No niin. Leena tekee Suuren Uskonelämäreseptikirjan. Hengellinen Käypä Hoito:
Rukous: 1x2, päivässä, annosta ei tule ylittää. Pidettävä niinikään erossa muusta puheesta, se ei kuulu Jumalan korville. Vältettävä häiritsemästä Jumalaa yli välttämättömän, hätätilassa annoksen saa nostaa ad 3, max 4. Hätätila määriteltävä miel. objektiivisesti.
Ehtoollinen: Miel. kahdesti, hätäisille sallittakoon neljästi vuodessa, kertaviikkoisesta on huomiuoitava suuri hurmioitumisen riski. Annosväliä saa tihentää jos osuu säännöll. käyntikertojen välillä kuolinvuoteelle (omalleen. )
Raamattu: 1 lukua arkisin ja 2-3 sunnuntaisin / jos tämä herättää tunteita, vähennettävä. Lähinnä tarkkailtava tunteita, niiden nostaessa päätään luku lopetettava ja pidettävä kolmen päivän ylikuumenemisenhoitotauko.
Seurakuntakokoukset: Vain oman seurakunnan messu, vapaasti. Muita sananselitystilaisuuksia vältettävä.
Toisaalta näistä on minulle jatkuvasti tullut mieleen "Sairastuneen Urosmarsun hoito-ohjeet" ja minua alkaa naurattaa hervottomasti kun muistan... Sisar sellaiset kerran sai, Ilmanko näissä oli jotain tuttua? Marsu kuoli kuitenkin... Hän itki viikon. Tämän traagisen tapauksen jälkeisenä päivänä työssä hän joutui pyytämään että työtoveri hoitaisi hänen eskariryhmänsä ohjelmanmukaisen kirkkoontutustumisen, ja vetäytyi sakastiin itkemään. Kun kysyttiin mitä onkaan tapahtunut, hän vastasi: "En voi puhua siitä".
Kouvolan seutua kiertää edelleen kertomus salatusta tragediasta Mielakankylällä...
Onko ajatteleminen että uskonelämä = sairastunut urosmarsu, koska sitä samoin käsittelemme... Leena ei tiedä... Leenalla ei ole uskonelämää, veljet ja sisaret... Leenalla on pelkästään elämää... Ei edes voi sanoa että Jumala on osa sitä, Leenan elämää. Jumala on koko Leenan elämä, Leenan elämä lakkaa sillä kellonlyömällä jona Jumala ei sitä ylläpidä. Siksi kaiketi Teerenpelinpolun trio on tätä miettinyt ja vetänyt johtopäätökset: On tärkeää tuntea itsensä, siksi on niin syvästi ikävä myös Jumalaa tuntea, siksi tulee rukoilluksi tämän tästä. Tutti suussa ei voi kontata ainakaan ottaessaan potilaita vastaan... silti Jumala on koko Leenan työelämä. Se tehdään Hänelle sikäli kun voidaan - nyt näyttää että Hän otti työkyvyn pois eli ei tehty enää. Jumala omistaa Leenan. Siitä syystä on mahdotonta kai lopultakin viipaloida: työelämä, perhe-elämä, opiskeluelämä, avioelämä
, uskonelämä. Viimeinen viipale puuttuu kakusta, sillä Jumala tahtoo koko kakun.
Hänessä me olemme.