No toi yllä on varmasti oikein.
Noin henkilökohtaisella tasolla armo, armahdus ja armollisuus kyllä minusta vaativat ensin jonkunlaisen synnintunnon ja rauhattomuuden.
Sitä aina välillä tulee mietittyä, että millaista se ja mistä se Armon kokeminen tulee körteillä.
Esikoislestaadiolaisilla on ensin kovaakin lakitextiä, mutta aina ne loppuu murtuneisuuteen ja anteeksipyytelyyn ja halailuun.
Ns, sovinnonhalaus.
Jos körteillä on niinkuin olen ymmärtänyt on Amonkokeminen jotain, päässä mietittyä Jumala on ylhäällä olen pieni Armon alla, niin onhan se tietysti hienoa, mutta joku synninpäästö toisen ihmisen lausumana, kuten Jumiksessa on sellainen joka antaa sellaisen lisävarmuuden asiaan.
Siis ollaanhan sitä armonalla ja antaahan Jumala anteeksi, vaikka yhteislausunnassa kirkossa, mutta joskus ei oma itse osaa antaa itselleen anteeksi ja silloin on kiva kun on joku joka sanoo ja halaa ja tukien lausuu armon kohdallasi riittävän.
No ehkä körtit nyt vaan ovat niin itsenäisiä ja universaaleja, että tälläiset henkilökohtaiset asiat eivät kuulu niin ajattelu ja problematiikan piiriin?
