Haluaisin vastata moneen kysymykseen samalla kertaa. Ensinnäkin lestadiolaisista minulla on varmaan hyvin samanlaisia kokemuksia kuin monella muullakin tämän palstan kirjoittajalla. Toki lestadiolaiset ovat yrittäneet minuakin käännyttää joukkoonsa, mutta en halua suurin surminkaan siihen porukkaan sisään. Eniten minua tökkii heidän pieni johtoporras, joka haluaa luoda raja-aitoja heikäläisten ja meidän vääräoppisten välille. Aikanani paljonkin yhdyin siihen kuoroon, joka vatvoi lestadiolaisten tiukkapipoisuutta ja tuomitsemisenhalua. Sitten vain kerran ystäväni totesi minulle, että meidän täytyisi opetella kunnioittamaan toisten vakaumusta. Hän myös muistutti, että ihan samalla tavoin tämän maailman lapset haukkuvat meitä heränneitä.
Taustani on sellainen, että koskaan minua ei ole ohjattu kovalla kädellä eikä tuomiohengellä, vaan rakkaudella. En ole koskaan ollut sisällä muussa porukassa kuin herännäisyydessä. Minulla ei ole siksi kauheita antipatioita mitään viidesläisiä tai lestadiolaisia kohtaan. Hehän ovat ihmisinä enimmäkseen mukavia ja jopa kunnollisia.
Jos väitän, että moninaiset moraalisäännökset eivät ole mitään lestadiolaisten keksintöä, vaan ovat vanhastaan kuuluneet ihan myös körttiläisten kuvioihin, saan kauheat ryöpyt vastalauseita. Joka väittää, ettei körttiläisyydessä ole ollut mitään rajoja ja kaikki on ollut suhteellista, ei tunne tämän herätysliikkeen historiaa.
Esim Aku Rätystä kerrotaan seuraavaa:
"Rouva, joka oli mieltynyt Akun julistukseen, kutsui hänet kotiinsa. Keskustelun kuluessa Rouva totesi, että ollaan saman Isän lapsia. Kun sitten katseltiin avaraa, kaunista kotia, Aku näki erään huoneen pöydällä korttipakan. Rouva selitti, että hän leikkii niillä aina joskus.
- Mahdammeko me olla saman Isän lapsia, kun minun Isäni ei ole opettanut minulle tällaisia leikkejä, kysyi Aku."
"Ei saa liiaksi luottaa ryövärin armoon, varoitteli Aku tullessaan sairaan luota, joka oli kova juomari."
"Tehdään parannusta naapurin synneistä, ja omat synnit ovat peitossa, eikä huomata ennen kuin kuolema on tullut ja helvetti on edessä, päätti Aku seurapuheensa."
Lainaukset ovat kirjasta Naulan kantaan, Aku Rädyn sattuvia sanoja.
Maailma on muuttunut paljon Akun ajoista, mutta minusta me menemme väärään suuntaan, jos ihan joka asiassa myönnymme tämän maailman menoon. Lieneekö kukaan tällä foorumilla huomannut, kuinka totta on, että kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Olisi paljon muutakin hampaankolossa, mutta pää on jotenkin niin tyhjä, ettei saa irti tämän enempää.
