Itselleni oli kovin vaikea juttu joitain vuosia sitten PERÄPUKAMAT. Niistä eri foorumeilla keskustelin ja tätä kautta pääsin ikäänkuin purkautumaan tuossa asiassa, joka minua vaivasi.
Minua asia vielä nolottikin kovin (lääkärikäynnit koin noloiksi tuon vaivan kanssa), joten oli terapeuttista keskustella asiasta netissä.
Lopulta PERÄPUKAMAT sitten hirtettiin pois yksi kerrallaan, eli yksi per hirttokäynti.
Voi olla, että jotain PERÄPUKAMIEN uusiutumista on tapahtunut, mutta seuraavalla kerralla (jos tarve tuntuu vaativan) asian hoitaminen ei ole enää niin suuren kynnyksen takana.
Monesti on ollut tunne (pelko), että tähänkö tämä elämä nyt sitten loppui.
Tähän asti ainakin ovat olleet turhia pääosin mielikuvitukseni tuotetta nuo pelot, koska edelleen olen elävien kirjoissa mitä ilmeisimmin ainakin fyysisesti terveenä ja töissä.
Psyykkinen puoli varmaan reistailee (neuroottisuus/perfektionismi vaivaa), mutta pystynpä senkin kanssa elämään normaalia elämää ilman mitään lääkitystä.
Lääkärikäynnit välillä jännittävät, mutta diapammi auttaa. Esim. verikoetta käsitaipeesta ei voi ottaa ilma 3 * 5 mg diapammipilleriä. En vain voi sille mitään, että rupeaa muuten pyörryttämään ja oksennuttamaan muuten.
Maunonkin kertomukset jotenkin ovat lohdullisia. Ihmisellä voi nykyään olla mitä erilaisimpia vaivoja ja elämä silti voi jatkua aika normaalisti, koska vaivoihin on keksitty lääkkeet.
Satmanille toivon kaikkea hyvää.
