Jonkinverran Raamattua lukeneena pidän sitä ajattelua opettavana kirjana.
Kaikille ei sana sellaisenaan aukene ja hyvä niinkin,
koska aivokoneisto joutuu kehittymään pulmien ymmärtämisessä.
Monikin Raamatun sana jää epäselväksi pintapuolisella lukemisella ja
syvälliselläkin lukemisella voi saada jopa harhakäsityksen.
Siksi on syytä lukea sitä rukoillen ja todella pyytää,
että sana avautuisi sen oikeimmassa merkityksessä.
Jeesuksen tapa oli esittää vertauksia, jolloin ne antoivat jotakin salaperäistä, jota opetuslapset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, vaan kyselivat vertauksien merkitystä.
Kuitenkin vaikka näin epäselvästi saarnattiin, niin kuulijoita riitti.
Kun Paavali saarnasi, niin ei hänkään puhunut kiehtovia viisauden sanoja, vaan.....
Paavalilla oli jotakin koulusivistystä, jolla olisi voinut kerskatakin, mutta ei hän sillä kerskaillut. Kerskailu oli jotain muuta.
Mikä olisi se varmin tapa ymmärtää Raamattua oikein?
On havaittavissa sanojen väärinymmärrystä ja siitä johtuvia käännösvirheitä.
Osa sairauksista on selitetty tavalla, jolloin asioiden oikeaa nimeä ei vielä ole ollut.
Monet kirjoitukset ovat kirjoitetut muistiin vain lyhyinä jaksoina, joista puuttuu asiaa selventäviä tilannekuvia.
Emme voi pitää Raamattua satukirjana,
koska satukirja aina paljastaa itsensä satukirjaksi.
Raamattu antaa aihetta ajatteluun ja sitä lukiessa saa usein
tarpeen lukea sitä useammin. Olisiko näin, että sana alkaa joillekin elämään? Todellinen sanoma onkin syvemmällä, kuin tekstin riveissä.
Raamatun profetiat esiintyvät monissa vaiheissa. Niiden selittämisestä on sanottu, että ne eivät ole omin neuvoin selitettävissä.
Siksi ne voi vain lukea sellaisina, kuin ne ovat kirjoitettuja.
Niitä voi lukea ja ajatella, mutta siihen tarvitaan apua jos niitä selittää.
Olisihan hyvä jos sitä apua jollekin annettaisiin.
