Noissa vanhoissa kirjoissa vaan tahtoo olla se ongelma, että niiden tieto vanhentuu, tai on jo vanhentunutta.
Siksi vanhoihin kirjoihin kannattaa suhtautua varauksella. Varsinkin antiikin osalta: Sitä oli tapana tuohon aikaan ihannoida ja antaa terveen kritiikin kuihtua.
Mainitsemaasi ongelmaan auttaa se, että lukee riittävän vanhoja kirjoja, jotka ovat jo vanhentumisensa vanhentuneet. Jos olet antiikin ja keskiajan historiasta kiinnostunut, niin silloin ehdoton – mutta monivuotinen – projekti on Edward Gibbonin kuusiosainen klassikkoteos
Rooman valtakunnan rappio ja tuho (1776–89). Siinä käsitellään koko skaala hovijuoruista sota- ja kirkkohistoriaan uskomattoman laajan alkuperäislähdeaineiston tuella.
Kristinuskoon valistusmiehen tavoin suhtautuva Gibbon siirsi historianharrastukseni painopisteen sotahistoriasta kristinuskon ja teologian historiaan. Huomasin näet dogmiriitojen kuvausta lukiessani, että tietojeni ammottavat aukot estävät Gibbonin loistokkaan esityksen seuraamisen.
Suosittelen vain täydellistä, Gibbonin alaviitteet sisältävää laitosta, kuten Everyman's Editionin julkaisemaa editiota (edelleen saatavana), jossa on Oliphant Smeatonin selitykset. Ne ovat vuodelta 1910, joten nekään eivät enää oleellisesti vanhene... Gibbon kuuluu angloamerikkalaisen humanistisen sivistyksen kaanoniin, joten sitä löytynee varsin hyvin myös käytettynä. Myös suomennos on olemassa. Se on yksityishenkilön uurastuksen tulos, johon en ole tutustunut.
Gibbonin nooteista on kerrottava seuraava kasku. Muutamat roomalaisten siveettömyyttä käsittelevät alaviitteet hän kirjoitti ja käänsi latinasta kreikaksi, jotta törkeydet eivät joutuisi laajan yleisön silmiin. Tämä ei tietenkään pysynyt salassa, ja niinpä muuan varakas herrasmies palkkasi maisterin kääntämään suurteoksen kaikki kreikankieliset alaviitetekstit englanniksi. Paljon sieltä ei pornoa löytynyt, mutta humanistille varmaan miellyttävä ja tuottoisa keikka.
Siirrynkin tästä Gibbonin ääreen...
Mt
