Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 26.11.07 - klo:15:04
-
Amos Oz: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä
Elämäkerta Tammen keltainen kirjasto -sarjassa. 649 s.; verrattavissa toiseen juutalaiskirjailijaan Isaac Bashevis Singeriin rikkaudessaan ja runsaudessaan. Mikä niissä onkin, kun ovat niin pursuavia laidasta laitaan?
Mielenkiintoista kuvaa ajalta, jolloin englantilainen miehittäjä oli jättämässä Jerusalemin 1940-luvun lopulla ja uuden valtion synnytystuskista, kasvukivuista. Amos, 8 v. taistelee mielikuvituksessaan uuden kotimaansa puolesta keskellä vihollisia. Juuri oli päästy pakoon hitleriä, ja nyt olivat vastassa uudet lähes samanmoiset. Voi vierautta! Voi ennakkoluuloja! Voi kateutta! Voi meitä! Voi teitä! Voi ihmistä, voi!
-
Eino Leino : Suuri Runokirja (WSOY 1990)
-näyte runosta Herramme Vapahtajamme
... Äänen korkean korotti
Herramme Vapahtajamme:
"Menkätte, peseykätte,
pukeutukatte puhtosihin,
niin sinä siveä piika,
kuin sinä valio vaimo,
kuin sa ukko uurastava,
tuosta tulkatte takaisin
Armo-Luojan atrialle!"
Kuuli kansa kummastuen:
"Etkö rankaise pahinta,
palkitse parasta meissä?"
Hymyili hyvällä suulla
Herramme Vapahtajamme:
"Pahimmasta teen parahan."
Ja hän kastoi kansan kaiken,
ei vedellä, vaan tulella,
Pyhän Henkensä palolla,
hehkulla väkevän tahdon.
-
Nyt mie luin luvut monet,
kääntelin sivut useat.
Kohta aukee runon ovet,
silmät kiinni painuvat. :smt015
-
RL Stevenson: Treasure Island.
Katsottiin männä viikolla Karibian merirosvot-trilogia, ja merkkari-innostus jäi kytemään.
-
Luin juuri kopion -79 Jussi Isosaaren kirjoittamasta muistokirjoituksesta. Siinä on mm tällaista:
Vuosikymmenet hän oli paljon käytetty pitokokki Ylistarossa ja Ylihärmässä. Hänellä oli matala ääni. Miltei kuiskaten hän antoi ohjeet apulaisilleen, ja he ottivat vaarin pienimmästäkin vihjeestä.
Kun hää- ja hautajaisvieraat olivat ruokitut, hiipi Hannakin hiljaa seuratuvan ovensuuhun virsikirjoineen. Hänkin janosi samaa armoa, mitä muutkin. Hän oli Martta ja Maria samalla kertaa. Niinkuin lapsi huutaa äitinsä perään, samoin on yhdessä helpompi veisata 'sun puolees huutaa mun henkeni'. Ei pelkkä ruoka riitä, piti saada osansa myös elämän ja toivon sanasta.
Salaa toisilta, pyyhkäisi Hanna kyynelen poskeltaan ja silmät lasina kiiltäen riensi tehtäviinsä. Jos vaikka vielä annettaisiin pitoväelle lähtökahvitkin.
Harvoin tekee lukeminen niin hyvää kuin nyt.
-
Menossa on kolme uudehkoa runokirjaa:
a) Tero Liukkosen "Särkyminen" oli näistä minulle mieluisin. Ensimmäisen runon alku puri heti: "Miksi luopumista pitäisi opetella/kun se on meissä joka hetki". Suosittelen.
b) Jaakko Hämeen-Anttilan toinen runokokoelma "Matkalla Marakandaan" oli pienehkö pettymys. Runoissa näkyy hänen kääntämiensä runoteosten vaikutus, jonka profiloituu enemmän arbialaiseen/islamilaisdeen runouteen.
c) Rakel Liehun uusi runokirja Bul Bul on omaa luokkaansa. Hän yhdistelee surrealistiseen maailmaansa toisten kirjailijoiden päähenkilöitä, historiallisia ja uskonnollisia henkilöitä sekä arjen ongelmia. Rakel Liehu on runojen Tournier.
Olen juuri aloittamassa Arturo Perez-Reverten romaani "Taistelumaalari". Taustana on kokemukset Perez-Reverten sotareportterin ajoista.
-
Pitkää matikkaa, psykologiaa, äikkää, enkkua ja saksaa.
-
Jane Austen & eräs toinen nainen: Sanditon (leikkiä ja totta)
Jane Austen ei ehtinyt saada kirjaa loppuun ennen kuolemaansa. Muutaman ensimmäisen kappaleen perusteella ovat eri kirjailijat sitten tehneet omia loppuversioitaan "Austenin mukaan", ja tuo lukemani on yksi niistä. Yksi suokkareistani silti (tai ehkä siksi?).
Ties monettako kertaa luen Sanditonin, mutta en tunne syyllisyyttä, vaikka taas jokin toinen kirja jäi lukematta. Olen ostanut taas kolme kirjaa tällä viikolla, ja kirjahylly alkaa pullistella. Pullistelkoon aikansa, ostan kohta kolmannen.
Järjestin muuten kirjat värien mukaan hyllyyn. Se vei jonkin verran aikaa, ja oli tietenkin vähän vaikeaakin, koska en halunnut jakaa värejä omiksi osastoikseen, vaan halusin ettei kirjarivistä voi sanoa koska toinen väri alkaa ja toinen loppuu, siis liukuva värikartasto. Alkaa valkoisesta, loppuu harmaaseen, mutta kaikki sillä välillä on värikästä ja iloista.
Pitäisi ostaa enemmän pinkkejä kirjoja.
Ostamani kirjat ovat selkämykseltään:
-musta
-turkoosinvihertävä
-harmaa (vaikka kansi on herkullinen pinkki:
(http://www.suomalainen.com//pics/prod/9/7/8/9/5/9789513138028_1_s.jpg) !)
-
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen. Riemukkaan hauska ja osuva, joskin mopo lähtee käsistä artopaasilinnamaiseen tyyliin.
José Saramago: Kertomus näkevistä. Olen puolivälissä ja nyt alkaa pelottaa. (Kertomus sokeista oli myös järkky, mutta paljon helpompi luettava, koska muistaakseni siinä oli kappalejaot tai ainakaan repliikkejä ei ollut liimattu kiinni juoksevaan tekstiin.)
Näitä ennen:
Anu Mylläri: Adoptoitu
Laura Lindstedt: Sakset
Veikko Huovinen: Bakulainen pahlava 1-2, lyhyitä erikoisia
-
Amos Oz: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä
Elämäkerta Tammen keltainen kirjasto -sarjassa. 649 s.; verrattavissa toiseen juutalaiskirjailijaan Isaac Bashevis Singeriin rikkaudessaan ja runsaudessaan.
Minäkin luin tuon, todella hyvä kirja. Jouduin lukemaan sen ruotsiksi, kun suomennos ei ollut silloin vielä valmistunut. Vähän harmittaa se.
-
"'Jeesuksen Kristuksen evankeliumi' kertoo Saramagon oman, kuvitteellisen version Jeesuksen elämästä, ja näin hän antaa myös uudenlaisen kuvan Uuden testamentin tapahtumista. Kirja etenee aikajärjestyksessä, mutta Jeesuksen elämän keskeiset asiat on esitetty täysin uudella tavalla." (Wikipedia)
Jeesuksen asuminen kylän laidalla prostitutioitu Marian kanssa jäi kirjasta mieleen.
-
"'Jeesuksen Kristuksen evankeliumi' kertoo Saramagon oman, kuvitteellisen version Jeesuksen elämästä, ja näin hän antaa myös uudenlaisen kuvan Uuden testamentin tapahtumista. Kirja etenee aikajärjestyksessä, mutta Jeesuksen elämän keskeiset asiat on esitetty täysin uudella tavalla." (Wikipedia)
Jeesuksen asuminen kylän laidalla prostitutioitu Marian kanssa jäi kirjasta mieleen.
Perään kannattaa lukea Marian Magdalenan evankeliumi sekä Norman Mailerin "Pojan Evankeliumi".
-
Hupimielessä Pariisin matkaoppaan lisäksi olen viimeaikoina lukenut Edistysuskosta maailmannäyttelyissä Taina Syrjämaan tutkimana ja semmoista kivaa Suomen historian perusteosta (ei hupimielessä). Jos Kjell Westön Missä kuljimme kerran saisin tämän kevään aikana luettua, niin hienoa ois!
-
Hannu Väisänen - Vanikan palat
Jos oli suunnitelmissa Toiset kengät, niin ehdottomasti lukea ensin tuo Vanikan palat! Tämä on tavallaan se ensimmäinen osa. Mukavaa luettavaa tämä on ollut, kohta loppu ja sitten siirrytään tuohon uudempaan...
-
Mulla on jo ostettuna sekä Vanikan palat että Toiset kengät ja siirryn niihin heti, kun Saramago on luettu. :)
-
Tuli tuossa luettua muutama sotakirja. Niiden kirjoittajat olivat pieniä tekijöitä tässä yhteiskunnassa. Nyt on menossa pari kirjaa.
Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa.
Juha Siltala:Suomalainen ahdistys
-
Tuli tuossa luettua muutama sotakirja. Niiden kirjoittajat olivat pieniä tekijöitä tässä yhteiskunnassa. Nyt on menossa pari kirjaa.
Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa.
Juha Siltala:Suomalainen ahdistys
Tunnen henkilökohtaisesti Kimmo Rentolan. Hän on niitä tutkijoita, jotka eivät ole tehneet selkoa toiminnastaan 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa SKP:n stalinistisessa opiskelijaliitossa.
-
Juha Siltalan Suomalainen ahdistus on hieno kirja, mutta sen lukemiseen tulee itselläni aina kuukausien taukoja väliin. Karamazovin veljekset on ollut puolivälissä pari vuotta. Kummankaan kirjan olennaisin sisältö ei silti unohdu.
Peter Pania luen parasta aikaa lapsille ja aika rankka on senkin maailma, Lindgrenin Katto-Kassinen panee tosin vielä paremmaksi.
Minulla on elämässä vielä se hyvä vaihe, jolloin saan lukea iltasatuja ääneen.
-
Alesta poimin Eero Huovisen Kärsimys ja ilo -teoksen. Siinä selitetään katumuspsalmeja 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143. Olen päässyt jakeeseen: - Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
-
Suomalainen ahdistus... tuli mieleen että aikoinaan ostin sen ja aloitin lukemaankin mutta sitten tulin lainanneeksi sen jollekin. Lainaaja oli lukenut pidemmälle: sattui olemaan virhepainos jossa sivut oli miten sattui ja joitakin puuttuikin. Vähän nolotti...
-
Onko kukaan ehtinyt tutustua Sfarin Rabbin kattiin? Sarjakuva, joka ei ahdista, muttei ole köykäinenkään: ei kaihda argumentointia eikä dialogia. Ei paasaa - välillä jopa naurattaa.
-
Joo, lukaistu on. Mukava sarjakuva.
-
Hengellinen Kuukauslehti nro 2 - 08, s. 20
"Körttimuseo avataan toukokuussa
...Keräyksen loppukiri käynnissä
Tuleva museo hakee vielä herännäisyyteen ja sen historiaan liittyvää aineistoa.
'Etsimme kaikenlaista herännäisyyteen liittyvää materiaalia. Haastavaa on löytää erityisesti herännäisyyden arkipäivään liittyvää aineistoa.'
Museoon kaivataan erityisesti vielä eri Herännäiskansanopistoihin liittyvää materiaalia, kuten oppilastöitä, kirjoja ja muita muistoja tai oppimateriaaleja. Myös maallikkosaarnaajien puheita, vaatetusta, esineitä, kirjoja ym. otetaan vastaan.
'Lipasto, piironki ja sivusta vedettävä sänky, talonpoikaistuoleja ja pöytiä sekä ns. salin kalustoa tarvittaisiin.'
Myös rahallinen tuki on tarpeen.
'Vaikka museossa katsotaankin aina tietyllä tavalla menneisyyteen, parhaimmillaan museot antavat kävijöille rakennuspuita omaan elämään tässä ja nyt. M u s e o n . t e h t ä v ä. on herättää ajattelemaan, jakaa tietoa ja elämyksiä, a v a t a . k y s y m y k s i ä . n y k y p ä i v ä n . e l ä m ä s t ä.', hän painottaa.
Pikaiset yhteenotot toiminnanjohtaja
Eero Myrskykari, puh. 050-5401711
tai email: karhunmaki@wanhakarhunmaki.net"[/b]
(lihavoinnit ja harvennukset minun)
-
Veikko Huovinen: Pojan kuolema
Korpifilosofi pyytelee anteeksi ja siteeraa itsemurhan tehnyttä poikaansa.
Ei kovin kevyt välipalaksi.
-
No nyt on luettu samaan syssyyn Hannu Väisäsen Vanikan palat ja Toiset kengät, sekä Susanna Alakosken Svinalängorna. Niissä on paljon samaa; juoppoja vanhempia ym. kurjuutta sekä taustalla jeesustelijoita. :) Toinen lapsuus selviydytään sellunhajuisessa Oulussa, toinen idyllisessä Ystadissa. Merenrantakaupunkeja kummatkin. Lapsuusahdistuksen lukeminen on aika terapeuttista. Ei meillä ollut IHAN tuollaista, tästä seuraavasta sukupolvesta puhumattakaan.
-
Po Chü-i: Korotan ääneni ja laulan, suomentanut Pertti Nieminen
Kutsun itäisen naapurin vierailulle
Pieni puuleili: muutama malja viiniä.
Uusi bambumatto: kuusi jalkaa leposijaa.
Voitko tulla illalla juttelemaan, voitko?
Lammen rannalle hiipii kohta syksyn viileys.
-
Mullakin näkyi tulleen Alakosken Sikalat just lähikirjastoon, kun varasin. Jipii! Olen sitä jo odottanutkin.
Viime reissulla tarttui mukaan pitkästä aikaa taas Tao Te King (tai Dao De Jing, en ole selvillä translitterointien eroista) ja uutena Alan Wattsin Zen. Viime aikoina on kiehtonut tavattomasti tuo zen, ja törmäsin Alan Wattsiin muussa yhteydessä: hän vaikutti oivalta zenin selittäjältä länsimaalaiselle, ja siksi olin iloinen, että juuri hän oli kirjoittanut aiheesta kirjan. Kirja on 1950-luvulta ja ollut siis olemassa koko ajan, en vain tiennyt sitä. Zeniin tutustuminen on vaikeaa "alkuperäisteosten" valossa, koska ne ovat niin kulttuurisidonnaisia, ettei tämmöinen perusluterilainen löydä sieltä mitään sielunsa rakennukseksi.
-
Zeniin tutustuminen on vaikeaa "alkuperäisteosten" valossa, koska ne ovat niin kulttuurisidonnaisia, ettei tämmöinen perusluterilainen löydä sieltä mitään sielunsa rakennukseksi.
Ykköskirjojen hyllyssäni oli myös Wattsin Zen. "Oli", koska otin sen ja avasin ja luin: "Ne jotka tietävät eivät puhu; ne jotka puhuvat eivät tiedä." (s. 99)
"Sielun rakentumista" johduin miettimään.
Olen aina halunnut tehdä jyrkän eron puhumisen ja kirjoittamisen välille.
Mitä tarkoitat sielun rakentumisella. Katharsista? Voimakasta elämystä? Pyhyyden kosketusta? Mistä tietää, että sielu on rakentunut? Että tuntee saaneensa jotain?
Muuten. Raamattua ei ykköshyllyssä ollut eikä tule olemaankaan, koska hylly on liian korkealla ottaa kirja käteen. Seli seli. Pölyttynyt se on. Muistan uskonveljen Ahiksesta, vastuunkantajan, joka sanoi vakavasti, että minun pitää lukea Raamattua. Hän oli ja on Karttulan miehiä.
-
Hei Eeva-Kaisa, kerro sitten mitä mieltä olit Sikaloista! Luin sen ruotsiksi, kun pokkarin sai jo halvalla. Sitä paitsi halusin muutenkin lukea sen alkukielelllä, kun oli tarkistettava, miten suomenkieliset sanat oli istutettu muuhun tekstiin. Suomalaisissa ilmaisuissa oli niitä kuuluisia kirjoitusvirheitä. En käsitä, ovatko ne tahallisia (korostamassa sitä, että ruotsalaiset eivät siirtomaatyyliin välitä muiden kielten oikeinkirjoituksesta) vai johtuvatko kirjailijan huonosta suomen taidosta tai sitten kustantajan töppäilystä. Helppohan ne olisi ollut tarkistuttaa tai edes korjata seuraaviin painoksiin.
Olen itse asunut aikuisena muutamia vuosia ruotsalaisessa slummi-lähiössä, jossa vilisi juoppoja suomalaisia. Jokunen heistä kuoli sinä aikana alkoholimyrkytykseen. Yritin olla samastumatta siihen porukkaan, aika epäisänmaallista minulta, myönnetään :), mutta eihän se auta: kun avaa suunsa ja aksentti kuuluu, niin auttamatta niputetaan samaan joukkoon.
-
Po Chü-i:
Luen Laotsea
Joka puhuu, ei tiedä; joka tietää, vaikenee.
Kuulemani mukaan Laotse sanoi näin.
Jos Laotse oli niitä, jotka tietävät,
miksi hän itse kirjoitti kirjan: viisituhatta sanaa?
T'ang-runoilija ei tehnyt Satmanin lailla eroa puhumisen ja kirjoittamisen välille.
-
Tällä hetkellä on menossa:
Eine Al-Sadoon: Bagdadin vanki. Ajatuksia herättävä kirja suomalaisnaisen ja hänen irakilaisen miehensä asumisesta 2000-luvun amerikkalaisten miehittämässä Bagdadissa. Sähköt päällä pari tuntia päivässä jos ollenkaan, mies lähtee ulos (vaimo uskaltautuu kadulle vain kerran viikossa) ja pari minuuttia miehen lähdöstä kadulta kuuluu ammuntaa... Bagdadin arkea. Kirja ei muuten anna amerikkalaisista tai heidän toiminnastaan Irakissa kovinkaan myönteistä kuvaa... :evil:
Odottamassa olisi Saramagon Kertomus näkevistä, jonka joku tässä ketjussa jo mainitsikin. Pääsiäislukemisena olisi tarkoitus lukea Pasternakin Tohtori Zivago.
Kirjanystävän huokaus: maailma on täynnä mahtavia kirjoja, miksi niitä kaikkia ei ehdi lukea?
-
Luin Torey Haydenin Toisten lapset. Erityisopettaja kertoo vakavasti häiriintyneistä lapsista, jotka eivät sovi normaaliin opetukseen. Tässä kokoonpanossa on
1) 7-vuotias vanhemmiltaan kallovamman saanut tyttö, joka ei pysty tunnistamaan kirjaimia, vaikka muuten on normaaliälyinen ja jota tavallisessa luokassa nöyryytetään ja pakotetaan "lukemaan"
2) eskari-ikäinen autistinen poika, joka opettelee vessassa käyntiä, saa hepuleita ja osaa vain kaikupuhetta, eikä sano ikinä sanaa "äiti"
3) 10-vuotias vihainen ja väkivaltainen poika, joka kuvittelee isänsä olevan elossa, vaikka näki kun äitipuoli ampui tämän kuoliaaksi
4) 12-vuotias raskaana oleva tyttö, joka elää haavemaailmassa ja yrittää itsaria
Kirjaan on saatu jännitettä ja kehityskaari, vaikka se on periaatteessa vain yhden lukuvuoden kuvaus ja perustuu suurelta osin dialogiin. Kirjailija puolustelee häpeilemättä omia näkemyksiään ja haukkuu muita opettajia, rehtoria ja vanhempia. Ei tiedä mitä uskoisi. Mutta pakkohan tämän on olla ainakin osittain fiktiota, juuri kirjallisten jännitteiden luomiseksi.
Nyt olen lukemassa munkki Serafimin kirjaa Vapaus.
-
"Tutustumme Siionin virsiin" by JHaavio, Väiski Maunumaa. Hienoa on sekin, että monelta vuosisadalta ne virret on säilynyt yhtenäisinä. :wink:
-
juhani! sama kirja käden ulottuvilla, oikean käden puolella, kirjahyllyssä - Siionin virret, herännäisyyden sydänäänet, tuossa tummansinikantisessa sanotaan, juuri niin se on. Tosin kohtikäyvää puhetta tarvitaan myös. :roll:
-
Herättäjä-Yhdistyksen Vuosikirja 2008.
Virsirunoilijoiden Löytty, Ikola kirjoitukset ja rovasti Jaakko Ripatin raamattutunti Lahden herättäjäjuhlilla sekä tunnetun historiantutkijan, professori Heikki Ylikankaan esitelmä johtajuudesta lukuisien muiden kirjoitusten lisäksi; voi ostaa netissä www.h-y.fi.
Hankintatoivomus Vantaan kirjastoon tehty. Missä päin Suomea asutkin, kysy kirjastostasi. Jos ei ole, pyydä kaukolainaksi.
-
Carl Grimberg: Kansojen Historia, osa (jatko-osa 1) liittyy XI osana.
Suuresta Pohjan sodasta nykyaikaan. :wink: PS. (legenda, joka ei kuulu Grimbergin kirjoihin) Pultavan taistelun ollessa kiihkeimmillään Kaarle XII miekkaillessa ryssiä vastaan hän tunsi ruotsalaisen sotaväen kuollessa erittäin eksistenttisen olon. Hän oli yksin. Tuhat hakkapeliittasoturia, jotka olivat katos kummaa suomenkielisiä taistelivat hänen kanssaan monilukuista vihollista vastaan. Kun joukossa hakkapeliittakin harveni, sieltä tuli Vähästäkyrööstä oleva soturi kuninkaan luokse. Hän sanoi kuninkaalle, että vaihrappas vaatteitas mun kanssa. Pohjalainen oli 155-senttinen, joka oli samanpituinen kuin kuningas. Suomalainen tappeli kuninkaan vaatteissa parin kaksiteräisen miekan kanssa, joilla joka iskulla meni ryssiä. Suomalainen tappeli niin hyvin, että hakkapeliittajoukolla he murtautuivat ryssien piiritysrenkaasta. Ruattalaanen kuningas oli jo häipynyt. Suomalainen lähti sieltä viljelemään kotikylänsä maita. Tervakosken Autoliike Rinta-Jouppi on nykyisin hänen maillaan. :wink: ps. hän oli minun esi-isä... ryssät eivät tappaneet vaikka ne yritti... harmillista vihamiehille. :wink:
-
Martti Puohiniemi ja Göte Nyman: "Mies - arvot, roolit ja tunteet", sain ystävänpäivänä :wink:
Tähän mennessä olen lukenut vain sieltä täältä mutta ihan mukavan sujuvaa tekstiä.
Ihanteellisen tarkka sisällysluettelo mainitsee mm. nämä tärkeät sanat:
aivokurkiainen, alkoholi, armeija, Blue Ray soitin, grillaaminen, jääkiekko, kajakkimelonta, lenkkeily, luola/luolamies, moottorisaha, mökki, parisuhde, sauna, sähly, Tali-Ihantala (muttei talvisota!), Tekniikan Maailma, tunne ja äijäily. Ellei sitten itse tekstissä ole enemmän niin körttiläisyys ja ylipäätänsä uskonasiat eivät valitettavasti taida tulla paljoa esille kun seurakuntakin on mainittu vain naisten harrastustoiminnan yhteydessä.
-
Puuttuuko sisällysluettelosta polkupyöräkin?
Po Chü-in jatkoksi löysin kirjakaupasta Pertti Niemisen kääntämää Han-kauden (kaksituhatta vuotta sitten) runoutta. Kirjan nimi on Sinusta erossa.
VANHA LAULU
Liittykäämme yhteen, olkaamme ystäviä!
Miksi vain lihan ja luun siteet olisivat sukulaisuutta?
Kauniit sanat pettävät,
mutta yhteistyössä me korjaamme runsaan sadon!
-
Pena, mie fanitan sinnuu! Olet monessa viisas ja selvästi kiinnostunut hirmu samoista asioista kuin minä! (Olenko maininnut, että opiskelin kuvisopettajaksi neljän vuoden ajan, mutta vaihdoin sitten. Että siinäkin mielessä jotenkin samaa väkeä.)
-
Sehän on pettämätön merkki viisaudesta, että kiinnostuu samoista asioista kuin minä.
-
Ei ole viimeaikoina luettua paljoa. Joulun jälkeen ehtinyt lukea ainoastaan Peter Englundin "Voittamattoman" sekä Ernest Hemigwayn "Kenelle kellot soivat". Nyt on luvussa Gustav Hägglundin "Euroopan puolustus".
Englundin "Voittamaton" oli mielenkiintoinen katsaus Ruotsin historiaan 1600-luvun puolessa välissä. Samalla Englund onnistui käsittelemään lähes koko euroopan poliittiset olot... Oli aika jännä luke melko tuntemattomasta sotaretkestä Puolaa vastaan. Konflikti hiukan laajeni siitä pikku kahakasta, jonka kasakka kapinalliset aloittivat 1640 luvun loppupuolella Ukrainan aroilla. Meinasi Ruotsi laajentua Mustallemerelle asti. Tanskakin tuli valloitettua ohimennen ja sodittua samalla Itävaltaa, Brandemburgia, Venäjää, Hollantia ja Puolalais Liettualaista yhteisvaltaa vastaan.
Suosittelen jokaiselle historiasta kiinnostuneelle. Englundin kertojan taidot ovat omaa luokkaansa, ja faktallinen antikin on kirjassa loistavaa. Myös kattava osuus Suomesta on mukana.
Hemingwayn "Kenelle kallot soivat" olikin sitten vähän kevyempää tavaraa. Mielenkiintoinen kuvaus Espanjan sisällisodasta tempaisi minyt kyllä mukaansa. Tulee varmaan jatkossa luettua enemmänkin Hemingwayn tuotantoa: Ehkäpä Vanhus ja meri seuraavaksi?
Hägglundin "Euroopan puolustus" sitten onkin huomattavasti hirveämpää tavaraa. Entisen puolustusvoimain komentajamme katsaus Euroopan mahdolliseen yhteispuolustukseen osoittaa kieltämättä kuinka tarpeellinen puolustus voisi olla, mutta...
En lukisi kirjaa, ellei aihe sattuisi olemaan niin ajankohtainen itselleni. Eurooppa ja kansalainen kurssi kun sattuu olemaan tällä hetkellä menossa. Näin huonosti kirjoitettua kirjaa en olekaan vähään aikaan lukenut (tai mikäs minä olen arvostelemaan...)
Kouluun liittyen piti myös lukaista Molieren "Saituri". Ei siitä sen enempää, se pitää jokaisen kyllä itse lukea. :)
Seuraavaksi hyllyssä odottaisi Karo Hämäläisen "Urho Kekkonen", ilmeisesti melko parodisoitu kertomus entisestä valtionpäämiehestämme. Sitten pitäisikin lukea James Joycen "Dublinilaisia" äidinkielen kurssia varten.
-
apellikan innostuksesta luin nuoren lutteeruksen "Puhe hyvistä teoista".
-
Seiskapotteria luin eilen putkeen kymmenen tuntia (16-02) ja sain kuin sainkin loppuun. Oli kyllä aikamoinen kirja :shock: Pitää varmaan lukea pian uudestaan, kun eka kerta meni ahmimalla, eikä kaikkiin yksityiskohtiin pystynyt keskittymään. On se kyllä mukaansatempaava kirjasarja.
-
On se kyllä mukaansatempaava kirjasarja.
On se kyllä. Luin jokin aika sitten sen viimeisen osan alkuperäisversion, ja kävi jokseenkin samalla tavalla, eli luin kirjan käytännössä yhdeltä istumalta läpi. Pidin taukoa vain syömisen ja nukkumisen yhteydessä. Ehkei Potter-sarja ole ihan parasta lukemaani fantasiaa, mutta on se silti pahuksen viihdyttävää lukemista.
-
Seiskapotteria luin eilen putkeen kymmenen tuntia (16-02) ja sain kuin sainkin loppuun. Oli kyllä aikamoinen kirja :shock: .
Luin viime kesänä kun ilmestyi englanniksi ja jostain syystä päällimmäiseksi jäi hämmennys. Ne vain pakenivat ja hengasivat eri paikoissa ja kaikki oli tosi masentavaa? Jäin kaipaamaan aiempien osien iloa ja värikkyyttä.
-
Olen saanut luettua loppuun Tunnustuskirjat ja Potterin. Molemmissa putosin välillä kärryiltä (puuskupuhin kupin kohtalo jäi niin englanniksi kuin suomeksi juonenkäänteiden väliin, mutta mukanahan tuo näytti lopulta olevan).
Sitä mietin jo englanninkielisessä versiossa, miten Raamatun lause kannatteli Potterin juonta aika pitkään ja loppuun.
Olen puolen vuoden sisällä lukenut Peter Pania, Liisaa ihmemaassa ja Maija Poppasta enkä ihmettele Potterin syntyä ollenkaan sen perinteen pohjalta.
-
Molemmissa putosin välillä kärryiltä (puuskupuhin kupin kohtalo jäi niin englanniksi kuin suomeksi juonenkäänteiden väliin, mutta mukanahan tuo näytti lopulta olevan).
SPOILAA POTTER SEISKAA! Tom Valedro [Voldemort] varasti Puuskupuhin kupin nuorena Hepzibah Smithiltä, ja murhasi naisen varastamisen jälkeen. Sen jälkeen Valedro muunteli kotitontun muistia, mikä aiheutti sen, että kotitonttu väitti murhanneensa Smithin.
Jossain vaiheessa Valedro teki kupista hirnyrkin, ja vei sen Irvetaan Lestrangen holviin turvaan. Kun Potter ja kumppanit murtauivat Irvetaan, he saivat kuin saivatkin kupin käsiinsä. Kun he sitten lopulta päätyivät Tylypahkaan, kävivät Ron ja Hermione Salaisuuksien kammiossa hakemassa kuolleen basiliskin hampaita, joilla he kupin sitten tuhosivat.
Selvensikö? :)
-
Kiitos - kyllä pääpiirteet ovat selvillä. Nopealla lukemisella 26. ja 27. luku olivat minun mielestäni ja omalle ymmärrykselleni hajanaisia. Omana kokemuksenani sanoisin, että ne eivät olleet ihan yhtä napakasti kirjoitettuja kuin muu kirja.
-
Elekee hyvät immeiset kertoko enempee! Kävin ostamassa uusimman Potterin muanantaena pääsiäislommoo varten ja alotin jo lukemaankin, niin ois kivvoo, jos ette kertos enempee!
-
Voi jos Apellika kävit nämä tunnustuskirjat läpi. Minäkin olen käynyt hulluudessani. Se on ristiriitaista näiden ajatusten hönkääminen 50-60 -vuoden välein. Historiallisesti Luther ja Flacius ovat toisenlaisia ajatteliooita. Kiitos meille hermeneuttisesti jos me näemme elämän kaikessa. :wink:
-
Elekee hyvät immeiset kertoko enempee! Kävin ostamassa uusimman Potterin muanantaena pääsiäislommoo varten ja alotin jo lukemaankin, niin ois kivvoo, jos ette kertos enempee!
Juu, ei tietenkään! Sen takia kirjoitinkin isoilla punaisilla kirjaimilla, että tekstini spoilaa seiskakirjaa, että sellainen, joka ei ole kirjaa lukenut jättää juttuni lukematta!
-
Elekee hyvät immeiset kertoko enempee! Kävin ostamassa uusimman Potterin muanantaena pääsiäislommoo varten ja alotin jo lukemaankin, niin ois kivvoo, jos ette kertos enempee!
Juu, ei tietenkään! Sen takia kirjoitinkin isoilla punaisilla kirjaimilla, että tekstini spoilaa seiskakirjaa, että sellainen, joka ei ole kirjaa lukenut jättää juttuni lukematta!
Mutta arvaa, olenko minä niin ei-utelias, että jättäisin lukematta, jos kiusaus on nenän edessä... :wink:
Olen 100 ekaa sivua lukenut ja tänään olisi tarkoitus jatkaa. Kieltämättä aika räväkkä alku!
-
Kyllästyin odottamaan kuukausia kirjaston jonossa ja ostaa päräytin eilen Juha Itkosen Kohti-romaanin. Nyt sitten perehdytään ministerin sielunelämään. :wink:
-
Mawlana Rumi: Rakkaus on musta leijona; suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila
Mylly
Sydän on jyvä
me olemme mylly.
Mistäpä mylly tietäisi
miksi se kiertää kiertoaan?
Ruumis on kivi
ja ajatukset
vettä.
Kivi sanoo: Vesi kai tietää
miksi se virtaa.
Vesi vastaa: Kysy mylläriltä
hän tietää
sillä hän
panee veden virtaamaan alas.
Mutta mylläri sanoo sinulle:
Sinä leivänsyöjä
jos mylly ei kiertäisi,
mistäpä leipä tulisi
leipäkeittoon?
Paljon on vireillä.
Hiljaa!
Kysy Jumalalta; Hän
kertoo sinulle kaiken.
-
Vastaan entisen (ja varmaan nykyisenkin) nettirunoilijan Edward 2:n runoteoksen "tahdon olla ensimmäinen" runolla, jonka nimi on
SANON ETTÄ
sanon, että täydellistä rakkautta
ei ole olemassa
sanon, että sitä oikeaa
ei ole olemassa
sanon, että kukaan ei rakasta
ketään
ilman taka-ajatuksia
-
Potter luettu! Uskomaton tarina ja henkeäsalpaavan mukaansatempaava!
-
Hei Eeva-Kaisa, kerro sitten mitä mieltä olit Sikaloista!
Luin sen pääsiäisenä. Alkupuoli oli parempi. Tykkäsin kyllä ihan, mutten ymmärrä suurta hypetystä kirjan ympärillä. Minusta se ei ollut mitenkään pioneeri omassa lajissaan, paljon on kirjoitettu realistista kamaa kurjuudesta, lapsenkin näkökulmasta. Esim. Mari Mörön Kiltin yön lahjat on parempi.
-
Psykologiaa... En osaa.
-
Voi jos Apellika kävit nämä tunnustuskirjat läpi. Minäkin olen käynyt hulluudessani. Se on ristiriitaista näiden ajatusten hönkääminen 50-60 -vuoden välein. Historiallisesti Luther ja Flacius ovat toisenlaisia ajatteliooita. Kiitos meille hermeneuttisesti jos me näemme elämän kaikessa. :wink:
Sen huomasin, että oma esiymmärrys oli tarpeen ja tiukilla kirjoja lukiessa. Lauseita irrottamalla niillä voi perustella monenlaista. Historiallisuutta mietin: mitä ne ovat merkinneet silloin, mikä on niiden merkitys nyt... Lukemiseeni oli hyvä motiivi: työ.
-
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
En pystynyt seuraamaan kaikkea väkivaltaa, mitä kirja vyörytti, naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa. Olisiko kuitenkin pääministerimme perässä lisättävä, että enemmistö afganistanilaisista perheistä oli ja on tasapainoisia. Tarkoitan tietenkin Vanhasen mediakritiikkiä yksipuolisesta huono-osaisuuden esittelystä: "Enemmistöllä menee hyvin."
Esa Salminen: Köyhyyden ammattilainen
Ihmettelen kehitysyhteistyön tekijöitä, että he jaksavat motivoitua tai että edes vähemmistö jaksaa kamppailla köyhyyden poistamiseksi sietämättömässä kuumuudessa, pölyssä, varastelevien kurjien ympäröimänä, rahaa kärttävien keskellä, sairauden ja epätoivon tiheässä ilmapiirissä.
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Murrosikäinen poika ei erota valhetta totuudesta. Huumeet ovat osittain selittävä tekijä. Kuinka paljon läheiset aikuiset jaksavatkaan yrittää kantaa poikaa yli myrskyisen kehitysvaiheen! Uskomatonta uhrimieltä! Rakkaus ylittää kaiken.
-
Ilkka Huhta: "Täällä on oikea Suomenkansa" - körttiläisyyden julkisuuskuva 1880-1918.
Sattuipas sopivasti pääsykoekirja :D
-
Luin minäkin Siri Hustvedtin kirjan. Yksi teemoista oli taiteilijoiden, taidekriitikkojen, taiteentutkijoiden, taidekauppiaiden ja taideyleisön omituinen maailma, jossa sairaista persoonallisuuksista voi tulla erikoisuutensa takia ihailtuja keskushahmoja.
-
Luin minäkin Siri Hustvedtin kirjan. Yksi teemoista oli taiteilijoiden, taidekriitikkojen, taiteentutkijoiden, taidekauppiaiden ja taideyleisön omituinen maailma, jossa sairaista persoonallisuuksista voi tulla erikoisuutensa takia ihailtuja keskushahmoja.
Joo, sen huumepojan isän taideteosten kuvaukset olivat pitkästyttäviä. Selasin ne yli.
Taiteen tekemisen motiivi on rikkinäisyyden hallinta. Taideteos sisältää jännitteen kaaoksen ja järjestyksen välillä. Taiteilijan palo työhönsä syntyy voimakkaista ristiriitakokemuksista, jotka hänen täytyy ulkoistaa työhönsä voidakseen jatkaa elämää. Arbeit macht frei.
-
Isän taide oli rikkinäisyyden hallintaa, oman, veljen, vaimon, pojan, yhteiskunnan ja maailman risaisuuden hallintaa. Nurjana puolena oli kuvattu se, miten rikkinäisyydestä tehtiin myyntivaltti uudistuksia ja erikoisuuksia janoavalle taideyleisölle, ja miten sitä pääsi käyttämään omien pimeiden puoliensa toteuttamiseen. Se tuntui pelottavan todelta vaikka meikäläisiä kissantappovideoita ajatellen.
Kuvataiteen katselu kirjoitetusta kuvauksesta vaati kuvallista mielikuvitusta. Ehkä minulla on sitä tarpeeksi, koska luin kiinnostuneena joka sanan. Musiikin sanallinen kuvailu menisi minulta varmaan ohi.
-
Kiitos, Pena osallistumisestasi! Jatkaisin keskustelua, mutta en voi kahdesta syystä:
En osaa tarttua siinä mihinkään. Pitäisi selata kirjaa, jotta voisin tuoda jotain uutta.
En jaksa, sillä minulle pamahti kuume.
Käytän nyt tilaisuutta yleisemminkin kiittääkseni aktiivisuuttasi ja säkenöivää älyäsi sekä kokemustasi. Uskon monen ilahtuneet huomaavaisuudestasi, jolla olet kirjoituksiamme kommentoinut. Olet tuonut usein kolmannen näkökulman, mikä on siivittänyt raikkaan suvituulen tavoin keskustelua.
Sinä, Pena, olet tämän foorumin, tämän Körttifoorumin tähti ja timantti! Olet foorumimme yksi kivijalan nurkkakivistä!
Toivon sydämmestäni sinun jatkavan entiseen tahtiin. Kiitos! =D>
-
kiitos. :wink:
-
Vapaapäivän ratoksi luin eilen Guilloun Varkaiden markkinat.
-
Kiitos, Pena osallistumisestasi!
Uskon monen ilahtuneet huomaavaisuudestasi, jolla olet kirjoituksiamme kommentoinut. Olet tuonut usein kolmannen näkökulman, mikä on siivittänyt raikkaan suvituulen tavoin keskustelua.
Sinä, Pena, olet tämän foorumin, tämän Körttifoorumin tähti ja timantti! Olet foorumimme yksi kivijalan nurkkakivistä!
Toivon sydämmestäni sinun jatkavan entiseen tahtiin. Kiitos! =D>
Olen samaa mieltä! Kiitos Pena!
-
ja jotta pysyisin asiassa: kädessän on Jorma Ojalan kirjoittama kirja Lars Levi Laestadius; luettelonomainen selvitys mutta kertoo L:n elämänkulun ja antaa vähän ajankuvaa. Ja viimeksi Junichiro Tanizakin kirkkaita novelleja Japanista. On jännittävää lukea ihmisistä joilla on tyystin toisenlainen maailmankuva ja ajattelutapa kuin se johon on tottunut ja jonka ymmärtää. Vähän kuin lukisi vieraalla kielellä.
-
Lueskelen kirjaa Hiljaisten Historia (Sauli Niinistö) Sitä täytyy lukea ajatuksen kanssa, että pääsee sisälle mitä Sauli tarkoittaa.
Kirjan tuotto menee Kirkon ulkomaanavulle :!:
-
Olen juuri lukenut hämmentäviä ylisanoja suvituulista ja kivijaloista. Olkoon sitten vaikka runoutta.
-
Neil Gaiman - Anansi Boys, huippu kirja. Kivaa lukea myös pitkästä aikaa englannikielistä kirjallisuutta ja huomata, että sitä ymmärtää edelleen mainiosti, vaikkei kieltä itsessään pariin vuoteen ole enää päässyt opiskelemaan. Kivistä.
-
Nuorta Lutteerusta... :wink:
-
Nuorta Lutteerusta... :wink:
Suomalaiskansallisen ajattelun alkujuurilla on Merete Mazzarellan tutkielma "Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo". Kirja käsittelee yksityiskohtaisesti J L Runebergin vaimon Fredrikan elämää huikentelevan miehensä rinnalla sekä erityisesti hänen kirjallista tuotantoaan.
-
Kun päivän touhuiltani muistan, aamulla tai illalla. Avaan melkein joka päivä,tämän kirjan sivuja. Mutta, jos sanoisin teille ,että joka päivä,se olisi vale. Kirjan teksti on jo muutaman vuoden aikana vaikuttanut elämääni ja aina uudestaan se herättää uusia ajatuksia minussa.
E.W.Pakkala
Ian Kaikkinen Elämä
Suomen kotien hartauskirja
"Tämä on iankaikkinen elämä,että he
tuntevat sinut, joka yksin olet tosi
Jumala,ja sen, jonka olet lähettänyt,
Jeesuksen Kristuksen " Joh. 17:3.
kymmenes painos
1953 / WSOY
-
Ostin uusimman Potterin. Sehän on paksu ku tiiliskivi.
Potteri on aika cool, mut Hermioni käy hermoille.
-
Täälläkin luetaan Potteria! Tosin ranskaksi, onneksi on tuttu kirja niin pysyy kärryillä :D
-
Sami Pihlström: Usko, järki ja ihminen.
-
Läpikäyvänä ajatuksena PHILIP MARTINin ZEN - TIE DEPRESSION LÄPI -teoksessa on itsensä seuraaminen, tunteidensa tarkkailu ja pyrkimys hyväksyä, ei kamppailla vastaan. Kahleiden - kuten tuska, kärsimys, depressio, himo - myöntäminen vapauttaa niistä.
"Depressiossa kokemamme raskauden ja hitauden tunne on samankaltainen kuin buddhalaisessa harjoituksessa, jota nimitetään 'kävelymeditaatioksi'. Depression vallassa kaikkein pienimmätkin tehtävät, kuten sängystä ylös nouseminen tai huoneen toiselle puolella käveleminen, vaativat meiltä suunnattomia ponnisteluja. Mutta samalla tämä raskas ponnnistelu luo arvokkaan tilaisuuden todella kokea nämä toiminnot." (s. 54)
Teos kannustaa uskomaan seuraavaan hetkeen, jossa minä tutkii edellisen hetken tilannetta. Voisi ajatella, että MARTIN hyväksyy skitsofrenian. Hetket ovat nimittäin niin lähellä toisiaan, että kokemus jakautuneesta persoonallisuudesta tulee mieleen. Onhan mahdotonta tuntea ja samanaikaisesti ajatella tuota tunnetta, vaan tunteminen on ensin, ajattelu sitten.
"Vaikeassa depressiossa itse aika vaikuttaa muuttuneen. Liikkuminen, ajattelu ja puhuminen hidastuvat. (Tämä 'psykomotorinen hidastuminen' on itse asiassa yksi virallinen psykologinen kriteeri depressiota diagnosoitaessa.) Yksinkertaisetkin työtehtävät vaikuttavat ylivoimaisilta, koko keho tuntuu jähmeältä ja raskaalta liikuttaa. Tämä voi olla todellinen ongelma, jos ajat autoa, vahdit pientä lasta tai yrität ehtiä ajoissa tapaamiseen.
...
Ei siis ole ihmekään, että depressioon sairastunut ihminen kokee häpeää ja tuntee itsensä tarpeettomaksi. Tärkeimmältä asialta tuntuu päästä ajan rytmiin, mukaan tämän maailman hurjaan vauhtiin.
Depression hidastava vaikutus antaa meille kuitenkin tilaisuuden tutkia tarkemmin myös tätä maailmaa, missä elämme. Kokemus voi olla kuin meditaatioretriitissä, jolloin meillä on aikaa vain olla, ilman kiinnekohtia ajan kulkuun." (s. 76-77)
-
Luen kolmatta kertaa Mika Waltarin "Valtakunnan salaisuutta". Se kertoo inhimilliseltä kannalta Jeesuksen kuoleman jälkeisistä epävarmoista ajoista ja liikkeen ulkopuolisen ihmisen pyrkimyksestä ymmärtää Jeesuksen ajatukset. Suositteleen kirjaa jokaisen luettavaksi, että ymmärtää, kuinka epävarmalta pohjalta yhteinen kirkkomme on ponnistanut. Tekisin kirjasta näytelmän, jos aikaa olisi.
-
Luin Dostojevskin Idiootin. Hieno teos, mutta tulin loppuratkaisusta huonolle tuulelle.
-
Kevin J. Andersonin Star Wars: Voiman Valtiaat. Pakko mainita, että luin uusimman Potterin jo viime kesänä :lol:
-
Koljonvirran körttisoturi
Miälenkiintoosta taustatiatoa: http://sedis.blogspot.com/2005/03/sukulaisia.html
-
"Kiusauksista puhutaan harvoin (kirjoitetaan enemmän, minun huom.), mutta niitä kärsitään paljon. Kristitty ja kiusaus kuuluvat nimittäin yhteen.
Jos kiusaukset loppuvat, emme pääse kasvamaan Herrassa. Kiusaukset kuuluvat Herran tapaan, millä hän kasvattaa syntistä.
Me emme saa antaa itsellemme vapautta, emme päästää omaa mieltämme valloillensa, vaan meidän täytyy tulla Kristuksen vangeiksi.
Yleensä etsimme itsestämme enemmän kristityn muita tuntomerkkejä kuin sitä, olenko kiusattu, vaikka vihollinen ei kiusaa omiansa vaan Herran omia.
Keitä se on parantanut, että joku jaksaa puhua toisten asioista, vaikka olisikin tehnyt sen Jumalan nimessä? Keitä se ihminen on pahentanut, joka on Jumalan edessä itkenyt omia ja toisten asioita."
Wilhelmi Malmivaara: Sanat kuin tutkaimet
-
En haluaisi tunnustautua niiden bestsellereiden lukijaksi, jotka vievät tilaa hyvältä kirjallisuudelta. Pakko kuitenkin on, sillä Alan Spencer: Puhdas maa on sellainen: jännitystä, väkivaltaa, kliseisiä sanontoja, seksiä, rakkautta ja romantiikkaa ja siteeksi vakuuttavalta tuntuvaa historiallista dataa. Se on kuitenkin viihdyttävä. Olen lukenut yli puolet 393 sivusta, ja odotan mielenkiinnolla, mitä jatkossa tapahtuu.
"Kirjoittajan on hyvä lukea kaikenlaisia tekstejä", kirjailijaksi aikovan nimenomaan.
Teos alkaa Nagasakin atomiräjähdyksestä, päähenkilön pojan kokemuksesta hänen pelastuttuaan. Tarina siirtyy toisessa luvussa 150 vuotta aiemmaksi Japanin länsimaistumisen (lue: modernisoitumisen) synnytystuskiin. Vanhoilliset klaanien johtajat eivät tunnusta Englannin kauppa- (lue: ase-) mahtia. Keskinäinen vihanpito estää heitä hyödyntämästä lännen kiinnostusta teen ja ooppiumin kauppaan. Mutta aseet kiinnostavat. Niitä saa lännestä - tuhoisin seurauksin.
Nuori skotti Glover löytää neitseellisen pelikentän rakentaa omaa bisnessimperiumiaan taloudellis-poliittis-sotilaallisessa tyhjiöJapanissa. Hän näkee maan tilan ja tukee nuoria samuraita, jotka haluavat johtaa Japanin vaurauden tielle.
-
Kun en laulaa osaa, niin luen herättäjäjuhlille vielä kerran osallistumista harkiten:
Vilhelmi Malmivaara (toim.): Siionin virret. Virsikirja kotihartauden tarpeeksi.
Esipuhe on hieno:
"Murheen alla veisaa Siion heleimmin Herralle kiitosta. Elvyttäkööt nämäkin virret ahdistetun kansamme toivoa, tukekoot sitä kestävyyteen elävässä Jumalassa ja hänen Kristuksessansa, herättäkööt ikävää isänmaahan, joka ylhäällä on."
-
Kaiken aikaa: Naulan kantaan. Aku Rädyn Sattuvia sanontoja.
Menossa myös: Laila Hirvisaari, Grand hotel.
-
Rämpläsin tämän vuoden Hengellisiä kuukauslehtiä :-?
-
Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu
Kirja kertoo päivästä lestadiolaisten suviseuroissa, kuvattuna monen eri henkilön näkökulmasta. Hieman yllättäen myös körttiläisyys on vahvasti esillä, koska Raittila asettaa lestadiolaisuuden vastakkain körttiläisyyden kanssa. Päähenkilöt kritisoivat körttiläisyyttä aika voimakkaasti; tosin loppupuolella yhden henkilön suhtautumisessa on havaittavissa pientä pehmenemistä.
Kaiken kaikkiaan tämä oli minusta ihan hyvä. Olen aikaisemmin lukenut Raittilalta Canal Granden, ja tästä pidin enemmän.
-
Luin joku aika sitten Sirpa Kähkösen kirjat, jotka kuvaavat Kuopiota sota-aikana: Mustat morsiamet, Rautayöt, Jään ja tulen kevät ja Lakanasiivet. Suosittelen kaikille savolaisille ja muillekin luettaviksi.
-
Ehdottakaa, mitä kirjoja minä voisin lukea, ei kovin vaikeatajuisia. Otan kiittäen vastaan kaikki ehdotukset. :)
-
Lue Remeksen kirjoja. Mukaansatempaavia, mutta helppotajuisia. Hyvää viihdettä. Juuri lopetin Hiroshiman portin, ihan ok, mutta pidin enemmän Nimessä ja veressä sekä 6/12:sta.
-
Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu
- - -
Kaiken kaikkiaan tämä oli minusta ihan hyvä. Olen aikaisemmin lukenut Raittilalta Canal Granden, ja tästä pidin enemmän.
Mä luin tuon joskus muutama vuosi sitten ja pidin kovasti. Tykkään tuollaisista kirjoista, missä useat eri tarinat nivoutuu jollain tapaa yhteen. Muutenkin suviseurojen kuvaaminen, sähkön kehittäminen, ym. olivat mielenkiintoista luettavaa - todenperäisyydestä en osaa sanoa, mutta ei kai ne nyt ihan kaukaa haettujakaan ollut.
-
Ehdottakaa, mitä kirjoja minä voisin lukea, ei kovin vaikeatajuisia. Otan kiittäen vastaan kaikki ehdotukset. :)
Synonyymisanakirja
-
Kiitos kirjaehdotuksista! Kahlasin läpi kaikki tänä vuonna lukemanne kirjat. Käyn kirjastossa tutustumassa niihin, en osta. Synonyymisanakirjan voisi ostaakin ja jonkun runo- tai mietelmäkirjan.
-
Herättäjä: Paavo Ruotsalainen; Sisällisen tykökäymisen neuvot, kirjeitä.
Heränneen kansan kirjasarja 4
-
Kun en laulaa osaa, niin luen herättäjäjuhlille vielä kerran osallistumista harkiten:
Vilhelmi Malmivaara (toim.): Siionin virret. Virsikirja kotihartauden tarpeeksi.
Esipuhe on hieno:
"Murheen alla veisaa Siion heleimmin Herralle kiitosta. Elvyttäkööt nämäkin virret ahdistetun kansamme toivoa, tukekoot sitä kestävyyteen elävässä Jumalassa ja hänen Kristuksessansa, herättäkööt ikävää isänmaahan, joka ylhäällä on."
Minulle musiikinopettaja kerran sanoi haluatko vitosen vai viivan, mutta laulaa et osaa. Se ei silti ole haitannut tippaakan juhlatunnelmaa. Kaikki eivät ole mestareita kaikessa.
-
Minulle musiikinopettaja kerran sanoi haluatko vitosen vai viivan, mutta laulaa et osaa. Se ei silti ole haitannut tippaakan juhlatunnelmaa. Kaikki eivät ole mestareita kaikessa.
Tuo oli vielä aika reilua! Minut opettaja pakotti kerta toisensa jälkeen laulamaan luokan eteen (kun ilmeisesti ainoana muistin sanat) ja pilkkasi sitten päälle.
Nyt kiinnostaisi lukea väitöskirja (en muista tekijää, Sibiksestä kai?), jonka aihe on laulamisen opettaminen laulutaidottomille. Ilmeisesti kovalla työllä ja oikealla, kannustavalla asenteella (ynnä open poikkeuksellisen hyvillä hermoilla) jopa viivan/vitosen laulajat oppivat pysymään osapuilleen nuotissa. Joskus.
Viimeksi luin Khalid Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, Sofi Oksasen kirjan Puhdistus sekä Hellevi Arjavan Swanin tytöt.
Kaikkia voin suositella, eri syistä. Eka on liikuttava ja järkyttävä, Oksanen on loistava kirjoittaja ja Swanin tytöt mielenkiintoista kulttuurihistoriaa (kirjoittaja on Anni S:n pojantytär.)
Muoks:
lainaus meni väärin; josko nyt onnistuisi?
-
Lapsena luin kaikki Anni Swanin kirjat, suosittelen nuorille. Parhaillaan luen viimeistä Hirvisaaren kirjaa, Grand hotel. Lukeminen käy hitaasti, kun luen illalla sängyssä, huono tapa. Päivisin tulee värkkäillyksi muuta. Ja rämplätyksi tätä tietokonetta, vaikka ulkotöitäkin olisi. Että tämmöistä tällä kertaa.
-
Nyt kiinnostaisi lukea väitöskirja (en muista tekijää, Sibiksestä kai?), jonka aihe on laulamisen opettaminen laulutaidottomille. Ilmeisesti kovalla työllä ja oikealla, kannustavalla asenteella (ynnä open poikkeuksellisen hyvillä hermoilla) jopa viivan/vitosen laulajat oppivat pysymään osapuilleen nuotissa. Joskus.
Kyseessä on Ava Nummisen väitöskirja Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi: tutkimus aikuisen laulutaidon lukoista ja niiden aukaisemisesta. Koko väikkäri löytyy netistä osoitteesta http://ethesis.siba.fi/ethesis/files/isbn9525531171_copy.pdf ja kirjallisena sitä saa ainakin Sibelius-Akatemian ja pk-seudun kirjastoista. Itse kuulin yhden Nummisen luennon ja tulokset olivat mielestäni ihan vakuuttavia. Väikkäriä en ole lukenut, mutta tosi mielenkiintoiselta sekin vaikuttaa.
Ja toivottavasti en itse aiheuta kellekään niin traumaattisia kokemuksia musiikintunneilla kuin esimerkkinne olivat! :shock:
-
An-na, suurkiitokset infosta & linkistä!
Tsemppiä open hommiin! Uskon kyllä, että täysin nuotin vierestä vetäviä voi olla tuskallista kuunnella, mutta sinulla (ja ilmeisesti myös useimmilla muilla nykyajan musaopeilla) on hyvä asenne. Vaikka kaikista ei saakaan koulittua loistolaulajia, jonkinlaisia musiikinystäviä ehkä silti?
Oma (omasta mielestään lähes yhtä laulutaidoton) teinineitoni on musiikkilukiossa (tanssilinjalla) ja varsin innoissaan musiikkiporukan mukavuudesta. Ei minkäänlaista nenänvartta pitkin katselua.
-
Tilinauhaa :smt022
-
Luin junassa W. Somerset Maughamin Kirjavan hunnun, joka on jonkinlainen heräämisen, synnintunnon, parannuksenteon, kilvoittelun ja lankeamisen kuvaus - jollain lailla armonkin.
-
Unohdin palauttaa kirjaston kirjat... sakko rapsahti... :wink:
-
Näin kesällä on taas pitkästä aikaa aikaa lukea. Talvenaikana kerkesikin kertyä aikamoinen pino kirjoja pöydän kulmalla, tuli aika ahkeraan kierrettyä noita antikvariaatteja ja kirjakauppoja. Kaksi viikkoa Aholansaaren antikavariaatissa oli ihan liikaa, ja sieltäkin tarttui aika monta kirjaa mukaan. :oops: Taitaa kohta iskeä pankrotti ja aikapula jos tätä menoa jatkuua, kirjahyllyist nyt puhumattakaan...
Nyt on lukemisen alla John Keeganin legendaarinen Sodankäynnin historia. Sitten tarkoituksena lukea ainakin Schwanitzin Sivistyksen käsikirja, Gloverin Ihmisyys, Karksen Heränneen kansan vaellus I, Prathcetti Thud! ja Stoverin Uncle Tom's cabin.
Huh, kunhan nuo nyt saisi luettua, niin siitä olisi sitten hyvä jatkaa kirjahyllyä eteenpäin.
-
Nyt on lukemisen alla John Keeganin legendaarinen Sodankäynnin historia.
Panepa mieleen myös suomalainen sotahistorian klassikko, J. O. Hannulan Sotataidon historia. Veijo Meri kehui tätä 30-luvulla kirjoitettua kirjaa, ja sen pariin kertaan luettuani voin todeta, että kehut ovat paikallaan. Ainakin monessa maakuntakirjastossa se on saatavana, eli kaukolainana varmaan joka kunnankirjastoon.
Pitäisiköhän vähän karsia sotahistoriaa ja kantaa niitä kiusaukseksesi Aholansaaren divarihyllyihin...
Mt
-
Panepa mieleen myös suomalainen sotahistorian klassikko, J. O. Hannulan Sotataidon historia. Veijo Meri kehui tätä 30-luvulla kirjoitettua kirjaa, ja sen pariin kertaan luettuani voin todeta, että kehut ovat paikallaan. Ainakin monessa maakuntakirjastossa se on saatavana, eli kaukolainana varmaan joka kunnankirjastoon.
Varmasti hyvin mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen teos. Pitääpä laittaa korvan taakse, nyt ei nimittäin aikaa repeä mistään. Noissa vanhoissa kirjoissa vaan tahtoo olla se ongelma, että niiden tieto vanhentuu, tai on jo vanhentunutta.
Tähän moni saattaisi sanoa, ettei historia voi vanhentua, mutta esimerkki: Vielä 50-luvulla uskottiin roomalaisten käyttäneen orjia sotakaleereissaan, mikä näkyy esim. Ben Hurissa. 70-luvulla historiantutkimus osoitti soutajien olleen roomalaisilla kaleereilla sotilaita.
Mistä mieleni: Kysyin historianopettajaltani (joka itsekin on oppikirjakirjailija) tuosta Keeganista, ja hän kehui sitä legendaariseksi, mutta osittain vanhentuneeksi. Kuitenkin kirja on kirjoitettu aivan 90-luvun alussa. Siksi vanhoihin kirjoihin kannattaa suhtautua varauksella. Varsinkin antiikin osalta: Sitä oli tapana tuohon aikaan ihannoida ja antaa terveen kritiikin kuihtua.
Pitäisiköhän vähän karsia sotahistoriaa ja kantaa niitä kiusaukseksesi Aholansaaren divarihyllyihin...
Ei, tuo on ilkeää... :wink: Toisaalta, ainahan sitä pari euroa kukkarosta löytyy... :roll:
Tulipas pitkä sepustus, älkää antako sen häiritä. Kaikesta tuosta edellisestä paasauksesta huolimatta, Keegan on nyt levolla pöydälläni. Kirjastosta tarttui vaikeasti täälläpäin saatava kirja, Terry Pratchettin "Pojat urhokkaat" mukaan, ja se pitäisi tässä iltaan mennessä lukea.
-
Noissa vanhoissa kirjoissa vaan tahtoo olla se ongelma, että niiden tieto vanhentuu, tai on jo vanhentunutta.
Siksi vanhoihin kirjoihin kannattaa suhtautua varauksella. Varsinkin antiikin osalta: Sitä oli tapana tuohon aikaan ihannoida ja antaa terveen kritiikin kuihtua.
Mainitsemaasi ongelmaan auttaa se, että lukee riittävän vanhoja kirjoja, jotka ovat jo vanhentumisensa vanhentuneet. Jos olet antiikin ja keskiajan historiasta kiinnostunut, niin silloin ehdoton – mutta monivuotinen – projekti on Edward Gibbonin kuusiosainen klassikkoteos
Rooman valtakunnan rappio ja tuho (http://en.wikipedia.org/wiki/The_History_of_the_Decline_and_Fall_of_the_Roman_Empire) (1776–89). Siinä käsitellään koko skaala hovijuoruista sota- ja kirkkohistoriaan uskomattoman laajan alkuperäislähdeaineiston tuella.
Kristinuskoon valistusmiehen tavoin suhtautuva Gibbon siirsi historianharrastukseni painopisteen sotahistoriasta kristinuskon ja teologian historiaan. Huomasin näet dogmiriitojen kuvausta lukiessani, että tietojeni ammottavat aukot estävät Gibbonin loistokkaan esityksen seuraamisen.
Suosittelen vain täydellistä, Gibbonin alaviitteet sisältävää laitosta, kuten Everyman's Editionin julkaisemaa editiota (edelleen saatavana), jossa on Oliphant Smeatonin selitykset. Ne ovat vuodelta 1910, joten nekään eivät enää oleellisesti vanhene... Gibbon kuuluu angloamerikkalaisen humanistisen sivistyksen kaanoniin, joten sitä löytynee varsin hyvin myös käytettynä. Myös suomennos on olemassa. Se on yksityishenkilön uurastuksen tulos, johon en ole tutustunut.
Gibbonin nooteista on kerrottava seuraava kasku. Muutamat roomalaisten siveettömyyttä käsittelevät alaviitteet hän kirjoitti ja käänsi latinasta kreikaksi, jotta törkeydet eivät joutuisi laajan yleisön silmiin. Tämä ei tietenkään pysynyt salassa, ja niinpä muuan varakas herrasmies palkkasi maisterin kääntämään suurteoksen kaikki kreikankieliset alaviitetekstit englanniksi. Paljon sieltä ei pornoa löytynyt, mutta humanistille varmaan miellyttävä ja tuottoisa keikka.
Siirrynkin tästä Gibbonin ääreen...
Mt
-
Minulla on vessassa kaikista hienoimmat kirjat. Ehostusaikaan aamulla luin pitkään Dantea. :wink:
-
Minulla on vessassa kaikista hienoimmat kirjat. Ehostusaikaan aamulla luin pitkään Dantea. :wink:
Kotivessassa ei ole kirjoja, mutta mökin mukavuuslaitoksssa on kymmeniä vuosia Valitut Palat lehteä ja siinä talletuksia ekopankkiin tehdessä tulee lukea niistä työn iloa osastoa.
-
Ehdotettiin luettavaksi:
Viljo Porkola: Mitä se on; Luterilaisen uskon perusteita
Painavaa tekstiä...
-
Se on lutherilaista... :wink:
-
Kimmo Svinhufvud: Kokonaisvaltainen kirjoittaminen; Tammi 2007
"Kirjoittamista voi Roz Ivaničin mukaan tarkastella kuudesta eri näkökulmasta:
1) Kirjoittaminen on taitoa.
2) Kirjoittaminen on luovuutta.
3) Kirjoittaminen on prosessi.
4) Kirjoittaminen on tekstilajin tuottamista.
5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa.
6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa.
...
1. askel: Suunnitelmallisuus ja tavoitteet
• Mitä haluat saavuttaa?
• Konkreettiset tehtävät
• Deadlinet ja aikataulut
• Kirjoitustehtävän aloittaminen ajoissa
• Sisällölliset suunnitelmat
2. askel: Aika kirjoittamiselle
• Säännöllisesti, jopa päivittäin
• Kohtuullisen pituiset työpäivät
• "Kirjoita ensin"
3. askel: Paikka kirjoittamiseen
• Rauha
• Keskeytysten välttäminen
• Pakoreittien tukkiminen: sisältä tulevien keskeytysten välttäminen
• Yksinäisyyden ja sosiaalisuuden tasapaino
4. askel: Päivittäiset kirjoittamistehtävät
• Konkretia
• Pienet vaatimukset
5. askel: Joustava kirjoittamistapa
• Vapaa kirjoittaminen
• Kontrolloitu vapaa kirjoittaminen
• Kirjoittamispäiväkirja
• Muistiinpanoja luetusta ja ajatellusta
• Varsinainen työn alla oleva teksti
6. askel: Surkea ensimmäinen versio
• Päiväkirjamainen
• Kirjoitat itsellesi
• Ei rakennetta
• Kirjoittamisen tyylille tai tasolle ei vaatimuksia
7. askel: Lukuisat uudelleen kirjoitetut versiot
• Edellisen version tulostaminen
• Korjaukset ja lisäykset käsin tulosteeseen
• Korjausten siirto tulosteeseen
• Toista monta kertaa
8. askel: Palautteen hakeminen
• Asiantuntijalta
• Ohjaajalta
• Ystävältä
• Uudelleenmuokkaus palautteen perusteella
• Toista tarvittaessa
9. askel: Oikoluku ja toimittaminen
• Tarkista
– oikeinkirjoitus
– lauserakenteet
– kokonaisrakenne
– muotoseikat
• Sisällöllinen paikkansapitävyys
• Kielenhuollon jatkuva opiskelu
• Käytä tarvittaessa asiantuntijaa tai edes ystävää
• Jos kielenhuolto ahdistaa, älä mieti sitä aluksi
10. askel: Itsereflektio
• Kirjoittamispäiväkirja
• Ongelmista kirjoittaminen
11. askel: Jatkuva lukeminen
• Sisältöön liittyvät tekstit
• Inspiraatiotekstit
• Hyvät esimerkit työn alla olevan tekstilajin edustajista
• Oppaat
• Kirjoittamisen opettaminen
12. askel: Vertaistuki
• Keskustelu kohtalotovereiden kanssa
• Opintopiirit
• Kirjoituspiirit
Edellä esitetyssä mallissa on itseapukirjallisuuden ikiaikaisten perinteiden hengessä kaksitoista askelta. Ehkäpä muiden kahdentoista askelten ohjelmien hengen mukasesti voit myös aloittaa sen noudattamisen katsomalla itseäsi peiliin ja sanomalla 'Olen (oma nimesi), kirjoittaja.' Tämän jälkeen voit kokeilla, uskallatko sanoa sen myös muiden kuullen."
(Kursivointi minun)
Miksi näin pitkä sitaatti? Vastaan siteeraamalla - taas - kahta kirjailijakirjoittajaa, Hannu Salamaa ja Matti Kurjensaarta.
Takavuosina Salamalta monen muun julkisuuden henkilön ohella saivat lapset kysyä Suomen kuvalehdessä, mikä on elämän tarkoitus.
"Lapsikullat, en minä tiedä."
Keskustelutilaisuuden päätyttyä Matti Kurjensaarelta kysyttiin, mitä mieltä hän on.
"Menen kotiin miettimään."
-
Ajan rannalla (2008) Henning Mankell.
Valkoinen mies kohtaa Afrikan. Omakohtainen romaani alistetun mantereen selviytymiskamppailusta, vaati kirjailijalta 25 vuoden kypsyttelyn.
-
Aloitin juuri Jaakko Hämeen-Anttilan kirjan Mare nostrum, länsimaisen kulttuurin juurilla. Vaikuttaa kansantajuiselta (liiankin?), sisältää paljon mielenkiintoista kielitiedettä. Takakannessa: "Professori Jaakko Hämeen-Anttila osoittaa, että eurooppalaisen ja arabialais-islamilaisen kulttuurin juuret ovat yhteiset."
-
Schaefferin Loma Portofinossa antoi sopivan lomamielen: nyt mietin, miten minä osaan pilata toisten loman, vaikken kirjan äidin tavoin kuljetakaan evankeliointipähkinää taskussa lasteni kauhuksi.
Tuon kirjan luettuani olen viettänyt omaa lomaani tiiviisti kotona lukien Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Kirjastosta löytyi lisäksi Uskon monet värit, jonka kirjoitti 300-luvun ensimmäisellä puoliskolla Afrahat Persialainen Viisas. Etten antaisi itseäni parempaa vaikutelmaa, tunnustan lukeneeni Aku Ankkoja, käsiin sattuneita dekkareita ja Kaari Utriota satunnaisessa järjestyksessä aamusta iltaan.
-
Aloitin mökillä Huovisen Ihmisten puheet, mutta kirja jäi sinne odottamaan ensi viikkoa, kun piti tulla Kotkan meripäiville. Tuntuu olevan huovismaista hellää piruilua.
-
Luen Pentti Simojoen kirjaa "Ensimmäiset ja viimeiset kiusaukset - Ukko-Paavon taival".
Oli korkea aika ottaa luettavakseen Paavo Ruotsalaisen elämäkerta, kun täällä Körttifoorumissa kerran "seilailen". Jonkin verran olen lukenut ja huomannut, että ei ole "kuivaa teologiaa".
-
René Girard: Väkivalta ja pyhä
-
Pari päivää sitten pysähdyin Tapsan Tahtien Iskelmä-Finlandia -tapahtumaan Nokialle. Niiden jälkilöylyissä ostin Vantaan Tikkurilasta Olli Lindholmin - Ilpo Rantasen opuksen Yhden Yön tarina. Tuota opusta parhaillaan luen.
Yhtenä mielenkiintoisena episodina ko. kirjassa on musiikkimiesten Olli Lindholmin ja Juha Tapion jokseenkin samanaikainen toistensa noteeraaminen, joka johti yhteistyöhön ja ystävyyteen. :)
-
Homma hanskassa
Eva Wahlström
Otava
:roll:
-
Keegan on nyt luettu, eikä vastaan varmasti ihan heti tule yhtä hyvää kirjaa. Juonellisesti melko tuttu tietysti, mutta... :roll:
Nyt kuitenkin lukemisen alla ärsyttävän tekoviisas, -kultivoitunut ja -hauska Dietrich Schwanitsin Sivistyksen käsikirja (Bildung, Alles was man wissen muss) typerääkin typerämmällä alaotsikolla: Kaikki mitä sivistyneen länsimaisen ihmisen tulee tietää.
Ällöttävän eurosentrinen tekele ei ole viitsinyt loppuun asti aina tarkistaa mitä on kirjoittanut. Esim: "Raamatun on kirjoittanut Jumala."
Mutta ei voi mitään, pakko lukea loppun, kun on aloittanut. Välillä on ollut ihan hauskojakin juttuja.
Seuraavaksi Harriet Beecher Stoven Uncle Tom's cabin. Siinä voikin mennä sitten...
-
Petri Tamminen: Mitä onni on
Antti Tuurin tyyliä.
" – Hyvin harvoin ihmiset täällä muistelevat tekojaan tai saavutuksiaan, pastori sanoi. – Kyllä ihmisen onni on ihan muualla, se on niissä hetkissä kun he ovat olleet tärkeitä jollekin tai kun joku on ollut tärkeä heille. Jos nämä hetket ovat kovin kaukana menneisyydessä, silloin onni on yhteyttä siihen menneeseen hyvään."
Vuosikymmenen paras kirja. Voi miten hersyvästi kirjailija heruttelee päähenkilön ja vaimon suhdetta!
Kaverukset, kirjailija ja kuvataiteilija, tekevät kirjaa aiheesta "Mitä onni on". Tukevien apurahojen turvin he matkustelevat kyselemään erilaisilta asiantuntijoilta viimein Tanskaan saakka, josta maalarin onni löytyy.
Tekstintekijä löytää sen kotoa.
-
Paulo Coelho: Pyhiinvaellus, joka julkaistiin suomeksi vasta vuonna 2006.
Kirja syntyi vuosi (1987) ennen Santiagon unelmia/Alkemistia. Käsittelee Pyhän Jaakobin pyhiinvalleusreittiä Ranskan Roncesvallesin kylästä Santiago de Compostellaan.
-
Jukka Virtanen - Mika Wickström:
Zoom juhlii jälleen
Raittius- ja urheiluseuran 45 ensimmäistä vuotta :wink: 8)
-
Paavo Ruotsalainen Kirjeitä, toimittanut Jaakko Elenius
Pidän hyödyllisenä lukea Paavon kirjeitä, ne tuntuvat oikein sellaiselta vahvalta sanomalta paikkapaikoin, vaikka en täysin ymmärrä hänen niin kovin ankaraa suhtautumista esim. Renqvistiläisyyteen.
Minulla on jotain tausta tietoa, nyt vasta aloin tutkia tarkemmin asioita ja en pidä Paavoakaan erehtymättömänä, mutta jotain tärkeää hän on oivaltanut.
-
Heli Karhumäen kirjoittamaa kirjaa Jaakko Elenius - Härmän vikuri, johon täällä on aiemminkin jo jonkun kerran viitattu. En ole ollut mikään suuri elämänkertojen ystävä, mutta tämä tuli nyt kirjastosta hankittua, ja osoittautuikin hämmästyttävän hyväksi hankinnaksi.
Kirjoittaja on tehnyt valtavan ison työn tietojen keruussa ja etenkin niiden kirjoittamisessa ehyeksi kokonaisuudeksi saaden lukijan näin ahmimaan välillä humoristista, välillä suututtavaakin tekstiä. Herännäisyyden ja Herättäjä-Yhdistyksen lähihistoriasta saa mukavan konkreettisen kuvan - vaikka se kuva ei aina nimenomaan mukava olekaan. Juuri nyt ihmetyttää kuinka kyräilevää ja selkäänpuukottavaakin omia työntekijöitä ja liikkeen vastuunkantajia kohtaan on 60-70 -lukujen tienoilla yhdistyksessä ollut - tai ainakin kirjan perusteella sain sellaisen kuvan. Yhteiskunta ja kansallinen ilmapiiri, sallitut keskustelunaiheet jne. taisivat silloin olla aika erilaiset kuin nyt - siksi kai tätä menoa vasta vähän aikaa nähnyttä ihmetyttääkin. Jos tuntisin kontekstin paremmin, ehkei ihmetyttäisi näin paljon.
Vasta puolessa välissä menossa ja mielenkiintoisia kysymyksiä on vielä vailla vastausta, joten jatkanpa eteenpäin.
-
Ystävä antoi joskus ja luin tämän uudelleen:
Harmanen, Eija: Lennä kotiin pikkulintu
(SLEY-Kirjat 1989)
-
Sain äidiltäni Suomalaisen virsikirjan Evankelis-luterilaisille seurakunnille Suomen Suuriruhtinaanmaasta, joka on painettu 1889 Tampereella ja hyväksytty kirkolliskokouksessa 1886
Äitini ei muista sen alkuperää, mutta vaikka siinä on vanhat kirjaimet pystyn lukemaan sitä.
Siinä on virsikirja, Evankeliumikirja, mm. Jerusalemin kauhean hävityksen historia, Lutherin vähäkatekismus, Kappaleita kirkkokäsikirjasta, Rukouskirja...
Rukouskirjassa oli rukouksia eritilanteisiin ja erilaisille ihmisille.
Evankeliumikirjaa on mielenkiintoista lukea, siinä olevaa vanhaa raamatun käännöstä esim.
Epistola Room.2:1-2
Sentähden, o ihminen, et sinä taida itsiäs syyttömäksi tehdä, waikka kuka sinä olet, joka tuomitset.
Sillä josta sinä toista tuomitset, siinä sinä itses tuomitset, ettäs niitä teet, joita sinä tuomitset.
Mutta me tiedämme että Jumalan tuomio on oikia niiden ylitse, jotta senkaltaisia tekevät.
-
Nyt kun Cecelia Ahernin tuotanto on luettu (ja sen jatkoa odotellessa), niin vuorossa on 'Homoseksuaalisuus, kirkko ja yhteiskunta'! JESS
-
Olivia nro 6/2008.
Näkemykseni yhteiskunnasta avartui, puhumattakaan trendeistä ja stailaamisen merkityksestä.
Mt
-
Olivia nro 6/2008.
Näkemykseni yhteiskunnasta avartui, puhumattakaan trendeistä ja stailaamisen merkityksestä.
Mt
Mikä tahansa naisten lehti on avantgardea. :---)
-
Luin juuri loppuun Kuula-Nissinen-Riekkinen kirjan johdatus raamattuun. Se oli erittäin tervehenkistä kirjallisuutta keskittyen raamatun kirjojen syntyyn, ei niinkään sisältöön, muutakuin synnyn määrittämisen apuvalineenä. Kannattaa muidenkin epäteologien lukea ja pudota kauniisti telemark alastulossa jaloilleen.
-
Luin kahdelta istumalta Anna-Leena Härkösen uusimman Ei kiitos. Älyttömän hienoa kamaa. Aitoa, terävää, raskasta, hauskaa, totta. Härkönen ei petä! Mie fanitan!
-
Luin kahdelta istumalta Anna-Leena Härkösen uusimman Ei kiitos. Älyttömän hienoa kamaa. Aitoa, terävää, raskasta, hauskaa, totta. Härkönen ei petä! Mie fanitan!
Mulla on menossa Robert Åsbackan Orgelbryggaren, joka kertoo vaimon menetyksestä, rakkaudesta, vanhuudesta ja ennen kaikkiea kehon hajoavaisuudesta.
-
Olen nyt vasta viimeaikoina kiinnostunut Paavo Ruotsalaisesta ja Herännäisyydestä ja sen historiasta.
Olin joistakin asioista ja tapahtumista tietoinen, mutta nyt vasta olen paneutunut Paavon elämään ja neuvoihin.
Tunnen löytäneeni jotain aitoa.
Luvussa on, Viljo Remes: Paavo Ruotsalainen Viisas Neuvoja, vaikea lähimmäinen.
Sekä Paavo Ruotsalainen Kirjeitä, toimittanut Jaakko Elenius
-
Petri Tamminen: Mitä onni on.
Hulvaton mielestäni.
-
Alister McGrath: Dawkinsin jumala. Geenit, meemit ja elämän tarkoitus. Kirjapaja 2006. Varsin mielenkiintoinen kirja Dawkinsista, luonnontieteistä ja kristinuskosta.
-
Alister McGrath: Dawkinsin jumala. Geenit, meemit ja elämän tarkoitus. Kirjapaja 2006. Varsin mielenkiintoinen kirja Dawkinsista, luonnontieteistä ja kristinuskosta.
Tuo ajatus meemeistä on kiehtova, mutta toisaalta kovin lattea idea oppimisesta.
* 9.9.08 Jatketaan uudessa ketjussa, jahka sen joku aloittaa. Tämä taas lukkoon nyt kymmenen sivun rajan täytyttyä. Ylläpito *