Mieheni vanha täti muisteli vanhoja "hyviä" aikoja. Vainajan omaiset kokoontuivat sunnuntaiaamuna vainajan kotiin, josta vainaja tuotiin saatossa kirkon mäelle. Vainajia siunattiin hautausmaalla klo 9 - 9.45 yhdestä kolmeen kappaletta. Sitten mentiin joukolla jumalanpalveluksee, jossa "tehtiin kiitos" vainajasta. Jumalanpalveluksen jälkeen lähdettiin sitten vainajan kotiin muistotilaisuuteen, joka tietenkin alkoi ruokailulla.
Olen nähnyt kuolleiden luettelosta, että todellakin siunauksia saattoi olla viidentoista minuutin välein kolmekin ennen jumalanpalvelusta. Nyt en valitettavasti muista mitä vuosia silloin on eletty.
Vanhoista valokuvista päätellen. Siunaus ei aina tapahtunut haudan äärellä, vaan hautausmaan vierellä kirkon pihapiirissä. Se mahdollistaisi tämän varttitunnin välein tapahtuvan siunauksen. Siitä sitten kunkin omaiset lähtivät kantamaan arkkua hautaan ja seuraava vainaja siunattiin.
Väkeä on piisannut kirkossa tällaisen menettelyn vuoksi.
Tämmöinen menettely on ollut mahdollista täällä maaseudulla, missä hautausmaa on kirkon vieressä. Toki meilläkin on ollut toinen hautausmaa jo 1800-luvulta asti, joka on kauempana kirkosta. Siellä tuskin on sunnuntaiaamuisin hautauksia ollut. Ei aikakaan montaa, sillä hevosella siirtyminen kirkkoon on vienyt oman aikansa.