Hänhän sanoi, että puhdas oppi on Raamatussa.
Löyhästi hän organisoi körttifirman ja Hengellisen kuukausilehden.
Mutta virsien teossa hän oli kyllä loistava. Hän oli toistupalaisten kanssa staattinen pitäytyjä, mutta virsien teossa ja organisatorisesti uudistaja.
terveisin yksi antipietisti...
-
Voisko joku vaiks lyhyesti selittää noista "toistupalaisista" jotain, tai laittaa linkin?
-
Wilhelmi Malmivaara oli ukkojen ajan (n. 1860-1890) jälkeisen herännäisyyden mahtimies. Tässä oli ukot (mm. W. Niskanen), toistupalaiset (mm. Jonas Lagus) ja beckiläiset (mm. papit) ennen Malmivaaraa. Malmivaara oli näet käytännön pappi, ei teologi. Vanhemman pietismin tavoin hän korosti uskon tunteenomaista puolta. Mielestäni hän oli teologiselta ajattelultaan toistupalainen vaikka nimenomaan pohjalaiset maallikot ja ukot tulivat hänen taakseen. Hän ei pitänyt millään tavalla itseänsä opin puolustajana vaikka kritisoikin mm. hedperiläisyyttä ja lestadiolaisuutta vastaan. Hänhän sanoi, että puhdas oppi on Raamatussa.
Löyhästi hän organisoi körttifirman ja Hengellisen kuukausilehden.
Mutta virsien teossa hän oli kyllä loistava. Hän oli toistupalaisten kanssa staattinen pitäytyjä, mutta virsien teossa ja organisatorisesti uudistaja.
terveisin yksi antipietisti...
Käytännön pappi, joka korosti uskon tunteenomaista puolta... Jo tuossa, juhani, tulee kaksi asia, jotka samassa persoonassa saavat aikaan... Ja hei:Herättäjäjuhlille mennään yhä. Sinä juhani voit vielä kertoa, ettää kuka tai ketkä - ainakin tällä tasolla - oli/ olivat juhlien alkuun saattajia...!
-
Käytännön pappi, joka korosti uskon tunteenomaista puolta... Jo tuossa, juhani, tulee kaksi asia, jotka samassa persoonassa saavat aikaan... Ja hei:Herättäjäjuhlille mennään yhä. Sinä juhani voit vielä kertoa, ettää kuka tai ketkä - ainakin tällä tasolla - oli/ olivat juhlien alkuun saattajia...!
Ensimmäiset juhlat pidettiin Wilhelmin hyvän kaveri Juhana Malkamäen talon pihapiirissä Ylistarossa. Ison Malkamäen isäntä oli talonpoikaissäädyn edustaja valtiopäivillä ja tunnettu seurapuhuja. Luulenpa että ensimmäiset juhlat sai aikaan työpari Malkamäki-Malmivaara. Siitä kun luin Kareksen Heränneen kansan vaelluksen on jo liki 50 vuotta joten muista kaikkea tarkalleen. Sen tiedän että talon tytär on meillä hammaslääkärinä.
-
Voisko joku vaiks lyhyesti selittää noista "toistupalaisista" jotain, tai laittaa linkin?
Äääh, googlettamallahan se löytyy. Hyvä, Leena. :icon_rolleyes: Olin muuten sijoittanut sen Telppäsniityn mielessäni ihan eri puolelle Suomea, lisäksi.
Leena parka, pitäiskö ajatella... Esi-isät toistupalaisia ja poikansa tehneet hedbergit :icon_rolleyes:. :003: :003: :003: :003: :003: :kahvi:
-
Wilhelmi Malmivaara:
Näkemättä uskominen
Hengellisessä elämässä on lapsuuden, miehuuden ja vanhuuden ikä. Lapsuuden ikä on se aika, jolloin Jumala suloisilla liikutuksilla ja armon herkuilla Jeesuksen läsnäolon kautta pitää hengissä kristittyä. Silloin ei tiedetä kiusauksista mitään. On kyllä murhetta itsestä, hätää synneistä, itkua surkeudesta, mutta on ylenpalttista lohdutusta kaikkea tätä vastaan. Kuka tohtii sitä hätyytää, jota Jumalan käsivarret kannattavat? Kuka voi mitään sille , joka on kallistamassa päätänsä Jeesuksen rintaa vasten? Silloin on paljon rohkeutta ja voimia, paljon palavuutta ja rakkautta. Morsian ihailee ja näyttelee kihlojansa, mitkä Herralta sai.
Miehuuden ikää taas on se aika, jolloin kiusausten, ahdistusten ja työpäivän helteen ja ankaruuden vuoksi ei enää joudeta kihloja katselemaan. Päinvastoin näyttää useimmin itsestä, ikäänkuin ne olisivat tuhlatuiksi tulleet ja ikäänkuin Herra olisi ottanut ne pois. On niin kovaa sota, niin raskasta työ, niin ankaraa kilvoitus perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa ja verta vastaan, on niin peräti toisenlaista tämä aika kuin oli entinen, ettei tahdo voida uskoa mitään osallisuutta enää Kristukseen. Se ei ole eroa Kristuksesta, vaan nyt on vain toinen kohta taipaleesta käytävä kuin ensi aikana. Nyt ei ole enää työnä Jeesuksen näkeminen, vaan näkemättä uskominen. Helluntai on jo tullut. Pyhä Henki on taluttamassa ja tukemassa, niin että kristitty jaksaa vain kylmyyttä ja kuolemaa itsessään tuntien heittäytyä sellaisena Herran tielle. "Kyllä teidän nyt on hyvä parannusta tehdä", sanoi muuan herännyt ukko muutamille vastaheränneille nuorukaisille, "mutta kun Herra riisuu alasti ja panee portille pohjatuulta vasten ponnistamaan, silloin miestä kysytään."
Ja vanhuuden aikaa, isänä ja äitinä olemisen aikaa, on se aika, jolloin tohditaan sanoa niinkuin eräs vanhus tuonnoin kysymykseeni: Mitä olette pitkällä kilvoituksen tiellä oppineet ? vastasi:"Kassoja ei minulle ole karttunut, mutta sen verran olen kuitenkin harjaantunut, etten enää hevillä epäuskon orjaksi rupea". Tällä hän tarkoitti, ettei tottele omia näkemisiänsä ja tuntemisiansa, vaan antaa Herralle kunnian silloinkin, kun ei itseltänsä lupaa saisikaan.
...........
Sinä kaipaat uskoa. Tuo kaipaus on rukousta Jumalalle. Jos Jumala antaisi uskoa niin, että sitä näkisit itsessäsi, tukkisit tuolla uskolla Kristukselta tien. Nyt sinä ahdistut antautumaan epäuskoisena Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa, ja tämä on uskoa. Jumala salaa tässä Kristuksen tuon epäuskoisen sydämen tuntemisen taakse.
----
Tässä pitkä näyte Wilhelmi Malmivaaran ajatuksista kirjasessa Elämän ääni. Kirjapaja 1954
----
Kieli on aikansa tyyliä, mutta asiat ovat aina olleet näin, mitä näitä uudistamaan. Monissa asioissa olen ikäisekseni hyvinkin radikaali, mutta en näissä.
-
Jos moderni körttikansa verrattuna heepperiläisiin onkin jo vaikeampi ajatus. Meillä nyt on
a) ne virret, jotka tekevät tapahtumasta körttiseurat.
b) teologia, joka näyttää evankeeliselta, mutta sen uskon päämäärä on ikävöivä eikä omistava; körttiläinen usko jättää kesken - Jumppu tekee kaiken. Evankeelinen usko on täysi. Voi olla, että me teemme vuonna 2011 kritisoidessamme rakasta evankeelisutta ihan samalla tavoin kuin WMalmivaara, että kuollutta aivouskoa.
Terveisin "olkoon mun puheeni mitätön" - mies
-
Kauhein vaatimus minulle oli, että piti olla pelastusvarmuus, kun ei ollut. Se oli pelottavaa.
Keskiajalla mystikot antoivat Jumalalle nimiä. Dosentin :026: koskettavinta runoa ei ymmärrä, ellei tiedä, että hän tarkoittaa kokemusta "miksi minut hylkäsit" eikä Mariaa kirjoittaessaan "Sinä menit, rakastettu onni, ja vaivoin rakastettu tuska. Mikä on nimesi?
Ilo? Onni? Autuus? - Etsinkö ikuisesti turhaan sinua, (en muista)
sitten vasta tulee: Sinua, Jumalani?
Leena oitis etsimään nimeä: rakas, kaivattu Hyvä Tahto... yhteen kässäriin se keväällä pulpahti, ja siinä se on... :kahvi:
-
Eikö ahdistuneena ja epäuskoisena antautuminen ole synonyymi kaipaamiselle, Jussi?
Pelastusvarmuutta tuli todisteltua "kun olin rintalapsi" vaikka en edes ymmärtänyt mitä se on. Niin oli ikäänkuin vaatimus .
lapsenmielellä vain.
-
Wilhelmi Malmivaara oli ukkojen ajan (n. 1860-1890) jälkeisen herännäisyyden mahtimies. Tässä oli ukot (mm. W. Niskanen), toistupalaiset (mm. Jonas Lagus) ja beckiläiset (mm. papit) ennen Malmivaaraa. Malmivaara oli näet käytännön pappi, ei teologi. Vanhemman pietismin tavoin hän korosti uskon tunteenomaista puolta. Mielestäni hän oli teologiselta ajattelultaan toistupalainen vaikka nimenomaan pohjalaiset maallikot ja ukot tulivat hänen taakseen. Hän ei pitänyt millään tavalla itseänsä opin puolustajana vaikka kritisoikin mm. hedperiläisyyttä ja lestadiolaisuutta vastaan. Hänhän sanoi, että puhdas oppi on Raamatussa.
Löyhästi hän organisoi körttifirman ja Hengellisen kuukausilehden.
Mutta virsien teossa hän oli kyllä loistava. Hän oli toistupalaisten kanssa staattinen pitäytyjä, mutta virsien teossa ja organisatorisesti uudistaja.
terveisin yksi antipietisti...
Ompas siinä laisia ja jopa antipietislainenkin? :-\
Kaikessa uskonnollisessa, työpaikolla, politiikassa tai ihan missä vaan ihmisiä on koolla tuntuu syntyvän kuppikuntia.
Aika ikävää toisaalta, mutta Paavalinkin mukaan niitä pitää olla ja kenenkä kenenkäkin puolta.
Paavali hermoili ja sanoi tuskaantuneena, että onneksi hän ei ole kastanut kuin muutaman. Varmaankin pelkäsi, että ne kastetut alkaisivat olla Paavalin opetuslapsia.
Menee tietty mulla ohi aiheen mistä Juhani aloitti, mutta näin sivumennen kun kaikkien jostain syystä pitää olla jotakin ja Jeesus opetti, että tulisi kilpailla kuka on pienin, kuten kait körtit tekeekin. Outoa siksi, että körteissäkin on Malmivaaralaisia ja Akulaisia ja Paavolaisia?
Kait tässä on vaan nöyränä ja kyselevällä mielellä on paras roikkua mukana sen isommin teologioihin ehtimättä perehtyä.
Sen verran kuitenkin perehtyilen, että liikun sen ymmärryksen mukaan siellä minkä milloinkin oikeammaksi näen ja joskus vaan ihan seuran vuoksi roikun jossain.
Kiva kieltämättä silti lukea Malmivaaran näkemyksistä ja muitten, mutta oma apu kait paras apu?
Ainakin uskonnolisten asioiden tutkimisen ollessa kyseessä.
-
Pelastusvarmuus on sana/sanahirviö joka on raiskattu niin moneen kertaan että se on kokonaan ihmisten mielissä menettänyt alkuperäisen hyvän merkityksensä ja tarkoituksensa. Se on raiskattu tekemällä siitä vaatimus ja uskon näyttämisen/todistamisen tarvekalu.
Vastustan sellaista ajatusta ja murehdin samalla sitä että niinkin luterilainen ja kaikin puolin ansaitsematonta armoa korostava käsite vääntyy ihmisten mielissä suoritukseksi ja vaatimukseksi. Oikea pelastusvarmuus näet ei ole varmuutta joka perustuu omaan uskomiseen. Evankelisen uskon omistava painotus ei perustu uskon vahvuuteen tai varmuuteen eikä onnistumisiin uskomisen tiellä. Se lepää seuraavien sanojen varassa: "Se on täytetty!" Ja koska se on täydellisesti täytetty, niin meidän ei enää tarvitse yrittää täyttää mitään vaan saamme rohkeasti ja iloiten tarttua siihen minkä Kristus yksin on valmiiksi valmistanut eli syntisten pelastukseen. Saamme Lutherin tavoin iloita Kristuksesta ja sanoa Perkeleelle: "En ole enää sinun omasi vaan Kristus on minut ostanut!". Luther ei opettanut meille myöskään teennäisen heikkouden henkeä jota "oikeanlaisen" uskon ulospäin näyttelemiseksi ylläpidetään, eikä ulkokullailua. Meillä on oikeaakin heikoutta omasta takaa kylliksi.
Kyllä Kristus on tarkoittanut evankeliumin riemukkaaksi uutiseksi josta tulee iloita ja kiittää Herraa! Ei Hän varmaankaan halua että iloakin tuntiessamme pukeutuisimme säkkiin ja heittäisimme tuhkaa päällemme näyttääksemme muille miten "nöyriksi" olemme tulleet? Valehtematta me saamme tuntea myös näitä ilon hetkiä joskus.
Mutta enemmän kuitenkin hengellisessä taipaleessa näyttää riittävän niitä muunlaisia hetkiä. Ei se ole voitosta voittoon kulkemista vaan tappiot tunnustaen ja Kristuksen varaan jääden. Älkäämme riepotelko tahallamme käsitteitä todistaaksemme muille "-läisyyttäämme" tai "-laisuuttamme" vaan yritetään YMMÄRTÄÄ asia oikella tavalla joka ei loppujen lopuksi ole ristiriidassa minkään hyvän kanssa.
Sen sanon että vapaat suunnat, ratkaisukristilliset, herätyskristilliset, pietistit ja mitä kaikkia noita onkaan, ovat pahoin pilanneet koko termin käyttämällä sitä vaatimuksena, suorituksena ja uskon näyttökappaleena. Toinen ääripää on sitten ryhtynyt näyttelemään muille uskoaan vetämällä koko asian sen kummemmin ajattelematta vessanpöntöstä alas.
Kirpeää puhetta, mutta ajattelemisen aihetta samalla. Siitä olen varma. :icon_wink:
-
Pelastusvarmuus on myös sana, jota käytetään myyntivalttina kun kaupataan omaa uskoa. Pelastusvarmuudella siitä saadaan parempi tuote.
-
Pelastusvarmuus on myös sana, jota käytetään myyntivalttina kun kaupataan omaa uskoa. Pelastusvarmuudella siitä saadaan parempi tuote.
Puhut varsin totta.
-
armo ei ole sama kuin pelastusvarmuus...
-
Siitä voi olla täysin varma että Jumala pelastaa. Se on meille luvattu Raamatussa ja tuskin Jeesus olis turhan takia kuollut.
Siitä ei voi olla varma, pelastunko minä. Olenko sellainen pelastumaan määrätty kastettu, uskova kristitty, jos kakistelen uskontunnustuksen joillekin kohdille? Tai jos tällä hetkellä uskon, uskonko jatkossakin?
Kiva kuulla että sana pelastusvarmuus voi tarkoittaa tuota ensimmäistäkin. Kaiken maailman -laisten suussa se on turhan usein tuo jälkimmäinen...
-
Siitä voi olla täysin varma että Jumala pelastaa. Se on meille luvattu Raamatussa ja tuskin Jeesus olis turhan takia kuollut.
Sanneli kykenee näkemään asian tämäkin puolen jota ajoin takaa äskeisellä. :023: Muutenkin olen samaa mieltä kirjoituksessasi olleista asioista. Ei kai ole itsetarkoitus käydä pyhää sotaa jotain sanaa vastaan vaan asiaa jota sillä tarkoitetaan. Jos joku pelastusvarmuudella tarkoittaa tuota Sannelin ylempänä kuvaamaa varmuutta siitä että Kristus armahtaa niin ei varmaan ole tarkoituksellista kuristaa sellaista kuvaannollisesti kurkusta.
Mutta onhan se niinkin että tämä termi on omiaan herättämään vääriä mielikuvia ja siksi soisin että se korvattaisiin jollain paremmin asiaa kuvaavalla. Sekin vain on, että oli termi tahi sana mikä hyvänsä niin aina se vääräksi väännetään, Luther puolustaa uudestikastamista ja ratkaisuntekemistä jne. jne. . Pyhä Raamattu on kaikkien lahkolaisten ja hurmahenkien kirja (taisi osuvasti tämän todeta Juhani)
-
Malmberg-Malmivaarat ovat aina olleet vahvoja ( silloinkin ja ehkä juuri silloin kun he ovat olleet heikkoja ), mutta ympäröivä yhteisö/ yhteiskunta aina ei.
-
Otsikkoon en osaa vastata, mutta arvostan suuresti Wilhemli Malmivaaraa. Eilen luin yhden hänen pitämänsä saarnan. Sen aiheena oli Johannes Kastaja, joka pyysi opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta, onko tämä Messias vai pitääkö heidän odottaa toista.
Malmivaara kiinnitti huomiota siihen, että myös Johannes kastaja epäili. Epäillessään hän pyysi kysymään asiaa suoraan Jeesukselta. Vastaus ei ollut, että kyllä olen Messias, vaan että kertokaa, mitä näette, sokeat saavat näkönsä j.n.e.
Hän vertasi Johannesta toiseen epäilijään, kansakoulunopettajaan, joka ihmetteli vain Nooan arkkia, miten se voi olla mahdollista.
Saarnan ymmärsin niin, että sen sijaan, että jäämme pähkäilemään ristiriitaisuuksia Raamatussa yrittäen itse selittää niitä, meidän pitää viedä asia Kristukselle. Raamatun lukua ei kannata jättää siihen, että siinä on niin mahdottomia asioita. Kun lukemista jatkaa ja vie kysymyksensä Kristukselle, siitä aukenee aivan uusia ulottuvuuksia.
-
Luen hävettävän vähän Raamattua, mutta joku kohta sieltä aina kirkastuu vasta vuosien jälkeen.
-
Lauantaisissa hautajaisissa veisattiin siunaustilaisuudessa ensin VK 244 Temurheelliset... Väinö Malmivaaran tekemä ja toisenaWilhelmi Malmivaaran VK 631 Oi herra jos mä matkamies maan. Parempia virsiä ei olisi härmäläismiehen muistoksi ollutkaan. Pappi oli Lapualata ja kanttori körttimies.
Hautaanlaskun jälkeen oli muistoseurat. Tuntui hyvältä olla tällaisissa hautajaisissa. Vainaja oli liki 97 v.