"Rauhaa veli Kyösti. Oletko vielä uskossa?"
Rauhaa veli Teme,
mukava, kun sinustakin kuulee välillä.
Monelle ahdistuneelle olet järjestänyt hyvän purkautumiskanavan netissä.
Kunnioituksen sekainen hatunnosto siitä sinulle.
Tuohon kysymykseesi:
Vallan väkevästi uskon milloin mihinkin ja milloin mitenkin.
Kiitos kysymästä.
Kovin harvoin kukaan on minun uskostani kovin kiinnostunut.
Itse ymmärrän tämän kysymyksen olevan sellainen, johon oikeaa vastausta ei ole olemassakaan - sen sijaan väärä vastaus on, ja se on itsevarma "kyllä".
Körttiläisenä karsastan kovin ehdottimia ja varmoja totuuksia, joiden uskotaan olevan aina ja kaikissa olosuhteissa tosia/epätosia.
Tästä johtuen en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tuohon kysymykseen ei olisi oikeaa myöntävää vastausta kenelläkään olemassa.
Se, että minä (tai kaverini) en omassa tynnyrissäni osaa tuohon vastata, ei ole ollenkaan tae sille, etteikö naapuritynnyrissä siihen olisikin jollakulla jotain parempaa/syvällistä ja absoluuttisesti oikeaa vastausta.
Eräs tuttavani karsasti superlatiivejä, kuten esim: Raamattu ei milloinkaan sano, että.... tai että: tämä asia on aina niin, että...
Tämä on suurin/pienin, mitä ikinä voi olla. Jne...
Itsekin huomaan karsastavani tällaisia ehdottomia ja aina voimassa olevia totuuksia. Kun joskus on johonkin superlatiiviin niin monesti uskonut ja havainnut sitten myöhemmin, että olikin vielä jotain paljon suurempaa/pienempää, kuin oli luullut, niin sitä on tästä johtuen skepsistynyt.
Ja vielä tuohon uskossa olemiseen:
Jos siis uskotaan, että ei ole uskossa olemista olemassakaan, niin tällöin helposti voidaan nähdäxeni joutua tilanteeseen, että uskossa olemisen mahdollisuuden kyseleminen lopetetaan ja tällä saralla jämähdetään paikalleen.
Raamattu sanoo, että etsivä löytää. Jos ei etsi, on mahdollista, että jää löytämättä ja tulee mielikuva, että ei sitä oikeasti ollut olemasakaan, olipas hyvä, että en edes etsinyt.
Ja kulman takana joku toinen iloitsee suunnattoman suuresta löydöstään.
