Kuinka pian seuroissa käymiseen tottuu?

[Leena]

Tuohon pyydetyistä puhujista varmaan joku osaa sanoa tarkemmin. Jos halutaan varmistaa että joku puhuu sitten kanssa, kai pyydetään. Tietääkseni ylimääräiset puheenvuorot eivät ole kiellettyjä silloinkaan. Kamarikeskustelut eivät olisi hullummaksi.  Poikkea täällä, minä keskustelen riittämiin itsekseni ja Dosentin    kanssa. Hän ei pitänyt minusta alun alkujaan ja joskus minä kyllästyn...

[Riitta-mummi]

Omien asioiden tuominen seuroissa yleisesti kuultavaksi ei tietääkseni kuulu körttiläisyyteen. Sielunhoito tapahtuu kahdenkeskisissä keskusteluissa.
Kamarissa.
Paavon opetuksena muistan että hän esim. oikein suuttui akkoihin jotka tulivat maallisia huoliaan valittamaan. Antoi oikein kyytiä jollekin. Sielunhädästä ja uskonkysymyksistä ja hän antoi mielellään neuvoa ja opetusta.  Tätä kai noudatetaan yhä ?
Aivan alku-aikoina minua parikin veljeä foorumilaista neuvoi: Älä puhu julki asioitasi. Odota, Herra vastaa ja auttaa ajallaan. Näin on.
Asia rukouksen alle, ja odottamaan.

Tämä foorumi ei ole sama kuin seurat, Juhlat tai herännäisyys puhtaimmillaan. Ompahan vain mielipiteiden vaihtoa asioista kuin asioista.
Kysyminen on hyvä tapa ja kysyvälle vastaa aina joku. 

[tim1965]

Minä olen ollut körttiseuroissa 5 kertaa. Olen alkanut odottamaan niihin pääsemistä (seuraavat seurat ovat 10.2.). Liityin jopa paikalliseen herännäisyhdistykseen viime vuoden lopulla ja sain liittymislahjaksi Siionin virret-kirjan. Se mukana on hyvä mennä seuroihin ja osallistua vaatimattomalla laulutaidollani veisuuseen. Siinä saa tosiaan kuulla herännäisyyden sydänääniä, kuten sanotaan.

[öppiäinen]

Oli sitten viikolla toisenlaiset seurat, semmoiset joissa on etukäteen ilmoitetut puhujat. Omituisen tuntuista sellainen meininki ettei kuka tahansa saa suunvuoroa. Mutta kieltämättä se pappi puhui hyvin. Virret vedettiin kauhean korkealta.

[Leena]

Oli sitten viikolla toisenlaiset seurat, semmoiset joissa on etukäteen ilmoitetut puhujat. Omituisen tuntuista sellainen meininki ettei kuka tahansa saa suunvuoroa. Mutta kieltämättä se pappi puhui hyvin. Virret vedettiin kauhean korkealta.

Eikö niissä saa?  Sanoo vaan että on sanottavaa?  Olen nähnyt vaik on ollut sovitut puhujat.

Minulle onnettomalle kimittäjälle kaikki on aina liian matalalta, kirkon virretkin.  Ja jos veisates säveltaso laskee, en saa alimpia enää.  Kysyinkin kerran, että saisko ottaavata (hypätä oktaavilla ylös) saa kuulemma, siitä vaan, mut en silti ole kehdannut. Se kuuluu sentään aika räikeästi läpi toisten veisuusta. 

[öppiäinen]

^Tätä ei varmaan saisi sanoa, mutta minusta se veisuu kuulostaa joka tapauksessa aika kamalalta, joten kyllä sinne tuommoinen sopisi sekaan ihan hyvin. Itse olen tuota "ottaavausta" kuullut kirkossa, eikä se siellä ole mitenkään ottanut korvaan, pikemmin kuulostaa taitavalta. Itse olen hymissyt suu kiinni (jottei kukaan kuule) jotain matalampaa säveltä, joka ei ole oktaavia alempana laulukorkeutta vaan vähemmän, mutta joka sointuu "oikeaan" nuottiin hyvin. En vain ole sanut selvitettyä, mikä korkeus se on.

[Pena]

Olisikohan tuo öppiäisen sävel urkupiste tai kenraalibasso? Viisaammat vastatkoot.

[öppiäinen]

Ei ole se, kyllä se seurailee melodiaa eikä pysy paikoillaan kuten noiden pitäisi pysyä. Tai siis toistaa ihan samaa melodiaa, mutta jonkin tietyn oktaavia pienemmän intervallin verran alempaa.

[Leena]

Ei ole se, kyllä se seurailee melodiaa eikä pysy paikoillaan kuten noiden pitäisi pysyä. Tai siis toistaa ihan samaa melodiaa, mutta jonkin tietyn oktaavia pienemmän intervallin verran alempaa.

Se on korvakuulolta soinnuttaen laulettu matalanmpi stemma, joka sopii harmoniaan, siis, esimerkiksi D-duurissa on D, Fis, A (tai C).  Jos vaiks virsi lähtee soinnun terssistä, Fissästä, Öppis laulaa vaikka D:n tai matalan A:n.   usein varmaan kulussa olevan perussävelen, eli kun ne on yleensä kolmen soinnun biisejä,  eli D, G A, Öppis hymisee D-  G-  tai A- pitoista sävelikköä todennäköisesti G ja A keski-C:n alapuolelta.  Sillai niin se menee...

Kenraalibasso on muuta. Se on tyhmä aine jossa pitää ihme merkintöjen perusteella arpoa seuraavia sointuja ja kirjoittaa säveliä, ja soittaa hyvin hämmästyttävistä merkinnöistä satsia. Minä ei-pidän.  Muut satsiaineet oli ihania, tuon reputin niin monesti etten edes muista. 

[PekkaV]

   Huvittaa joskus, kun veisaan, kuulen hyrinänkaltaista hurinaa ympäriltäni.

[Pena]

"Puh teki hiljaisen pikku hyrinän ja hyräili sen itsekseen"

A. A. Milne