En viitsi uutta ketjua aloittaa, kun tässäkin on tavoista puhuttu.
Olin taas pääsiäisyönä ortodoksisessa pääsiäisyön liturgiassa sukulaisten mukana. 11.30 mentiin ja joskus kolmen jälkeen lopetettiin. On se vain eri hieno tilaisuus ja varmasti tulen aina ortodoksisissa tilaisuuksissa käymään, kun se kuiteskin veren mukana tulee aina olemaan osa minua. Joskus olen miettinyt liittymistäkin, jotta ortodoksisuus säilyisi suvussa, mutta kyllä tämä luterilainen puoli on vielä viime kädessä se minun juttu. Tänä vuonna ortodoksisessa palveluksessa vielä se ekstrana, että pääsi televisioon... :wink:
Niin, itse asiaan. Kuinka moni on huomannut, miten hirveästi luterilaiset ovat ruvenneet kopioimaan tapoja ja tekstejä muualta. Televisiosta huomasin, että luterilaisessakin pääsiäisjumalanpalveluksessa on tämä ortodoksien veisu "Kristus nousi kuolleista ja kuolemalla kuolemalla voitti ja haudoissa oleville elämän antoi". Onhan se toki virsikirjassakin, mutta hyvä, että on sentään edes muistettu mainita, että se on ortodoksien pääsiäistropari. Samoin joitakin muitakin tekstejä on lainattu ortodoksiselta puolelta. Samoin tämä jossakin päin ilmenevä tapa polttaa tuohuksia kirkoissa on sieltä ja itse olen seurannut parin vuoden ajan, kun omassa seurakunnassa on pappi ruvennut usein käyttämään ortodoksista laulutapaa, jossakin vaiheessa on kai sekin jonnekin käsikirjaan tullut.
Toinen lähde tuntuu olevan helluntailaisuus. Eikös juuri helluntailaisilla ole sen tyylisiä lauluja, kuin on ns. "punaisessa laulukirjassa", jota itsekin rippikoulussa olen käyttänyt. Laulut ovat nyt olleet vissiin jo yli 20 vuotta tai enemmänkin, en juuri nyt muista. Kuitenkin helluntailaiset tuntuvat laulaneen niitä jo kauemmin ja jumalanpalveluslaulut ovat samantyylisiä, ainakin silloin kun itse olen ollut siellä. Luterilaiset virret ovat ihan erilaisia ja itse olisin sitä mieltä, että virsiä pitäisi opettaa rippikoulussa. Itse en silloin oppinut yhtäkään virttä, mutta punaisen kirjan laulut on varmaan kaikki enemmän tai vähemmän tuttuja. Ei ole kumma, jos nuoret eivät käy kirkossa, kun rippikoulussakaan ei opeteta virsiä, niin on se aika outoa sitten tulla jumlanpalvelukseen niitä kuuntelemaan. Itse olen onneksi virsiä oppinut ilman rippikoulua.
Sitten katolilaisiltakin tuntuu, että on otettu paljon. Tietysti perintönä on paljon, kun siitä on lähdetty, mutta nyt on otettu uuttakin paljon. Minusta vain tuntuu jotenkin, että pyhimysten asemaa on nostettu kirkossa, kun vertaa nykyisiä saarnoja ym. entisiin. Esim. Neitsyt Maria tuntuu jo välillä olevan hyvinkin suuressa asemassa suhteessa Kristukseen, kuten se on katolisella puolella. En osaa sanoa miksi, mutta jotenkin on jäänyt tämmöinen mielikuva, voin toki olla väärässäkin. Ja eikös nämä ns. Tuomas-messutkin (mistä sitten tulleetkin) ole vähän kaukana perinteisestä luterilaisesta perinteestä, itselle on ainakin vierasta kirkoissa vaelteleminen, josta olen kuullut ja siksi en varmaan ko.tilaisuuksiin tule menemään.
Niin tämmöisiä ajatuksia tuli, mitä mieltä olette? Itse ajattelen, että toisaalta ihan hyvä, kun kirkot ovat lähentyneet, kun kuiteskin luterilaiset, ortodoksit, helluntailaiset ja muut uskomme samaan Jumalaan. Toisaalta taas kyseenalaistan sen, että luterilainen kirkko yrittää kopioida niin paljon muualta, kun meillä on omakin perinne, veisuut ja muut. Onhan se hyväkin asia, mutta en tiedä, onko se hyvä, jos luterilaisessa kirkossa tulee sellainen olo, kuin olisi ortodoksisessa kirkossa. En todellakaan itse osaa sanoa, onko se hyvä vai huono asia, mutta jotenkin vaan tuntuu hölmölle tuommoinen kopiointi ja matkiminen. Vai liekö sitten ajatuksena (kun oikein radikaaliksi ryhdytään...) jollakin tavalla päästä lähemmäs muita ja osin palata menneeseen, ennen uskonpuhdistusta ja muita eroamisia olleeseen aikaan. En oikein tykkää tästä, että väkisin yritetään olla kaikille mieliksi ja sen vuoksi kopioidaan muista kirkoista kaikkea.