Läpikäyvänä ajatuksena PHILIP MARTINin ZEN - TIE DEPRESSION LÄPI -teoksessa on itsensä seuraaminen, tunteidensa tarkkailu ja pyrkimys hyväksyä, ei kamppailla vastaan. Kahleiden - kuten tuska, kärsimys, depressio, himo - myöntäminen vapauttaa niistä.
"Depressiossa kokemamme raskauden ja hitauden tunne on samankaltainen kuin buddhalaisessa harjoituksessa, jota nimitetään 'kävelymeditaatioksi'. Depression vallassa kaikkein pienimmätkin tehtävät, kuten sängystä ylös nouseminen tai huoneen toiselle puolella käveleminen, vaativat meiltä suunnattomia ponnisteluja. Mutta samalla tämä raskas ponnnistelu luo arvokkaan tilaisuuden todella kokea nämä toiminnot." (s. 54)
Teos kannustaa uskomaan seuraavaan hetkeen, jossa minä tutkii edellisen hetken tilannetta. Voisi ajatella, että MARTIN hyväksyy skitsofrenian. Hetket ovat nimittäin niin lähellä toisiaan, että kokemus jakautuneesta persoonallisuudesta tulee mieleen. Onhan mahdotonta tuntea ja samanaikaisesti ajatella tuota tunnetta, vaan tunteminen on ensin, ajattelu sitten.
"Vaikeassa depressiossa itse aika vaikuttaa muuttuneen. Liikkuminen, ajattelu ja puhuminen hidastuvat. (Tämä 'psykomotorinen hidastuminen' on itse asiassa yksi virallinen psykologinen kriteeri depressiota diagnosoitaessa.) Yksinkertaisetkin työtehtävät vaikuttavat ylivoimaisilta, koko keho tuntuu jähmeältä ja raskaalta liikuttaa. Tämä voi olla todellinen ongelma, jos ajat autoa, vahdit pientä lasta tai yrität ehtiä ajoissa tapaamiseen.
...
Ei siis ole ihmekään, että depressioon sairastunut ihminen kokee häpeää ja tuntee itsensä tarpeettomaksi. Tärkeimmältä asialta tuntuu päästä ajan rytmiin, mukaan tämän maailman hurjaan vauhtiin.
Depression hidastava vaikutus antaa meille kuitenkin tilaisuuden tutkia tarkemmin myös tätä maailmaa, missä elämme. Kokemus voi olla kuin meditaatioretriitissä, jolloin meillä on aikaa vain olla, ilman kiinnekohtia ajan kulkuun." (s. 76-77)
