MOIN tai rauhaa tai Jumalan terve, miten sitten kuuluukin sanoa?
Tässä on tullut Kesä seilattua erilaisissa Suviseuroissa, tapahtumissa, karismajuhlissa ja ties miksi näitä kutsutaankin.
Ensin helluntailaisten, sitten vanhoollislestadiolaisten, sitten heränneiden ja sitten kansanlähetyksen tai jonkun.
Ja ehkä huomenna Kokkolaan jonkun lestadiolaishaaran Kesä tapahtumaan.
Körtit ovat tähän mennessä olleet parhaimmat ja iloisimmat ja siksi tänne kirjoitankin ja kyselen.
Eniten teki vaikutuksen huumori mitä Lahdessa oli. Uskollettiin avoimesti laskea leikkiä uskonasioilla. Teepaidat oli tosi hauskat teksteineen.
Körttipuvut ja hatut cool.
Muutenkin hauskaa ja vapautunutta. Lisäksi se konsertti jonka kuulin oli hauska. joku Jouko Lohi tai joku.
No saarnat sitten. oli kiva kun puheet oli lyhyitä ja ei rukousta ollenkaan. Oli se niin erilaista kuin esimerkiksi helluntailaisten.
Sitten toi opetus: me nyt kerättiin kolehti ja ei tiedetty mitä tehtäisiin kun tuli niin paljon ja perustettiin lähetysjärjestö.
Ei ollut vaatimuksia ottaa osaa maailman pelastamiseksi. Maailma hukkuu antakaa ja lähtekää.
Vaan oli ei tämä nyt sen kummempaa ole kuin rukous tai ehtoollinen ne vaan on osa uskomista. Siis lähetystyö.
Siinä onnistuu ja epäonnistuu ja epäonnistuu useasti.
Sitten se opetus muutenkin. Me olemme vaan armon alla ja mitä enempi tunnemme pienuutemme ja mahdottomuutemme sitä suuremmaksi Jumala tulee ja armo kasvattaa.
Erikoista opetusta. Ei vaatimusta kilvoitteluun ja erilaisiin suorituksiin.
Pitäisi päästä seuroihinne tai miksi niitä kutsutte tutustumaan paremmin.
Olen monesta samaa mieltä kanssanne, varsinkin tuosta, että kaikki me olemme armon alla.
Ikävä kyllä tai ei opetuksenne mukaista nyt vaan on se, että olen tullut uskoon ja kokenut hengellisen kokemuksen uskoontullessani.
Kuulin saarnan mietin ja tulin synnintuntoon ja se vaivasi ja sain rauhan kun puolestani rukoiltiin.
No kiitos Lahden kokouksista. Helpotti nähdä ja kuulla, että on ihmisiä jotka tajuavat, että usko on luja luottamus ei pinnistelyjä ja ponnisteluja vaan armonalla elämistä täytetyssä työssä.
Sellaisten ihmisten parissa on helppo olla.
Usko joka sekin tulee lahjana.