Mitä luet nyt/viimeksi, vol.3

[vaivainen mato]

Tuli tuossa luettua muutama sotakirja. Niiden kirjoittajat olivat pieniä tekijöitä tässä yhteiskunnassa. Nyt on menossa pari kirjaa.
Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa.
Juha Siltala:Suomalainen ahdistys

[Salis]

Tuli tuossa luettua muutama sotakirja. Niiden kirjoittajat olivat pieniä tekijöitä tässä yhteiskunnassa. Nyt on menossa pari kirjaa.
Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa.
Juha Siltala:Suomalainen ahdistys

Tunnen henkilökohtaisesti Kimmo Rentolan. Hän on niitä tutkijoita, jotka eivät ole tehneet selkoa toiminnastaan 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa SKP:n stalinistisessa opiskelijaliitossa.

[apellikka]

Juha Siltalan Suomalainen ahdistus on hieno kirja, mutta sen lukemiseen tulee itselläni aina kuukausien taukoja väliin. Karamazovin veljekset on ollut puolivälissä pari vuotta. Kummankaan kirjan olennaisin sisältö ei silti unohdu.
Peter Pania luen parasta aikaa lapsille ja aika rankka on senkin maailma, Lindgrenin Katto-Kassinen panee tosin vielä paremmaksi.
Minulla on elämässä vielä se hyvä vaihe, jolloin saan lukea iltasatuja ääneen.

[Pena]

Alesta poimin Eero Huovisen Kärsimys ja ilo -teoksen. Siinä selitetään katumuspsalmeja 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143. Olen päässyt jakeeseen: - Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.

[osmo]

Suomalainen ahdistus... tuli mieleen että aikoinaan ostin sen ja aloitin lukemaankin mutta sitten tulin lainanneeksi sen jollekin. Lainaaja oli lukenut pidemmälle: sattui olemaan virhepainos jossa sivut oli miten sattui ja joitakin puuttuikin. Vähän nolotti...

[apellikka]

Onko kukaan ehtinyt tutustua Sfarin Rabbin kattiin? Sarjakuva, joka ei ahdista, muttei ole köykäinenkään: ei kaihda argumentointia eikä dialogia. Ei paasaa - välillä jopa naurattaa.

[osmo]

Joo, lukaistu on. Mukava sarjakuva.

[PekkaV]

Hengellinen Kuukauslehti nro 2 - 08, s. 20

"Körttimuseo avataan toukokuussa

...Keräyksen loppukiri käynnissä

Tuleva museo hakee vielä herännäisyyteen ja sen historiaan liittyvää aineistoa.
   'Etsimme kaikenlaista herännäisyyteen liittyvää materiaalia. Haastavaa on löytää erityisesti herännäisyyden arkipäivään liittyvää aineistoa.'
   Museoon kaivataan erityisesti vielä eri Herännäiskansanopistoihin liittyvää materiaalia, kuten oppilastöitä, kirjoja ja muita muistoja tai oppimateriaaleja. Myös maallikkosaarnaajien puheita, vaatetusta, esineitä, kirjoja ym. otetaan vastaan.
   'Lipasto, piironki ja sivusta vedettävä sänky, talonpoikaistuoleja ja pöytiä sekä ns. salin kalustoa tarvittaisiin.'
   Myös rahallinen tuki on tarpeen.
   'Vaikka museossa katsotaankin aina tietyllä tavalla menneisyyteen, parhaimmillaan museot antavat kävijöille rakennuspuita omaan elämään tässä ja nyt. M u s e o n . t e h t ä v ä. on herättää ajattelemaan, jakaa tietoa ja elämyksiä, a v a t a  . k y s y m y k s i ä .  n y k y p ä i v ä n  . e l ä m ä s t ä.', hän painottaa.

Pikaiset yhteenotot toiminnanjohtaja
Eero Myrskykari, puh. 050-5401711
tai email: karhunmaki@wanhakarhunmaki.net"[/b]

(lihavoinnit ja harvennukset minun)

[Juho A.]

Veikko Huovinen: Pojan kuolema

Korpifilosofi pyytelee anteeksi ja siteeraa itsemurhan tehnyttä poikaansa.
Ei kovin kevyt välipalaksi.

[mami]

No nyt on luettu samaan syssyyn Hannu Väisäsen Vanikan palat ja Toiset kengät, sekä Susanna Alakosken Svinalängorna. Niissä on paljon samaa; juoppoja vanhempia ym. kurjuutta sekä taustalla jeesustelijoita. :) Toinen lapsuus selviydytään sellunhajuisessa Oulussa, toinen idyllisessä Ystadissa. Merenrantakaupunkeja kummatkin. Lapsuusahdistuksen lukeminen on aika terapeuttista. Ei meillä ollut IHAN tuollaista, tästä seuraavasta sukupolvesta puhumattakaan.

[Pena]

Po Chü-i: Korotan ääneni ja laulan, suomentanut Pertti Nieminen

Kutsun itäisen naapurin vierailulle

Pieni puuleili: muutama malja viiniä.
Uusi bambumatto: kuusi jalkaa leposijaa.
Voitko tulla illalla juttelemaan, voitko?
Lammen rannalle hiipii kohta syksyn viileys.

[eeva-kaisa]

Mullakin näkyi tulleen Alakosken Sikalat just lähikirjastoon, kun varasin. Jipii! Olen sitä jo odottanutkin.

Viime reissulla tarttui mukaan pitkästä aikaa taas Tao Te King (tai Dao De Jing, en ole selvillä translitterointien eroista) ja uutena Alan Wattsin Zen. Viime aikoina on kiehtonut tavattomasti tuo zen, ja törmäsin Alan Wattsiin muussa yhteydessä: hän vaikutti oivalta zenin selittäjältä länsimaalaiselle, ja siksi olin iloinen, että juuri hän oli kirjoittanut aiheesta kirjan. Kirja on 1950-luvulta ja ollut siis olemassa koko ajan, en vain tiennyt sitä. Zeniin tutustuminen on vaikeaa "alkuperäisteosten" valossa, koska ne ovat niin kulttuurisidonnaisia, ettei tämmöinen perusluterilainen löydä sieltä mitään sielunsa rakennukseksi.

[PekkaV]

Zeniin tutustuminen on vaikeaa "alkuperäisteosten" valossa, koska ne ovat niin kulttuurisidonnaisia, ettei tämmöinen perusluterilainen löydä sieltä mitään sielunsa rakennukseksi.

Ykköskirjojen hyllyssäni oli myös Wattsin Zen. "Oli", koska otin sen ja avasin ja luin: "Ne jotka tietävät eivät puhu; ne jotka puhuvat eivät tiedä." (s. 99)
"Sielun rakentumista" johduin miettimään.

Olen aina halunnut tehdä jyrkän eron puhumisen ja kirjoittamisen välille.

Mitä tarkoitat sielun rakentumisella. Katharsista? Voimakasta elämystä? Pyhyyden kosketusta? Mistä tietää, että sielu on rakentunut? Että tuntee saaneensa jotain?

Muuten. Raamattua ei ykköshyllyssä ollut eikä tule olemaankaan, koska hylly on liian korkealla ottaa kirja käteen. Seli seli. Pölyttynyt se on. Muistan uskonveljen Ahiksesta, vastuunkantajan, joka sanoi vakavasti, että minun pitää lukea Raamattua. Hän oli ja on Karttulan miehiä.

[mami]

Hei Eeva-Kaisa, kerro sitten mitä mieltä olit Sikaloista! Luin sen ruotsiksi, kun pokkarin sai jo halvalla. Sitä paitsi halusin muutenkin lukea sen alkukielelllä, kun oli tarkistettava, miten suomenkieliset sanat oli istutettu muuhun tekstiin. Suomalaisissa ilmaisuissa oli niitä kuuluisia kirjoitusvirheitä. En käsitä, ovatko ne tahallisia (korostamassa sitä, että ruotsalaiset eivät siirtomaatyyliin välitä muiden kielten oikeinkirjoituksesta) vai johtuvatko kirjailijan huonosta suomen taidosta tai sitten kustantajan töppäilystä. Helppohan ne olisi ollut tarkistuttaa tai edes korjata seuraaviin painoksiin.

Olen itse asunut aikuisena muutamia vuosia ruotsalaisessa slummi-lähiössä, jossa vilisi juoppoja suomalaisia. Jokunen heistä kuoli sinä aikana alkoholimyrkytykseen. Yritin olla samastumatta siihen porukkaan, aika epäisänmaallista minulta, myönnetään :), mutta eihän se auta: kun avaa suunsa ja aksentti kuuluu, niin auttamatta niputetaan samaan joukkoon.

[Pena]

Po Chü-i:

Luen Laotsea

Joka puhuu, ei tiedä; joka tietää, vaikenee.
Kuulemani mukaan Laotse sanoi näin.
Jos Laotse oli niitä, jotka tietävät,
miksi hän itse kirjoitti kirjan: viisituhatta sanaa?

T'ang-runoilija ei tehnyt Satmanin lailla eroa puhumisen ja kirjoittamisen välille.