Minä uskon ateistien tuntevan paremmin Raamattua, kuin moni ns kirkkovieras. Olisiko aihtta tuntea ainakin UT niin hyvin, ettei sotkeudu käsitteissä.
On ihan hyvä, että ateistit tuntevat Raamattua. Minä tunnen kyllä Uuden Testamentin. Käsitteet saattavat sekaantua.
Jeesus käski tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen. Liekö kaikkien tarvitsee saarnata tai julistaa muuten, mutta vaikeaa on tulla
kristityksi, jos kaikki vain vaikenee.
Niin. En tekisi opetuslapsesta opetuslasta. Jos ihminen sanoo olevansa kristitty, en ala käännyttää häntä kristityksi.
Kerropa miten se usko lisääntyy.
Sitäpä juuri. Usko ei lisäänny. Usko on ja sekin vajavainen. Olemme kaikki erehtyviä ja syntisiä ihmisiä. Uskoa ei mitata kirkonkäynnillä tai Raamatunluvulla. Usko kohdistuu Jumalaan, ei kirkonkäyntiin.
Nykyisin saarnat ovat vähäisiä, noin 6-12 minuuttia, josta puolet on saarnantäytettä.
Ja hyvä niin, ihmiset eivät jaksa kuunnella pitkiä saarnoja. Ihminen pystyy vastaanottamaan yhdestä saarnasta noin kolme pointtia. Hän muistaa kaksi pointtia päivän päästä, yhden viikon päästä eikä yhtään kuukauden päästä. Ytimekäs saarna on parempi kuin jaarittelu, joita jotkut saarnat ovat.
Jos evankeliumia ei saarnata, niin silloin on sitä luettava. Siihen voi UTn lukeminen olla avuksi.
Eihän sitä jatkuvasti tarvitse lukea. Ydinkohdat ja usko riittävät.
Sisäinen elämä. Siteeraan Jeeusta: " Ihminen ei eä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee:"
__kuulijana oli itse paholainen. Viittaat hyviin töihin: Mitä töitä tarkoitt, joilla on merkitystä.
Ihmiset käyvät sisällään paljon keskustelua itsensä kanssa. On hyvä pohtia uskon kysymyksiä, suhdetta Jumalaan, pohtia omia toimiaan ja tekojaan, syntejään yms. Hyviä töitä voi tehdä paljon. Jokainen ymmärtää, mitä hyvä työ on. Se on toisen auttamista ja tukemista.
Johanneksen kirjeestä.
Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme.
Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.
Jaakobin kirjeestä
Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön