Laitanpa sittenkin teelusikkani tähänkin soppaan.
Yksi vanhempi virsi alkoi en ymmärrä en ymmärrä
Minulle rukous on hyvin arkinen asia, jossa käytetyllä ajalla tai kuoron kolla ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on, että aidosti huokailemme huolemme ja kiitoksemme ylös turhia löpisemättä. Rukoukseen jaylistykseen on sotkettu roinaa pakanauskonnoista niin paljon, että se saa minut varovaiseksi.
Kun rukoilette menkää kammioonne.Ymmrrän tämän kammon myös täysin virtuaalisena eli sulkeutuminen ulkoiselta henkisesti hetkeksi autaa.
Toisekseen veisatkaa, se on hyvää rukousta. En voi itse jurikaan niin tehdä kun tuo korva ei pysy sävelessä.
Vähän on kyllin.
Komppaan ja vahvasti. Isä Meidän-rukous riittää. Ei sitä tarvitse huutaa turuilla eikä toreilla vaan hiljaisuudessa yksin Taivaan Isän kanssa. Pitkät litaniat eivät auta. Pater Noster toimii.
Ja muokkauksena pikku lisäys:
Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.
Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.
Rukoilkaa te siis näin:
Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä
niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi
niille, jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
