Usein vanhemmassa kirjallisuudessa viitataan esim. leukaan joko heikkouden tai vahvuuden merkkinä, korkeaan otsaan älyn yms. Korkea otsa kantsii kyllä tsekata sillä Sibeliuksen otsalohkon koosta yhteydessä musikaalisuuteen on puhuttu. Lapsi numero Kolmella oli vauvana tämmöinen sibeliusotsa, näkyy yksivuotiskuvassa kun saatiin katsomaan kohti kameraa. Pääluut luutuvat vasta aika myöhään. Mutta nuo leukajutut, suun aistillisuudet (paksut huulet?), nenän merkitys, ne saa kyllä haudata. Pyöreä ulospäin työntyvä otsa, siitä on esitetty epäilyksiä, otsalohko siis pullikoi siellä ja työntää luuta ulospäin kun musikaalisuusohjelmointi pyytää lisää tilaa kovalevyltä. Toivo Kuula näyttää samalta.
Oleellinen mielestäni on ilme, tapa liikkua, eli katselin aina jo ovelta miten potilaani lähestyy. Tosin yleensä olin vastassa, mutta käytävältä sitten. Toimin kuten neuvottiin, minulla oli aivan huippu kandikurssin opettaja, Veikko Aalberg. Oliko kämmen hikinen, ja pelon saattoi vallan tuntea nenässään. Ja hyvin paljon muita seikkoja.
Veikko opetti katsekontaktista mielenkiintoisia. Rehti voi katsoa silmiin, sinnepäin puhuva tai epäröivä katsoo sivuun, mutta psykopaatti suoraan silmiin valehdellessaan. Ilmeettömyys kertoo jotakin, juuri silmien ilmeettömyys.
