Samaan kategoriaan voi heittää surutta kaikenmaailman "ihmeparanemiset"
Ihmeparantumisessa ei ole mitään pahaa niin kauan, kuin ihmeparataminen ja parantuminen ei ota Kristuksen paikkaa, eli siis muutu antikristukseksi.
Ihmisen terveys on maallisen elämän tärkeimpään kärkeen kuuluvia asioita. Jos ihminen on sairas, on suorastaan velvollisuus rukoilla.
Se on hieno etuoikeus. Jumala sitten joko parantaa tai ei paranna, mutta jo pelkkä Jumalan puoleen kääntyminen voi tuoda paljonkin lohtua ja apua vaivaan.
Viellä korostan sitä, että sairaiden puolesta tulee EHDOTTOMASTI rukoilla ja toivoa heidän paranemistaan ja samalla pyrkiä VOIMAKKAASTI taistelemaan sen vuolesta, että toiminnasta ei tule Antikristusta.
Tähän voisin vielä kertoa erään omalle kohdalleni sattuneen ihmeparatumisen.
Erään uskonnollisen tilaisuuden lopussa olin parin toisen kaverini kanssa. Eräs vanhempi täti tuli juttelemaan ja kysyi, että onko meillä pojilla kenelläkään ongelmana eripituiset jalat.
No, minulla oli sellainen ongelma. Sanoin, että tämän tälle tädille, mutta heti perään totesin, että se ei haittaa minua. Toivoin, että keskustelu käntyisi muualle ja en joutuisi mihinkään rukoustilanteeseen.
Sen verran eri pituiset olivat jalat, että kyllä sen seisoessa huomasi, joskaan mitään usean sentin juttua ei kait ollut.
Tätä jatkoi, että tuollainen ongelma voi vanhemmiten johtaa selkäkipuihin.
Lopulta täti kertoi, että hän haluaisi rukoilla jalkani puolesta.
Aika harvoin haluan ketään loukata, joten tädin mieliksi suostuin siihen. En halunnut pahoittaa tädin mieltä.
Kävin istumaan, laitoin talvikengän kannat toisiaan vasten, ilmeisesti siksi, että jos jalka kasvaa, sen varmasti huomaa.
Toki tiesin, että Jumala voi tehdä mitä haluaa, mutta pidin todennäköisenä sitä, että mitään ihmeempää ei tapahdu, koska yleensäkään Jumala ei tunnu täyttävän kaikkia toivomuksiani.
Kun tätä sitten alkoi rukoilemaan (hän ei kovin voimakkaasti koskenu jalkoihini) alkoi tuntua siltä, että toisen jalan kanta meni joitain millejä kerrallaan kauemmas minusta. Ikäänkuin jalka olisi pidentynyt.
Täti heti sanoi, että yleensä nämä jalat kasvavatkin näin nykähdyksittäin.
Sitten jalan kasvaminen loppui ja täti lopetti rukouksensa.
Pari kaverianikin huomasivat tapahtuneen, kun olivat siinä vieressä rukoilemassa.
Kun sitten nousin, tuolla kasvaneella jalalla tuntui askelkin vallan oudolta, sellaiselta pidemmältä, kuin aiemmin.
Hienolta tuntui kävellä.
Tällainen kokemus minulla.
Oli ihmeparantuminen sitten satua tai ei, niille ihmisille, jotka ovat kokeneet ihmeparantumisen se on kovin tärkeä asia.
Minulle tuo tapahtuma oli tärkeä.
Kolmistan vielä kommenttini siitä, että sairaiden puolesta rukousta tulee kannustaa ja samalla voimakkaasti painottaa sitä, että antikristusta ei saisi päästää mukaan toimintaan.
Ja jos tuota antikristusasiaa ei ole hoidettu kuntoon jossain sairaiden puolesta rukoustilaisuudessa, rukousta ei pitäisi lopetta, vaan kiinnittää rukouksen lisäksi huomiota tuohon antikristuksen vastustamipuoleen.
Valkeuden enkeli kun on kovin ovela ja ilman valvomista varmasti on myös yleisön joukossa, monesti vielä useana kappaleena.
