Tämän katsoin TV:stä 5

[PekkaV]

   Talent USA:n uusi jaksoi alkoi!

[PekkaV]

   Tänään uusintana Teemalta klo 12

Myös Areenassa (vielä 6 päivää jäljellä) Tuomas-kuoro: 800 vuotta

Uskomattomat 800 laulujen vuotta: dokumentti maailmankuulusta Leipzigin poikakuorosta, joka käynnisti yhdeksännen vuosisatansa v. 2012. Kuoron kuuluisin johtaja on ollut J. S. Bach. HD

http://areena.yle.fi/tv/2155976

Bach "Jesu, meine Freude" BWV 227 Thomanerchor, Fabian Enders

https://www.youtube.com/watch?v=bfFxMAxeMnU

[Riitta-mummi]

Katsoin. Monia ajatuksia herättikin .  Kaikkien poikien kohdalla ei ehkä ollut hyvä ratkaisu elää yhdeksän vuotta kuorossa.

Kun kuoro on ollut ainoa mitä elämässä on, sen loppuminen on ymmärrettävästi hyvin peloittavaa.

Jotenkin huomasi saksalaisen luonteen olevan tällainen, liian kunnianhimoinen ja kuuliainen. Sitten kun utopia on uhattuna tapahtuu ikäviä.

Onko hienon musiikin tuottaminen tällä tavoin välttämätön hyvä. 

Kiitos PekkaV kun muistit taas vihjata.

[PekkaV]

   Saavutuksiin ei pääse uhrauksitta. Mitä selkeämmin olet uskollinen unelmille, sitä enemmän on luovuttava turhasta, mikä ei palvele päämäärää.
Oli riemullista seurata kuorolaisten kiitollisuutta, kun he vastaanottivat Buenos Airesin upean konserttisalin loppuunmyydyn katsomon suosionosoitukset. Pojat kertoivat tunteneensa, että eivät olleet ahertaneet turhaan.
On sekin komeaa, että he ovat 800-vuotisen perinteen sanansaatajia.

[Riitta-mummi]

Tokihan ne juhlahetket ovat nautittavia, kuten olikin Buenos Airesin konsetti, joulukirkko ja pääsiäisaika. Jotakin haikeutta koin pojissa, isommissakin.
Itselläni ei ole yhtään kunnianhimoa. Ehkä en siksi osaa ymmärtää lasten uhrautumista taiteen edessä. Urheilu on tässä suhteessa helpompi ymmärtää.

[PekkaV]

   Jos ei kunnianhimoa kaikilla, kiinnostusta kyllä, mikäli kotiolot sen sallivat. Dokumentin poika kertoi aina halunneensa Tuomaskanttoreihin. Äiti tunsi kuinka hänestä osa olisi otettu pois, kun poika 9-vuotiaana lähti.

[Riitta-mummi]

Ymmärrän kun vanhemmat tukevat lastensa kouluttautumista tiettyihin ammatteihin pienestä alkaen, kuten muusikot ja ammattiurheilijat koulutetaankin.
Mutta, mutta... noisa pienissä ja isoimmissakin pojissa näkyi koti-ikävää jota hyväkään kaveruus ei korvaa.
Englannissa ovat varakkaat ihmiset panneet lapsia sisäoppilaitoksiin iät ja ajat. Samoin on saatu lukea ja kuulla kuinka he aikuisina vihasivat olla sielä.
Aikuisen ihmisen oma ratkaisu, vaikkapa luostariin meno on minulle käsitettävä.

Tästä dokumentissa ( ? ) olevista pojista muistui muinaset japanilaiset tavat sitoa tyttöjen jalkaterä kaksinkerroin, jotta jalka olisi pieni ja geishalle asiankuuluviin kenkiin sopiva .

Omat kokemukseni äidin ja opettajan kunnianhimoisuuteen kohdallani ajatteluttavat yhä.
Se saattoi olla minulle pahasta. En ole varma.

[seppos]

Mutta, mutta... noisa pienissä ja isoimmissakin pojissa näkyi koti-ikävää jota hyväkään kaveruus ei korvaa.


Omat kokemukseni äidin ja opettajan kunnianhimoisuuteen kohdallani ajatteluttavat yhä.
Se saattoi olla minulle pahasta. En ole varma.

Kasvattajien kunnianhimo, joka ylittää lapsen kunniahimon on aina pahasta. Kaikki tuki ja apu on aina tarpeen, mutta rajansa kaikella.

[Riitta-mummi]

Tämän loistavan alton ajatukset herättivät minut ajattelemaan asiaa noin kuin kirjoitin.
Ura voi olla Stefan Kahlella hieno, elämän edessä hän oli aika eksyksissä. Kukapa 17-vuotias ei olisikaan.
Hieno kuoro kieltämättä. Eikö samaan tasoon päästä kotoa harjoituksissa käyden ?

https://youtu.be/IfFTwakBSyo

Stefan puhuu TV:n dokumentti- videon loppupuolella.

[Leena]

On paljon sellaista joka vaatii uhrauksia, musiikki, baletti, mutta urheilu ihan yhtä lailla.
Useimmat tietävät aivan mainiosti kuinka harva saa harrastuksesta ammatin. Siitä huolimatta lapset itse haluavat juosta, pelata lätkää, futista, soittaa ja tanssia.

En aivan käsitä mitä tekoa vanhempien kunnianhimolla siinä on.  Harva tämän päivän muksu suostuu vastentahtoiseen harrastukseen.

Joku saattaa sen sijaan jo järkisyistä romahtaa, kun lapsukainen ilmoittaa ettei suostu aloittamaan lukiota koska haluaa soittaa. Tai ilmoittaa päässeensä muotoiluinstituuttiin ja siten keskeyttävänsä joutavammat opinnot.
Tai jotain.

Jos tai kun tuollainen tuomaskuoro sitten ajallansa päättyy, onko varmaa ettei se kaikki mitä on opittu, yksistään tuntemaan musiikkia, anna sellaista elämänrikkautta jota toista tietä kulkien ei olisi löytänyt? 

[seppos]

Olen ihmetellyt samaa kuin Leena. En omaa vastausta kysymykseen.

Jatketaan osassa 6