Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jampe - 05.12.11 - klo:14:35
-
Voisinpa sanoa että melkein minkä hyvänsä asian historia on mielenkiintoista mutta varsinkin jonkun tietyn seudun historiaan tutustumalla voi tehdä kokemusrikkaita löytöretkiä! Itse olen nyt viime aikoina esim.alkanut tutkimaan sen alueen historiaa missä minulla on mökkitontti. Olen löytänyt mm. karttoja jo 1600-luvulta ja lueskelen paraikaa ruotsinkielistä teossarjaa "Svenska Österbottens historia" -samalla kielitaitoani kehittääkseni. Hirmu mielenkiintoista on ollut huomata että ko. alueella on ollut jo keskiajalla vakituista asutusta ja siellä on monia "merkkipaikkoja" Suomen eri sotien vaiheilta joissa olen käynyt tutustumassa. Homma on sikälikin jännää että siinä on paljon yhtymäkohtia ammattiini joka auttaa ymmärtämään asioita paremmin. Esim. Keisarin-, tai Kruunun vallan aikaista lainsäädäntöä ja vallinneita olosuhteita maanomistus-oloineen on ihan sikamielenkiintoista tutkia!
Onko kukaan muu kiinnostunut esim. kotiseutuhistoriasta tai tutkinut sitä? Kertokaa mielenkiintoisia juttuja jos tiedätte!
Lähellä tonttiamme on löydetty jopa 1700-luvun aikana haaksirikkoutuneita laivan hylkyjä pari kappaletta. Niissä tehdyissä sukelluksissa on löydetty paljon mielenkiintoista Wanhaa tawaraa. Alueella löytyy mm. ns. ryssänuuneja joissa venäläiset ovat paistaneet saarilla leipää. Muutaman kymmenen kilometrin päässä on Oravaisten taistelutanner ja Suomen sodan muistomerkit. Jääkäriliikkeen aikana on ihan lähelle rantautunut myös aselaiva "Equity" joka oli aselastissa tuodakseen suomeen aseita: http://www.vapaussoturi.fi/index.php/artikkeleita/63-aselaiva-equity (http://www.vapaussoturi.fi/index.php/artikkeleita/63-aselaiva-equity) Muutenkin seutu toimi etappipaikkana Jääkäreiden matkalla Locstedtiin venäläisten suljettua Haaparannan reitin. Nuoret miehet hiihtivät Merenkurkun yli ankarissa talvioloissa jatkaakseen matkaan sieltä kohti Saksaa sotilaskoulutukseen.
-
No hei !
Minua kiinnostaa historia eniten ns. kouluaineista. Sitten tulevat äidinkieli, kasvi- ja eläinoppi. Juuri kotiseutuhistoria on läheisin. Asuinpaikkani ja lähiseutujen historiaan tutustun sitä mukaa kun jotakin mielenkiintoista luettavaa löytyy. Lahden Ristolan alue on yllättäen (nykytiedon mukaan)
eräs maamme vanhimmista asuinpaikoista, yli 10.000 vuotta vanhoja löytöjä on mus. joht. Hannu Takala löytänyt.
Omasta pihastamme löytyi merkillinen kivi ja tutkitutin sen museolla. Siinä on läpisyöpyneet (kairatut tms. ) silmät, mikä viitannee verkon painoon.
Löytöpaikka on n. 84 m merenpinnasta.
Olen lueskellut vanhempieni syntymäpitäjien historiat, omien asuinpaikkojemme, esim.Lappeenrannan, Hämeenlinnan, Lahden ja Kärkölän historiaa useilta eri alueilta. Padasjoki on niinikään tuttu.
Kulttuurihistoria on suosikkini. Sotahistoria esin. Vapaussodan ajoilta on alkanut vasta nyt iäkkäänä kinnostaa ja Suomen sodan taistelupaikat panen aina merkille. Esim. Jepualla pysähdymme aina muistomerkille.
Monet romaanikirjailijat tuntevat myös hyvin historian. Mika Waltari jopa Egyptin ja Kreikan historiaa.
Tapahistoriaa kuvaavat Kaari Utrio ja Pirjo Tuominen elävästi.
Olen tallettanut joitakin vanhoja talonpoikaishuonekaluja ja esineitä. Mökillä niillä on jopa käyttötarkoitusta.
Äidinisäni ja äitinikin olivat samaa harrastavia, mutta hissan opelle Terttu Joustelalle lankeaa suuri kiitos elämäni rikastuttamisesta vanhoja kaivelemalla.
-
Kiitos!
Koko Suomihan on noussut aikojen kuluessa merestä. Olen myös lukenut että mainitsemasi Hämeen seutu varsinais-suomen alueen lisäksi olisi ollut Suomen vanhinta asutusta. Olisihan se aika jännää löytää kotipihasta jotain... -miten se teillä löytyi? Rakentamisen yhteydessä kun kaivettiin? Pohjanlahden rannikolla maannousema on n. 1 metri/sata vuotta. Tämän laskun mukaan mainitsemasi 84 metrin käyrä olisi ollut meren peitossa n. 8000-10000 vuotta sitten.
Meilläkin naapuripitäjässä löydettiin muutamia vuosia sitten viemärijohtoa kaivettaessa n. 2 m syvyydestä savimaasta sekvästi tunnistettavia kaisloja ja jotain meren öttiäisiä, korkeuslukema n. 30m.
-
Terve !
Kivi löytyi vasta n. 7-8 v. sitten. Talomme rakennettiin jo 1980. Olemme tässä aina 150 metriin nousevan sora- ja kalliorinteiden etelälaidalla.
Kankkosen talo onkin entisessä soranottokuopassa. Meidän tontillamme on sellainen pienempi soran ilm. koe-otto tai kotitarvekuoppa jonka olemme täyttäneet haravoimillamme lehdillä.
Siivosin sen ympäristöä rautaharavalla kun pintamaan alta haravan piikkiin tarttui jotakin. Nostin esineen. Se on n. 15 cm leveä ja 10 cm korkea, n 2,5 cm paksu kelta-valokojuovainen kivi. On kuin se olisi hakattu jostakin suuremmasta kivestä ja siihen kairattu kaksi n. 3 cm halk. reikää.
Koska asumme tässä Kilpiäistenlahden hyvien kala-apajien lähellä ja vesi on ollut muinoin paljon korkeammalla, tuli mieleeni ja Hannu Takala oli samaa mieltä että se on ollut muinaisten kalamiehien tarve-esine. Kiven laatu on eriskummainen. En ole semmoista missään nähnyt. Aika vaaleaa, punaruskean ja vaaleamman juovittamaa. Kaikkineen se muistuttaa ihmisen kallon silmiötä.
Sammalta oli sen pinnalla hiukan, mutta ei se syvällä ollut. Kuka lie viskannut sen muinaiseen rantaan.
...
Kansojen Historia avautuu aina kun telkkarista tulee jotakin mistä en ole kuullut. En ole mitenkään varsinaiden tutkija, en tee mitään tieteellistä
jälkeä.
Kirjallisuus innoittaa, kuten Dickensin romaanien kurjat sosiaaliset olot aloittivat Englannin historiasta kiinnostumisen. Ruotsin ja Venäjän vallan alla olo on tietysti tehnyt näiden maiden olot kiinnostaviksi.
Amerikan historia sisällisotineen ja intiaanien historia ovat mielikuvitustani ruokkivia.
Raamatunhistoria on luku sinänsä ja siinä ohessa Kreikka ja Rooma on tullut setvittyä.
...
Minä matkustan ajassa, en lentokoneella! :023:
-
Tsekkaappas tuolta mm. kuva joka on Suomesta n. 9000 vuotta sitten. Suuri(n) osa maasta on veden peitossa ja Itämeri nimetään tuossa "Ancylusjärveksi", siellä on alempana sivulla oikein kuvakin siitä:
http://www.finnica.fi/artikkel/saari.htm (http://www.finnica.fi/artikkel/saari.htm)
-
Historia on mielenkiintoista. Vasaran harrasteisiin kuuluu Inkeriläisten historian tutkiminen ja suomalaisten punakapinallisten kohtalot Neuvostoliitossa. Kumpaankaan aiheeseen ei ole suvullista perintöä, ei edes Karjalaisuuteen... On tullut retkeiltyä myös jonkun verran itäisessä naapurissa, muuta kuin viimeisten sotien taistelupaikkoja tutkimassa... Se aihe on liian laaja ja epätarkoin muisteluksin pilattu.
Dokumentti-ohjelmia saatan katsoa... :039:
-
Minuakin historia kiinnostaa jossakin määri. Lähinnä sellaiset tositarinat. Muistan radiosta ohjelman: Historiaa niille, joita historia huvittaa. Minulle ei juurikaan luettu satuja. Äiti kertoi aina tarinoita lapsuudestaan ja myös perheemme tapahtumista ajalta, jolloin en ollut vielä syntynyt. Sitten jos äiti luki, niin kirja oli Sakari Pälsin Fallesmannin Arvo ja minä, tai Ja sitten äitini antoi minulle tukkapöllöä. Näissäkin kirjoissa oli historian havinaa.
Museot on myös aina kiinnostaneet. Viimeksi vajaa kuukausi sitten koluttiin merikeskus Vellamoa. Siellä on myös Kymeenlaakson historiaa.
-
Historia on mielenkiintoista. Vasaran harrasteisiin kuuluu Inkeriläisten historian tutkiminen ja suomalaisten punakapinallisten kohtalot Neuvostoliitossa. Kumpaankaan aiheeseen ei ole suvullista perintöä, ei edes Karjalaisuuteen... On tullut retkeiltyä myös jonkun verran itäisessä naapurissa, muuta kuin viimeisten sotien taistelupaikkoja tutkimassa... Se aihe on liian laaja ja epätarkoin muisteluksin pilattu.
Dokumentti-ohjelmia saatan katsoa... :039:
Minua kiinnostaa mummoni kahden siskon kohtalo Neuvostoliitossa. He olivat Pietarissa avioituneet venäläisten kanssa ja siksi jäivät sinne, kun isäni äiti pakeni lasten ja anopin kanssa Suomeen ja kävi myöhemmin ostamassa miehensä vapaaksi vankilasta 850 ruplan hinnalla. Pietarin Pyhän Marian kirkonkirjoista löytyy kyllä uusi sukunimi, mutta kun se on sortovuosien jälkeistä aikaa ja venäjäksi. Siksi se odottaa vielä. Isäni on kertonut kuinka Venäjältä tuli alkuun postia, joista oli saksittu lauseita pois, mutta lapsille ei sen kummemmin puhuttu asiasta.
-
Esim. Keisarin-, tai Kruunun vallan aikaista lainsäädäntöä ja vallinneita olosuhteita maanomistus-oloineen on ihan sikamielenkiintoista tutkia!
Maanomistuksen historia onkin mielenkiintoista. Kun puhutaan itsenäisistä talonpojista, niin eikös ne todella itsenäiset tilat ja tilan maiden kiistaton omistusoikeus syntyneet vasta isossajaossa. Sitä ennen omistusoikeus oli paljon epämääräisempi asia. Taisi olla Jutikkalan Suomen talonpojan historia, josta tällainen jäi päähäni. Kalevi Rikkisen Suomen asutusmaantiede voisi myös sinua kiinnostaa.
Lueskelen tällä hetkellä Suomen kansanedustuslaitoksen historiaa, paria kolmea osaa sopivasti rinnakkain. Kirja on 50-luvun tuotantoa, joten pitänee katsoa jotain uudempaa esitystä myös.
Svenska Österbottens historia taitaa mennä hankintalistalle, Etelä-Pohjanmaan historia onkin jo hyllyssä. Ruotsinkielisestä tutkimuksesta kiinnostuneille tiedoksi, että Ruotsissa on alkanut ilmestyä uusi Ruotsin historia, jossa käsitellään koko valtakuntaa eikä vain nykyisen Ruotsin aluetta. Kustantaja on Norstedts, kirjoittajia Dick Harrison, Elisabeth Mansén, Nils Erik Villstrand (suomalainen). Viisi ensimmäistä osaa on ilmestynyt; ne kattavat ajan esihistoriasta vuoteen 1830 eli juuri Suomen kannalta keskeisen ajanjakson.
Mt
-
Isäni suvun tutkija kertoi muutaman mielenkiintoisen yksityiskohdan. Erästä leskivaimoa sakotettiin sen vuoksi että talosta ei löytynyt kivääriä. Ase piti olla susien takia. Nainen oli köyhyyttään myynyt aseen ja joutui käräjiin.
Hänen miehensä oli hukkunut kalastusmatkalla ja lapsia jäi useita vaimon elätettäviksi. Taisi olla 1800-luvun alkua. Suku sentään jatkui.
-
Maanomistuksen historia onkin mielenkiintoista. Kun puhutaan itsenäisistä talonpojista, niin eikös ne todella itsenäiset tilat ja tilan maiden kiistaton omistusoikeus syntyneet vasta isossajaossa. Sitä ennen omistusoikeus oli paljon epämääräisempi asia. Mt
Pitää paikkansa! Isojaossa poistui suuri määrä mm. sarkajaon aiheuttamia epämääräisyyksiä, samalla saatiin selkeytettyä mm. kylien yhteisten vesialueiden käsitteitä yms. Isojakoa edeltävällä ajalla oli paljon kysymyksessä myös erilaiset nautintaan liittyvät asiat suhteessa maan ja vesialueiden käyttöoikeuteen. Mielenkiintoista on nähdä esim. miten Kruunu aikoinaan verotuspäätöksillään joko lähes tukahdutti kaiken uudisrakentamisen tai sitten vauhditti sitä runsaasti. Ennen Isojakoahan verotus oli varsin epävakaata toimintaa. Kun tuli kiinteät maaomaisuudet ja kunnolliset kartat (kiitos maanmittareiden)- alkoi verotuskin olla maassa vakaampaa ja ennalta arvioitavampaa. Kyllä entisaikain ihmiset ovat monessa suhteessa eläneet hyvin ankaraa elämää. Lehmätkin olivat monesti laihoja ruipeloita että jokin lehmänkuvatus 1700-luvulla lypsi vain n. 350 litraa vuodessa. Oikeastaan ainakin tämän mainitun historiakirjasarjan mukaan Ruotsin kuningas aloitti jonkinlaisen verouudistuksen jo 1600-luvulla jolloin alettiin muodostaa tiloja.
Svenska Österbottens Historia- sarjaa ei saa enää oikein mistään kokonaisena. Sarja on 5 osainen mutta vain neljää osaa enää löytyy, niitäkin pitää metsästää jostain erikoisliikkeistä, antikvariaatista tms. Googlettamalla varmaan löytyy jotain. Itselläni on hyllyssä 4 osaa.
-
Svenska Österbottens Historia- sarjaa ei saa enää oikein mistään kokonaisena. Sarja on 5 osainen mutta vain neljää osaa enää löytyy, niitäkin pitää metsästää jostain erikoisliikkeistä, antikvariaatista tms. Googlettamalla varmaan löytyy jotain. Itselläni on hyllyssä 4 osaa.
Kaikki kirjat kyllä saa, mutta joitakin voi joutua jonkin kuukauden tai jopa vuoden tai pari etsiskelemään. Yleensä käy niin, että kun on saanut vaikeasti hankittavan teoksen tai sarjan ostetuksi, niin parin kuukauden päästä niitä tulee tarjolle moneen paikkaan.
Eino Railon tutkimus 1700-luvun kauhuromanttisesta kirjallisuudesta, Haamulinna, oli pitkään hakusassa. Olin jo menettänyt toivoni, kun se ilmaantui työpaikan naapurissa olevan divarin ikkunaan. Hinta oli nuorelle miehelle suolainen. Autoin sitten esimiestäni päätoimittajaa laatimaan jotain typerää suunnitelmaa firman herroille, ja kun tultiin palaverilounaalta, mainitsin divarin ikkunan edessä Haamulinnasta.
Sehän on pakinoitsijan virikekirjallisuutta, osta pois ja tuo kuitti kirjanpitoon, hoksasi päätoimittaja.
Mt
-
Se on tätä historiankirjoiitusta, jota mekin teemme...
-
Hieno puolituntinen FST5:lla. Arkistohelmiä Uudestakaarlepyystä ja näyttelijä, taiteilija, kirjakauppias ja museomies Josef Herler istä.
Löytynee pian Yle Areenalta.
Uusikaarlepyy, ja myös Josef Herler:
http://www.nykarlebyvyer.nu/sidor/texter/prosa/diverse/nkbysk53.htm
-
Valtakunnan tunnetuin miljonääri, hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos kirjoitti vuosituhannen alussa nimensä suomalaiseen kulttuurihistoriaan ryhtymällä Åminnen arvokartanon uudeksi isännäksi. Salon Halikossa sijaitsevan kartanon päärakennus kävi Wahlroosin kustantamana läpi perusteellisen kunnostuksen kreivi Gustaf Mauritz Armfeltin aikaiseen asuun. Lopputuloksena on yksi maan upeimmista empiremiljöistä tyylinmukaisine huonekaluineen ja muotokuvineen. Kartanoaan vain kaksi kertaa aiemmin lehdistölle esitellyt Wahlroos avaa ovet Hienostelua-ohjelman herrasmiestoimittaja Janne Koskiselle. Kuuntele haastattelusta leikkaamaton versio ilman musiikkia.
http://areena.yle.fi/radio/2334046
-
Historia ON! Antikkalan.netistä saa joskus jotakin. Nyt metsästän Murtorinteitä, tarvitsen ne itselleni.
-
TV2 näyttää juuri ohjelmaa norjalaisista antiikki-aarteiden etsijöistä. Metallinpaljastimilla he metsästävät viikinkiajan esineitä laakealta rinnepellolta joka on vanhan kirkon vieressä. Löysivät mm. kahdesta lenkin "maksukulta"-löydöksen. Niitä kai käytettiin "oravannahkojen " jälkeen rahana.
Eräät etsivät geo-kätköjä. Lienee tietyllä tavalla palkitsevaa sekin. Minä vain googlailen.
Kiitos Seppo linkistäsi vanhaan musiikkiin, siinä oli kiva kuvitus trubaduurista ja linnanneidosta, piruineen kaikkineen.
-
:)
Meidänkin hauskasta suvusta on tehty joku kroniikka, no ei kun siis yksi kirja.
Siis mutsin puolelta :)
Tosi mielenkiintoista toisaalta ja antoi kivasti potkua, että melkein oikealla uralla olen.
Eli isoiso potentiaaliin jotakin oli kauppias ja kaikki muutkin, no ei kai ihan kaikki mutta monet olivat ja erikoista oli, että myyntiartikkeleina heillä oli jotain erikoisia tuotteita, kuten jääkauppias. jota mä pidän hauskana ja nerokkaana tuotteena myydä siihen aikaan,. Ihan kun mun mielestä tempaistu, vaikkakin taitanee olla toisin päin.
Toinen oli jenkeissä ja alkoi teurastamaan hevosia ja myymään hevosen lihaa :)
Erikoista tää sukututkimus, vaikkakin pinnalisesti.
Sepos, Riitta mummi ja Kalistaja olvat kertoneet suvuistaan ja ilmeisesti se vanha suomalainen sananlasku, että omena ei kaus tipu puusta ja joskus jopa osuu päähän pitää paikkaansa :)
-
Hauskinta oli nostaa Lapsi num. Neljän historiannumeroa.
Hän vihasi historiaa.
Kirjakin vaikutti kyllä sekavalta.
Tein referaatteja. Hän kieltäytyi referaateista. Ennen koetta tekstit luettiin pakolla hänelle ääneen. Hän makasi koira tyynynään lattialla, raivosi ja potki, koira murisi ja vinkui. Mutta kutosesta kasiin suunnitelman mukaan kohosi se historiannumero, ilmeisesti hän kuuli vahingossa jotain kun veti henkeä. Tyyliin kerro mikä auttoi Suomea Talvisodassa: Motti. Pikkulotat. :044:
-
Esi-isäni on päässyt Eino E. Suolahden toimittamaan teokseen Muistikuvia I Suomalaisia kulttuurimuistelmia. Hänestä kerrotaan Jaakko Forsmanin kirjoituksessa Kaksi isoisää ja heidän perheensä. Hämeenkyrön nimismies Jean Alander (1814-1893) oli hänen äitinsä isä. Ukko Jeean oli myös vaarini, rovasti Pentin äidin isä. Tästä puusta koen pudonneeni jokseenkin kauas: "Ukko Jeean oli tyypillinen sen ajan kruununmies, oikea virkanyrkki, joka ylläpiti ankaraa komentoa pitäjässään."
-
Vanhoissa teksteissä on sellainen sana kuin virka-alamainen ja se oli käytössä vielä pitkään viimeisen sodan jälkeen.
-
Eipähän taida olla ala/ali-alkuisia virkanimikkeitä enää kuin alivaltiosihteeri valtion hallinnossa. Ne tietyssä vaiheessa karsittiin pois, kun po etusana leimasi henkilöä.
-
Armeijassa on vielä järjestys, sen tiedän entisenä alokkaana ja nykyisenä alikersanttina. Taidan olla liian vanha reserviksi.
-
Sarjakuvittajaksi viihdytysjoukkoihin ?
-
Ola Fågelberg kunnostautui sillä alalla!
-
:-\
Tanskassa kerran hain työtä hautausmaalta puutarhahommiin.
Menin sinne ja kysyin, olisiko ylipuutarhuri se ja se paikalla?
Sitä kaveria nauratti se kovasti, mutta ohjasi sitten jonkun ukon luo.
Kaikenlaisia hienoja titteleitä sitä ennen on ollut.
Silloin kun hitsari ja muurarikin olivat arvostettuja titteleitä :)
-
Jo poisnukkuneen anoppini mielestä minussa oli se vika, että olen herra, jos olisi muurari olisin paljon parempi. Jäi aikanaan tämä mietityttämään ja kun vaimon kotimökki peruskorjattiin oli hormin ja leivinuunin sekä hellan muurarilla sama sotu-tunnus kuin minulla :003:.
-
Jo poisnukkuneen anoppini mielestä minussa oli se vika, että olen herra, jos olisi muurari olisin paljon parempi. Jäi aikanaan tämä mietityttämään ja kun vaimon kotimökki peruskorjattiin oli hormin ja leivinuunin sekä hellan muurarilla sama sotu-tunnus kuin minulla :003:.
Se lienee mahdotonta, mutta osuuhan sekin jos on nimikaima ja syntynyt samana päivänä?
-
Se lienee mahdotonta ---
Miksei se nyt mahdollista olisi?
Mt
-
Muista uutisen ajalta ennen hetua. Helsingissä oli kaksi naista, joilla oli sama syntymäaika, molemmat etunimet sekä tietysti sukunimi. Hetu poisti tämän ongelma kun kahta samaa ei löydy.
-
Minulta puujalkavitsi. Itsehän sen muurauksen tein. Kumpaa olisi pitänyt käyttää sotu vai hetu, että olis ymmärretty?
-
Sotu on poistettu käytöstä vuonna 1971, joten suosittelen hetua.
-
Niin on.
Vastasin vain otsikkoon. :kahvi:
-
Nuoret tyttäret saa vastata meille senioreillekin :039:
-
Historiaa on kirjoitettu vanhastaan merkkimiesten näkökulmasta. Tavallisten naisten ja lasten historia on uudempi mielenkiintoinen näkökulma.
-
Historiaa on kirjoitettu (ja kirjoitetaan) myös nykyhetken ideologisten ja poliittisten silmälasien läpi. Tästä on monenlaista harmia harrastajalle. Pienimpiä niistä ovat nimien vääristely. Reformaation ("uskonpuhdistuksen") aikaan Gustav-kuningas ("Kustaa") kutsui Saksasta Georg Norman -nimisen miehen. Eikös vain vielä jossain 1980-luvulla ilmestyneessä Suomen historiassa mainita superintendentti Yrjö Norman... Ja Porvoossa juhlitaan sanomalehtimies Vihtori Peltosen patsaan ääressä Johannes Linnankoskea, vaikka tällä Peltosen kirjailijasalanimellä ei ole mitään tekemistä Porvoon kanssa - kaunokirjallisen toiminnan tällä salanimellä Peltonen aloitti vasta Porvoosta poistuttuaan.
Hankalampaa on se, että vanhan Ruotsin valtakunnan kokonaisuuden historiaa ei voi opiskella mistään yleisesityksestä. Esimerkiksi Lapin alueen kirkollisesta historiasta on vähän hankala saada selkoa, koska se lienee ennen vuotta 1809 kuulunut Härnösandin hiippakuntaan eikä suinkaan Turun hiippakuntaan. Kemin Lappi (Kemi Lappmark) eli suunnilleen nykyisen Lapin läänin pohjoinen osa tuli hallinnollisesti Suomen osaksi vasta kun Suomi siirtyi Ruotsilta Venäjälle. Sitä ennen se kuului Västerbottenin lääniin. Eri aikakausien kokonaisuuksia on vaikea hahmottaa, koska suomalaisissa kartoissa esitetään yleensä vain nykyisen Suomen alue, ja myös nykyiset rajat on piirretty.
Ja näitä riittää vaikka kuinka paljon...
Mt
-
:icon_biggrin: :039:
Lueskelen näitä mielenkiinnolla, en oikein taida osata paljon kommentoida.
Mutta mielenkiintoista on lueskellä kyllä.
Koulussa historia kiinnosti...samoin uskonto, äidinkieli, biologia, yhteiskuntaoppi ja maantieto ainakin.
Matikassa olin aika huono...no tavalliset laskut kyllä mutta kun tuli ne suluissa ja ilman sulkuja x ja y yms ja potenssilaskut ja neliöjuuret niin joskus oli kauheaa tehdä läksyjä kun oli pihalla kuin lumiukko (tai siis kuin lumiakka)
No meni sivuun topicin pääasiasta..mutta kunhan jotain laitoin.
-
Paljolti olen lueskellut elämäkertoja, jo lapsena kiinnostuin sellaisista. Nyt harmittaa että hallitsen suht kelvottomasti aivan perushistoriaa, siis valtioiden muodostumista, hajoamista, kansallisvaltioiden syntyä. Saksan osaan ja Suomen, mutta jo Britannian kohdalla kompastelen.
Ensimmäisen maailmansodan rauhansopimus ja Saksan julistaminen ainoaksi syylliseksi minua joakus kummastuttaa. Samoin muutamat valtiopäämiehet kuten Winston Churchill.
Brittiläinen koulujärjestelmä, sisäoppilaitokset, kasvatusjärjestelmä yleensäkin tyrmistyttää kyllä. Kotimaisista opin jo kuuntelemalla kun vanhempani muistelivat ja vertailivat omiansa. Työläisperheissä näkyy ymmärretyn säätyläisiä viisaammin, mitä lapselta voidaan vaatia.
Toisaalta lapsilta on ollut pakko vaatia aikuisten työpanos kun mennään hieman taaksepäin.
No, on yö ja päätä särkee... Kun oppisi kansallisvaltioiden synnyn, olisi kovin hyvä. Kovasti kiinnostavaa sillä kotimaa on merkityksellinen rakkauden kohde ja tietäisin mielelläni kuinka kauan niin on ollut.
-
Tietäessään tietää, mitä ei tiedä. Kun sen tietää, tietää, ettei tiedä mitään.
-
Tietäessään tietää, mitä ei tiedä. Kun sen tietää, tietää, ettei tiedä mitään.
Tämän tapaista on useasti kuultu kyllä, täydentäen, tulee pitää erillään fuksi joka puhuu tuommoisia mennessään ensimmäiseen tenttiinsä -ja tällä kertaa on sentään mittaillut kirjojen sivumäärää - professorista, joka on tiristänyt sen fuksin jotenkuten graduseminaarista läpi, ja säädettyä eläketurvaa nautittuaan tutkimustensa ääressä toteaa kuoleman häntä lähestyvän. :044:
-
Ajattelin ihan samaa. Mutta minä en tiedä tuosta mitään tai ainakaan juuri mitään. Tai siis se tiedon taso on ...
-
mt:n pointista tuli mieleen, että minusta oli hassua, että kun kävin koulujani Joensuussa, niin Suomen historiana ennen vuotta 1809 opetettiin lähinnä Ruotsin historiaa. Mutta olisihan siellä ollut paikallista historiaa myös Novgorodin tasavallan aika.
-
:)
Tiedä voiko ihan historiaksi sanoa, mutta kun joku / jotkut kirjoittivat, että historiaa kirjoitetaan erilaisten lasien läpi, noin vertauskuvallisesti, niin joskus luin veljessotamme historiaa, niitä autenttisia leikkeitä tilastoista ja muusta ja olen joissain sankarihaudoillakin käynyt, niin siinä ssodassa punaiset ja valkoiset, kyllä punaisten osalta historia pimitettiin aika totaalisesti.
Valkoisten sen ajan kirjoitukset ajasta ja punaisten poistaminen asiakirjoista ja muusta oli kyllä aika kamalaa luettavaa.
Historiaa siis kirjoittavat vallanpitäjät ja jotkut Lönruthit ja muut taitaa olla aika vähän vaikuttamassa historian kirjoitukseen.
Kunkahan paljon on tabuja Suomen historiassa ja suomalaisten vaelluksista joista emme tiedä mitään :)
Jotain tietoa on jostain Volgan mutkan takaa, mutta aika vähän :)
Yleensähän valloittaja vallat ovat aina muuttaneet valloitetun paikan historian.
Olin joskus Viron kirkossa, kun siinä oli venäläinen matkaopas ja kertoi heidän tuonneen sivistyksen ja kulttuurin ynnä muuta hyvää ja kuinka Viro oli ollut ennen heidän tuloaan joku barbaarien asumalähiö suurinpiirtein :)
Että tiiä sitten historiasta :)
-
Historiaa on kirjoitettu (ja kirjoitetaan) myös nykyhetken ideologisten ja poliittisten silmälasien läpi. Tästä on monenlaista harmia harrastajalle. Pienimpiä niistä ovat nimien vääristely. Reformaation ("uskonpuhdistuksen") aikaan Gustav-kuningas ("Kustaa") kutsui Saksasta Georg Norman -nimisen miehen. Eikös vain vielä jossain 1980-luvulla ilmestyneessä Suomen historiassa mainita superintendentti Yrjö Norman... Ja Porvoossa juhlitaan sanomalehtimies Vihtori Peltosen patsaan ääressä Johannes Linnankoskea, vaikka tällä Peltosen kirjailijasalanimellä ei ole mitään tekemistä Porvoon kanssa - kaunokirjallisen toiminnan tällä salanimellä Peltonen aloitti vasta Porvoosta poistuttuaan.
Hankalampaa on se, että vanhan Ruotsin valtakunnan kokonaisuuden historiaa ei voi opiskella mistään yleisesityksestä. Esimerkiksi Lapin alueen kirkollisesta historiasta on vähän hankala saada selkoa, koska se lienee ennen vuotta 1809 kuulunut Härnösandin hiippakuntaan eikä suinkaan Turun hiippakuntaan. Kemin Lappi (Kemi Lappmark) eli suunnilleen nykyisen Lapin läänin pohjoinen osa tuli hallinnollisesti Suomen osaksi vasta kun Suomi siirtyi Ruotsilta Venäjälle. Sitä ennen se kuului Västerbottenin lääniin. Eri aikakausien kokonaisuuksia on vaikea hahmottaa, koska suomalaisissa kartoissa esitetään yleensä vain nykyisen Suomen alue, ja myös nykyiset rajat on piirretty.
Ja näitä riittää vaikka kuinka paljon...
Mt
Olenko oikeassa, että aika äskettäin tehtiin päätös, että nimiä ei enää suomenneta, vaan ne säityttävät alkuperäiskielisen muodon?
-
Olisihan se toisaalta hauskaa lukea Ruotsin prinsessa Mataleenan perheuutisia!
-
On taidettu kielenhuollossa päättää, että enää ei suomalaisteta hallitsijoiden nimiäkään, ainakaan nykyisten. Eli Charlesista ei tule Kaarlea. Olisi ehkä syytä harkita myös historiallisten hallitsijanimien palauttamista. Tuntuu hassulta, kun Ranskan kuninkaan nimi on Ludvig. Ruotsalaisten ja venäläisten historiallisten hallitsijoiden nimissä voisi sentään käyttää harkintaa, sillä Kustailla, Kaarleilla ja Aleksantereilla on hyvin mahdollisesti ollut tuki suomalaisessa kansanomaisessa kielenkäytössä.
Mt
-
Tiedä voiko ihan historiaksi sanoa, mutta kun joku / jotkut kirjoittivat, että historiaa kirjoitetaan erilaisten lasien läpi, noin vertauskuvallisesti, niin joskus luin veljessotamme historiaa, niitä autenttisia leikkeitä tilastoista ja muusta ja olen joissain sankarihaudoillakin käynyt, niin siinä ssodassa punaiset ja valkoiset, kyllä punaisten osalta historia pimitettiin aika totaalisesti.
Valkoisten sen ajan kirjoitukset ajasta ja punaisten poistaminen asiakirjoista ja muusta oli kyllä aika kamalaa luettavaa.
Nykyisin on kyllä jo varsin hyvin saatavana vuoden 1917-18 tapahtumia monipuolisesti valottavaa aineistoa. Jaakko Paavolaisen kirjat punaisesta ja valkoisesta terrorista sekä vankileireistä ovat klassikkoja. Moniosainen kirjasarja Punaisen Suomen historia käsittelee mm. työväenkaartien kehitystä punakaarteiksi, punaisten kunnallishallintoa, kansanvaltuuskuntaa sekä kahdessa osassa punakaartin rintamatapahtumia.
Hannu Soikkasen toimittama kaksiosainen Kansalaissota dokumentteina sisältää sekä valkoisen että punaisen puolen sanankäyttöä 1917-18.
Samaa ajanjaksoa käsittelee myös kolmiosainen Itsenäistymisen vuodet 1917-1920.
Näistä jo muodostuu kohtalaisen monipuolinen yleiskuva. Sen lisäksi ammattihistorioitsijoiden tekemiä erikoistutkimuksia on runsaasti. Niitä lukiessa on hyvä muistaa, että maan historia tiettynä aijanjaksona ei ole monoliittinen kappale, vaan sisältää aina monia rinnakkaisia virtauksia ja vivahteita. Sotatapahtumiin osallistuneidenkin moraalinen kirjo ulottuu raa'asta murhamiehestä mielestään jaloin motiivein hyvää asiaa edistävään taistelijaan - ja tämä pätee kumpaankin osapuoleen, sen huomaa varmasti, kun perehtyy tutkimuksiin ja julkaistuihin lähteisiin.
Mt
-
:)
No sanotaan, että nykyään saadaan parempaa tietoa, mutta se dokumenttien kirjaaminen ja sen ajan tapahtumat kyllä kirjoitti valkoinen osapuoli ja jätti punaisten pulen pois ja räikeästi vääristeli sitä.
Ne dokumentit mitä luin punaisista kyllä oli valkoisten tekemiä, siis sen ajan dokumentteja.
Nykykirjat sitten voinee olla hyviä ja kertomakirjallisuuteen perustuneina hyviä.
-
Minä törmään aina silloin tällöin työssäni puuttumattomiin dokumentteihin. Meidän yhdellä hautausmaalla on siirtokarjalaisten sankarihautausmaa. Sinne on haudattu sodassa kaatuneita, joiden kotipaikka jäi rajan taa. Tilanne on ollut ajoittain kaoottinen, varsinki v. 1944. Vainajia on tuotu paljon. Heinäkuu on ollut lämmin. Kylmävarastoja ei ole vainaille ollut. Monia vainajia, jotka odottivat jatkokuljetusta kotipitäjiin muualle Suomeen, haudattiin osittain. Päällimmäinen lauta (jossa ilmeisesti nimi) jäi vain näkymään maan pinnalle. Tämä tehtiin säilytyksen kannalta.
Monia siunattiin ja haudattiin, mutta myöhemmin omaiset halusivatkin siirtää oman vainajansa uuden kotipitäjän multiin. Näistä kaikista vaiheista ei jäänyt selkeitä merkintöjä asiakirjoihin.
Lisäksi on haudattu 44 tunnistamatonta vainajaa.
Vuosittain tulee 1 - 2 asiakaskyselyä näistä siirtokarjalaisten haudoista. Onko vainaja siellä meidän hautausmaassa vai onko siirretty. Kaikista emme saa selvää. Jotkut jäävät hatarille arvailuille. Löytyy tapauksia, joissa meillä siunattu ja haudattu onkin omaisten toimesta välirauhan aikana siirretty kotipitäjän multiin Karjalaan. Sinne se sitten on jäänyt nykyisen rajan taa.
-
Sinun vaivasi on helppo ymmärtää. Monissa, todella monissa muistelmakirjoissa kosketellaan tätä asiaa. Nyt tiedämme, että liian heppoisin perustein Karjalaan palattiin. Kartalla sotatoimialue jäi suureksi, mutta sen tuomia rajoituksia ei haluttu noudattaa.
-
:)
No sanotaan, että nykyään saadaan parempaa tietoa, mutta se dokumenttien kirjaaminen ja sen ajan tapahtumat kyllä kirjoitti valkoinen osapuoli ja jätti punaisten pulen pois ja räikeästi vääristeli sitä.
Ne dokumentit mitä luin punaisista kyllä oli valkoisten tekemiä, siis sen ajan dokumentteja.
Nykykirjat sitten voinee olla hyviä ja kertomakirjallisuuteen perustuneina hyviä.
Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" vaikutti kyllä itseeni siten, että kun sen lapsena luin, en ollenkaan oppinut valkoisten näkökantaa yhtään mihinään. Ne olivat vain niitä heikkoja periaatteettomia Salpakareja kaikki papit, ähiseviä lihavia sahanomistajia tai kuivia itaria tilallisia.
Tosin kun kävin koulua sanoivat lähinnä kirjatkin, suomalaiset vain kaatoivat Neuvostoliiton leipävankkurit kun avustusrekkoja olisi tullut yli rajan 1939 marraskuussa. Oltiin niin koululaitoksen aivopesemiä. :repee2: :repee2: :repee2: Oli se nyt, kun ei omaa parasta ymmärretty.
Tosin minä en uskonut myöskään opettajia, kun kahta vastaan itte kapinoittin.
-
Leenahan tuossa todistaa, miksi valtiollisten vaalien alla säännönmukaisesti näytettiin elokuva Täällä pohjantaähden alla kolmen vuosikymmenen aikana. Kun siitä huomautettiin puolueellisuuden vuoksi, asia kerrottiin aivan toisin, siis valtiollisessa radio- ja tv-yhtiössä.
-
Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" vaikutti kyllä itseeni siten, että kun sen lapsena luin, en ollenkaan oppinut valkoisten näkökantaa yhtään mihinään. Ne olivat vain niitä heikkoja periaatteettomia Salpakareja kaikki papit, ähiseviä lihavia sahanomistajia tai kuivia itaria tilallisia.
Tosin kun kävin koulua sanoivat lähinnä kirjatkin, suomalaiset vain kaatoivat Neuvostoliiton leipävankkurit kun avustusrekkoja olisi tullut yli rajan 1939 marraskuussa. Oltiin niin koululaitoksen aivopesemiä. :repee2: :repee2: :repee2: Oli se nyt, kun ei omaa parasta ymmärretty.
Tosin minä en uskonut myöskään opettajia, kun kahta vastaan itte kapinoittin.
Ihan tosi.
Silloin kun olin koulussa Suomessa pikkaisen aikaa, niin koululaitos suolsi kyllä niin paksua propagandaa, että ei tosikaan.
En tiedä miten nykyään.
Lukukirjojen tarinat oli niin ihmeellistä vääristelyä ja laulutuntien laulut, että ei tosikaan.
Onneksi pinnailin koulusta, kun oireilin silloin jo ties mitä ja avasin mustavalko telkun ja pääsin kattomaan Vietnamin sotaa uutisista Sitä tuli tosi paljon.
Kiva 7 veenä katella sellaista ka muistan kun mietin sitä pääni puhki.
Painajaisiinkin se tuli.
Juopot kadulla sekoili siihen aikaan tunttupullojen kanssa ja eli sotamuistojaan.
Tanskaan kun muutimme, niin sielläkin samaa ja kun olin kesätöissä, niin puutarhuri kertoi saksan miehityksen ajoista..
Eli oli propagandaa ja oli ensikäden tietoja :)
Samaa laulua tulee nykyäänkin. Propagandaa sodista, niin Israelista, Palestiinasta, Ukrainasta kuin venäjältä ja muualta.
Sitten on vielä valtio, terveysintoiliat, luonnonsuojelijat ja tiedemiehet jotka jokainen suoltaa propagandaansa ja toiset vastapropagandaa.
Totuus taitaa olla tuolla jossain.
Kiehtovaa sanoo Viisveisaaja. ufologi Espoosta :)
-
VV:llä on monipuolisia kokemuksia ja osaa ne elävästi kirjoittaa.
-
1944:llä on syvällisiä kokemuksia ja taitaa ne jämäkästi ulostuottaa.
-
Voi, tirautin jaden kokoisen onnenkyyneleen. kun noin kehutaan :039:
-
1944 on suuri soturi, rauhan asialla!
-
http://www.thebalticway.eu/en/history/
-
Vieläkö muistatta kun tällaista tul töllössä. Muistan sen kun suomessa kävi " leikkauksen " tekeen joku filippo. Oli sillon vielä mustavalakonen töllö ja Teijja Sopanen. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/olliver_hawk_ja_ihmeparantamisen_taito_76418.html#media=76420 :kahvi:
-
On taidettu kielenhuollossa päättää, että enää ei suomalaisteta hallitsijoiden nimiäkään, ainakaan nykyisten. Eli Charlesista ei tule Kaarlea. Olisi ehkä syytä harkita myös historiallisten hallitsijanimien palauttamista. Tuntuu hassulta, kun Ranskan kuninkaan nimi on Ludvig. Ruotsalaisten ja venäläisten historiallisten hallitsijoiden nimissä voisi sentään käyttää harkintaa, sillä Kustailla, Kaarleilla ja Aleksantereilla on hyvin mahdollisesti ollut tuki suomalaisessa kansanomaisessa kielenkäytössä.
Mt
Minusta Kalle Kustaa on ihan hyvä kuninkaan nimi.
Nimi siinä kuin muutkin :)
No ainakin kun puhutaan Ruotsin kunkuista, niin käy :)
Kalle Kustaa korkista on joitain perinne lorujakin, mutta kehtaa laittaa tänne, mitä katajaisen kansan parista on pulpahtanut joskus. :)
-
Kalle Kustaa korkista on joitain perinne lorujakin, mutta kehtaa laittaa tänne, mitä katajaisen kansan parista on pulpahtanut joskus. :)
:icon_lol: :icon_lol: Tuli kansakouluajat mieleen, kun muistutit tuosta lorusta. Pojathan sen meille opetti.
Isäni taas virnisteli aina näillä kahdella lauseella: "Pietari Suuri Vaasan linnassa." ja "Pietari Suuri hattunsa polki."
-
... kullan helmassa.
-
Onhan se historiaa tämäkin, kun kerron, että edesmennyt isäni lauleli tällaista monelle tuttua vanhaa laulua:
Talvella Talikkalan markkinoilla ja tasalla Kempereellä, soilani heitteli Poksan salkkaa kalamani enteleellä. :003:
-
Minun isäni rallatti: Talalaaton tololoivo, äläläitin kulululta, kililirkassililmä, pililienoinen.
-
Minun taattoni lauloi vain saunassa, mutta siellä sitten kaikki RUK:n marssilaulut jotka hänen pilttinsä tietty oppivat ennen pitkää ulkoa. :-\ Opimme jotakin historiallisuuksia sillä piti tietää mikä hevonen joi Tonavasta keisarin maljan ja kenen keisarin. Valitettavasti tämä päättyi, saunavuoro jaettiin, mutta joitakin muistan.
Ja nyt suljen foorumin ryhtyäkseni Aejmalaeuksen Kristinuskon syntyyn. Paremmin kirkkohistoriallisia kirjoja odotellessa ynnä Novumia, jonka nyt vihon viimein luen.
Itse yllätyin ja vähän suutuinkin kirkkohissan edellisellä nettikurssilla, kun totesin sen vain yleisestä historiasta irti reväistyksi oppiaineeksi. Tähän on monella paljon huomautettavaa, itsellänikin, mutta näin nyt kävi. Dosentti, hän :026: ajatteli että jossakin muodossa Jeesus Kristus olisi pitänyt ottaa huomioon maailmanhistoriallisena seikkana.
-
Kansakoulussa minulla oli kaksikin Aejmelaeusta luokkatoverina, serkukset Paul ja Anders. Muistan heidät hiukan Majakka ja Perävaunu -oloisena parivaljakkona. Myöhemmin opin, ettei nimi ihan latinaa ollutkaan, vaan Äimälästä aikoinaan koristeltu.
-
Tässä toinen suku jonka nimi on latinaa. Alopaeus= Kettunen, Tuomas-Kettunen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alopaeus_%28suku%29
Suvun vaakunan kettu muistuttaa minusta enemmän Belgianpaimenkoiraa. Porvoon piispasta olen lukenut kirjan, vuorineuvos oli julkkis aikanaan ja Marianne Alopaeus kirjoitti romaaneja.
-
Minun elämäni tärkeimmät Alopaeukset olivat isä ja poika Viiskulmassa: "Harrastelijain Aitta, yksi Suomen vanhimmista ja monipuolisimmista harrasteliikkeistä, toimi Helsingin Viiskulmassa vuodesta 1934 aina 1980-luvulle. Harrastelijain Aitan perusti Gunnar Johannes Alopaeus, jonka poika Harry jatkoi ensin toimintaa isänsä kuoleman jälkeen. Alopaeuksilta liike siirtyi Leo Olavi Soroisen omistukseen."
-
Lahdessakin on Viiskulma. Harvat sen enää muistavatkaan. Se muodotuu Vesijärvenkadun ja Kirkkokadun risteyksestä josta erkanee myös Päijänteenkatu.
Siinä sijaitsi 1950-luvulla antikvarieteetti josta ostin Koulu- ja Retkeilukasvion. Siinä vanhassa kirjassa ei värikuvia ollut. Ei muuta kuin piirroksia. Kasvit tuli tutkia ja oppia sivussa latinan ääntämistä.
-
Katsottuani tänään Teemalta ohjelman Hitleristä, havahduin Herman Göringin kohdalla hänen silmiinsä. Samanlaiset silmät kuin ?
Tulivat mieleenerään pankinjohtajan näkimet, sitten Otto-Wille Kuusisen ja V Putinin vastaavan vaikutuksen tehneet .
Sanonta, Silmät ovat sielun peili, nousi väkisin mieleen.
-
Osuin sattumalta tällaiselle sivustolle:
http://romaimperium.blogspot.fi/
Sivun laidassa oikealla on blogiarkisto josta löytyy paljon mielenkiintoista.
-
Mielenkiintoinen tutkimus Pohjanmaan mystikoista.
http://rukousveljesto.net/Colliniaanen_mystiikka.pdf
-
Mielenkiintoinen tutkimus Pohjanmaan mystikoista.
http://rukousveljesto.net/Colliniaanen_mystiikka.pdf
Mielenkiintoista tekstiä. Olen ymmärtänyt monen menneiden aikojen suutarin olleen mietiskelijä. Nurmeksen maalaiskunnan Porokylässä oli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla vanhahko mies, jota sanottiin ihmesuutariksi. Jotenkin hänestä aisti sen, että hän tajusi paljon, myös näistä mysteereistä. :kahvi:
-
Lisää colliaanien herätyksestä :
http://www.snellman200.fi/tapahtumat/pdf/Pohjanmaan_mystikot_200506_Savolainen.pdf
-
Lahdessakin on Viiskulma. Harvat sen enää muistavatkaan. Se muodotuu Vesijärvenkadun ja Kirkkokadun risteyksestä josta erkanee myös Päijänteenkatu.
Siinä sijaitsi 1950-luvulla antikvarieteetti josta ostin Koulu- ja Retkeilukasvion. Siinä vanhassa kirjassa ei värikuvia ollut. Ei muuta kuin piirroksia. Kasvit tuli tutkia ja oppia sivussa latinan ääntämistä.
Yhden lappalaisen kanssa joskus väiteltiin, kenellä on etuajo-oikeus jos on risteys. Eli kuka saa ajaa ekana :)
Mitenköhän 5 kulmassa, siinä kyllä tulee jo vaikeuksia.
Olen kyllä sieltä öö Johannneksen kirkolta päin ajanut useasti, mutta en ole saanut selvää kuka ja miten siitä saa ajaa.
-
Meillä ajetaan näin: Päijänteenkatu erkanee muutamia metrejä ennen Kirkkok- Vesijärvenk risteystä. Ensinmainitulle ajetaan ryhmityskaistalta ennen valoja. Valot hoitavat risteyksen.
-
Paikallishistorian pilkahdus täältä "Lahesta" :
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/09/14/kasvaako-pihallasi-nurkkapuu?ref=paijat_hame-section-teaser-latestCurrent-teaserCategoryMain
-
Katsottuani tänään Teemalta ohjelman Hitleristä, havahduin Herman Göringin kohdalla hänen silmiinsä. Samanlaiset silmät kuin ?
Tulivat mieleenerään pankinjohtajan näkimet, sitten Otto-Wille Kuusisen ja V Putinin vastaavan vaikutuksen tehneet .
Sanonta, Silmät ovat sielun peili, nousi väkisin mieleen.
Hyvin havaittu muuten! Todella! :003:
-
Mielenkiintoista, Leena, että kirjoitit tästä vanhemmasta huomiostani. Kuvittelenko, vai kertovatko ihmisen kasvot paljonkin luonteesta. Etenkin silmät ? Ammattilaisen silmillä olet varmaan oppinut katsomaan paljonkin. Voiko elämä muovata ilmeen ?
Ihminen on historiassa ja kaikessa kohtaamassani tärkeintä. Kyllä omenapuutkin ovat. Omiani en vain saa menestymään, sillä tässä maaperä on kylmänkosteaa järvenpohjaa. Halla on usein vieraanamme. :'(
-
Usein vanhemmassa kirjallisuudessa viitataan esim. leukaan joko heikkouden tai vahvuuden merkkinä, korkeaan otsaan älyn yms. Korkea otsa kantsii kyllä tsekata sillä Sibeliuksen otsalohkon koosta yhteydessä musikaalisuuteen on puhuttu. Lapsi numero Kolmella oli vauvana tämmöinen sibeliusotsa, näkyy yksivuotiskuvassa kun saatiin katsomaan kohti kameraa. Pääluut luutuvat vasta aika myöhään. Mutta nuo leukajutut, suun aistillisuudet (paksut huulet?), nenän merkitys, ne saa kyllä haudata. Pyöreä ulospäin työntyvä otsa, siitä on esitetty epäilyksiä, otsalohko siis pullikoi siellä ja työntää luuta ulospäin kun musikaalisuusohjelmointi pyytää lisää tilaa kovalevyltä. Toivo Kuula näyttää samalta.
Oleellinen mielestäni on ilme, tapa liikkua, eli katselin aina jo ovelta miten potilaani lähestyy. Tosin yleensä olin vastassa, mutta käytävältä sitten. Toimin kuten neuvottiin, minulla oli aivan huippu kandikurssin opettaja, Veikko Aalberg. Oliko kämmen hikinen, ja pelon saattoi vallan tuntea nenässään. Ja hyvin paljon muita seikkoja.
Veikko opetti katsekontaktista mielenkiintoisia. Rehti voi katsoa silmiin, sinnepäin puhuva tai epäröivä katsoo sivuun, mutta psykopaatti suoraan silmiin valehdellessaan. Ilmeettömyys kertoo jotakin, juuri silmien ilmeettömyys.
-
Isosiskoni kertoi joskus katsovansa ihmisiä suuhun. Hänen mielestään silmillään ihminen voi teeskennellä, mutta suullaan ei.
-
Isosiskoni kertoi joskus katsovansa ihmisiä suuhun. Hänen mielestään silmillään ihminen voi teeskennellä, mutta suullaan ei.
Fiksu sisko penalla :)
Tullu veljeensä?
Silmillä kyllä voi teeskennellä, sen kauppiaana opin jo alkeissa.
Olikohan torikauppiaana jo olleena :)
Sellanen ilkeä juutalaisvitsikin on olemassa, että ne osaa kyllä katsoa silmiin pyytäessä.
Kauppahommissa noin muutenkin on miljoonia eritemppuja, kuten kun sanot hinnan, ota pariaskelta taaksepäin ja jätä aikaa miettiä, mutta ei liian kauan ja näet miten myyntipuheesi on purrut.
Sellainen tehostus paussi.
Itse aiheeseen palatakseni, niin historiasta voi opia paljon ja jotenkin, kun silloin kauan kauan sitten kaikki oli alkeellisempaa ja yksinkertaisempaa, niin se pelkistetty opetus historiassa vaikuttaneissa ihmisissä pätee nykyaikanakin ja sanonta historia toistaa itteään, pitää kyllä kutinsa.
-
Jur kiinnostuin tavasta nähdä historia kun lueskelin Bysantin filantropian toteutumista niin että aivan nauratti jos itkettikin.
Kun oli isä Hakkarainen kirjoittanut luvun, mietin miten kirjoittaisi joku lännen kirkon hapannaama.
-Orpokodit ja koko orpolasten hoivaaminen kautta keisarikunnan oli hyvin yleistä. Pyhittäjäisien mukaan nimetyt, keisariparien suojelusta nauttineitten orpolasten kotien voidaan katsoa olleen hyvin yleisiä Bysantin kristillisyyden läpitunkemassa kulttuurissa. Kolme mainitaan ainakin melko varmassa lähteessä, erityisesti yksi.
Vertaa:
-On esitetty niinikään että johonkin aikaan - todennäköisesti kuitenkin ennen kahta viimeistä vuosisataa - orvoista olisi huolehdittu. Varmaa tietoa ei meillä ole, tosin yksi suhteellisen luotettava viite, jonka mukaan orpolasten osastoja saattoi esiintyä nk köyhäinhoitolaitosten yhteydessä. Niiden luonteesta meillä ei ole tietoa.
Mutta minun on jostakin syystä helpompaa uskoa sitä hapannaamaa. >:(
-
Diakonian historiaa käsitteleväksi ei oikein voikaan määritellä tuota " Lasaruksesta leipäjonoihin" joskin luuloni oli.
On erittäin tempaiseva teos! Eri tekijöiden artikkelit osoittavat niin hätkähdyttävästi asenneilmaston muutoksien korrelaatioita vaikka mihin. Köyhä on määritelty niin vaihtelevasti ettei sellaista voine sanoa olevaiseksi. Köyhyyden määritelmä on aina aikakauden funktio ja kertoo missä mennään.
Työn määrittelystä minä olen nyt eri mieltä kuin Hallamaa, joka vetääkin johtopäätöksensä siitä ettei ole ikinä kätellyt katolilaista isää jonka käsi ei olisi pehmeä. Hallamaa voisi ostaa Tarjoustalosta käsirasvaa, jos kerran niin itse sierettyy, mihin en siksi toiseksi usko. Hallamailla on pesukone. Ja oli koti-isä. Jaana loi uraa. Kyllä työn voi määritellä. Jaanan työ ei sierretä.
Nykyaika muistuttaa suuresti 1200-1300 lukuja. Talouskriisin taustoituksesta on tässä jätetty sodat pois, vaikka ne kukistivat Bysantin organisoitunern avustusjärjestelmän, aatepohja vaikuttaa yhtä kaikki hyvä olleen.
Köyhän määritys 1879 vaivaishoitoasetuksessa muistuttaa tämän päivän pontevasti esiin pyrkiviä äänenpainoja. Kyseessä on moraaliton elämä, laiskuus joutilaisuus eläimelliset himot :003: joten me oikeastaan jo tiedämme miten ratkaista puutteenalaisten asia. :003: näitä valvomaan siveyspoliiseja, kuten reformaation aikaan olikin.
-
Köyhän määritys 1879 vaivaishoitoasetuksessa muistuttaa tämän päivän pontevasti esiin pyrkiviä äänenpainoja. Kyseessä on moraaliton elämä, laiskuus joutilaisuus eläimelliset himot.
Moraaliton elämä, laiskuus, joutilaisuus ja eläimelliset himot sopinevat myös taistelevan työväenliikkeen määritelmäksi riistoporvarista. Näin se aatepohja vaikuttaa.
-
:023:
-
Moraaliton elämä, laiskuus, joutilaisuus ja eläimelliset himot sopinevat myös taistelevan työväenliikkeen määritelmäksi riistoporvarista. Näin se aatepohja vaikuttaa.
Perinteinen maaseudun asukas ajatteli näin yksisilmäisesti ,ja melko yleisesti ,kaupunkilaisista. Tämä on muuttunut agraarin ja urbaanin elettyä sekaisin jo kauan.
-
Sata vuotta vanhat maantiedon oppikirjat kuvailivat luonnonkansojakin vähän tuohon tapaan. Eivätköhän 'toiset' tuppaa aina olemaan mielestämme 'eläimellisiä ja laiskoja'?
-
Liekö tämäkin jo historiaa kun Iltalehdessä oli Kysymyksiä-vastauksia ruudukossa seuraavanlainen :
Saadaanko lehmästä ternimaitoa
a) heti raskauden alettua b ) heti synnytyksen tapahduttua c ) täydenkuun aikaan ? :040:
Nauroin makeasti, olinhan äsken juuri kirjoittanut ennakkoluuloista agraari-urbaani-akselilla.
-
(Teodikea-ketjusta (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=3876.msg157452#msg157452) siirsin tämän rönsyn)
ps. mietin tuossa äsken lukemaani historian pläjäystä varjageista (viikingeistä), jotka purjehtivat nykyisen Venäjän alueelle. Venäläiset on itse asiassa ruotsalaisia, varjagien jälkeläisiä.
No ei kai sentään! Onhan slaaveja alueella ollut iät ja ajat, eivätkä he ole olleet ruotsalaisia tai muitakaan skandinaaveja. Se on sitten eri juttu, että ainakin osissa slaavien alueita on ollut skandinaaviperäistä hallitusvaltaa, tai ainakin verottajia (eikös ne ole sama asia?) Ja näitten orjia olivat sitten slaavit, huom. etymologia. "Ruotseja" eli rus eli ryssiä heistä tuli, kun koko porukkaa alettiin kutsua valtiaittensa nimellä.
Onhan sitä tietysti voinut joku varjagivirkamies slaavipiialleen äpärän siittää, ja sitä kautta kansat sekaantua geneettisestikin.
Nestorin kronikan mukaan slaavit ja suomalais-ugrilaiset olisivat itse ensin karkottaneet varjagivaltiaansa, mutta kun eivät sitten osanneetkaan hallintohommia, olisivat kutsuneet heidät takaisin apuun. Taitaa olla yhtä todenperäistä kuin Vanhan Testamentin aikakirjat historian lähteenä: jotain perääkin, mutta aika vahvaa tapahtuneen tulkintaa myös.
Olisihan se noin historiallisesti erittäin mielenkiintoista, jos jotkut tosiaan olisivat todeneet, että muut olisivat viisaampia meitä hallitsemaan. (Tai no joo, kutsuihan nyt Stubb ruotsalaisen apuun, mutta sentään vain neuvonantajaksi.) Niitä kansojahan kyllä piisaa, jotka katsovat olevansa juuri (muidenkin) hallitsemisen lahjalla siunattuja.
-
Omasta viimeaikaisesta kokemuksesta tiedän mitä on olla sen jälkeen kun on päässyt " näkemään uutta".
Yksinkertaisesti, se on sananmukaisesti näkemistä. Se on Jumalan läheisyyttä , sitä mitä Paavo Ruotsalainen
myös löysi. Se on muutos .
Sitä ei tarvitse aina odottaa kuolemaan asti. Tätäköhän Kalistaja on muutamaan otteeseen kysellyt, näkemistä ?
On vain oltava huolellinen ettei Paha pääse pelaamaan samaa peliä. Raja menee Rajatiedon kaltaisissa houkutuksissa.
-
Mutta kun Docens oli jo katsellut sitä "uuttansa"pikku pojasta. Tuo runo on hänen viimeisensä ennen omaisten ja Marian lohdulsi kirjoitettua Hyvien voimien suojassa, jolaa varmaan oli omakohtainen ulottuvuus mutta toisille se tehtiin. Ja tätä edelsi ymmärrys "vain kärsivä Jumala voi auttaa"
Jokin hyvin suuri hyvän lohdutuksen ymmärtäminen siihen hänellä liittyi ennen kuin tie vei pimeään. Hän on tuossa ja :026: eikä selitä. Kiusantekotuulella. Hän inhoaa kaikkia ruotimisia ja itketti minua jo aikaisemmin niin että käytin kylpypyyhkeitä nenäliinoina.
-
Tääl Docens! :026: Enkä kiusaa minusta puhutaan pahaa kun selän käännän paras vain pysyä valppaana. Leena ymmärtää aivan hyvin ei vain halua ruveta itkemään siitä on kysymys.
-
Minua huvittaa kun luin Aejmelaeuksen Kristinuskon synnyn ja hän siteeras kokonajan Eusebioksen kirkkohistoriaa jonka juuri opin tallotuksi lyttyyn jo seuraavalla vuosisadalla eli äkkiä ne rupesivat kirjoittamaan kirkon historiaa tämä oli jotain luvulla parisataa. Eusebioksen historia sai varhain historian tuomion joten minun oli vaikeaa oppia Aejmelaeukselta oikein mitään.
-
(Teodikea-ketjusta (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=3876.msg157452#msg157452) siirsin tämän rönsyn)
Onhan sitä tietysti voinut joku varjagivirkamies slaavipiialleen äpärän siittää, ja sitä kautta kansat sekaantua geneettisestikin.
Ilmaisusi hieman vähättelee varjagijoukon testosteronipitoisuutta. Ennen kuin varjagi pääsi byrokraatin asemaan, tarvittiin pitkä rivi taistelukykyisiä soutumiehiä. Päihdyttävät juomat tunnettiin jo tuohon aikaan, ja vaikka mukana oli omaakin naisväkeä, sotaretkellä olevan jätkäporukan sukupuolimoraali ei välttämättä vastannut nykyisiä keskiluokkaisia ihanteita. Tätäkin asiaa kuvaa värikkäästi Ibn Fadlan (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ibn_Fadlan) matkakertomuksessaan.
Mt
-
Käytin tänään aikaa Karjalan ja karjalaisuuden parissa. Löytö, oikea aarre on Kalevala Seuran filmi joka on kuvattu Suojärvellä 1920. Kansaperinteestä kiinnostuneille häämenot Runolaulujen mailla. A.O. Väisänen :
kesto 1.20.53
https://www.youtube.com/watch?v=exwuJOI0Rl0
-
On historia mielenkiintoista, mutta yhä toteen että vihaan ruukunsirpaleita ja kampakeraamisuutta, ja kyllähän minä luen kun käsketään mutta arkeologiasta en yhäkään voi kehua pitäväni yhtään. >:(
-
En minkään pelkistä ruukunsirpaleista välitä. Pitää olla ihmisiin selvemmin liittyvää katsottavaa ja luettavaa.
Asutuksen pohjat, rauniot, etenkin kirkkojen, kiinnostavat jo enemmän.
Itse asunnot, kuten vaikkapa Louhisaaren linna tai Runebergin koti, ovat sitten parhaimmistoa. Museot on mielenkiintoisia, mutta esineet ovat yleensä irrallaan oikeista yhteyksistään. Niitä on isoissa museoissa myös niin paljon, että turtuu, ei jaksa.
Sodat eivät niinikään ole minua kiinnostaneet, mutta nyt tuli Teemalta uusintana sarja Kuninkaittemme jäljillä. Se oli mukava kokonaisuus sotineen kaikkineen. Jopa mitalitkin jotka yleensä eivät ole minulle mitään, kuten eivät miesten jutut, aseetkaan.
Suurimman innostuksen harrastuneisuuteeni saan ihmiskuvauksista. Ihmisen historia eri aikakausilta, mutta vieläkin enemmän yksi ihminen.
-
On historia mielenkiintoista, mutta yhä toteen että vihaan ruukunsirpaleita ja kampakeraamisuutta, ja kyllähän minä luen kun käsketään mutta arkeologiasta en yhäkään voi kehua pitäväni yhtään. >:(
Kampakeraamisuus onkin tylsää verrattuna kreikkalaiseen maljakkotaiteeseen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Pottery_of_ancient_Greece
-
Se näyttää kauniimmalta toteen tässä. Erikoisia ihmisiä notka löytävät jonkin palan ja pystyvät sen ympärille kertomasn koko tarinan. Kyl vaan asetun Riitta-mummin kannalle. Kotkassa paras on se keisarin kalastusmaja jonne meidät vietiin joka kevät luokkaretkelle :repee2: kun osa luokkaa asui naapurissa
-
^Joskus kyllä ihmetyttää, kuinka paikkansapitäviä ne tarinat lopultakaan ovat. Onko se kulttiesineeksi tulkittu ihmisenmallinen savipatsas todellakin sitä, vai sittenkin lasten leikeissään käyttämä nukke? Kuulemma kulttiesine, koska ne säilytettiin huolellisesti, toisin kuin vähemmän tärkeät nuket. Mutta mistäs sen taas tietää, kuinka tärkeä joku lasten lelu on aikoinaan ollut? Ja jos haudassa on miekka, se on ilman muuta miehen hauta, mutta nykyiset kehittyneet (DNA-?) testit ovatkin osoittaneet muuta. Tuntuu, että niissä tarinoissa on paljon omamme projisointia menneeseen, tai jos ei ihan oman aikamme niin oman ihan lähihistorian.
-
Kotkassa paras on se keisarin kalastusmaja jonne meidät vietiin joka kevät luokkaretkelle.
Ennen muuttoa Kymijoen aasianpuoleiselle rannalle kävin usein Kertun kanssa lenkillä Romanovien (Sasha ja Dagmar) kesämökin kautta. Onhan se komea hirsirakennus.
-
Viikingit (uusinta).
http://areena.yle.fi/tv/2058304?ref=leiki-arp
-
Viikolla kuulin mielenkiintoisen omakohtaisiin havaintoihin perustuvan selostuksen viinanmyynnistä Kallion-Sörnäisten suunnalla 60-70-luvuilla. Mm. se, ketkä möivät vesilestejä, miten niitä tehtiin ja miten niiden myyjille lopulta kävi. Tarinaan kuului jokunen pahoinpitely, astalona mm. kainalosauva, sekä pari tappoa sekä puukolla että käsiaseella. Liikuskelin noihin aikoihin itsekin samoilla seuduilla, mutta tämä elämänalue jäi varsin vieraaksi. Nyt havainnointi on tarkempaa. Kaupankäynnin kohteet ovat toki osittain muita.
Tällainen puoli yhteiskuntahistoriaa pääsee varsin harvoin mukaan tutkimuskirjallisuuteen.
Mt
-
Sain joulupaketeista muutamia kirjoja, mm. Kirsti Manninen, alias Enni Mustosen Lapsenpiika-nimisen historiallisen romaanin. Siinä Ida-piika tulee Sakari Topeliuksen kuoltua Jean ja Aino Sibeliuksen kotiin Helsinkiin Liisankadulle, ja myöhemmin Keravan Mattilan taloon Evaa, Ruthia ja Kirstiä hoitamaan. Itseasiassa vastaamaan paljosta muustakin taiteilijaperheessä.
Sibeliuksesta olen lukenut aika monta kirjaa. Tämä kiehtoi kuitenkin asumispaikkojen kuvauksilla. Liisankatu 21 on samassa korttelissa kuin enoni osoite Kulmakadulla oli. Saattoi olla , että kun Liisankadun puolelta oikaisin enon talon takapihalle, kuljin juuri tuon 21:n porttikongista yhteisille piha-alueille.
Keravan Mattila on yhä olemassa samassa kuosissa kuin 1899, jolloin talo oli pari vuotta vanha.
Sibeliukset olivat asuneet hyvin useissa osoitteissa Helsingissä, ja aiemmin Hämeenlinnassa, ennen kuin muuttivat omaan Ainolaansa 1904.
Tässä hienot linkit asuntoihin. Klikkaa nimiä vasemmalla, niin tiedät enemmän:
http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/asunnot/asunt_02.htm
-
Hml:ssa nyt alkavana vuonna kaikenlaista tapahtumaa Sibeliuksen merkeissä.
Olipa Wetterin joulujutussakin kaikenlaista tähän liittyvää myynnissä, eikä ollut halpaa.
-
^Joskus kyllä ihmetyttää, kuinka paikkansapitäviä ne tarinat lopultakaan ovat. Onko se kulttiesineeksi tulkittu ihmisenmallinen savipatsas todellakin sitä, vai sittenkin lasten leikeissään käyttämä nukke? Kuulemma kulttiesine, koska ne säilytettiin huolellisesti, toisin kuin vähemmän tärkeät nuket. Mutta mistäs sen taas tietää, kuinka tärkeä joku lasten lelu on aikoinaan ollut? Ja jos haudassa on miekka, se on ilman muuta miehen hauta, mutta nykyiset kehittyneet (DNA-?) testit ovatkin osoittaneet muuta. Tuntuu, että niissä tarinoissa on paljon omamme projisointia menneeseen, tai jos ei ihan oman aikamme niin oman ihan lähihistorian.
Tää on niin viisautta, on! Jos ihminen tarvitsee kulttiesineen, ruukunsirpale on kulttiesine. Jos ihminen tarvitsee hallitsijan haudan, koristelu viittaa hallitsijan hautaan.
Ja vielä murjaisevat nokkelaa ensimmäisistä arkeologeista jotka kaivelivat telejä Raamattu kourassa ja olivat niiiiiii-iin tendenssihakuisia. Voi takku ja tauti! Eihän niillä ensimmäisillä kai ollut muuta kirjallista lähdettä aviisina, vaikka olivatkin fransiskaaniveljiä. Unohtuu jälleen, että muiden muas koko aasiantutkimus ja kielitutkimus romahti kun joku paavi lopetti jesuiitat. Tavallisesti nämä "tendenssihakuiset" olivat alansa uranuurtajia eikä se arkeologinen opus ole edelleenkään historialliskriittinen, se on pelkästään kriittinen, uskovia mummoja pelästyttämään aiottu. Useimmat mummot pelkäävät muita asioita.
-
Sodat eivät niinikään ole minua kiinnostaneet
Siskoseni, olemme eri mieltä... Olen katsellut elokuvan Tuntematon sotilas 111 kertaa. Itsenäisyyspäivänä "karskin" (so. ujon ja epävarman) luonteeni mukaisesti pidän tätä elokuvaa toiseksi parhaana. Vaikka minä olen pasifisti. Toisaalta jos ryssä tuloo tänne niin tapellaan.
-
Veljyeni, ihmisen historia sodassa ja sen seuraamuksissa on tietysti luettavaa, katsottavaa ja kuunneltavaa. Tarkoitin ikäviä sotahistoriakirjoja joissa taistelupaikat, päivämäärät, vuosiluvut, voitot ja menetykset dokumentoidaan.
Tuntematon sotilas kuuluu n. viiden vuoden välein katsottaviin, vaikka osaan vuorosanat jo ulkoa. Isäni ja äitini kertomat , vähät mistä he kotona puhuivat, ovat tallessa. Historialliset romaanit kuten Kaiho Niemisen, Heikki Hietamihen ja Sirpa Kähkösen näyttävät mitä sota saa aikaan pienten ihmisten kohdalla, etenkin lasten.
Nämä ovatkin enemmän kulttuurihistoriaa.
-
Siskoseni, olemme eri mieltä... Olen katsellut elokuvan Tuntematon sotilas 111 kertaa. Itsenäisyyspäivänä "karskin" (so. ujon ja epävarman) luonteeni mukaisesti pidän tätä elokuvaa toiseksi parhaana. Vaikka minä olen pasifisti. Toisaalta jos ryssä tuloo tänne niin tapellaan.
Nuorena yksi kaverini, jolla oli ittensä kanssa ongelmia tai siis me ympäröivä yhteisö teimme niitä hänelle, siis no homohan hän oli.
Niin typerältä nykyään itsestäni on erotella ihmisiä jonkun asian takia, vasenkätinen tai mitä.
No tää kaverini sanoi, että Markku me ollaan kokoajan sodassa.
Hengellinen sota on käynnissä ympärillämme kokoajan.
Muutenkin tää heppu oi syvästi hengellinen, ikävää että yhteisö sitten ajoi hänet johonkin toiseen pieneen yhteisöönsä.
John Lennnon sanoi sen suuren totuuden, että suurimmat taistelut käydään ihmisen mielessä..
Niin kait se on ??
-
John Lennon on erittäin oikeassa.
-
Kiinnostavaa historiaa Palestiinan-Israelin kommunistisesta puolueesta.
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/3281041/kun-kommunismi-rantautui-pyhalle-maalle
-
Kiinnostavaa historiaa Palestiinan-Israelin kommunistisesta puolueesta.
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/3281041/kun-kommunismi-rantautui-pyhalle-maalle
Mielenkiintoista!
-
YLEn Elävässä arkistossa on monenlaista hauskaa. Linkitän malliksi hiihtomuotia- ja tapoja Helsinsissä 1930-luvulta.
Samanlaisia hiihtovaatteta näkyy äiti samaan aikaan otetuissa valokuvissa Säkkijärvellä.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/helsinki_hiihtaa_44953.html#media=44957
Elävän arkiston Etusivun ylälaidassa on vuosiluvut joilta löytyy lisää katsottavaa.
-
Sellaistahan hiihto oli. Itse muistan 50-luvun Helsingin Olympialaisista alkaen asioita. Kansakoulussa sukset olivat jo tehdastekoisia, mutta ei liimattua sälesuksi-mallia. Sauvat puusta tai bambusta. Oli miltei niin, että kenellä oli uudet sidesukset ja bambusauvat, hän oli voittaja vaikka kilpailua ei vielä ollut edes hiihdetty. Meillä oli kotona yhdet ruuvattavat luistimet, jolloin isä jostain pystyi hankkimaan sellaiset pakolliset metallilevyt, mitkä kiinnitettiin monojen kantapäihin ja ruuviluistin tähän levyyn kääntämällä ja etuosa kiristettiin monon rantteihin. Asuin maalaiskylässä, jolloin oli myös omatekoisia luistimia. Kirkolla oppikoulussa näin ensimmäiset hokkarit.
-
Kiinnostavaa tietoa suomalaisista levy-yhtiöistä ja niiden historiasta.
http://pomus.net/kehityslinjat/levy-yhtiot
-
Olli Jalosen kirjassa Johan kohtaa liiviläisen naisen lapsineen. Innostuin tarkistamaan mitä wiki kertoo liiviläisistä.
Koulussa muistan suomensukuisten kielten ryhmään opetetun viron, liivin ja lätin. Nyt tiedetään enemmän näistäkin.
Lahden seudulla toimi pappina Iitissä Edgar Vaalgamaa joka piti vielä iäkkäänä tilaisuuksia Joutjärven kirkossa. Hän oli Suomen viimeinen liivin kielen taitaja.
Muistelen taannoin lukeneeni sanomista, että viimeinenkin liivinkielen osaaja on kuollut.
Liiviläiset olivat luterilaisia enimmäkseen. Minusta on kiinnostavaa, että 1500-luvulla heistä osa oli hernnhutilaisia jotka samaistettiin babtisteihin. Kts. 3.6
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liivil%C3%A4iset
-
Miekalla on liiviläisetkin käännytetty kristinuskoon :-\
-
Koulussa muistan suomensukuisten kielten ryhmään opetetun viron, liivin ja lätin. Nyt tiedetään enemmän näistäkin.
---
Liiviläiset olivat luterilaisia enimmäkseen. Minusta on kiinnostavaa, että 1500-luvulla heistä osa oli hernnhutilaisia jotka samaistettiin babtisteihin. Kts. 3.6
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liivil%C3%A4iset
Lättiläiset ovat latvialaisia ja puhuval indoeurooppalaista balttilaista kieltä.
Herrnhutilaisuus on 1700-luvun liike - asia on Wikipediassa vähän epäselvästi ilmaistu.
Mt
-
Ei siinä sen suurempaa epäselvyyttä kuin että en nähnyt pistettä siinä välissä, enkä ajatellut innostuessani tarkemmin. :018:
1500-luvulla ei ollut baptistejakaan, liike syntyi 1609.
-
Ei siinä sen suurempaa epäselvyyttä kuin että en nähnyt pistettä siinä välissä, enkä ajatellut innostuessani tarkemmin. :018:
1500-luvulla ei ollut baptistejakaan, liike syntyi 1609.
Anabaptisteja eli uudestikastajia oli kyllä, eli riippuu siitä mitä baptistilla tarkoittaa. Nämä "hurmahenget" tietääkseni aloittivat Munsterissa (puuttuu yyn pisteet) jo 1533 siitä rähinän että lasten kastaminen on väärin. Monimutkainen tappelu kuin mikä oli tämä.
Harva tietää, enkä itsekään tietäisi ellei koulussa olisi kerrottu että vanha Kymijoen laakson asutus olisi näitä baltialaisia uuskastajia ja levottomuuksia paenneita ihmisiä. Vanha paikannimistö ja vanhat sukunimet eivät ole suomalaista täällä silloin jo ollutta karjalaista, vanhempaa asutusta. Kun tuli se tyhmä Kymenlaakso-sarja josta joku natkutti että oli huono, no olihan se, otti taas yksi kaveri puheeksi jonka suku Kymenlaaksosta on. Kai se on sitten niin. Meitsin Luvattu Maa on jossakin Liivinmaalla. Täytyy lähteä kohti :icon_arrow: :hiipia: .
-
Terveiset Belgiasta! :039: Käytiin eilen Erasmus porukan kanssa tutustumassa Flanderin historiaan eli matkasimme Ieperiin tutustumaan Flanders Fields-museoon. Oli kyllä vaikuttava elämys, siellä ensimmäistä maailmansotaa esiteltiin interaktiivisesti ja ihmiskohtaloita esiin nostaen. Museo, jossa ehdottomasti kannattaa käydä, jos reissuillaan sattuu Länsi-Flanderiin matkaamaan. Meidän opettaja heitti meidät vielä 9 km päähän katsomaan niitä peltoja ja hautausmaata. Illan päätteeksi näimme myös seremonian, missä mieskvintetti esitti mm. In Flanders Fields kappaleen kuten tapoihin kuuluu. Kotimatka taittuikin sitten unikko rintapielessä. Oli kyllä ajatuksia herättävä elämys päivä kaikkineen. On hienoa, kun pääsee tutustumaan vaihtokohteensa historiaan. Jotenkin en kyllä muista kouluhistoriasta ensimmäisestä maailmansodasta juuri muuta kuin sen, että se käytiin. Noloa, mutta täytyy myöntää, etten ole koskaan kouluaikoina ollut kauhean kiinnostunut historiasta. Opetus kun painottui siihen, että piti ulkoa muistaa unkeellisia nimiä ja päivämääriä. Vasta yläasteen lopulla/lukiossa kiinnostus heräsi, kun opettajana oli mies, joka osasi tehdä hyvät muistiinpanot ja avata niiden iänikuisten nimi ja päivämääräluettelojen lisäksi kiinnostavasti tapahtumien syitä ja seurauksia. Opin siis reissulla yhtä sun toista, ja jännästi alkoi tuo ensimmäinen maailmasota kiinnostaa. Ja en muuten ennen tiennyt miksi ensimmäistä maailmansotaa symboloi unikot. Niiden siemenet säilyy maassa vuosia, mutta lähtevät itämään vasta kun mitään muuta ei ole kilpailemassa elintilasta. Niinpä Flanderin sotatantereille sodan jälkeen ensimmäisenä tuli unikot. Enpä tiennyt, nyt tiedän. :001:
-
Käytkö Brügessä ? Tuomikirkossa on paljon madonnan kuvan alle jätettyjä kainalosauvoja.
Suklaapuodit pursuavat herkkuja. Ostin sieltä Belgian tuliaiset.
Tuomiokirkon lähellä oli jännittävä pienehkö ravintola johon mentiin porttikongin kautta sisäpihalle. Se oli kuin kasvihuone. Söin ihmeen hyvää savustettua porsaanpotkaa deuranani mukava nuori mies joka on nykyään puhunut pari kertaa seuroissa.
Poppies, unikot ovat tulleet tutuiksi Emmerdale-sarjasta. Tuntuu että englantilaiset käyttävät niitä puoli vuotta putkeen.
Ole onnellinen nuoruudenkokemuksestasi !
mummi
-
Miulla on täällä upea 2 viikon pääsiäisloma, jonka aikana murukin tulee miuta tänne moikkaamaan, ja silloin todella Brygge on listalla, tuo Pohjolan Venetsiaksikin mainostettu romanttinen kaupunki. :023: Ja muutenkin aion suorittaa matkailua, koska kerrankin kaikki on lähellä! Ja oma harjoittelua ohjaava tutor-opettajani täältä Belgiasta lupasi lähteä ajamaan autollaan minut ja kämppikseni Hercule Poirotin patsaalle, joka sijaitsee Ellezellesissä. :003:
-
Terveiset Belgiasta! :039: Käytiin eilen Erasmus porukan kanssa tutustumassa Flanderin historiaan eli matkasimme Ieperiin tutustumaan Flanders Fields-museoon. Oli kyllä vaikuttava elämys, siellä ensimmäistä maailmansotaa esiteltiin interaktiivisesti ja ihmiskohtaloita esiin nostaen. Museo, jossa ehdottomasti kannattaa käydä, jos reissuillaan sattuu Länsi-Flanderiin matkaamaan. Meidän opettaja heitti meidät vielä 9 km päähän katsomaan niitä peltoja ja hautausmaata. Illan päätteeksi näimme myös seremonian, missä mieskvintetti esitti mm. In Flanders Fields kappaleen kuten tapoihin kuuluu. Kotimatka taittuikin sitten unikko rintapielessä. Oli kyllä ajatuksia herättävä elämys päivä kaikkineen. On hienoa, kun pääsee tutustumaan vaihtokohteensa historiaan. Jotenkin en kyllä muista kouluhistoriasta ensimmäisestä maailmansodasta juuri muuta kuin sen, että se käytiin. Noloa, mutta täytyy myöntää, etten ole koskaan kouluaikoina ollut kauhean kiinnostunut historiasta. Opetus kun painottui siihen, että piti ulkoa muistaa unkeellisia nimiä ja päivämääriä. Vasta yläasteen lopulla/lukiossa kiinnostus heräsi, kun opettajana oli mies, joka osasi tehdä hyvät muistiinpanot ja avata niiden iänikuisten nimi ja päivämääräluettelojen lisäksi kiinnostavasti tapahtumien syitä ja seurauksia. Opin siis reissulla yhtä sun toista, ja jännästi alkoi tuo ensimmäinen maailmasota kiinnostaa. Ja en muuten ennen tiennyt miksi ensimmäistä maailmansotaa symboloi unikot. Niiden siemenet säilyy maassa vuosia, mutta lähtevät itämään vasta kun mitään muuta ei ole kilpailemassa elintilasta. Niinpä Flanderin sotatantereille sodan jälkeen ensimmäisenä tuli unikot. Enpä tiennyt, nyt tiedän. :001:
Voi sentään, toivottavasti matka jatkuu yhtä onnellisesti ja viihdyt ja opit ja nautit ja jne.
Kumma tapaus olikin, se sota, en vieläkään käsitä miksi Saksa oli yksin sotasyyllinen, sehän alkoi kun serbinationalisti ampui Itävallan kruununperillisen ja puolustusliittojen kautta laajeni hirmuksi jota Vilhelm toinenkin voihki, ettei voinut kuvitella mitään tällaista, oli luullut jutun olevan ohitse alle puolen vuoden. Saksa kuitenkin julisti sodan Ranskalle elokuussa 1914, muttei se niin alkanut. Minun piti opettaa kuopukselle historiaa, mutta sekin kirja oli sotkuinen.
Sarajevossa vain on ammuttu myöhemminkin laukauksia joiden seuraukset järkyttävät.
-
Miulla on täällä upea 2 viikon pääsiäisloma, jonka aikana murukin tulee miuta tänne moikkaamaan, ja silloin todella Brygge on listalla, tuo Pohjolan Venetsiaksikin mainostettu romanttinen kaupunki. :023: Ja muutenkin aion suorittaa matkailua, koska kerrankin kaikki on lähellä! Ja oma harjoittelua ohjaava tutor-opettajani täältä Belgiasta lupasi lähteä ajamaan autollaan minut ja kämppikseni Hercule Poirotin patsaalle, joka sijaitsee Ellezellesissä. :003:
Juuri niin! Lapsi 1 myötä opimme että oppilasvaihto tarkoittaa sitä että opiskelija vaihtaa maata herkeämättä.
-
Miulla on täällä upea 2 viikon pääsiäisloma, jonka aikana murukin tulee miuta tänne moikkaamaan, ja silloin todella Brygge on listalla, tuo Pohjolan Venetsiaksikin mainostettu romanttinen kaupunki. :023: Ja muutenkin aion suorittaa matkailua, koska kerrankin kaikki on lähellä! Ja oma harjoittelua ohjaava tutor-opettajani täältä Belgiasta lupasi lähteä ajamaan autollaan minut ja kämppikseni Hercule Poirotin patsaalle, joka sijaitsee Ellezellesissä. :003:
:107: Nyt veti äiskän ihan vihreäksi kateudesta, tuo Poirotin patsas. :107:
-
:107: Nyt veti äiskän ihan vihreäksi kateudesta, tuo Poirotin patsas. :107:
Ei muuta kuin äiskä lähtee tarkistamaan tyttären tilanteen ja samalla patsaan. Ellezelles on vain 50km Gentistä.
-
Täältä kaakon kulmilta katsottuna: Kauas on pitkä matka. :107:
-
Täältä kaakon kulmilta katsottuna: Kauas on pitkä matka. :107:
Niin on, mutta sehän on ilo eikä ongelma. Lappeenrannasta lähtee Ryanairin kone päivittäin Eurooppaan. Perillä sitten vain vuokraa auton ja antaa mennä. Aikanaan sitten palaa kotiin kokemuksia rikaampana ja tyytyväisenä suunnittelemaan uutta matkaa.
-
Pyry on vielä palkkatyössä. Me eläkeläiset oltaisi vapaita.
Muistini meinasi pätkiä, mutta sitten tuli mieleen Porotin itsensä sanomana "belzik", onhan se belgialainen.
-
Kotimaa24 blogeista löytyi tämä meitä karjalaisia, ja miksei muitakin kiinnostava Jaakko Ripatin tutkimustyön osa. Karjalan kirkot evakossa.
Olen kuullut historian hänen luennoillaan, mutta tästä on hyvä kerrata.
https://www.kotimaa24.fi/viipurin-hiippakunta-sota-ja-siirtoseurakunnat-1939-1949/
-
Olen tänään viettänyt muutaman tunnin isänpuoleiseen sukuuni tutustumalla hänen kannakselaisen kotipitäjänsä historiasta. Katsoin myös jälleen kerran sukututkimuksen joka on suppea isälinjan tutkimus jonka teetin yli kaksikymmentä vuotta sitten.
Saman suvun alku löytyy myös netistä, mutta haarauma toiseen poikaan tapahtui ennen isoisäni syntymää 1877.
1700-luvulla on syntynyt, ja kuollut jo samana vuonna täyskaimani. Muita samalla etunimellä ei löytynytkään. Miehillä toistuvat nimet: Mikko, Tuomas, Aapro ( Aabraham )ja Yrjö.
Alkaen 1711 aina vuoteen 1930 ovat kaikki puolisot naitu omasta pitäjästä. Muutama on haettu Muolaasta ja Kivennavalta. Kirjan mukaan muista pitäjistä ei naitu.
-
Täshä tätä tarinaa miu issäin kotpitäjäst onkii. Hämeenlinnan Valkjärvikerhos miekii olin. Railimon Vijo vissii minnuu ja issäin serkkuu tarkotti ko kirjotti et Salokyläst ja Suontakaaki olj kerholaisii.
Kassokaa maanpuolustusihmiset sivvuu 8 !
http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajaliitteet/valkjarvi.pdf
-
Löysin Inkiläisen nimen. Matrikkelini on maalla, joten tarkastan loput V-heitossa.
-
Valkjärveläiset sijoitettiin etupäässä Mänttään, Orivedelle, Jämsään, Kuhmoisiin, Padasjoelle
Hämeenlinnaan ja Lahteen.
Kuuluisan Sihvo-kenraalin sukulaismies on Matin hirviporukassa. Lotta-kuvassa on Emmi-tätini takarivissä toimen oikealta.
-
Valkjärveläisten joukossa mainittiin eräs Ryyppö. Sukunimi on tuttu. Mökissämme Eräjärvellä (Orivettä nykyisin) on Ryypön Taunon muuraama takka. Hän oli seudulla erikoisuuksistaan tunnettu ammattimies. Onko Vaittinen Valkjärveläisiä sukuja? Mökkitontti on ostettu Vaittiselta, joka oli karjalaisia.
-
Ryyppöjä on täällä Lahdessakin. Pankissa oli työkavereina sekä Ryyppö, että Vaittinen.
En muista tavanneeni Vaittisia Valkjärveltä, mutta Kivennalla heitä sukukirjan tietojen mukaan oli.
Valkjärvikirja kertoo mielenkiintoisesti nimistä pitäjässä. Sieltä löytyi myös hämäläis- ja satakuntalaisnimiä. Pekki nimi on nakkilalainen ja Jutikkala sääksmäkeläinen nimi.
Ticka-nimi esiintyy jo 1600-luvun lopulla Valkjärvellä. Ovat ilm. tulleet Pohjois-Karjalasta. Heitä sanottiin äyrämöisiksi. Hämeestä muuttaneet ottivat usein nimikseen Hämäläinen.
Molemmat äidinpuoleiset isovanhempani olivat Hämäläisiä. He olivat virolahtelaisia.
Savosta päin tulleiden nimiä ovat esim. Martikainen ja Karjalainen.
Savakot, joita pidettiin sivistyneempinä muuttajina, tulivat Etelä-Savosta ja Hämeestä, yleensä.
Jos joku äyrämöinen avioitui savakon kanssa, hän muuttui savakoksi. :icon_rolleyes:
-
Ryyppöjä on täällä Lahdessakin. Pankissa oli työkavereina sekä Ryyppö, että Vaittinen.
En muista tavanneeni Vaittisia Valkjärveltä, mutta Kivennalla heitä sukukirjan tietojen mukaan oli.
Valkjärvikirja kertoo mielenkiintoisesti nimistä pitäjässä. Sieltä löytyi myös hämäläis- ja satakuntalaisnimiä. Pekki nimi on nakkilalainen ja Jutikkala sääksmäkeläinen nimi.
Ticka-nimi esiintyy jo 1600-luvun lopulla Valkjärvellä. Ovat ilm. tulleet Pohjois-Karjalasta. Heitä sanottiin äyrämöisiksi. Hämeestä muuttaneet ottivat usein nimikseen Hämäläinen.
Molemmat äidinpuoleiset isovanhempani olivat Hämäläisiä. He olivat virolahtelaisia.
Savosta päin tulleiden nimiä ovat esim. Martikainen ja Karjalainen.
Savakot, joita pidettiin sivistyneempinä muuttajina, tulivat Etelä-Savosta ja Hämeestä, yleensä.
Jos joku äyrämöinen avioitui savakon kanssa, hän muuttui savakoksi. :icon_rolleyes:
Appi-ukkoni taisteli mielestäni Valkjärvellä ryssiä vastaan.
-
Myös pankinjohtaja Heikki Parmela joka otti minut säästöpankkiin töihin oli Valkjärvellä sodan aikana. Muistan kun hän kertoi Valkjärven kasarmialueesta.
Valkjärvellä oli oma pataljoona, jääkäripataljoona 2 ( ent. PPP 2). Kasarmit valmistuivat syksyllä 1928.
Sodan välirauhan aikana isäni kansakoulu Suontaan Salokylässä palveli armeijan majoituspaikkana.
Näin sodan ja rauhan asioihin aion tutustua tarkemmin. Nuorempana ei tämä puoli pitäjän elämästä kiinnostanut juuri lainkaan.
Minulle on muodostumassa näkemys melkoisen isänmaallisesta ja edistyksellisestä pitäjästä. Myös seurakunnallista toimintaa oli . Luulin ettei Kannaksella ollut lainkaan heränneitä tai uskovaisia vaikka olen isoäidistäni kuullutkin mainitun tätä. Salokylässä oli jopa evankeliumiyhdistyksen oma rukoushuone.
-
Viimeisimmässä Kuukauslehdessä oli useampi artikkeli sukumme juurista. Myös jälkipolville
kehoitettiin niistä kertomaan.
Siispä jatkan Valkjärven historiaan liittyen. Suuri Pohjan Sota ja Isoviha:
http://www.karjalansivistysseura.fi/historia/suurvalta-ruotsin-loppu-ja-elamaa-venajan-alamaisena-1700-luku/
Kannakselta pakeni suuri määrä asukkaita Viipuriin. Viipuri antautui 13.6.1710 ja venäläiset ottivat vangeiksi naisia ja lapsia , jotka Tanskan lähettiläs Juel'n mukaan sai sitten ostaa vaimoiksi ja lapsiksi, vieläpä halpaan hintaan !
Isonvihan jälkeinen kurjuus synnytti Valkjärvellä uuden sukunimen: Kurjanen.
...
" Silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee..."
-
1700-luvun tapahtumissa yhtyvät esivanhempieni työt merkillisesti yhteen. Äitini virolahteleiset esi-isät louhivat Virolahden punaista graniittia Pietarin rakentamiseen. Vieläkin pappani, nyttemmin serkkuni mailla on jäljet avolouhoksista.
Valkjärveläiset esi-isäni kävivät Pietarissa myymässä valmistamiaan ajokaluja, kiesejä ja rekiä. Pietarissa valkjärveläisillä oli vakituinen ostajat, Luga Kuganoff, ' Luka Vana', ja poikansa Ivan. Luga kävi kahtena kesänä Valkjärvellä, Koirasilla, kesänvietossa.
Pietarinkirkon aukiolla on valkjärveläiset kiesit ja reet kulkeneet virolahtelaisen graniitin päällä. Mielenkiintori Pietariin sen kuin lisääntyy.
-
Ilmeisesti sama Christian Immler laulaa baritoonina Mozartin Requiem' ssa. Johtaa Masaaki Suzuki. Äänite on hyvä, kesto reilu tunti. Pääsiäismusiikkia:
http://www.allaboutjazz.com/wolfgang-amadeus-mozart-requiem-masaaki-suzuki-bis-sweden-review-by-c-michael-bailey.php
-
Myös pankinjohtaja Heikki Parmela joka otti minut säästöpankkiin töihin oli Valkjärvellä sodan aikana. Muistan kun hän kertoi Valkjärven kasarmialueesta.
Valkjärvellä oli oma pataljoona, jääkäripataljoona 2 ( ent. PPP 2). Kasarmit valmistuivat syksyllä 1928.
Sodan välirauhan aikana isäni kansakoulu Suontaan Salokylässä palveli armeijan majoituspaikkana.
Näin sodan ja rauhan asioihin aion tutustua tarkemmin. Nuorempana ei tämä puoli pitäjän elämästä kiinnostanut juuri lainkaan.
Minulle on muodostumassa näkemys melkoisen isänmaallisesta ja edistyksellisestä pitäjästä. Myös seurakunnallista toimintaa oli . Luulin ettei Kannaksella ollut lainkaan heränneitä tai uskovaisia vaikka olen isoäidistäni kuullutkin mainitun tätä. Salokylässä oli jopa evankeliumiyhdistyksen oma rukoushuone.
Tämä pitää paikkansa... useat tuhannet sotilaat Valkjärvellä, jotka olivat pohojalaasia rukoilivat karjalan pelastamisen puolesta. Veisasivat siikkareita.
-
Ilmeisesti sama Christian Immler laulaa baritoonina Mozartin Requiem' ssa. Johtaa Masaaki Suzuki. Äänite on hyvä, kesto reilu tunti. Pääsiäismusiikkia:
http://www.allaboutjazz.com/wolfgang-amadeus-mozart-requiem-masaaki-suzuki-bis-sweden-review-by-c-michael-bailey.php
Tämän piti tulla Klassisen musiikin ketjuun. Historiaa on sikäli ,että Christian Immler oli ensin linkittämässäni Johannespassion aariassa poika-altto, tässä bassobaritooni.
Luulin linkkini kadonneen.
-
Juupajoella minulle kerrottiin olevan kaksi sukukuntaa Kannakselta. Toinen oli valkjärvisiä Pekki, muistanenko oikein. Sain osallistua karjalaisten kesäpäiville rekvisiittana, päivät olivat ns paikalliset. Kauniita asuja, iloisia ihmisiä, pohojalaanen hituri nautti olostaan.
-
Pekki on valkjärveläinen nimi. Lahessakkii asu yks Pekki. Hää olj sellane hurjapää jot hyppäs Möysänjärveen silloisen uimalaitoksen katolt. Mie ko siin käin uimas ja melomas ni tiijän jot se olj paljo korkeemmal ko normaalin hyppytornin ylin kerros.
Tää Pekki on kuolt jo kauvan sitten. Uimalaitoksen rakennuksetkii kanoottivajonee poltettii joskus oisko olt 1980-luvul. Tinneristit polttiit.
Juupajoel olj isälläi sukulaisii, oisko olleet Uosukaisii tai Inkiläisii tai Sällisii, en muista, mut isä käi siel ain joskus kyläs.
Mitä sie Juupajoel olit ? :039:
-
Lylyssä oli viestikohortti, siellä tarvittiin minunlaistani hetken aikaa. Lyly on siis yksi Juupajoen kylistä.
-
Jatkuu osassa 2