Monista vanhuuden vaivoista ikävimpiä on ne hetket kun ei j a k s a vaikka pitäisi.
Väsymys tai jaksamauuomuus ei ole edes unella korjattavissa.
Oman vanhenemisensa huomaa monista pikku asioista. Minulta ovat alkaneet käsien otteet lipsua. Lähes päivittäin pudottelen jotakin. Ei ole onneksi vielä mitään särkynyt, mutta ruoanlaitossa padoista, kattiloista ja pannuista roiskuu. Matto lieden vieressä on saanut siitä merkkejä.
Muistamisen kanssa on sellaista, että nämä päivittäin toistuvat, kuten lääkkeiden otto, ruoka, jota on eilen syöty voivat unohtua. Nimet alkavat olla hakusessa. Ennen tuli taiteilijoiden ja urheilijoiden nimet ' kuin vettä valaen'. Nyt riippuu päivästä, milloin nimet muistuu milloin ei. Ne tosin tulee kun ei yritä, hetken päästä itsestään aivojen kätköistä.
Toisaalta muistipeleissä Älypäässä olen melko hyvä. Olen huomannut kehitystäkin , joten en ole kovin huolissani .
Nimet, avaimet, ja lompakko, ne ovat yleisimmin unohdetut vanhoilla ihmisillä.
Fyysinen kunto pysyy päivän askareissa siedettävänä, mutta nyt on muutaman kerran kauppareissun jälkeen tulla hypoglygemiaa. Reitti, vaikka ei ole pitkä, on erityisen raskas. Se on täysin hiekoittamaton liukurata, sekä ylä-, että alamäkineen.
Rollan joutui nostelemaan pahimpien jäätyneiden sohjoon painuneiden jalanjälkien yli. Tänään otti erikoisen koville.
Pohjalla on ollut pari kevyen unen yötä. Hyvä uni on paras lääke meille vanhoille.
Vanhoilla on hyviä päiviä ja on huonojakin. Päivätkään eivät ole veljeksiä !