Erityisen friikki yksityiskohta oli minusta se, kun 12-vuotias tyttö hehkutti, miten isä on hänelle kaikki kaikessa, hän jopa nukkuu isän kanssa, kun he eivät kestä olla toisistaan erossa hetkeäkään. Missä äiti sitten nukkuu, ei käynyt ilmi. Äidin tehtävä oli perheessä olla taustalla, siivota, tiskata ja kokata, eikä hän tuntunut osallistuvan sisällöllisesti isän ja tyttären saarnatouhuun. Vastenmielistä.
Hurjasti säälitti se itkevä etelän pikkupoika, kun isä pani sen saarnaamaan New Yorkissa ja ihmiset huusivat heille takaisin. Vastuutonta ja julmaa pakottaa pieni lapsi uhkaavaan ja pelottavaan tilanteeseen. Tuntui, että vanhemmat olivat täysin kylmiä lastensa tunteille. Siinäkin kohdassa poika itki ja mutisi arkana, että haluaa kotiin äidin luo. Lapsi sai hyväksyntää vanhemmiltaan vain noudattamalla näiden käsityksiä käännyttämisestä ja toistelemalla heidän puheitaan. Ei pikkulapsi voi tajuta mitään esimerkiksi aborttia miettivän naisen emotionaalisesta stressistä ja monimutkaisista elämäntilanteista ja tunteista. Jos ylipäätään tajuaa koko aborttia edes ilmiönä.
Taas kerran tuli mieleen, että kaikkea sitä kristinuskona levitetäänkin. Ihan eri uskonnosta näytti olevan kyse, vain termit olivat päällisin puolin samoja kuin omassa uskossani, mutta niilläkin oli heille täysin eri merkitykset. He olisivat varmaan täysin samaa mieltä minusta ja minun uskostani.
